Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalinen vastuuttaminen. Parikin eri ukkoa yritti vedota empatiaani ja väittää, että olen ainut ystävä kenelle he voivat avautua, ja muuten ovat aivan yksin. Molemmat olin ehtinyt tuntea kaksi viikkoa. :D

No eipä ole ihmekään jos noilla ukoilla ei kavereita ole. Miten lapsellisia voivat olla jotkut aikuiset ihmiset?! Kukaan ei ole vastuussa toisen mielenliikkeistä. 

Etäsuhde, jossa mies piti hereillä kertomalla asioista jotka "ottivat päähän". Joka yö. En pystynyt jatkamaan. Negatiivinen tyyppi, joka etsi äippää. 

Tämä kuulostaa vähän mieheltä, jota olen tapaillut pari kertaa. Koko ajan kaikki on pielessä ja kaikessa on jotain vikaa tai asia on tyhmä tai turha tai epäkiinnostava. 

Mieheksi hänen asemassaan ihmettelen, miten hän puhuaa muille. 

Tunkeutui yhtenä yönä väkisin asuntooni. Asun siis maan tasosta yhden kerroksen ylöspäin. Hän lämpimämä kesäyönä kiipesi parvekkeelle ja tuli raollaan olevasta partsin ovesta sisään.

Säikähdin ihan saakelisti. Hänellä oli voitonriemuisen virneen ja aggressiivisen huolestuneen ilmeen vaihtelu naamallaan, koska oli varma että mulla on mies siellä komerossa, sängyn alla, vessassa tai eteisen naulakossa piilossa. Umpihullu.

Toinen oli elokuva-alalla työskennellyt komeahko mies, jonka maneerit oli täysin leffakamaa. Sellaista opetellun näköistä teatraalista Hugh Grant -tyylistä parisuhdekäytöstä näennäisine ujouksineen ja silmälasien kohentamisineen. Niin pelimies että huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voimakas reagoiminen ihan tavalliseen asiaan, löi mm auton lasin nyrkillä paskaksi. Kyllä se muuttui sitten esineiden hakkaamisesta minun hakkaamiseksi. Yritin kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa erota, mutta lopulliseen eroon meni melkein vuosi. Aluksi uskoin sen takaisin lirkutteluja, mutta sama meno jatkui uudestaan ja uudestaan. Oli henkinen taakka koko henkilö joka myöhemmin paljastuikin sitten psykopaatiksi.

Miksi hitossa te naiset jäätte suhteeseen tuollaisten miesten kanssa?!

Eihän tämä kirjoittaja jäänytkään, hänhän puhuu imperfektissä ja exästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaili mua vaan saadakseen seksiä. Ällöttävää! Ihan kuin olisin joku esine jota voi noin vain käyttää. Katsoin aikani ja kuvittelin että suhde muuttuisi normaaliksi parisuhteeksi jota minulle kyllä lupailtiin. Mutta mikään ei muuttunut. Meni vaan pahemmaksi. En voinut suostua tuohon. Jotain itsekunnioitusta naisena minussa täytyy olla. Mies meni sit ja löysi heti uuden hyväksikäytettävän empaatikon joka aluksi uskoo ne jutut niin kuin minäkin uskoin.

 

Miksi suostuit seksiin kun tajusit homman kuitenkin heti. Itsekunniotusta ei ollut alussakaan, koska suostuit kun luulit sillä konstin saavasi hänet jäämään. Mies kyllä jää jos on kiinnostunut, sen kyllä huomaa. Seksillä ei saa itselleen kuin joksikin aikaa tai juuri noin, että toinen ottaa käyttöön halutessaan. Se ei muutu jos jo alussa toimii ällöttävästi. Alussahan juuri pitäisi olla huomaavainen ja toista kunnioittava. 

Monet näistä muistakin alun myrkyistä ovat niin selkeitä, että miten ihmeessä suhde on ylipäätään jatkunut yhden tai muutaman tapaamisen jälkeen. Kuten joku sanoikin, omaakin vastuuta ihmisellä pitää olla. Sen ymmärrän, kun jotkut osaavat olla niin taitavia, että vasta pikkuhiljaa tulee myrkyllisiä juttuja esiin. Ovat alussa ihan mukavia ja ns. normaaleja. 

 

Kummallista uhrin syyllistämistä. 

Ehkä hän ei alussa ”suostunut seksiin” vaan halusi seksiä itsekin. Jos et tätä ennen tiennyt, niin tiedoksi että naisellakin  voi olla haluja. Suhde voi alkaa myös seksisuhteena, siis niin että ensin vain sekstaillaan ilman sitoutumista, ja hyvän seksin myötä kasvaa hellyys ja kiintymys, ja mukaan tulee paljon henkistä läheisyyttä, kunnes päätetään että ollaan pari. 

Ei ole olemassa sellaista sääntöä että suhde voi syntyä vain kaavalla kiinnostus - ihastuminen - rakastuminen - sovitaan seurustelusta - seksi. Minulla se menee aina tuon kaavan mukaan, mutta tiedän että kaikilla se ei toimi tuolla kaavalla, eikä

minun kaavani ole parempi kuin jonkun muun.  Ei ole olemassa sellaista sääntöä, että  ensin ”pitää” olla tunteita. Hyvä seksi usein kasvattaa kiintymystä ja henkistäkin läheisyyttä ja halua tuntea toinen ja tietää hänestä enemmän. 

Tämä nainen itse alkoi seksin myötä tuntea rakkautta ja kaivata henkistä läheisyyttä. Mutta kävi ilmi ettei se ollut molemminpuolista: miehelle ei syntynyt romanttisia tunteita. Kävi vähitellen ilmi ettei tuo mies halunnutkaan muuta kuin seksiä, ja silloin rakastuneelle naiselle tulee pikkuhiljaa likainen olo. Seksistäkään ei voi rakastuneena nauttia vaikka mies olisi kuinka hyvä sängyssä, jos on sellainen tunne että seksillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani, tässä voisi minun tilallani olla melkeinpä kuka tahansa. 

Ei sellaista huomaa heti. 

Vähän empatiaa peliin, kun luet muiden kirjoituksia. Ei tarvitse tuomita kaikkea siksi ettei itse ole samanlainen eikä kokenut vastaavaa. 

Mä olen mennyt aivan liian helposti rakkauspommituksessa halpaan kahdesti. Kamalaa havahtua, etten sittenkään tainnut olla hyvin lumoava nainen :D

Itsereflektointi loisti poissaolollaan toisella. Sellaisessakin, että jos hän vaikkapa kompastui, katukiveys oli väärin tehty ja jos maitoa lorahti pöydälle, niin parvekkeen ohi lentänyt teoreettinen lintu kelpasi sille syyksi. En odottaisi sen ihmeempää selittelyä omasta kömpelyydestä, mutta normaali "oho" ja pöydän siivoaminen olis olleet ihan riittävät. Ei muiden syyttely. Se oli aina hän, jota kohdeltiin kaltoin. Parivuotisen suhteemme aikana hän puhui muille vain itsestään. En koskaan kuullut hänen kyselevän kohteliaisuudestakaan, että "entä sinulle?". Eikä ottanut itse yhteyttä kehenkään. Ja kun joku toivotti hyvää joulua tai muuta, hän sanoi "kiitos" eikä toivottanut takaisin. Kysyin joskus miksi, niin hän pahoitti mielensä tosi kovasti ja aloitti taas itsesäälipuheen. Valitti yksinäisyyttä. Myös omasta aikaansaamattomuudesta johtuneet takaiskut johtui muista: hankalasta isännöitsijästä, epäreiluista perintätoimistoista, liian lähelle parkkeeranneesta autosta, jne.

Olin kyllä tosi tyhmä. Nykyinen "tavallinen" mies tuntuu tuon jälkeen ihan poikkeuksellisen tunneälykkäältä ja suoraselkäiseltä :D

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalinen vastuuttaminen. Parikin eri ukkoa yritti vedota empatiaani ja väittää, että olen ainut ystävä kenelle he voivat avautua, ja muuten ovat aivan yksin. Molemmat olin ehtinyt tuntea kaksi viikkoa. :D

No eipä ole ihmekään jos noilla ukoilla ei kavereita ole. Miten lapsellisia voivat olla jotkut aikuiset ihmiset?! Kukaan ei ole vastuussa toisen mielenliikkeistä. 

Etäsuhde, jossa mies piti hereillä kertomalla asioista jotka "ottivat päähän". Joka yö. En pystynyt jatkamaan. Negatiivinen tyyppi, joka etsi äippää. 

Tämä kuulostaa vähän mieheltä, jota olen tapaillut pari kertaa. Koko ajan kaikki on pielessä ja kaikessa on jotain vikaa tai asia on tyhmä tai turha tai epäkiinnostava. 

 

Mieheksi hänen asemassaan ihmettelen, miten hän puhuaa muille. 

Puhuaa?

Kyllä se on edelleen se, että pitäisi olla 24/7 yhdessä, eikä saisi olla omaa elämää. Jos alkaa jo ensi treffien jälkeen pyytämään olemaan koko ajan yhdessä, niin hyi kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme tavanneet aiemminkin ja ihan selvinpäin. Kun ensimmäisen kerran päädyin miehen luo yöksi yhteisen baari-illan päätteeksi, nukahdettuaan hän liikahteli niin että jouduin väistämään, ja lopulta ahdisti minut aivan sängyn reunalle niin etten enää pysynyt siinä. Lopulta makasin aamuun asti lattialla ilman peittoa. Aamulla herättyään mies pahoitteli kovasti ja sanoi että minun olisi pitänyt herättää hänet. Kyllä minä olin yrittänyt.

Näin suhteen jälkeen minusta tuntuu, ettei hän oikeasti nukkunut vaan teki tuon aivan tarkoituksella. Olin tyhmän ihastunut kun en lähtenyt kotiin.  

Rakkaus saa sokeaksi. Deittailin 22 vuotiaana komeaa 40 vuotiasta miestä joka oli ihan unelmien täyttymys aluksi, sitten paljastui oikeat piirteet kun olinkin jo hänen luona toisessa kaupungissa ja hän humaltui liikaa. Vietettiin iltaa hänen ystävien kanssa baarissa ja tulin heidän kanssa hyvin toimeen ja esitteli minut heille ja oli todella mukava mutta hänen kotiinsa mentäessä puristi minua jalasta taksissa niin että istuin takana ja mietin että mitä ihmettä. Tultiin ulos taksista ja taksikuskille oli tosi mukava myös , heti kun taksi kaartui pihasta pois niin heitti minut maihin ja sano et kukaan ei kuule jos sä nyt huutaisit ja veti litsarin poskelle. Olin ollut mukamas viettelevä hänen kavereilleen ja puhunut liikaa. 

Annoin anteeksi vielä tuon kun olin tosi ihastunut, sitten alkoi käskyttäminen että pitää nukkua alasti ja suuttui jos puin yöpaidan päälle , hänen luonaan oli sellainen juttu että vedet piti lämmittää niin että on lämpimää vettä niin monesti aamulla meni itse eka seksin jälkeen suihkuun ja sitten sanoi että nyt voit mennä ja kun oli mun vuoro niin vesi olikin ihan kylmää. Laittoi minut imuroimaan seksin jälkeen hänen omakotitaloa kun olin tullut kylmästä suihkusta ennenkuin suostui heittämään juna asemalle. Silti hölmönä selittelin itselleni että ei tässä mitään ongelmaa ole ja oli vain ajattelematon. Nyt 30 vuotiaana ymmärrän että ihan hirveetä käytöstä ja ei hän oikeasti minusta välittänyt , halusi vain nuoren ja hölmön tytön ja olin itse todella miellyttämis haluinen. 

Hyi oksennus mikä sontaukko.

Kiirus tuntui olevan juu ja puhui jo tyyliin kuukauden jälkeen vaikkei oltu edes pahemmin tutustuttu vielä yhteisestä tulevaisuudesta miten asutaan yhdessä jossain talossa. Jäi vaikutelma että päässään oli kaikki hienona valmiina ja sitten kun todellisuudessa tuli vähänkään jotain vastahankaa niin siitä seurasi valtava draama. Itse sai lopulta hipsutella lähes kuin munankuorilla kunnes totesin etteihän tässä ole mitään järkeä. Jatkossa osannen varoa paremmin näitä sydänpommittajia ja parhaaksi ylistelijöitä jotka tykittää heti alusta 150% jotta saisivat koukkuun.