Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa vuodesta toiseen, kun lapsen koulunkäynti ei suju?
26.03.2024 |
12-vuotias, jonka koulutaival on alusta saakka ollut vaikea. On mm. kerrannut luokan, ollut tehostetussa tuessa, ollut erityisoppilas, siirretty erityiskouluun, kokeiltu taas lähikoulua.
Oppimisessa ei ole vikaa, myöskään kaverisuhteista ei ole kyse. Ei ole häirikkö. Lapsella itsellään on vain todella negatiivinen asenne koulua kohtaan. Hän ei viihdy siellä, hän ei halua mennä sinne. Pärjää oppiaineissa ihan ok (arvosanat 8-10 väliä), mutta ei tunnu olevan mistään kiinnostunut/ motivoitunut kouluun liittyen.
Todella raskasta vuodesta toiseen kuunnella sitä inhoan koulua ja en mene kouluun nurinaa, sekä taistella kouluunmenosta. Pienempänä kannettiin kouluun, nykyään kiristetään/uhkaillaan/lahjotaan mitä milloinkin että saadaan muksu kouluun. Välillä käy ilman suurempia taisteluita, välillä taas on näitä kausia kun ei menis millään ja pyrkii lintsaamaan.
Mikään järkipuhe tai keskustelu ei auta, että minkä takia kaikkien pitää käydä koulua ja mitä käy, jos ei koulua käy. Ja että kaikkien pitää elämässä tehdä asioita mitkä ei tunnu aina mukavalta.
Lapsen oma mielipide koulusta on että se on tylsää, ajanhukkaa, että siellä pitää vaan istua, eikä juurikaan tehdä mitään häntä kiinnostavia asioita. Joidenkin opettajien kanssa on sujunut paremmin, kahden kanssa ei ollenkaan.
Motivoippa siinä sitten
t. Todella uupunut äiti
Kommentit (75)
Mitä lapsesi tykkää tehdä kotona vapaa-ajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on luultavasti kotona jokin sellainen mielenkiinnonkohde, jonka parissa hön haluaisi viettää kaiken aikansa. Siksi koulu ei huvita.
Miten jaksaa vuosikymmenestä toiseen, kun lapsen elämä ei suju.
Olen jo eläkkeellä ja edelleen joudun huolehtimaan kolmekymppisen lapsen toimeentulosta. Elatus ei lopu näköjään kuin lopulliseen poismenooni. Yhteiskunta ei auta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen älykkyys periytyy äidiltä.
Ei taida älyssä olla vikaa, jos numerot kaseja, ysejä ja kymppejä ilman mielenkiintoa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on luultavasti kotona jokin sellainen mielenkiinnonkohde, jonka parissa hön haluaisi viettää kaiken aikansa. Siksi koulu ei huvita.
Joo on. Pelit ja niiden rakentaminen.
Ja ei, ei saa pelata niitä rajattomasti ja koulunkäynti on ehtona että saa edes avata konetta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat sen kotikouluun ja opetat sellaisin tavoin, jotka häntä kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa vuosikymmenestä toiseen, kun lapsen elämä ei suju.
Olen jo eläkkeellä ja edelleen joudun huolehtimaan kolmekymppisen lapsen toimeentulosta. Elatus ei lopu näköjään kuin lopulliseen poismenooni. Yhteiskunta ei auta.
Oliko lapsi teininä kiltti vai jännä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvelinkin, että pelit ja virtuaalimaailma ovat imaisseet ap:n lapsen mielenkiinnon. Koulun on mahdotonta kilpailla kiinnostavuudessan viihdemaailman kanssa.
Joko opetus ei ole tarpeeksi virikkeellistä ja motivoivaa tai sun lapsi on enemmän tekijätyyppi kuin teoriatyyppi.
Mulla oli kouluaikoina ystävä, jota koulu ei kiinnostanut yhtään. Se oppi nopeasti ja pahemmin opiskelematta. Se siirrettiin yhtä luokkaa ylemmäksi , että se sai lisähaastetta koulunkäyntiin. En tiedä mikä siitä tuli ns. isona, kun jossain vaiheessa se perheensä kanssa muutti toiselle paikkakunnalle.
Yhden ystävän puoliso on lapsesta asti ollut tekijätyyppiä. Koulunkäynti oli sille pakollinen paha, välillä se lintsasikin. Peruskoulun jälkeen se meni heti töihin. Parikymppisenä kävi lyhyen koulutuksen. Hyvin on elämässä pärjännyt ja aina paiskinut duunia valitsemassaan ammatissa, mikä on mikäs muu kuin käsityöläisammatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Mutta omalla lapsella on oppimisvaikeuksia. Ei matematiikassa eikä lukuaineissa, koska muistaa hyvin. Kirjoittaminen ja lukeminen ei suju. Ihan karseeta. Hänen työt sujuu hyvin . Kesätyöt ja harjoittelut yms. Saa loistavia arvosteluja pyydetään takaisin ja tekemään keikkaa. Hyvä duunari, mutta koulukin on käytävä. Ihan katseesta kiristää lahjoa, herättää, huutaa, maanitella. Olen myös yrittänyt jättää asiat lapselle, niin meni koulu ohi täysin. Huomaan aina helpotuksesta, kun on työ. Ei tarvitse herättää tai puuttua muutenkaan.
Neuvoja en osaa antaa. Vain sympatiaa ja empatiaa.
Kysy Steiner koulusta voisiko saada tutustumis käyntiä, paljon vapaampi ilmapiiri kuin julkisissa kouluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykylapset tajuavat aivopesun mitä siellä tuputetaan.
Itsekin olisin tuon ikäisenä tehnyt ihan mitä muuta tahansa kuin kuluttanut koulunpenkkiä. Pärjäsin silti mutta vituttise pakottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minun lapselta. Syynä autismi. Koittakaa päästä tutkimuksiin. Toivoa on!!
Selkeytän. Meillä koulu ei suju. Mutta työt sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Otat sen kotikouluun ja opetat sellaisin tavoin, jotka häntä kiinnostavat.
No kyllä sekin on käynyt useasti mielessä!
Se vaan on niin radikaali ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Kysy Steiner koulusta voisiko saada tutustumis käyntiä, paljon vapaampi ilmapiiri kuin julkisissa kouluissa.
Oman lapsen kohdalla tätä vaihtoehtoa selvitin. Mutta kun myös oppiminen on jäljessä ikätasoa, niin tuolla Steiner koulussa ei voida antaa mitään erityisopetusta. Mikä on kyllä harmi. Muuten koulu olisi kuulostanut kyllä todella hyvältä ja siltä että lapsi olisi varmasti viihtynyt. Myös rehtori oli todella mukava ja helposti kohdattava, mitä julkisissa kouluissa harvemmin on...
En olisi huolissani kun saa noin hyviä numeroita.
Meillä pojalla peruskoulu oli yhtä tuskaa. En ottanut mitään stressiä, kunhan pääsee läpi niin saa riittää. Ammattikoulu sujui sitten todella hyvin, on vaa ihminen joka selkeästi nauttii siitä kun saa itse tehdä asioita.
Lapsen älykkyys periytyy äidiltä.