Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa vuodesta toiseen, kun lapsen koulunkäynti ei suju?
26.03.2024 |
12-vuotias, jonka koulutaival on alusta saakka ollut vaikea. On mm. kerrannut luokan, ollut tehostetussa tuessa, ollut erityisoppilas, siirretty erityiskouluun, kokeiltu taas lähikoulua.
Oppimisessa ei ole vikaa, myöskään kaverisuhteista ei ole kyse. Ei ole häirikkö. Lapsella itsellään on vain todella negatiivinen asenne koulua kohtaan. Hän ei viihdy siellä, hän ei halua mennä sinne. Pärjää oppiaineissa ihan ok (arvosanat 8-10 väliä), mutta ei tunnu olevan mistään kiinnostunut/ motivoitunut kouluun liittyen.
Todella raskasta vuodesta toiseen kuunnella sitä inhoan koulua ja en mene kouluun nurinaa, sekä taistella kouluunmenosta. Pienempänä kannettiin kouluun, nykyään kiristetään/uhkaillaan/lahjotaan mitä milloinkin että saadaan muksu kouluun. Välillä käy ilman suurempia taisteluita, välillä taas on näitä kausia kun ei menis millään ja pyrkii lintsaamaan.
Mikään järkipuhe tai keskustelu ei auta, että minkä takia kaikkien pitää käydä koulua ja mitä käy, jos ei koulua käy. Ja että kaikkien pitää elämässä tehdä asioita mitkä ei tunnu aina mukavalta.
Lapsen oma mielipide koulusta on että se on tylsää, ajanhukkaa, että siellä pitää vaan istua, eikä juurikaan tehdä mitään häntä kiinnostavia asioita. Joidenkin opettajien kanssa on sujunut paremmin, kahden kanssa ei ollenkaan.
Motivoippa siinä sitten
t. Todella uupunut äiti
Kommentit (75)
Älä anna lapsesi tuhota tulevaisuuttaan! Jos perustaidot jäävät heikoiksi, ei toisella asteella enää siitä nousta. Ennen noustiin jopa yritysjohtajaksi, mutta enää ei. Osaaminen on nykyään niin heikkoa.
Jos autismi on poissuljettua, niin sitten otat shokkihoidon käyttöön. Tosiaan viet katsomaan niitä lapsia, jotka eivät kouluun pääse. Lapsellesi tekisi oikein hyvää tehdä vähän vaikka vapahetoistöitä tälläisessä paikassa. Hyviä kohteita löytyy esimerkiksi Intiasta.
Jos tuolla tyylillä saa alakoulussa vielä kiitettäviä, tulee yläkoulussa tai toisella asteella nelosia ja viitosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsi autistinen?
Omani on, ja asenne vähän kaikkeen on juuri sellainen negatiivinen ja nariseva. Ei oikein innostu mistään, ja löytää kivoistakin jutuista aina huomautettavaa.
Ihan helvetin raskas asenne.
Joo, mm. aspergeria on joskus pohdittu. Mutta ei tutkittu, koska ns. pärjää kuitenkin.. opinnoissa ja sosiaalisissa suhteissa. Mutta on sellainen melko joustamaton, kuormittuu hälinästä ja muutoksista. Huumorintajua löytyy mutta sekin hyvin kirjaimellista, ei siis esim. sarkasmia ymmärrä ollenkaan. Kun häntä kiinnostaa joku asia, se kiinnostaa kympillä ja muut asiat sit juurikaan ei. Pienenä se oli autot 1-vuotiaasta 6-vuotiaaseen. Mm. keräsi ja tunnisti kaikki automerkit ja mallit. 7-vuotiaana tuli minecraft ja sittemmin muut pelit.
En edes ehkä niin huolissani ole aina lapsen pärjäämisestä elämässä, kun hänellä on kyllä sellaiset perustaidot ja oppimisvalmiudet olemassa. Sitä kyllä, miten pärjää yhteiskunnan vaatimusten kanssa. Ja nyt tässä hetkessä se näkyy kouluunmenovaatimuksena. Mulla vanhempana on velvollisuus huolehtia hänet kouluun ja se on aina vaan raskaampaa.
Tuttavapiirissä on nuori, joka huostaanotettiin koulua käymättömyyden vuoksi. Kyllä hän siis tietää, mitä käy jos ei koulua käy.
Varmaan työllistyminen aikanaan tulee olemaan oma haasteensa, ellei se työ löydy jostain hänen erityisen mielenkiinnon kohteistaan. Sit kyllä varmaan tekis töitä vaikka kellon ympäri.. Ap
Eli on asperger. Varustaudu henkisesti siihen, että et ole nähnyt ongelmakäyttäytymisestä vielä mitään. ON erittäin tavallista, että asiat töksähtävät ihan kunnolla yläkouluun siirryttyä. Erityisen vaikeaa on seitsemännen keväästä kahdeksanteen luokkaan. Osa aspergereista vetää liinat täysin kiiinni ja kieltäytyvät kouluun tulemisesta.
Lapsesi tarvitsee diagnoosin. Ei kannata tuudittautua siihen, että alakoulussa menee vielä kohtuu hyvin. Olen nähnyt lukemattomia kertoja vanhemman vähättelevän lapsensa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se diagnoosi sitä lasta auta nyt, eikä tulevaisuudessa. Vaan täytyy löytää sellaiset työkalut, jotka motivoivat lapsen suorittamaan velvollisuudet. Vanhemmuus ei ole helppoa. Kannattaa pitää hyvä keskusteluyhteys kouluun ja pohtia heidän kanssaan erilaisia toimenpiteitä. Erityissope ja psykologi auttavat asiassa.
Vierailija kirjoitti:
No ei se diagnoosi sitä lasta auta nyt, eikä tulevaisuudessa. Vaan täytyy löytää sellaiset työkalut, jotka motivoivat lapsen suorittamaan velvollisuudet. Vanhemmuus ei ole helppoa. Kannattaa pitää hyvä keskusteluyhteys kouluun ja pohtia heidän kanssaan erilaisia toimenpiteitä. Erityissope ja psykologi auttavat asiassa.
Siinä vaiheessa kun töksähtää, on diagnoosi välttämätön. Yläkoulussa ei välttämättä järjesty erityispalveluita ilman diagnoosia. Lisäksi ilman diagnoosia hänen oletetaan aikuistuttuaan olevan ihan tavallinen kaikkeen kykenevä aikuinen. Kuitenkin työelämä on liian vaativaa suurelle osalle aspergereista. Lapsena diagnoosi on liki ilmainen, aikuisena se maksaa paljon.
Aspergerin aivot eivät hahmota todellisuutta samoin kuin meidän nenttien. Aspergeri onnistuu usein selittämään itselleen miten joku oikeasti aivan tarpeellinen tieto tai taito on juuri hänelle täysin turha. Sitten hän aktiivisesti kieltäytyy opettelemasta sitä. Pahimmilaan asperger oikein tietoisesti huolehtii siitä, ettei hän vahingossakaan opi jotain "turhaa" asiaa. Tämä jääräpäisyys ei ohjaamalla tai selittämällä poistu, koska assi elää siinä omassa virheellisesti tulkitussa maailmassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaa vuosikymmenestä toiseen, kun lapsen elämä ei suju.
Olen jo eläkkeellä ja edelleen joudun huolehtimaan kolmekymppisen lapsen toimeentulosta. Elatus ei lopu näköjään kuin lopulliseen poismenooni. Yhteiskunta ei auta.
Ei sinun ole pakko tunkea rahaa kolmekymppiselle lapsellesi. Ehkä hän pärjäisi ihan hyvin ilman sinun apuasikin. Omat vanhempani (pyytämättä) antavat tavatessa kirjekuoressa rahaa. Emme siis näe viikottain tms. van joitain kertoja vuodessa. Käyn töissä, mutta heistä parin tonnin palkkani on liian pieni. Jos olisit minun vanhempani ja valittaisit netissä julmaa kohtaloasi samalla tehden jotain mitä kukaan ei pyydä sinulta, niin ärsyyntyisin. Katse peiliin. Lapsesi pärjäisi ehkä jopa paremmin ilman apuasi, koska olisi pakko.
Olin tuollainen lapsi, en tykännyt koulusta. Arvosanani eivät olleet noin hyviä, sain seiskoja ja kasveja. Minulla oli koulussa aina kavereita kun olen luonteeltani ystävällinen ja jotkut tunnit ihan mukavia.
Luin jo lapsena kauhean paljon ja siksi ehkä koulu tuntui tylsältä kun kirjojen tapahtumat jännittäviä. Läksyt ehdin tehdä aina koulussa, ylioppilaskokeisiin luin yhden ainoan illan!
Sitten kiertelin maailmaa ja aloin opiskella noin 33 vuotiaana. Yliopiston suoritin, kiintoisalta alalta, noin 10 vuodessa ja pääsinkin heti erittäin mukavaan työhön. Työni on etätyötä ja erilaisten ruutujen vahtimista mutta tietokoneen hoitamaa, minun ei toivota puuttuvan prosessiin edes vakavissa hätätilanteissa vaan vain tehtävä asiasta ilmoitus, en ole suorittava porrasta.
Ansaitse noin 10 000 dollaria vuodessa.
Kaikkia ei vaan koulu kiinnosta tai siellä ei haluaisi olla. Lapsena olin mieluummin lelujen ja kirjojen ympäröimä kuin luokkatilassa. Vessat epäsiistejä, kaikkialla vähän rikkomista ja homeista- koulumme oli yli sata vuotta vanha. Pimeää, kylmää ja kosteaa oli koulussa, omia kirjonikaan en vienyt kouluun kun ne alkoivat haista pahalta.
Peruskoulun tarkoitus on säilöä lapsia enkä pitänyt säilykkeenä olosta. Kun lapsi oppii lukemaan ja kirjoittamaan alle kymmenvuotiaana ja ymmärtää termodynamiikan toisen pääsäännön lukion lopussa niin koulun merkitys ja tarkoitus on täytetty. Noin nuorelle VOI opettaa fysiikkaa ja kemiaa, se on osoitettu Aasiassa mutta silloin lapsen opiskeltava kuin aikuisen, täysipainoisesti ja kokoaikaisesti itse tavoitteensa asettaen. Itse kypsyin opiskelijaksi vasta parin yliopistovuoden jälkeen kun innostuin luonnontieteistä, perusasteella harva kykenee innostumaan opetuksesta, niin tylsää se on- opettajat eivät osaa opettaa luonnontieteitä kun eivät niistä mitään ymmärrä. Sama vaiva kaikilla maallikkoilla jotka eivät ole luonnontieteitä opiskelleet.
Vie lapsi luontoon, lainaa hänelle vaikka kivikirja ja sammalkirja. Istuttele lapsen mieleen kipinöitä niin kyllä hän jossain vaiheessa innostuu.
N47, avaruuteen liittyvistä asioista leipänsä saava, mielellään tähtiä tuijotteleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä sait peruskoulusta vielä hyvät pohjatiedot ja taidot. Nyt näitä taitoja ei enää saa ja tuollainen myöhään herääminen tulee lähes mahdottomaksi. Lukutaito on jo niin heikko, että lukioon tulleet eivät ymmärrä tavallisia tekstejä. Esimerkiksi lehdessä ollut uutinen ilmastosta, voi olla liian vaikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy Steiner koulusta voisiko saada tutustumis käyntiä, paljon vapaampi ilmapiiri kuin julkisissa kouluissa.
Oman lapsen kohdalla tätä vaihtoehtoa selvitin. Mutta kun myös oppiminen on jäljessä ikätasoa, niin tuolla Steiner koulussa ei voida antaa mitään erityisopetusta. Mikä on kyllä harmi. Muuten koulu olisi kuulostanut kyllä todella hyvältä ja siltä että lapsi olisi varmasti viihtynyt. Myös rehtori oli todella mukava ja helposti kohdattava, mitä julkisissa kouluissa harvemmin on...
Onneksi ei päässyt steineriin, koska lapsesi käskisi sinun juosta mutkille hyvin äkkiä kun sen koulun todellisuus valkenee. :D siellä on näitä "melkein pakollisia" tansseja, joissa askelten pitää olla riittävän sinisiä tai punaisia. Jos tolla asenteella suhtautuu kouluun niin miten sitten steinerin ideoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen eräs äiti jonka poika sai pelata kaiket ajat. Kun kouluun piti mennä, äiti raahasi tämän kouluun väkisin, välillä istutti pyörän tarakalleen ja toi eskariin. Voi sitä poikaparkaa kun kaverit nauroi. Jäi traumat ja tänä päivänäkään ei mene vapaaehtoisesti kouluun.
Juttelin kerran pojan kanssa, oli pelokas, ujo ja häpeissään. Teki pelihahmo liikkeitä mitä oli oppinut peleistä. Huomasin että ihan mukava poika mutta väärin kasvatettu..sääliksi kävi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mm. aspergeria on joskus pohdittu. Mutta ei tutkittu, koska ns. pärjää kuitenkin.. opinnoissa ja sosiaalisissa suhteissa. Mutta on sellainen melko joustamaton, kuormittuu hälinästä ja muutoksista. Huumorintajua löytyy mutta sekin hyvin kirjaimellista, ei siis esim. sarkasmia ymmärrä ollenkaan. Kun häntä kiinnostaa joku asia, se kiinnostaa kympillä ja muut asiat sit juurikaan ei. Pienenä se oli autot 1-vuotiaasta 6-vuotiaaseen. Mm. keräsi ja tunnisti kaikki automerkit ja mallit. 7-vuotiaana tuli minecraft ja sittemmin muut pelit.
En edes ehkä niin huolissani ole aina lapsen pärjäämisestä elämässä, kun hänellä on kyllä sellaiset perustaidot ja oppimisvalmiudet olemassa. Sitä kyllä, miten pärjää yhteiskunnan vaatimusten kanssa. Ja nyt tässä hetkessä se näkyy kouluunmenovaatimuksena. Mulla vanhempana on velvollisuus huolehtia hänet kouluun ja se on aina vaan raskaampaa.
Tuttavapiirissä o
Niin hän on 100% asperger mutta mikä ongelma on siinä diagnoosin haussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketään ei siirretä erityiseen tukeen puhumattakaan laiteta erityiskouluun ilman todella vakavia ongelmia. Käytännössä yleensä tuossa vaiheessa on diagnooseja. Lapsella on vakava käytöshäiriö, autismin kirjon häiriö tai pahoja oppimisvaikeuksia. Aivan varmasti koulusta pyritään järjestämään tämmöinen tapaus tutkimuksiin.
Kuulostaa myös hyvin erikoiselta tuo, että arvosanat ovat 8-10, mutta silti on jäänyt luokalle. Eihän tämän pitäisi olla edes mahdollista. Luokalle jää, jos ei ole suorittanut oppimäärää hyväksyttävästi tai jos menestys on yleisesti ottaen heikkoa.
Joko tämä on puhdas trolli tai sitten ap ei todellakaan kerro kaikkea.
T. Ope
Minkä ilotta oppii sen surutta unohtaa. Kyllähän tuo opiskelu ala-asteella oli ainakin itselleni melkoista pakkopullaa. Yläkoulussa ja lukiossa oli aidosti kiinnostavia opettajapersoonia, jotka motivoivat lukemaan suosikkiaineissa. Kyllä ne asiat siitä lutviutuu.
Ongelma ei tässä ole koulu vaan autismin kirjon häiriö, jonka ilmenemismuodot tulevat iän myötä vaihtelemaan.
Asiat eivät välttämättä helpotu murrosiän myötä. Olen valitettavasti yläkoulun opettajana nähnyt monta kertaa, miten ero autistin ja muiden nuorten välillä kasvaa, kun vanhetaan. Kaverit häipyvät, kun kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Monet autistit uupuvat ja menevät entistä enemmän jumiin.
Diagnoosi on erittäin tärkeä, jotta nuori voisi edes teoriassa saada apua. Jos asiat menevät huonosti eikä hän esimerkiksi pysty integroitumaan työelämään, dg on oleellinen.
Totta kai on myös mahdollista, että tilanne helpottaa ja asiat lutviintuvat. Pitää kuitenkin varautua siihenkin, että niin ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei siirretä erityiseen tukeen puhumattakaan laiteta erityiskouluun ilman todella vakavia ongelmia. Käytännössä yleensä tuossa vaiheessa on diagnooseja. Lapsella on vakava käytöshäiriö, autismin kirjon häiriö tai pahoja oppimisvaikeuksia. Aivan varmasti koulusta pyritään järjestämään tämmöinen tapaus tutkimuksiin.
Kuulostaa myös hyvin erikoiselta tuo, että arvosanat ovat 8-10, mutta silti on jäänyt luokalle. Eihän tämän pitäisi olla edes mahdollista. Luokalle jää, jos ei ole suorittanut oppimäärää hyväksyttävästi tai jos menestys on yleisesti ottaen heikkoa.
Joko tämä on puhdas trolli tai sitten ap ei todellakaan kerro kaikkea.
T. Ope
Samaa ihmettelin. Jotain jää nyt kyllä kertomatta. Miksi jäänyt luokalle ja miksi ollut erityisoppilas tai erityiskoulussa?
Jos olisin itse vanhempi ja tähän on tultu, niin ottaisin kodin mukavuudet häneltä pois. Minulle tämä olisi äärimmäisen helppoa, koska kykenen olemaan ilman myös itse.
Ei TV:tä, ei nettiä. Kaupasta ostan vain tylsää ruokaa. En osta mitään mitä ylimääräistä, enkä varsinkaan mitä lapsi kitisee, ennen kuin ääni kellossa muuttuu koulunkäynnin suhteen. Vaatteet raihnaistukoon.
Tätä se oma nuoruus oli 12v. Tykkäsin koulusta, kun oli jotain mielekästä tekemistä. Kielet ja luonnontieteet erityisesti.
Oletko näyttänyt lapsellesi sen, mitä tulee niistä nuorista joita ei kiinnosta? Nykyajan lapset ja nuoret ihan oikeasti luulevat (tietävät) ettei koulun väliin jättämisestä seuraa mitään negatiivista. Oletko järjestänyt negatiivisia seurauksia koulun laiminlyönnistä?
Sinuna varaisin reissun johonkin sellaiseen paikkaan, missä on ihan oikeita katulapsia. Ota yhteyttä etukäteen johonkin katulapsia auttavaan järjestöön ja käytte tutustumassa realiteetteihin.