Mikä vttu vaivaa ihmisiä, jotka kävelevät työkavereiden ohi tervehtimättä tai mitenkään noteeraamatta??

Mä en tervehdi jos toinen ei tervehdi ensin. Mulla se on vähän semmonen itsetuntoasia. 

Vierailija kirjoitti:

No itse välttelin töissä kiusaajia ja sellaisia ihmisiä, joista näki jo päälleäpäin etten halua heidän kanssaan vapaamuotoista sosiaalista vuorovaikutusta. Myöhemmin toki totesin, ettei työpaikka sovi itselleni sen henkilöstön "tason" vuoksi ollenkaan. Mielestäni on inhottavaa, että pitäisi olla kaikkien kaveri vain siksi, että sattuu tekemään samassa paikassa töitä. Mitä yhteistä on esim. jollain huippu-urheilevalla ja muutenkin erinomaisesti suoritutuvalla yksilöllä, ja isokokoisella valittajalla? Jos sosiaaliset suhteet koostuvat näistä isokokoisista valittajista, millaiseksi se huippu-urheilija muuttuu?

Eli jos sinua ei moikata, mieti käytöstäsi

Mikä ihme sinä nyt kuvittelet olevasi!? 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pari tällaista +55v. mammaa. En tiedä mikä on, kun välillä ollaan niin överisuper iloisia ja pirteitä ja mielinkielin ja seuraavana päivänä pskaa syöneitä nirppanokkia. Ehkä henkilökohtaisessa elämässä jotain, mutta ei tarvitsisi työkavereihin purkaa...

Mies ei ole antanut matokuuria aamulla ennen töihin lähtöä 

Mä oon ajatellut, että tervehtimättömät ovat jotenkin vajaita tai sitten patologisesti omissa ajatuksissaan. Itse kyllä tervehdin aina - tarpeeksi selkeästi ja kovaäänisesti, että ei jää epäselväksi, mitä sanoin. :D

Voihan olla myös kasvosokea, autistinen tai muuten vain omissa ajatuksissaan. Tai ei muista, onko jo kertaalleen tervehtinyt. 

Ensimmäiset 5 tervehdin, sen jälkeen loppuu tervehtiminen koska niitä työkavereita on päivän aikana kymmeniä. Tietysti voisi jo ovella huutaa koko osastolle, että ollos tervehditty kansalaiset, mutta ehkä säästään sen myöhemmäksi kun ne on muutaman vuoden ensiksi tottuneet minuun.

En ole ap. Kyllä moikkaamattomuus on ihan yleinen ongelma. Meillä tilannetta käytiin oikein läpi töissä, mutta toki ne koulutusta tarvitsevat loistivat poissaolollaan. Osalta vaan puuttuu käytöstavat tai purkavat omaa kiirettä ja pahaaoloa muihin. Joskus kyse voi olla välinpitämättömyydestäkin.

Tietenkin voi kyse olla riidasta tai vika voi olla itsessä, mutta ei läheskään aina. Ja ketään ei tarvitse moikata joka kerta, kun näkee. Riittää se eka kohtaaminen päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä milloin ja ketä voi tervehtiä ja milloin ei. Monta kertaa olen tervehtinyt ja muiden ilme on ollut semmonen, että mitä tuo nyt tervehtii ja toivottavasti se ei jää siihen juttelemaan. Kaikki meistä eivät ole samanarvoisia.

Siis mitä helvettiä? Tietysti tervehdit työkaveria, kun tapaat hänet ensimmäisen kerran. Aamulla voit sanoa huomenta ja päivällä vaikka "moro". Kun lähdet kotiin ja työkaveri tulee vastaan, niin sanot tietysti heipat, huomiseen, hyvää viikonloppua tms. Mikä teitä vaivaa!? :D

Mitä vttua se sulle kuuluu?

Mulla on ainakin autismi

Itse olen erittäin miesvaltaisessa it-firmassa, ja tuntuu että täällä 90% on jotain autisteja tai sosiaalisten tilanteiden kammoisia erakoita. Oikeasti iso avokonttori, mutta kukaan ei puhu koskaan mitään, paitsi nyt jos esimies tulee huoneestaan jotain kysymään. Kukaan ei sano hei tai moi tullessaan, vaan hiivitään hiljaa omaan työpisteeseen ja aletaan koodata.

Mä olen aika ekstrovertti, ja mulle tuo oli alkuun järkytys. Tai itse asiassa jopa kuvittelin, että ne ei tervehdi vain mua koska ei pidä naisesta porukassa tms. Sitten huomasin, että niinhän ne on keskenäänkin ihan samanlaisia. Olen kyllä nyt jo tottunut, ja oikeastaan ihan mukavakin jopa joskus väsyneinä aamuina, ettei tarvi small talkata eikä tervehtiä. Mutta alkuun tuntui kolkolta ja tylyltä.

Mikä vttu vaivaa ihmisiä jotka tekevät tervehtimättömyydestä tällaisen elämän ja kuoleman kysymyksen? Jotenkin hitaampia kehitykseltään ja älyltään kuin muut? Voin tervehtiä aamulla sinua, samoin pois lähtiessäni mutta en pitkin päivää kun satut tulemaan vastaan. Voin myös olla tervehtimättä jos ei huvita. Jos siihen kuolla kupsahdat tai psyykoosiin vajoat, se on sinun ongelmasi, ei minun. 

Ei meillä tervehdi juuri kukaan, paitsi jotkut tietyt tyypit jotka on erityisen hyviä kavereita keskenään ja käyvät yhdessä lounaillakin. Eikä kyllä tänne avokonttoriin, jossa tehdään äärimmäisen keskittymistä vaativaa työtä, kaivata turhaa häiriötä tervehtimisistä tai turhista höpinöistä muutenkaan. Samassa tilassa on meitä nelisenkymmentä, eikä ole mitään sermejä edes välissä, kyllä ne tervehtimisetkin häiritsisivät aika vahvasti.

Eli olet irvistelevä kusipää. Työpaika mulkku ja nyt kuvittelet, että armon Herraa täytyy tervehtiä ja olla mukava ja ystävällinen 😄. Vi##u näitä riittää 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vttu vaivaa ihmisiä jotka tekevät tervehtimättömyydestä tällaisen elämän ja kuoleman kysymyksen? Jotenkin hitaampia kehitykseltään ja älyltään kuin muut? Voin tervehtiä aamulla sinua, samoin pois lähtiessäni mutta en pitkin päivää kun satut tulemaan vastaan. Voin myös olla tervehtimättä jos ei huvita. Jos siihen kuolla kupsahdat tai psyykoosiin vajoat, se on sinun ongelmasi, ei minun. 

Ei, sinulla on ongelma: huonot käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Vain suomessa tällaisia ihmisiä. 

Amerikkalaisilla on tällainen tapa työpaikalla : vastantullessa tervehditään mainiten toisen nimi : "Hi Mark". Ja aina hymyn kera.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitsisi edes sanoa mitään, pelkkä nyökkäyskin riittäisi. Harjoitelkaa sitä.

Ap

 

Sulke ei sanota mitään🤢

Taivaan kiitos että on 100% etätyö. En jaksaisi tuollaista toimistodraamaa aivan turhista asioista. Ihan sama tervehtiikö vai ei. Tosin, olen insinöörialalla jossa lähes kaikki kollegat miehiä, ei siellä tuollaisista tervehtimisistä kukaan välittänyt konttorillakaan. Yleensä ihmiset tervehti vain, jos tulivat työasiasta juttelemaan, eivät esim. vastaan tullessaan käytävällä.

koulussa oli kaksi tällaista mammaa, jotain 40 vuotiaita ja molemmat ylimielisiä lespolaisia. eivät koskaan tervehtineet varsinkaan miesopettajaa kun kaikki paha oli miesten syytä aina.

Vierailija kirjoitti:

Taivaan kiitos että on 100% etätyö. En jaksaisi tuollaista toimistodraamaa aivan turhista asioista. Ihan sama tervehtiikö vai ei. Tosin, olen insinöörialalla jossa lähes kaikki kollegat miehiä, ei siellä tuollaisista tervehtimisistä kukaan välittänyt konttorillakaan. Yleensä ihmiset tervehti vain, jos tulivat työasiasta juttelemaan, eivät esim. vastaan tullessaan käytävällä.

Minäkin olen samalla alalla ja suurin osa tervehtii aamulla, kun tulee käytävällä vastaan ja lähtiessään kotiin sanovat heipat ja perjantaina hyvät viikonloput.