Minua luullaan nuoremmaksi eikä sen vuoksi oteta vakavasti
Klassinen ajatus on kaiketi yleensä se, että nainen automaattisesti toivoisi näyttävänsä ikäistään nuoremmalta. Moni tavoittelee "ikuista nuoruutta" keinolla millä hyvänsä. Mutta entäs jos joku oikeasti todella kärsii siitä, että jatkuvasti nipistetään iästä n.10v pois, eikä sen vuoksi oteta vakavasti?
Olen 33-v kolmen lapsen äiti, ja moni aidosti olettaa että olen vähintäänkin teiniäiti. Esikoiseni sain kuitenkin ollessani 24v. Ulkonäköni perusteella uudet tuttavuudet esimerkiksi töissä olettavat, että en voi osata/tietää jotain, koska "olet niin nuori". Toki kun avaan suuni niin ääni kellossa muuttuu nopeasti, ja hetken kanssani aikaa vietettyään ihmiset nopeasti korjaavat virhearvionsa, mutta tästä herää niin monta kysymystä..
Kerran olin hammaslääkärissä myöhässä 5min ja päätin kuitenkin kokeilla onneani, 50+ hl paasasi kuin nippa-nappa parikymppiselle "kuinka nyt ei ehditä mitään tekemään kun tulit myöhässä" ja minä totean että joo, oli lasten kanssa vähän haipakkaa ja joskus on vastaavissa tilanteissa tehty se mitä ehditään, tällä kertaa oli niin tiukka aikataulu että päätettiin kuitenkin varata uusi aika. Kyllä yleensä olen ajoissa, mutta aikuiselle 30+ perheenäidille varmaan todettaisiin asian laita hieman eri tavalla.
Toisen kerran eri hammaslääkäri jutteli kuin nuorelle, mites oon aamu mennyt, mitäs sä teet, lässynlässyn, kunnes jälleen mainitsin monikossa _lapset_, ja hl tarkisti ikäni, "ai anteeksi, ajattelin että olisit 10v nuorempi!"
Silmälääkärissä nuorimman kanssa kesken kaiken haluttiin varmistaa, että olen siis varmasti lapseni äiti.
Jos olen vanhimman poikani kanssa kahvilassa kahdestaan, saan pitkiä katseita kun poika puhuttelee minua äitinä, tätä on vaikea selittää mutta kyllä sen aistii kun ajatellaan että "onpas siinä nuori äiti".
Puistossa koko perheen kesken tulee usein tunne, että miehestäni ajatellaan että lapset ovat todennäköisesti jollekin toiselle ja minä olen nuorikko äitipuoli (mieheni on minua 3v vanhempi ja näyttää suunnilleen ikäiseltään).
Bussissa kun olen yksin kolmen lapseni kanssa, selkeästi ihmetellään asiaa.
Olen suht.pienikokoinen, s/m ja 160cm pitkä, normaalivartaloinen. En mielestäni käytä juuri "nuorisolle tyypillisiä" vaatteita. En meikkaa vahvasti. Itse asiassa meikillä voisin varmaan luoda itsestäni "kypsempää" mielikuvaa. En kuitenkaan itse voi mitenkään ymmärtää kuinka kohdallani voidaan olettaa, että olisin niin paljon nuorempi, ja tämä todella häiritsee minua
Ei ole ok olettaa toisen ihmisen sukupuolta, ei arvostella ulkonäköä tai painoa, mutta auta armias jo näytät ikäistäsi nuoremmalta, ensinnäkin naisvaltaisella alalla on ihan "ok" yhä vähätellä nuorempia (?!), ja kun kuullaan että oletkin kuitenkin jo 33v jota vain luullaan nuoremmaksi, niin sitten ollaan ehkä vähän "kateellisia" kun "se näyttää niin nuorelta".
Itse siis todella kärsin tästä asetelmasta enemmän kuin nautin siitä. Haluaisin, että minuun suhtaudutaan kuten ikäiseeni, yli 30v perheenäitiin kuuluisi. Kohtalotovereita?
Kommentit (122)
Mä luulin kerran että joku mies oli kolmen lapsensa kanssa, nii heistä kaksi oli lapsiaan ja yksi heistä oli vaimonsa. Paljastui ku jäin jutteleen.Mut en todellakaan kysynyt.
Kerran sattunutta: Yksi 70+ vaikutti, pukeutui ja näytti 50vuotiaalta. :O ja hänen poikansa 35 vuotiaalta ja hän oli lähes 50v.
Vierailija kirjoitti:
😂🤣👏.. no ootapa sitä aikaa, kun oot 50 ja näytät muka 27-27-vuotiaalta, kuten joku onnekas täällä yks pvä kehui 🙄
No tekstistäni varmaan ymmärtää etten tavoittele enkä ihannoi ikuista nuoruutta, minusta arvokkaasti ikääntyvä nainen on aina kauniimpi kuin liian siloiteltu tai pahimmillaan leikelty "olevinaan ikinuori". Että 50v toivoisin ihan näyttäväni siltä että olen 50v, mahdollisesti jo lasteni mummo!
Näytän paljon ikäistäni nuoremmalta mutta kyllä minut vakavasti otetaan. Olennaista on asia, ilmaisu ja itsetunto. Ihmiset ottaa vakavasti vaikka lapsen jos sillä on järkevät puheet.
10 vuoden kuluttua huolesi ovat ohi.
Vierailija kirjoitti:
Näytän paljon ikäistäni nuoremmalta mutta kyllä minut vakavasti otetaan. Olennaista on asia, ilmaisu ja itsetunto. Ihmiset ottaa vakavasti vaikka lapsen jos sillä on järkevät puheet.
Kyllä minutkin otetaan vakavasti, kun avaan suuni. Jos olisit lukenut tekstini, olisit varmaan ymmärtänyt.
No välillä koen myös ettei minua oteta vakavasti mutta eihän sitä oikein voi mitään omalle ulkonäölle.
N26
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden kuluttua huolesi ovat ohi.
Voi, tätä toivon todella!
Mistä johtuu kolmekymppisten naisten harha siitä, että heitä luullaan muka parikymppisiksi?
Jokainen erottaa kolmekymppisen naisen parikymppisestä. Ette todellakaan näytä enää nuorilta.
Sellainen humble brag tällä kertaa 😁
Pisin humble brag mihin olen törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu kolmekymppisten naisten harha siitä, että heitä luullaan muka parikymppisiksi?
Jokainen erottaa kolmekymppisen naisen parikymppisestä. Ette todellakaan näytä enää nuorilta.
Ego boost. Naiset tarvitsevat sitä.
Joo niin minäkin luulin. Se olinkin vaan minä eikä muut.
Vierailija kirjoitti:
Joo niin minäkin luulin. Se olinkin vaan minä eikä muut.
Muut oli vaan kohtelijaita.
Ammattitaidottomuudelta ja lain puutteelta kuulostaa jos asiakkaita kommentoidaan eri tavoin. Joitakin on saatettu ihan kiusata vastaanotolla tai tökkiä. Paitsi myöhästyessä kai ohjeistus, mitä sanotaan, mutta joillakin itse hammaslekuri myöhästyy 45 min.
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu kolmekymppisten naisten harha siitä, että heitä luullaan muka parikymppisiksi?
Jokainen erottaa kolmekymppisen naisen parikymppisestä. Ette todellakaan näytä enää nuorilta.
Näin luulisi ja toivoisi, mutta esimerkiksi hyvän työporukan kesken kävi ilmi, että työkaverini saa usein korjailla kyselijöille ikääni, ja että "hänellä on kuitenkin kolme lastakin". Toki itsekin voisin hyvin ajatella että nämä pian 50v työkaverini olisivat ainakin 10v nuorempia, mutta he tässä vaiheessa ottavat asian vain kohteliaisuutena, toisin kuin minä, ikäänkuin tarvitsisi koko ajan todistella että olen kypsä perheenäiti.
Vierailija kirjoitti:
Pisin humble brag mihin olen törmännyt.
Kaikkea muuta kuin humble brag. Jos keskityt ja luet uudestaan, niin saatat oivaltaa jotain.
Ymmärrän kyllä ärsyyntymisesi ja sen asenteen muilta, että tuohan ei saisi olla ongelma vaan pitäisi olla positiivinen asia. Hyviä esimerkkejä kirjoitit. Mulla on myös vastaavia kokemuksia. Esim. 28-vuotiaana työkaveri oletti että asun vanhempieni luona, luuli kai alle 20-vuotiaaksi. Kun 32-vuotiaana puhuin missä olin matkustellut 10 vuotta aiemmin, toinen työkaveri oletti että olin ollut vanhempieni kanssa lapsena. Nykyään reilusti yli 40-vuotiaana edelleen kysytään papereita. Nämä nyt ei ole pahoja tilanteita, lähinnä kiusallisia.
😂🤣👏.. no ootapa sitä aikaa, kun oot 50 ja näytät muka 27-27-vuotiaalta, kuten joku onnekas täällä yks pvä kehui 🙄