Lue keskustelun säännöt.
Minua luullaan nuoremmaksi eikä sen vuoksi oteta vakavasti
Kyllästynyt-89
23.03.2023 |
Klassinen ajatus on kaiketi yleensä se, että nainen automaattisesti toivoisi näyttävänsä ikäistään nuoremmalta. Moni tavoittelee "ikuista nuoruutta" keinolla millä hyvänsä. Mutta entäs jos joku oikeasti todella kärsii siitä, että jatkuvasti nipistetään iästä n.10v pois, eikä sen vuoksi oteta vakavasti?
Olen 33-v kolmen lapsen äiti, ja moni aidosti olettaa että olen vähintäänkin teiniäiti. Esikoiseni sain kuitenkin ollessani 24v. Ulkonäköni perusteella uudet tuttavuudet esimerkiksi töissä olettavat, että en voi osata/tietää jotain, koska "olet niin nuori". Toki kun avaan suuni niin ääni kellossa muuttuu nopeasti, ja hetken kanssani aikaa vietettyään ihmiset nopeasti korjaavat virhearvionsa, mutta tästä herää niin monta kysymystä..
Kerran olin hammaslääkärissä myöhässä 5min ja päätin kuitenkin kokeilla onneani, 50+ hl paasasi kuin nippa-nappa parikymppiselle "kuinka nyt ei ehditä mitään tekemään kun tulit myöhässä" ja minä totean että joo, oli lasten kanssa vähän haipakkaa ja joskus on vastaavissa tilanteissa tehty se mitä ehditään, tällä kertaa oli niin tiukka aikataulu että päätettiin kuitenkin varata uusi aika. Kyllä yleensä olen ajoissa, mutta aikuiselle 30+ perheenäidille varmaan todettaisiin asian laita hieman eri tavalla.
Toisen kerran eri hammaslääkäri jutteli kuin nuorelle, mites oon aamu mennyt, mitäs sä teet, lässynlässyn, kunnes jälleen mainitsin monikossa _lapset_, ja hl tarkisti ikäni, "ai anteeksi, ajattelin että olisit 10v nuorempi!"
Silmälääkärissä nuorimman kanssa kesken kaiken haluttiin varmistaa, että olen siis varmasti lapseni äiti.
Jos olen vanhimman poikani kanssa kahvilassa kahdestaan, saan pitkiä katseita kun poika puhuttelee minua äitinä, tätä on vaikea selittää mutta kyllä sen aistii kun ajatellaan että "onpas siinä nuori äiti".
Puistossa koko perheen kesken tulee usein tunne, että miehestäni ajatellaan että lapset ovat todennäköisesti jollekin toiselle ja minä olen nuorikko äitipuoli (mieheni on minua 3v vanhempi ja näyttää suunnilleen ikäiseltään).
Bussissa kun olen yksin kolmen lapseni kanssa, selkeästi ihmetellään asiaa.
Olen suht.pienikokoinen, s/m ja 160cm pitkä, normaalivartaloinen. En mielestäni käytä juuri "nuorisolle tyypillisiä" vaatteita. En meikkaa vahvasti. Itse asiassa meikillä voisin varmaan luoda itsestäni "kypsempää" mielikuvaa. En kuitenkaan itse voi mitenkään ymmärtää kuinka kohdallani voidaan olettaa, että olisin niin paljon nuorempi, ja tämä todella häiritsee minua
Ei ole ok olettaa toisen ihmisen sukupuolta, ei arvostella ulkonäköä tai painoa, mutta auta armias jo näytät ikäistäsi nuoremmalta, ensinnäkin naisvaltaisella alalla on ihan "ok" yhä vähätellä nuorempia (?!), ja kun kuullaan että oletkin kuitenkin jo 33v jota vain luullaan nuoremmaksi, niin sitten ollaan ehkä vähän "kateellisia" kun "se näyttää niin nuorelta".
Itse siis todella kärsin tästä asetelmasta enemmän kuin nautin siitä. Haluaisin, että minuun suhtaudutaan kuten ikäiseeni, yli 30v perheenäitiin kuuluisi. Kohtalotovereita?
Kommentit (122)
Minäkin olen 73 vuotta, mutta luullaan jatkuvasti 14 vuotiaaksi.
Ja sen tähden ei oteta vakavasti. Palveluasunnon hoitajakin aina kysyy, että mitäs ne tytöt nyt naureskelee, kun Hellevin ja Lyylin kanssa poristaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on ikiva että näytän vielä nuoremmalta kuin olen koska joskus varmaan näytän sitten vanhemmalta. Mutta ymmärrän tuon että ihmiset ei ota vakavasti, se on ärsyttävää.
Kyllä minuakin otti aivoon kun lähestyin kolmeakymmentä ja sain joka paikassa kaiken maailman pedofiilit kimppuuni.
Olen humannut ettei muutenkaan oteta vakavasti, varsinkin jos on ujo, herkkä ja hiljainen. Kerrankin lääkäri sano mulle "naistevaivoja" vaikka umppari oli puhkeemassa
Vierailija kirjoitti:
Ei se todellakaan ole mikään "harha"niinkun täällä sanotaan. Minua on aina luultu uikäistäni nuoremmaksi, ja se ei ole tullut ilmi minään kehuina, vaan väärinkäsityksinä, minulle on jopa suututtu ja syytetty valehtelijaksi. Kun olin jotain 23v, muistan kun poliisit kysyivät "onko mulla vanhempaa kotona ja pärjäänkö yksin". kun sattui kömmellys siskoni kanssa. 25-vuotiaana terapiassa mulle kirjoitettiin potilas kertomukseen "ikäistään nuoremman oloinen". En ole vielä tänä päivänäkään tajunnut mitä tuo tarkoittaa, tarkoitetaanko ulkonäköä vai luonnetta. Kaikkialla on aina tytötelty, enkä tiedä mistä sekään johtuu, esim lääkäri oli kirjoittanut toiseen potilaskertomukseen "tunnollinen tyttö". vaikka olin silloin 29v nainen. Ymmärrän että vanhemmat ihmiset tytöttelee, mutta sitä en että samanikäiset. Jatkuvasti samankaltaisia tapauksia niin sitä alkaa ihmetellä mistä johtuu sitten tuntuu ihanalta kun joku vihdoin kutsuu NAISEKSI.
Nämä väärinkäsitykset ja kun ei oteta vakavasti/tosissaan onkin se ongelma, eikö edes lääkärin ammattitaito riitä tarkistamaan ikä ja suhtautumaan sen vaatimalla tavalla, ajattele? kiitos viestistäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö muuten, mistä lapsenkasvoisuus tieteellisesti johtuu?
Sen aiheuttaa telomeerien pituus, normaalia pidemmät telomeerit.
Telomeerien pituuden taas määrää vanhemman ikä syntyessä. Mitä iäkkäämpi vanhempi, sitä pidemmät telomeerit. Tästä syystä lapsenkasvoisuus yleistyy ja sata vuotta sitten näytettiin miehekkäiltä.
Koska heidän vanhempansa olivat hyvin nuoria.
Mielenkiintoista! Omat vanhempani saivat minut parikymppisinä, enkä itse ole ehkä sellainen varsinainen "babyface" kun veikkaukset on kuitenkin yleensä sentään jotain 23v, mutta siis todella mielenkiintoinen fakta. Tai miten sen nyt ottaa, ehkä olen "babyface" jossain määrin mutta itse en sitä näe? Kiitos sinulle viestistäsi!
Unohdin mainita, että suurin vaikutus on isovanhempien iällä heidän saadessaan vanhempasi.
Lue netistä, siellä on paljon tästä. Telomere length/old parents/young face jne, jne.
Nyt on kyllä kovat velitieteet pöydässä. Tai siskotieteet, jos naiset kirjoittelemassa.
Source: Trust me bro!
Ymmärrän niin hyvin, täytän kohta 40 ja vieläkin luullaan parikymppiseksi. Aina kun ostan alkoholia, vaikka yhden oluen koko perheen ostoksien seassa, joudun näyttämään paperit. Muutenkin kaikkialla käyttäydytään niin kuin olisin nuorisoa ja se tuntuu tässä iässä nöyryyttävältä.
Ehkä kaikista paras tapaus oli kun aika tuore työkaveri kysyi, että olenko jo täyttänyt 20! Meni kyllä hämilleen, kun kerroin olevani jo reilusti yli 30. Se siis oikeasti luuli melkein 20 vuotta nuoremmaksi kuin olen. Enkä todellakaan ota näitä enää kohteliaisuutena tai kerro kehuskellakseni, ne on noloja tilanteita. Näyttäisin enemmän kuin mielelläni ihan ikäiseltäni tai vaikka vähän vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästynyt-89 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on aina taipumus pyrkiä saavuttamaan psykologinen yliote, ja nuorelta näyttävä on avoin kutsu siihen jota ei voi vastustaa. Tilaisuus.
Toinen osasto ovat sitten nämä aika harvinaiset tapaukset, jotka näyttävät ikäänsä vänhemmilta.
Heidän maailmansa näyttää varmaan täysin toisenlaiselta. Nelikymppiset ukot jotka näyttävät kuusikymppisiltä.
Hyvin sanottu, kiitos tästä viestistä!
Olipa tosiaan osuvasti sanottu!
Onko teitä joita tytötellään usein pienet rinnat?? En kysy tätä loukatakseni,mutta tuntuu että nykyään isot rinnat=aikuinen nainen.... Pienet rinnnat=keskenkasvuinen...tyttö. Tulee surunlinen olo kun olen "lauta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu kolmekymppisten naisten harha siitä, että heitä luullaan muka parikymppisiksi?
Jokainen erottaa kolmekymppisen naisen parikymppisestä. Ette todellakaan näytä enää nuorilta.
30v on edelleenkin nuori.
Hoitaja (ei mikään Pirjo-Terttu -ikäinen) puhui puhelimeen samalla kun luki henkilökorttiani: "Täällä on 30-vuotias nuori tyttö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teitä joita tytötellään usein pienet rinnat?? En kysy tätä loukatakseni,mutta tuntuu että nykyään isot rinnat=aikuinen nainen.... Pienet rinnnat=keskenkasvuinen...tyttö. Tulee surunlinen olo kun olen "lauta".
Itse en ole isorintainen, mutta ihan sama olenko kesällä vähemmissä vaatteissa tai talvella toppatakissa, niin silti luullaan nuoremmaksi kuin oikeasti olen. Johtunee naamasta ja siitä että olen siro muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän niin hyvin, täytän kohta 40 ja vieläkin luullaan parikymppiseksi. Aina kun ostan alkoholia, vaikka yhden oluen koko perheen ostoksien seassa, joudun näyttämään paperit. Muutenkin kaikkialla käyttäydytään niin kuin olisin nuorisoa ja se tuntuu tässä iässä nöyryyttävältä.
Ehkä kaikista paras tapaus oli kun aika tuore työkaveri kysyi, että olenko jo täyttänyt 20! Meni kyllä hämilleen, kun kerroin olevani jo reilusti yli 30. Se siis oikeasti luuli melkein 20 vuotta nuoremmaksi kuin olen. Enkä todellakaan ota näitä enää kohteliaisuutena tai kerro kehuskellakseni, ne on noloja tilanteita. Näyttäisin enemmän kuin mielelläni ihan ikäiseltäni tai vaikka vähän vanhemmalta.
Joo älä, tää yhdenkin oluen ostaminen on jotenkin niin erikoinen tilanne ainakin silloin, kun tullaan asenteella "ei sulla välttämättä ikä riitä.."
Ja tämä, ei todellakaan ole aina kehu missään nimessä vaikka sen joskus kohteliaisuutena voikin ottaa, se on siitä huolimatta usein myös niin noloa tietyissä tilanteissa. Kiitos viestistäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua mikä ongelma siinä on että näyttää nuoremmalta? Jos ette olisi niin itsekeskeisiä ja katsoisi vain omaa napaanne niin avartuu mielikin niin ettei se ole mikään mörkö. Itse ainakin pidän ihan mahtavana että on nuoren näköisiä ihmisiä... moni jopa kadehtii sitä että jos joku 30-40-v. näyttää 20-vuotiaalta.
Voi kuule-minulta kysyttiin taas viimeksi tänään papereita prisman kassalla ostaessani tupakkatuotteita ja alkoholia :D :D :D Ehkä se on suuremmissa ketjuissa ymmärrettävää, sillä lähikaupan myyjistä YKSIKÄÄN ei ole kysellyt henkkareita enää aikoihin käydessäni siellä vakioasiakkaana ostoksilla päivittäin. Nämä teinipissiliisat, jotka kokevat pääsevänsä pätemään alentuvasti papereita urkkiessaan joutuvat punastuneina häpeillen toivottelemaan korneja "päivänjatkoja" nähdessään todellisen ikäni. Jos en pelkäisi virkavaltaa kokemusteni pohjalta niin paljon, olisi aika monta turpakeikkaa näille lehmille kyllä tullut.´mutta juu-ikä on kohta sen 50v, eikä todellakaan ikään teinityttönen enää millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
En tajua mikä ongelma siinä on että näyttää nuoremmalta? Jos ette olisi niin itsekeskeisiä ja katsoisi vain omaa napaanne niin avartuu mielikin niin ettei se ole mikään mörkö. Itse ainakin pidän ihan mahtavana että on nuoren näköisiä ihmisiä... moni jopa kadehtii sitä että jos joku 30-40-v. näyttää 20-vuotiaalta.
Et sitten lukenut ap:N aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
En tajua mikä ongelma siinä on että näyttää nuoremmalta? Jos ette olisi niin itsekeskeisiä ja katsoisi vain omaa napaanne niin avartuu mielikin niin ettei se ole mikään mörkö. Itse ainakin pidän ihan mahtavana että on nuoren näköisiä ihmisiä... moni jopa kadehtii sitä että jos joku 30-40-v. näyttää 20-vuotiaalta.
Kuten joku jo sanoikin, niin kaikissa tilanteissa ei todellakaan ole "kivaa ja söpöä" näyttää ilmeisen naiivilta ja kokemattomalta. Esim. ammatillisesti. Siinä on jo kyse ihan rahasta ja omasta elintasosta nyt ja eläkeläisenä. Se ensivaikutelma voi syntyä jo ennen kättelyä... Joo, tietysti itseään täytyy yrittää puolustaa. Aina en ole ihan hiffannut ajoissa, ja tilanne on saattanut mennä jo sivu suun. Aina ei myöskään jaksaisi olla se, jonka täytyy todistella.
Kyllä se rupsahdus tulee jos ei nyt niin myöhemmin... Ei tarvitse valittaa enää.
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu kolmekymppisten naisten harha siitä, että heitä luullaan muka parikymppisiksi?
Jokainen erottaa kolmekymppisen naisen parikymppisestä. Ette todellakaan näytä enää nuorilta.
Johtuisko siitä, että ihmiset aidosti hämmästyy kuullessaan oikean iän? En usko että kaikki minuakaan luulee nuoremmaksi kuin olen, mielestäni näytän ihan ikäiseltäni, mutta jotkut ihmiset ei kai katso niin tarkkaan niitä pieniä merkkejä joista totuus paljastuisi ja siksi tulee näitä harhakuvitelmia. Edelleen minua oletetaan esim opiskelijaksi tai vastavalmistuneeksi, jos menen työn merkeissä johonkin uuteen paikkaan. Siis kunnes puhutaan enemmän, jolloin selviää kyllä ettei näin ole asia.
Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia asiallisesti vastanneita kohtalotovereitani, joille tämä ketju oli osoitettu.
Muut turhat kitinät ja surkuhupaisat provo-viestit jätän surutta omaan surkeaan arvoonsa, te voitte pelleillä lisää jossain muualla.