Myrkyllisen suhteen alun punaiset liput
Millaisia varoitusmerkkejä huomasit suhteen alussa ja luotitko intuitioosi vai ohititko punaiset liput heittäytymällä suhteeseen?. Miten kaikki päättyi vai jäitkö suhteeseen? Kokemuksia tästä.
Kommentit (1108)
Yösoittelu tai muutenkin häiritsevä soittelu tai viestittely on selvä varoitusmerkki. Minua se ärsyttää niin paljon, että en siedä kuin muutaman kerran ja lopetan tuttavuuden.
Jos toista osapuolta "ahdistaa" niin yleensä homma on siinä. Toisten ahdistukseen on paha itse antaa muuta kuin tilaa. Ja turha itseään enempää kiusailla vaan etsii sellaisen jonka kanssa ei ahista
Vierailija kirjoitti:
No se jos toinen ostaa kaupasta punaliputettuja tuotteita! Jos ovat vanhentuneita niin voivat olla myrkyllisiäkin.
Hah ! Oletpa yksinkertainen
Esim. rahka säilyy avaamatta vaikka puoli vuotta
Vierailija kirjoitti:
Entisessä parisuhteessa meis osoitti seuraavia punaisten lippujen merkkejä, mutta kokemattomana ja rakastuneena en vain tajunnut:
- hän halusi muuttaa yhteen tapailtuamme alle kuukauden ja piti minua idioottina, kun vastustin ajatusta
- hän halusi, että hoitaisin kaikki kaupassa käynnit, kotityöt, ruoat, yms, että hän pääsisi aina töistä kotiin valmiiseen pöytään ja aamulla saisi valmiin aamupalan ja vaatteet viikattuna tuolille valmiiksi
- hän teki 12-16h työpäiviä ja minä 8h ja sain aina kuulla, miten tyhmä olin, kun en aina jaksanut tehdä 12h työpäiviä omassa työpaikassani; aloin tekemään ylitöitä miellyttääkseni exääni
- hän raivostui minulle kun sai tietää, että minulla oli "vain" 10k säästössä rahaa 25-vuotiaana (hänellä itsellään oli 60k, saanut perintöä, yms)
- hän piti minua idioottina kun osoitin selviä loppuunpalamisen merkkejä
- hän piti minua idioottina kun e
Mies ponnisteli kovasti yhteisen onnenne eteen ja sinä vain valitat.
Miehen vanhemmat ja sisarukset soitteli monta kertaa päivässä ja määräili mitä milloinkin piti tehdä. Vanhemmat puhui kuinka heidän pojalla ei ole aikaa seurusteluun kun pojalla on niin paljon hommia ja vaativat hänen viettävän kaiken vapaa ajan milloin missäkin hommassa. Kirjoittavat oikein listaa näistä hommista. Toimi siis vanhempien ja sisarusten ilmaisena palvelijana jotka sitten päätti kaiken miehen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat ja sisarukset soitteli monta kertaa päivässä ja määräili mitä milloinkin piti tehdä. Vanhemmat puhui kuinka heidän pojalla ei ole aikaa seurusteluun kun pojalla on niin paljon hommia ja vaativat hänen viettävän kaiken vapaa ajan milloin missäkin hommassa. Kirjoittavat oikein listaa näistä hommista. Toimi siis vanhempien ja sisarusten ilmaisena palvelijana jotka sitten päätti kaiken miehen elämässä.
Ja lisäyksenä tähän inhosivat ja haukkuivat toki minua kun vein heidän poikansa aikaa näiltä puuhilta pari kertaa viikossa. Mies toki puolusti perhettään ja olin toki pahis kun ihmettelin tuota touhua.
Näsäviisas v.ttumainen miesoletettu. Kaappihomo yritti pysyä piilossa.
Kummastutti jo heti alkuun kun piti olla koko ajan vastailemassa kysymyksiin tykkäätkö musta vielä? Oonko mä ruma?, oli mustasukkainen mun lapsille kun hän ei ollut ykkönen mulle vaan luonnollisesti lapset on. Mökötti jos ei saanut seksiä kahteen päivään, veti raivokohtauksia pikkuasioista, haukkui mut tämmöisen kohtauksen tullen aivan maanrakoon ja aina lopulta syy oli mun ja mä olin sen joka aneli ja pyyteli anteeksi kunnes en enää anellutkaan vaan käskin lähteä. Siitä oikein kultakimpale jollekkin Vaasalaiselle.
Ei kyennyt ottamaan vastuuta mistään, ei edes suhteen lopussa siitä, että petti. Kaikki oli aina jonkun muun syytä, ja suhteessamme ongelmat olisivat hänestä aina ratkenneet sillä, että minä yksin muutan käytöstäni. Ei halunnut puhua mistään henkilökohtaisesti. Nykyiseni on tämän täysi vastakohta.
Tämä koskee useampaa henkilöä. Heti alussa aletaan puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Ei ole mitään kiinnostusta tutustua toiseen ihmiseen pikkuhiljaa, ja antaa aikaa ihmissuhteen kehittymiselle. Tulee sellainen olo kuin olisin joku auto joka on viimein saatu hankittua, ja sille voi tehdä mitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Heti alkumetreillä vakuutti suurta sitoutumisenhaluaan ja vannoi rakkautta, vaikka ei todellisuudessa tunnettu vielä kovin hyvin. Joka kerta tavatessamme jankutti 100 % sitoutumisestaan. Samalla aina mollasi vanhoja suhteitaan, joita oli ollut melko paljon ja kaikki olivat loppuneet jotenkin riidoissa. Eräänä päivänä tämä heppu sitten vain lähti ja ei koskaan enää vastannut viesteihin eikä antanut mitään selitystä katoamiselleen. Semmoinen oli se 100 % sitoutuminen suhteeseen.
Tuo melkein pakkomielteinen vakuuttelu liian aikainen rakkauden tunnustus oli ja on yhä punainen lippu.
Ei sanat, vaan ne teot
Kuulostaa ihan mun eksältä. Bonuksena jatkuva vaatiminen minulta että minun pitää olla rehellinen ja se lopun katoamistemppu osoitti että se oli pari huijannut koko suhteen minulta ja kaikki ne sadat viestit "rakkaudesta" olivat vain tyhjiä sanoja. Se oli huijannut myös sen eksää joskin vähän eri lailla ja vienyt sen elämästä pari vuosikymmentä valheella myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalinen vastuuttaminen. Parikin eri ukkoa yritti vedota empatiaani ja väittää, että olen ainut ystävä kenelle he voivat avautua, ja muuten ovat aivan yksin. Molemmat olin ehtinyt tuntea kaksi viikkoa. :D
No eipä ole ihmekään jos noilla ukoilla ei kavereita ole. Miten lapsellisia voivat olla jotkut aikuiset ihmiset?! Kukaan ei ole vastuussa toisen mielenliikkeistä.
Etäsuhde, jossa mies piti hereillä kertomalla asioista jotka "ottivat päähän". Joka yö. En pystynyt jatkamaan. Negatiivinen tyyppi, joka etsi äippää.
Ensimmäinen puhelu kesti illasta aamuyöhön. Mies oli todella verbaalinen ja hauska ja sai myös minut tuntemaan, että olen yhtä hauska, fiksu ja kiinnostava. Puhui juuri niitä asioita, joita juuri eronneena olisin kipeästi jo vuosia halunnut kuulla exäni suusta. Olin ihan myyty. Joku kuunteli! Kehui! Oli kiinnostunut!
Toki olin myös jo kuvien perusteella kaunis,valtavan ihana prinsessa. Yhteisiä asioita löytyi vaikka kuinka, loput olivat osastoa "vastakohdat täydentävät toisiaan".
Sitten tuli se kuuma-kylmä -leikki. Samoin huomasin pitkien puheluiden aikana ristiriitaisuuksia, suorastaan valheita hänen puheissaan. Yritti puhua mustaa valkoiseksi ja että muistan ihan väärin. En muista, valitettavasti minulla on erittäin hyvä muisti.
Keksin hyvän syyn lopettaa koko homman ennen kuin se kunnolla ehti alkaakaan. Jälkikäteen sain tietää miehestä sellaisia asioita, että olin älyttömän kiitollinen väistäessäni tämän ansa. Siihen olisi ollut petollisen helppo astua.
Mies mainitsi ensimmäisillä treffeillä, että olemme parempia kuin muut (liittyi jotenkin siihen, että ollaan molemmat akateemisia). Tuntui jotenkin oudolta kommentilta. Sama mies komenteli tarjoilijoita minulle heitä tytötellen, kun olimme reissussa Virossa. Olin suhteessa runsaat neljä vuotta, eikä se päättynyt mitenkään nätisti.
Olen myös ollut rakkauspommittajan kohteena ja samainen mies alkoi katsella meille yhteistä ok-taloa parin kk kuluttua ensitapaamisesta. Olisi maksanut talon ihan yksin. Tuosta osasin lähteä heti matkoihini, niin ahdistavalta tuo etenemisvauhti tuntui.
Mies oli heti todella takertuvainen. Jo ennen kuin virallisesti seurusteltiin, soitteli jatkuvasti esim. kun tiesi milloin minulla on lounastauko, heti kun pääsin töistä ja loukkaantui jos en heti pystynyt tapaamaan. Saattoi soittaa yllättäen että on pihassani, että voiko tulla käymään. Pidin sitä hölmöyttäni romanttisena. Olimme tutustuneet yhteisten kavereiden kautta, mikä oli kivaa kun pystyimme näkemään tutulla porukalla. Tosin mies alkoi yhä useammin toivoa että viettäisimme illan vain kahdestastaan, mikä myös tuntui romanttiselta. Mies itse ehti kyllä näkemään kavereita, mutta minä en työvuorojen takia. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kaivata muidenkin seuraa, mutta mies loukkaantui kovasti kun en halunnutkaan nyhjätä vain hänen kanssaan, ja vieläkin pidin sitä romanttisena, huoh. Tiivis suhde eteni tietenkin yhteenmuuttoon, jolloin alkoi ihan uudenlainen käytös. Yhtäkkiä minussa oli vaikka mitä vikaa, olin nolo ja säälittävä, jne. Siinä vaiheessa elämässäni ei ollut muuta kuin tämä mies, ja pelkäsin hänen hylkäävän (mikä on ironista koska juuri siksihän hän käyttäytyi noin, kun pelkäsi minun hylkäävän). Tässä alkuvaiheen käytös, siitä eteenpäin on tyypillinen narsistitarina, vuosia siinä helvetissä meni, mutta pääsin irti.
Musta messu aina täydenkuun aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies mainitsi ensimmäisillä treffeillä, että olemme parempia kuin muut (liittyi jotenkin siihen, että ollaan molemmat akateemisia). Tuntui jotenkin oudolta kommentilta. Sama mies komenteli tarjoilijoita minulle heitä tytötellen, kun olimme reissussa Virossa. Olin suhteessa runsaat neljä vuotta, eikä se päättynyt mitenkään nätisti.
Olen myös ollut rakkauspommittajan kohteena ja samainen mies alkoi katsella meille yhteistä ok-taloa parin kk kuluttua ensitapaamisesta. Olisi maksanut talon ihan yksin. Tuosta osasin lähteä heti matkoihini, niin ahdistavalta tuo etenemisvauhti tuntui.
Hei hyi tapailin myös tuollaista paremmuudentuntoista. Hänelle oli tärkeää korostaa muille menestystäni (pari onnekasta juttua uralla, ei oikeasti sen kummempaa), ja korosti nimenomaan sitä kuinka me yhdessä ollaan joku kaikkien kadehtima pari. Joo ei kiitos. Kiva että molemmat pärjää, mutta on mulla muutakin sisältöä elämässä. Kylmät väreet tulee vieläkin.
Tyyppi käveli asuntoni lähellä ja pihapiirissäkin (iso kerrostalo) jo klo 11 - 12 aamupäivällä. Tuli kyttäämään. Oli työttömänä.
Jos ei ekoilla treffeillä heru emätintä.
Sama kokemus. Oli sanojensa mukaan aivan ihmeissään siitä kun exvaimo otti ja lähti, vaikka hän oli itse enkeli. Luetteli usein mitä kaikkea oli vaimon mieliksi tehnyt, rännien asennus oli asia minkä mainitsi joka käänteessä. Myös ruuanlaitto kuulosti olevan suurikin meriitti. Vaimo oli hänen mukaansa yliherkkä pillittäjä, ja kuvittelin tosiaan pitkään niin. Kun oltiin sitouduttu jo kunnolla, alkoi tulla outoja nälviviä kommentteja, vitsillä kuulemma. Sitten häntä alkoi ärsyttää moni asia mitä tein, ja myös olemuksessani oli huomauteltavaa. Sitten alkoi pimahtelu kotitöistä, ensin hän sadatteli sellaisella säikyttävällä tavalla itsekseen, jolla ilmeisesti raivasi tietä kunnon raivokohtauksille. Pian hän käveli perässäni arvostelemassa ja ihmettelemässä typeryyttäni, riehui ja teki uhkaavia liikkeitä nyrkeillä. Samaan aikaan oli olevinaan suurikin marttyyri, kun oli omatoimisesti esimerkiksi tiskannut yhteisessä kodissamme. Alkoi minullekin kuvio entisen avioliittonsa kulusta valjeta.