Tabu: terveydenhuollossa ylihoidetaan vanhuksia, vaikka paukut pitäisi laittaa lapsiin, nuoriin ja työikäisiin
Tämä asia nyppii minua aivan valtavasti. Julkisessa terveydenhuollossa ylihoidetaan paljon vanhuksia, eikä lapsille, nuorille ja työikäisille ole tarjota aikoja ja hoitoa joutuu odottamaan pitkään. On käsittämätöntä, miten nykyisessä tilanteessa tehdään kaihileikkauksia ysikymppisille, operoidaan 85-vuotiaiden lonkkia ja iäkäs syöpäpotilas saa mahdollisimman tehokkaat hoidot, joilla syöpä pyritään parantamaan. Sitten lapset, nuoret ja työikäiset eivät pääse edes tutkimuksiin tai saa sairauksiinsa hoitoa, kun vanhusten tilanne on jo kriittisempi. Suomessa annetaan lasten, nuorten ja työikäisten sairastua pahemmin ja tilanteeseen puututaan vasta, kun on jo vaikea tilanne. Helpommalla ja pienemmillä kustannuksilla olisi päästy, jos sairauteen olisi puututtu jo varhaisessa vaiheessa.
Miksi sitä vanhan ihmisen elämää yritetään pidentää ja elämänlaatua parantaa sieltä loppupäästä, kun lapset, nuoret ja työikäiset jäävät vaille hoitoa? Vanhusten kohdalla pitäisi keskittyä kipujen lievittämiseen, eikä pidentämään elämää loputtomasti erilaisilla hoidoilla. Eikä ole työikäisenä mitenkään kiva seurata vierestä, kun itse en saa sairauteeni julkiselta puolelta edes hoitoa ja lähipiirissäni on mm. halpoja julkisia hammashoitopalveluita hehkuttava eläkeläinen (jolla olisi vara maksaa yksityisellä käynnistäkin), viikoittaisia hoitoja saava 90-vuotias sekä kasikymppinen, joka käy välillä lepäämässä päivystyksen vuodeosastolla, kun on voipunut olo.
Kommentit (616)
Ääriesimerkkihän tästä saatiin pari vuotta sitten kun koko yhteiskunta piti sulkea ja nuorten tulevaisuus ja mielenterveys tuhota, koska 80-90-vuotiaita kuoli flunssaan...
Vanhoja hoidetaan, ei ylihoideta. Jossain tilanteissa alihoidetaan
Samoin lapsia.
Leikkaukset tarkoittavat huonommin voivia vanhuuksia ja lapsia ja lisää työttömiä
Minusta terveydenhuollossa pitäisi tehdä linjaus, että esimerkiksi yli 80-vuotiaille ei enää aloitettaisi kalliita ja elämää pidentäviä hoitoja. Se 80 v Terttu ei tuota yhteiskunnalle mitään, ei jaksa toimia lastenhoitoapuna sukulaisille ja todennäköisesti muutenkin kuormittaa terveydenhuoltoa.
Onko se asianmukaista tutkimusta tai hoitoa silloin kun on tarvetta, että pääsee nopeasti ja lähelle vaikka keskusta, vai vanhusten pakkoholhoamista. Osa ei saa hoitoa varmaan ellei ole tuohta.
Mistä te päättelet että vanhuksia hoidetaan? Kaikki tietämäni 75 v ja yli jäävät hoitamatta eli leikkauksia ei tehdä ja hoito on aina konservatiivista (säilyttävää), ei parantavaa.
Tätä asiaa on helppo alapeukuttaa, jos se ei koske itseä. Esimerkki omalta paikkakunnaltani:
-en saa julkiselta hoitoa sairauteeni. joudun käymään yksityisellä esimerkiksi lääkityksen tarkastelun vuoksi.
-lapseni on kohta 3,5 v, eikä lapsella ole ollut yhtään kunnallista hammastarkastusta. käynnit peruttiin koronan takia. vanhuksille löytyy vaikka peruutusaika lohjenneen hampaan takia heti seuraavaksi päiväksi. minä työikäinen en saa aikaa hammastarkastukseen.
-lapsella neuvolakäynti kerran vuodessa, kunnalla ei tiiviimpään tahtiin varaa.
Tiedän lukuisia työikäisiä, jotka odottavat esimerkiksi leikkausaikaa julkiselle. Joutuvat olemaan pois töistä siihen asti, että leikkaus ja kuntoutuminen on ohi. Samalla leikkauksia tehdään eläkeikäisille, joilla ei ole enää kiirettä työelämään. Kumpihan tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, sen työikäisen vai eläkeikäisen leikkauksen lykkääminen?
Vierailija kirjoitti:
Sairastan reumaa ja olen kolmekymppinen.
En ole vuoteen päässyt hoitavaan yksikköön tarkastuskäynnille, koska ajat ovat täysin loppu. Odotan jonotuspaikkaa jonoon, josta jaetaan tarkastuskäyntiaikoja. Todellisuudessa hoitava yksikkö on täynnä eläkeikäisiä, jotka vievät nuo ajat. Minulla pitäisi jaksaa työelämässä vielä noin 35 vuotta, mutta tällä menolla päädyn ennenaikaisesti eläkkeelle, kun terveys ei kestä eikä hoitoa saa.
Terve ei käsitäkään, miten ruuhkautunut nykyinen terveydenhuolto on ja miten huonoa/olematonta työikäisen hoito on.
Olen joutunut käymään vaikean migreenin takia päivystyksen vuodeosastoilla useamman kerran viimeisen 10 vuoden aikana:
Päivystyksessä tehtiin esitutkimus nopeasti ja siirrettiin oikealle osastolle. Alussa pääsin omaan huoneeseen/pieneen ryhmähuoneeseen infuusion antamisen ajaksi. Hoito oli hyvää, ruoka tuli osastolle.
Viime vuosina osastolle ei ole enää päässyt, vaan tilaa on hyvällä lykyllä löytynyt päivystyksen vuodeosastolta. Vuodeosasto on ollut täynnä muistisairaita vanhuksia, jotka on lähetetty päivystykseen, kun eivät pärjää kotona, mutta muutakaan paikkaa ei ole. Kesäaikana on päihdeongelmaisia, jotka odottavat promillejen laskemista, jotta hoitoja edes voitaisiin aloittaa. Päivystyksen vuodeosastolle ei ole ruokaa saanut, pahimmillaan on joutunut olemaan toista vuorokautta ilman ruokaa.
Onhan tämä hoidon laatu laskenut ihan poskettomasti.
Ei taida vanhukset olla aina jonon ohi kiilaamassa. Entinen naapurini, kipukroonikko, kertoi kohtauksen saatuaan menneensä terveyskeskukseen ambulanssilla ja jo ovella olivat julistaneet että muut ensin, tämä on kroonikkopotilas. Oli joutunut odottamaan joitakin tunteja kipupiikkiään. Nykyään ambulanssi käy kotona antamassa kipupiikin.
Toinen kipukohtauspotilas ajettiin omalla autolla terveyskeskukseen mutta ei päästetty edes sisälle. Olivat joutuneet soittamaan ambulanssin siihen terveyskeskuksen parkkipaikalle. Vanhempi ihminen hänkin.
Tiedän kyllä toisenlaisiakin tapauksia, missä operoitu potilas laitettiin julkisilla monen tunnin kotimatkalle mutta samaan aikaan erittäin hyväkuntoinen vanhus ajeli satoja kilometrejä kelataksilla silmänpohjakuvaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ääriesimerkkihän tästä saatiin pari vuotta sitten kun koko yhteiskunta piti sulkea ja nuorten tulevaisuus ja mielenterveys tuhota, koska 80-90-vuotiaita kuoli flunssaan...
No kyllä on heikoissa kantimissa nuorten mielenterveys jos tuolla tuhottiin loppuelämäksi. Resilienssin kasvatuksen kannalta erittäin hyvä aikakausi jokaiselle. Netissähän ne teinit kuitenkin on koko ajan, vaikka kokoontuisivat johonkin. Koulussakin jo suuri ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Tätä asiaa on helppo alapeukuttaa, jos se ei koske itseä. Esimerkki omalta paikkakunnaltani:
-en saa julkiselta hoitoa sairauteeni. joudun käymään yksityisellä esimerkiksi lääkityksen tarkastelun vuoksi.
-lapseni on kohta 3,5 v, eikä lapsella ole ollut yhtään kunnallista hammastarkastusta. käynnit peruttiin koronan takia. vanhuksille löytyy vaikka peruutusaika lohjenneen hampaan takia heti seuraavaksi päiväksi. minä työikäinen en saa aikaa hammastarkastukseen.
-lapsella neuvolakäynti kerran vuodessa, kunnalla ei tiiviimpään tahtiin varaa.
Hammastarkastus ja lohjennut ha,mas ovat kiireellisyydeltään hieman eri luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän lukuisia työikäisiä, jotka odottavat esimerkiksi leikkausaikaa julkiselle. Joutuvat olemaan pois töistä siihen asti, että leikkaus ja kuntoutuminen on ohi. Samalla leikkauksia tehdään eläkeikäisille, joilla ei ole enää kiirettä työelämään. Kumpihan tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, sen työikäisen vai eläkeikäisen leikkauksen lykkääminen?
Tämä on oikeasti ongelma. Se 50-vuotias leikkausta odottava ja töistä pois oleva Sari tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin leikkausta odottava Anneli 75 v, jolla on jo työura ohi. Tylyä, mutta tällaisessa taloustilanteessa pitäisi miettiä, mistä olisi yhteiskunnalle ja tuottavuudelle eniten hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän lukuisia työikäisiä, jotka odottavat esimerkiksi leikkausaikaa julkiselle. Joutuvat olemaan pois töistä siihen asti, että leikkaus ja kuntoutuminen on ohi. Samalla leikkauksia tehdään eläkeikäisille, joilla ei ole enää kiirettä työelämään. Kumpihan tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, sen työikäisen vai eläkeikäisen leikkauksen lykkääminen?
Tämä on oikeasti ongelma. Se 50-vuotias leikkausta odottava ja töistä pois oleva Sari tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin leikkausta odottava Anneli 75 v, jolla on jo työura ohi. Tylyä, mutta tällaisessa taloustilanteessa pitäisi miettiä, mistä olisi yhteiskunnalle ja tuottavuudelle eniten hyötyä.
Sari myös toipuu 10 kertaa nopeammin ja ei ole kuukausia kuormittamassa terveyskeskuksen vuodeosastoa toisin kuin Anneli, joka menee kuntotumisaikana vielä huonompaan kuntoon ja alkaa tarvita huomattavasti raskaampia kuntoutustoimia ja lääkityksiä kuin ennen leikkausta.
Höpöhöpö. Vanhuksethan yritetään tappaa nyky-yhteiskunnassa, että niitä ei tarvis hoitaa. Ei saa lääkäriaikoja, eikä oteta edes ambulanssiin. Esim. juoppoja ja narkkareita kyllä hyysätään. Onko näissä asioissa paikkakuntakohtaisia eroja?
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut käymään vaikean migreenin takia päivystyksen vuodeosastoilla useamman kerran viimeisen 10 vuoden aikana:
Päivystyksessä tehtiin esitutkimus nopeasti ja siirrettiin oikealle osastolle. Alussa pääsin omaan huoneeseen/pieneen ryhmähuoneeseen infuusion antamisen ajaksi. Hoito oli hyvää, ruoka tuli osastolle.
Viime vuosina osastolle ei ole enää päässyt, vaan tilaa on hyvällä lykyllä löytynyt päivystyksen vuodeosastolta. Vuodeosasto on ollut täynnä muistisairaita vanhuksia, jotka on lähetetty päivystykseen, kun eivät pärjää kotona, mutta muutakaan paikkaa ei ole. Kesäaikana on päihdeongelmaisia, jotka odottavat promillejen laskemista, jotta hoitoja edes voitaisiin aloittaa. Päivystyksen vuodeosastolle ei ole ruokaa saanut, pahimmillaan on joutunut olemaan toista vuorokautta ilman ruokaa.
Onhan tämä hoidon laatu laskenut ihan poskettomasti.
Sairauksien hoidot tehdään keskus/yo-sairaaloissa. Ei terveyskeskussairaaloissa. Niissä nimenomaan "makuutetaan." Lienet makuutettava "mummo" sinökin jos olet ollut terveyskeskussairaalassa. Nehän usein myös kuolevien viimeiset makuusijat, työikäinen lanko oli viimeisen viikkonsa. Muut hoitojaksonsa keskussairaalassa kun syöpää hoidettiin ja helpotettiin.
Puhuisitte edes järkeviä.
Tuttavani 86v äiti ei voi syödä kunnolla, koska hampaat ovat menneet huonoon kuntoon. Yksi poskihammas heiluu ja aiheuttaa kipua. Hampaita on hoidettu useita vuosia siten, että hammashoitaja rapsuttelee hammaskiveä pois. Hammaslääkäriin ei pääse.
Naapurini 85v kärsi pitkään kovista vatsakivuista. Hän meni lopulta lääkäriin, josta käskettiin kotiin. Lääkärin mukaan ei pidä mennä terveysasemalle, jos on kipuja. Silloin pitää mennä kotiin.
Enempää en viitsi näitä sairaskertomuksia tänne kirjoittaa, mutta kokemukseni mukaan näitä ikäloppuja ei oikeasti enää hoideta. Ei sen puoleen, ei meitä nuorempiakaan.
Ei todellakaan ylihoideta vaan alihoidetaan!! Jo pitkään. Miksi ihmeessä nuoret olis ihmisinä arvokkaampia?!
Sairastan reumaa ja olen kolmekymppinen.
En ole vuoteen päässyt hoitavaan yksikköön tarkastuskäynnille, koska ajat ovat täysin loppu. Odotan jonotuspaikkaa jonoon, josta jaetaan tarkastuskäyntiaikoja. Todellisuudessa hoitava yksikkö on täynnä eläkeikäisiä, jotka vievät nuo ajat. Minulla pitäisi jaksaa työelämässä vielä noin 35 vuotta, mutta tällä menolla päädyn ennenaikaisesti eläkkeelle, kun terveys ei kestä eikä hoitoa saa.