Mikä vttu vaivaa ihmisiä, jotka kävelevät työkavereiden ohi tervehtimättä tai mitenkään noteeraamatta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vttu vaivaa ihmisiä jotka tekevät tervehtimättömyydestä tällaisen elämän ja kuoleman kysymyksen? Jotenkin hitaampia kehitykseltään ja älyltään kuin muut? Voin tervehtiä aamulla sinua, samoin pois lähtiessäni mutta en pitkin päivää kun satut tulemaan vastaan. Voin myös olla tervehtimättä jos ei huvita. Jos siihen kuolla kupsahdat tai psyykoosiin vajoat, se on sinun ongelmasi, ei minun. 

Ei, sinulla on ongelma: huonot käytöstavat.

Voithan sinä sen asian itsellesi noinkin selittää jos se auttaa sinua elämään itsesi kanssa. 

Saman huomannut. Tullaan kohtisuoraan, parin metrin etäisyydelle, sanon vaikka huomenta, terve jne., ei vastausta. Näitä oli useita. Kerran tuli niin paha mieli, että vatsa meni kipeäksi pariksi päiväksi. Lopetin tervehtimisen. Joo, ihme kusipäitä työpaikat pullollaan. Parempi olla vain kuin ei näkisi ketään. 

Jotkut taas haluaa pitää vapaa ajan vapaa aikana.

Ja ehkä sinä oot mulkku heidän mielestä, tulee ihan vibat jo nyt tuolla asenteella kun vingut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä työpaikkasi mulkku?

En ole, vaan kaikille ystävällinen ja osaan myös tervehtiä.

Ap

Valehtelet. Lueppa mitä tuli kirjoitettua aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä työpaikkasi mulkku?

En ole, vaan kaikille ystävällinen ja osaan myös tervehtiä.

Ap

Aloituksesi perusteella sinusta saa hyvin erilaisen käsityksen.

Tietenkin kaikkia tervehditään.

ohis

En jaksa morottaa sua enää kuudennettatoista kertaa jos ollaan nähty toisemme vuoron aikana useasti, tiedetään jo että täällä ollaan molemmat 

Kylillä on kohteliasta huomioida työkaveri morotuksella mutta aina ei todellakaan huomaa tuttua naamaa ihan siks kun siellä on paljon ihmisiä ja mieli voi lennellä ties missä, pätee kaikkiin tuttuihin ja musta pitäs kyllä kaikkien osata ajatella tätä mahdollisuutta, ettei siellä vaan huomaa kaikkia vaikka miten huitoisit, ei ole henkilökohtaista 

Lupaan, että jos joka aamu systemaattisesti tervehdit jokaista työkaveria iloisesti kuuluvalla äänellä ja kunnolla silmiin katsomalla, LÄHES jokainen alkaa automaattisesti tervehtimään sinua, kun oppii että tämä on se hyvä tyyppi, joka aina tervehtii.

Meillä töissä heilataan hyvät huomenet.

Ikävää myös ruokalassa. Joku on edellä kassajonossa ja suunnilleen kalpenee tai näyttää totisen mykältä ja ehkä kiirehtii eteenpäin salaattipöytään ja eteenpäin.

Miksi ihmeessä pitää näyttää siltä kuin mielipuoli olisi perässä? En ole istumassa samaan pöytään etäisten tuttujen kanssa, vaikka osoittaisin tunnistavani ohimennen. Joskus ihan toimiston yhteislounailla mukana ollut henkilökin voi näyttää vakavalta jos huomaa tutun jonossa perässä.

Reaktiona en mene jokapäiväisen tutunkaan kanssa samaan pöytään istumaan, jos ei mitenkään tervehdi ja näyttää vakavalta.

Kokeile vastaako ne jos sinä sanot heille moi.

Voit mennä sanomaan asiasta esimiehelle.

Itse tosin oletin etten voi mennä sanomaan jos lääkäri, jota palvelevia hommia tein, ei osoittanut minkäänlaista halua tervehtiä käytävillä vastaan tullessaan. 

Sen sijaan samalla viivalla olevien työntekijöiden tervehtimishalukkuuden puutteesta, nämä jopa samassa työhuoneessa, olisin voinut nostaa haloon, mutta tein sitten kuitenkin niin, että pidin huolen, etteivät minua tästä ainakaan pääse moittimaan, eli itse sanoin huomenta aamulla ja työpäivän päättyessä lähtiessä moi, jos minä olin se joka tuli ja meni heidän paikalla jo ollessa tai jäädessä mun lähtiessä. Päinvastaisessa tilanteessa he eivät minua noteeranneet. Kiva muuten, jos joku sitten kysyy onko se ja se vielä paikalla tai yleensäkään tavoitettavissa, etkä yhtään tiedä onko vai ei ja missähän mahdollisesti olis jos talossa vielä on... "En tiedä, eivät ne mulle menemisiään kerro."

Ennen tervehdin kaikkia, nyt olen kyllästynyt ja ärsyyntynyt kiusaaviin ääliöihin, eikä voisi vähempää kiinnostaa.  En katso edes päin.

Silmä silmästä

Parempi keskittyä itselle tärkeään ja hyvää mieltä tuottaviin asioihin. 

Avokonttorissa edetessäni sanon muutaman kerran huomenta . Se koskee kaikkia tilassa olevia. Olen ilmeisesti sitten se tosi mulkku kun en yksitellen käy kaikkia noin sataa henkilöä erikseen tervehtimässä. 

Meillä oli töissä pikkupomo joka työhaastattelussa oli ystävällinen ja supliikki. Kun pääsit taloon sisälle töihin niin ilmapiiri  muuttui välittömästi. Kun kävelitte varaston puolella toisianne vastaan niin tämä pikkupomo alkoi katsella kauas ylös kattojen rajaan ja esitti näkymätöntä ja ei ollut huomaavinaankaan. Mies paljastui muutenkin täysin mulkuksi ihmiskyrväksi. Hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään. Kyseessä varasto ja nollatuntisopimus. 

Jos työkaveri ei vastaa tervehdykseen kannattaa kokeilla viittomakieltä.

Onneksi teen etätyötä. En kestäisi tuommoista että olisi pakko tervehtiä joka ainoa päivä monia ihmisiä, vaikka tervehtimisen arvo kommunikaationa on täysi nolla, pelkkää turhaa puhetta konvention vuoksi. 

Tällainen tervehtimättömyys tuli työpaikoille jo monta monta vuotta sitten.

Nuorempi sukupolvi kun alkoi tutta työpaikoille, he vain kävelivät aamuisin työpisteeseensä ketään huomioimatta. Jos niille sanoi huomenta, sai vastaansa tyhjän katseen.

Tuntui kyllä tosi oudolta, vähitellen siihenkin tottui. Illalla sitten sama käytäntö, laitettiin tietokone kiinni, sen kummemmin omaa työpistettä siivoamatta tai järjestämättä lähdettiin pois. Ei siinä morjestettu silloinkaan.

Nyt ihmetellään näitä yhteiskunnasta syrjäytyneitä. Eiköhän siihen osaltaan ole oma syy, kun jätettiin huomioimatta muut yhteisössä olijat.

Tuttu juttu. Valtion virasto, jossa pääjohtaja totesi kun tervehtimisestä oli puhetta " ei kai joka aamu tarvii huomenta sanoa!" No onneks tää pappa jäi jo eläkkeelle ja kusipäät joita tervehtiminen ei kiinnostanut on vaihtaneet työpaikkaa.

Autopilotilla mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta kertaa päivässä ap:tä pitää moikata?

Joka jumalan kerta kun "Hänen Ylhäisyytensä" menee ohi. 

En ole ap mutta töissä moikkaan aina kun tulen käytävällä vastaan tai vähintään nyökkään. 

Tää on mulle jo lapsuudessa opetettu tapa ( moikkaan naapureitakin vaikka asun Helsingissä ). 

Meillä töissä samassa kerroksessa on lähes 200 työntekijää. 

En erikseen muistele keitä olen jo moikannut, moikkaan rutiinilla. Huomioin näin ihmisen joka tulee vastaan. Joskus joku on sanonut että moi taas tms. En ole ajatellut sitä negatiivisesti. 

En ole koskaan ajatellut että joku voisi ajatella tästä että pidän itseäni jonain tärkeänä tyyppinä jota pitää moikata useamman kerran päivässä. 

Yritän vain olla kohtelias eikä asiaan liity taka-ajatuksia. 

Pidän vähän patologisena sitä että joku jää oikein analysoimaan jotain käytävämoikkauksia ja kuvittelee että toinen haluaa niillä jotain kuten ylimääräistä arvostusta tms. 

Pahinta, että toimarikaan ei sano mitään, vaikka tulee samaan hissiin.

Mulla oli alussa työkaveri, joka tervehti nimeltä toista työkaveria. Tuntui tosi ikävälle, kun olet siinä vieressä etkä ole tervehtimisen arvoinen.