Lue keskustelun säännöt.
Minua luullaan nuoremmaksi eikä sen vuoksi oteta vakavasti
Kyllästynyt-89
23.03.2023 |
Klassinen ajatus on kaiketi yleensä se, että nainen automaattisesti toivoisi näyttävänsä ikäistään nuoremmalta. Moni tavoittelee "ikuista nuoruutta" keinolla millä hyvänsä. Mutta entäs jos joku oikeasti todella kärsii siitä, että jatkuvasti nipistetään iästä n.10v pois, eikä sen vuoksi oteta vakavasti?
Olen 33-v kolmen lapsen äiti, ja moni aidosti olettaa että olen vähintäänkin teiniäiti. Esikoiseni sain kuitenkin ollessani 24v. Ulkonäköni perusteella uudet tuttavuudet esimerkiksi töissä olettavat, että en voi osata/tietää jotain, koska "olet niin nuori". Toki kun avaan suuni niin ääni kellossa muuttuu nopeasti, ja hetken kanssani aikaa vietettyään ihmiset nopeasti korjaavat virhearvionsa, mutta tästä herää niin monta kysymystä..
Kerran olin hammaslääkärissä myöhässä 5min ja päätin kuitenkin kokeilla onneani, 50+ hl paasasi kuin nippa-nappa parikymppiselle "kuinka nyt ei ehditä mitään tekemään kun tulit myöhässä" ja minä totean että joo, oli lasten kanssa vähän haipakkaa ja joskus on vastaavissa tilanteissa tehty se mitä ehditään, tällä kertaa oli niin tiukka aikataulu että päätettiin kuitenkin varata uusi aika. Kyllä yleensä olen ajoissa, mutta aikuiselle 30+ perheenäidille varmaan todettaisiin asian laita hieman eri tavalla.
Toisen kerran eri hammaslääkäri jutteli kuin nuorelle, mites oon aamu mennyt, mitäs sä teet, lässynlässyn, kunnes jälleen mainitsin monikossa _lapset_, ja hl tarkisti ikäni, "ai anteeksi, ajattelin että olisit 10v nuorempi!"
Silmälääkärissä nuorimman kanssa kesken kaiken haluttiin varmistaa, että olen siis varmasti lapseni äiti.
Jos olen vanhimman poikani kanssa kahvilassa kahdestaan, saan pitkiä katseita kun poika puhuttelee minua äitinä, tätä on vaikea selittää mutta kyllä sen aistii kun ajatellaan että "onpas siinä nuori äiti".
Puistossa koko perheen kesken tulee usein tunne, että miehestäni ajatellaan että lapset ovat todennäköisesti jollekin toiselle ja minä olen nuorikko äitipuoli (mieheni on minua 3v vanhempi ja näyttää suunnilleen ikäiseltään).
Bussissa kun olen yksin kolmen lapseni kanssa, selkeästi ihmetellään asiaa.
Olen suht.pienikokoinen, s/m ja 160cm pitkä, normaalivartaloinen. En mielestäni käytä juuri "nuorisolle tyypillisiä" vaatteita. En meikkaa vahvasti. Itse asiassa meikillä voisin varmaan luoda itsestäni "kypsempää" mielikuvaa. En kuitenkaan itse voi mitenkään ymmärtää kuinka kohdallani voidaan olettaa, että olisin niin paljon nuorempi, ja tämä todella häiritsee minua
Ei ole ok olettaa toisen ihmisen sukupuolta, ei arvostella ulkonäköä tai painoa, mutta auta armias jo näytät ikäistäsi nuoremmalta, ensinnäkin naisvaltaisella alalla on ihan "ok" yhä vähätellä nuorempia (?!), ja kun kuullaan että oletkin kuitenkin jo 33v jota vain luullaan nuoremmaksi, niin sitten ollaan ehkä vähän "kateellisia" kun "se näyttää niin nuorelta".
Itse siis todella kärsin tästä asetelmasta enemmän kuin nautin siitä. Haluaisin, että minuun suhtaudutaan kuten ikäiseeni, yli 30v perheenäitiin kuuluisi. Kohtalotovereita?
Kommentit (122)
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten, mistä lapsenkasvoisuus tieteellisesti johtuu?
Sen aiheuttaa telomeerien pituus, normaalia pidemmät telomeerit.
Telomeerien pituuden taas määrää vanhemman ikä syntyessä. Mitä iäkkäämpi vanhempi, sitä pidemmät telomeerit. Tästä syystä lapsenkasvoisuus yleistyy ja sata vuotta sitten näytettiin miehekkäiltä.
Koska heidän vanhempansa olivat hyvin nuoria.
Mielenkiintoista! Omat vanhempani saivat minut parikymppisinä, enkä itse ole ehkä sellainen varsinainen "babyface" kun veikkaukset on kuitenkin yleensä sentään jotain 23v, mutta siis todella mielenkiintoinen fakta. Tai miten sen nyt ottaa, ehkä olen "babyface" jossain määrin mutta itse en sitä näe? Kiitos sinulle viestistäsi!
Unohdin mainita, että suurin vaikutus on isovanhempien iällä heidän saadessaan vanhempasi.
Lue netistä, siellä on paljon tästä. Telomere length/old parents/young face jne, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia kärsimykseen. Järkytys seuraa, kun huomaat, että myös vanhemman näköisiä voidaan kohdella asiattomasti.
Todella lyhytnäköistä sinulta ajatella, että olettaisin näin. Missasit pointin siis täysin.
Mulla sama. Täytän kohta 29 ja työn merkeissä kävin tänään porukalla yhdessä yksikössä, joku asukas kysyi olenko opiskelija. Toinen työkaveri sanoi, että näytän niin nuorelta. Moni ihminen on ihmetellyt, kun ovat luulleen minua vähän päälle parikymppiseksi. Ja ärsyttää, kun ei oteta tosissaan!! Noh, nautin vielä... mutta eniten ärsyttää, kun porukka ei ota tosissaan.
Eihän 33-vuotias voi edes vanhalta näyttää, nuori ihminen. Tuskin sua kuuskymppisenä enää alaikäiseksi epäillään. Kasva rauhassa ja koeta vähän viisastua.
Vierailija kirjoitti:
Eihän 33-vuotias voi edes vanhalta näyttää, nuori ihminen. Tuskin sua kuuskymppisenä enää alaikäiseksi epäillään. Kasva rauhassa ja koeta vähän viisastua.
No sinulle ei ikä ilmeisesti ole tuonut ainakaan mainitsemaasi viisautta. Alaikäiseksi minua ei oleteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotin kolmatta lasta 34-vuotiaana. Olen töissä paikassa, jossa tapaan kymmeniä ihmisiä päivittäin, enkä osaa edes laskea kuinka monta kertaa multa kysyttiin, että onko eka lapsi. Monesti sain myös kovasti vinkkejä kun elämä lapsen myötä muuttuu kun aitomaattisesti olettivat kolmannen olevan eka. En useinkaan sitten hennonnut sanoa, että kaksi oon jo koululaisiksi asti saanut kasvatettua.
Mua myös edelleen tytötellään ja monesti suhtautuminen on tosi alentuvaa.
Esimerkkejä siitä, että ihmiset aina olettavat mun olevan paljon nuorempi, on hirveästi. Ei se enää haittaa, otan kohteliaisuutena.
T. 35v
Ikä-loppu yli 30 kymmentä, kolme kersaa ja luulot kun 17- vuotiaalla. Hyvä tyttö kypsy rauhassa, tuloo sinustakin aikuinen joskus ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nais parat ja heidän ikänsä ja vanhenemisen vaikeus. Jätkät senkun porskuttaa, repikää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää alapeukut on varsin hauskoja. Se, joka ei aikuisena ihmisenä koe tytöttelyä tai pojittelua, ei tiedä miltä se tuntuu.
Ehkä ne alapeukuttelijat on just niitä tätejä, jotka sitä harrastaa.
On ihmisiä, jotka näyttävät ikäiseltään, ihmisiä, jotka näyttävät ikäistään nuoremmalta ja ihmisiä, jotka näyttävät ikäistään vanhemmalta.
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden kuluttua huolesi ovat ohi.
Olen 45 vuotta ja minulle on kaksi kertaa noin vuoden aikana asiakas epäillyt osaanko tehdä asian x kun näytän niin nuorelta. Mutta tuntuu että näillä ei ole kaikki kotona, kuka täysjärkinen ihminen tuollaista suustaan päästelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35-vuotias. Kärsin vaikeasta unettomuudesta, jatkunut vuosikausia. Nyt ollut paljon lääkärirumbaa ja 2 lääkäriä sanonut tällä viikolla jotain "niin minkäs ikäinen sinä olitkaan, kylläpä näytätkin nuorelta" kun olen mennyt vastaanotolle. Minä siinä suurinpiirtein kuolemaa tekien olen ollut salaa hyvin tyytyväinen näihin arvioihin kun olo on kuin raihnaisella vanhuksella. Jee jee, sentään näyttää freesiltä vaikka mitään elämää ei ole
Vierailija kirjoitti:
Mä odotin kolmatta lasta 34-vuotiaana. Olen töissä paikassa, jossa tapaan kymmeniä ihmisiä päivittäin, enkä osaa edes laskea kuinka monta kertaa multa kysyttiin, että onko eka lapsi. Monesti sain myös kovasti vinkkejä kun elämä lapsen myötä muuttuu kun aitomaattisesti olettivat kolmannen olevan eka. En useinkaan sitten hennonnut sanoa, että kaksi oon jo koululaisiksi asti saanut kasvatettua.
Mua myös edelleen tytötellään ja monesti suhtautuminen on tosi alentuvaa.
Esimerkkejä siitä, että ihmiset aina olettavat mun olevan paljon nuorempi, on hirveästi. Ei se enää haittaa, otan kohteliaisuutena.
T. 35v
Kiitos kohtalotoveri! Siis juuri tämä oli ehkä kaikista rasittavinta kun odotin kolmatta, sain myös usein kuulla että "voi ihanaa, sun ensimmäinen!". Minäkin itse asiassa nauroin viimeksi eilen kun _taas_ oletettiin 10v nuoremmaksi, että tämähän täytyy ottaa kohteliaisuutena, kiitos! Eli kyllä kykenen tähän asennoitumaan näin, eikä se kaikissa tilanteissa ärsytä tai häiritse, mutta epäasiallisuus rasittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden kuluttua huolesi ovat ohi.
Olen 45 vuotta ja minulle on kaksi kertaa noin vuoden aikana asiakas epäillyt osaanko tehdä asian x kun näytän niin nuorelta. Mutta tuntuu että näillä ei ole kaikki kotona, kuka täysjärkinen ihminen tuollaista suustaan päästelee?
Tämä juuri, ensinnäkin ei ole oikein ketään nuorta kohtaan että vähätellään iän vuoksi, ja kuka todella kehtaa päästää suustaan tällaista, ja kuinka absurdilta se itsestä tuntuu, kun ikää kuitenkin on jo hieman enemmän!
Mieluummin kaunis kuin nuoren näköinen
Mun oletetaan joka paikassa olevan nuori, lapseton ja tietämätön, ja ihan kaikenikäiset menevät ikäarvioissaan 15 vuotta vikaan. Olen lapsenkasvoinen, vähän arka ja hiljainen. Pari vuotta sitten olin poikani mukana kutsuntatarkastuksessa ja terkkari kysyi, että olenko pojan avustaja. Näitä esimerkkejä on toki monia muitakin.. Moni kuvittelee näyttävänsä ikäistään nuoremmalta, mutta minäkin ap:n tavoin TIEDÄN näyttäväni.
N42
Vierailija kirjoitti:
Mä odotin kolmatta lasta 34-vuotiaana. Olen töissä paikassa, jossa tapaan kymmeniä ihmisiä päivittäin, enkä osaa edes laskea kuinka monta kertaa multa kysyttiin, että onko eka lapsi. Monesti sain myös kovasti vinkkejä kun elämä lapsen myötä muuttuu kun aitomaattisesti olettivat kolmannen olevan eka. En useinkaan sitten hennonnut sanoa, että kaksi oon jo koululaisiksi asti saanut kasvatettua.
Mua myös edelleen tytötellään ja monesti suhtautuminen on tosi alentuvaa.
Esimerkkejä siitä, että ihmiset aina olettavat mun olevan paljon nuorempi, on hirveästi. Ei se enää haittaa, otan kohteliaisuutena.
T. 35v
Mä odotinkin viidettä jo tossa iässä 😇
Vierailija kirjoitti:
Mun oletetaan joka paikassa olevan nuori, lapseton ja tietämätön, ja ihan kaikenikäiset menevät ikäarvioissaan 15 vuotta vikaan. Olen lapsenkasvoinen, vähän arka ja hiljainen. Pari vuotta sitten olin poikani mukana kutsuntatarkastuksessa ja terkkari kysyi, että olenko pojan avustaja. Näitä esimerkkejä on toki monia muitakin.. Moni kuvittelee näyttävänsä ikäistään nuoremmalta, mutta minäkin ap:n tavoin TIEDÄN näyttäväni.
N42
Kiitos viestistäsi! Se on ikävää jos asia tuodaan esille epäasiallisella tavalla! Tietenkin ymmärrän myös sen, että joskus näissä tilanteissa on vaikea arvioida toisen ikää. Tämä juuri, moni ehkä kuvittelee, toiset tietää..
Ei se todellakaan ole mikään "harha"niinkun täällä sanotaan. Minua on aina luultu uikäistäni nuoremmaksi, ja se ei ole tullut ilmi minään kehuina, vaan väärinkäsityksinä, minulle on jopa suututtu ja syytetty valehtelijaksi. Kun olin jotain 23v, muistan kun poliisit kysyivät "onko mulla vanhempaa kotona ja pärjäänkö yksin". kun sattui kömmellys siskoni kanssa. 25-vuotiaana terapiassa mulle kirjoitettiin potilas kertomukseen "ikäistään nuoremman oloinen". En ole vielä tänä päivänäkään tajunnut mitä tuo tarkoittaa, tarkoitetaanko ulkonäköä vai luonnetta. Kaikkialla on aina tytötelty, enkä tiedä mistä sekään johtuu, esim lääkäri oli kirjoittanut toiseen potilaskertomukseen "tunnollinen tyttö". vaikka olin silloin 29v nainen. Ymmärrän että vanhemmat ihmiset tytöttelee, mutta sitä en että samanikäiset. Jatkuvasti samankaltaisia tapauksia niin sitä alkaa ihmetellä mistä johtuu sitten tuntuu ihanalta kun joku vihdoin kutsuu NAISEKSI.
Mielenkiintoista! Omat vanhempani saivat minut parikymppisinä, enkä itse ole ehkä sellainen varsinainen "babyface" kun veikkaukset on kuitenkin yleensä sentään jotain 23v, mutta siis todella mielenkiintoinen fakta. Tai miten sen nyt ottaa, ehkä olen "babyface" jossain määrin mutta itse en sitä näe? Kiitos sinulle viestistäsi!