Lapsen raivokohtaukset. Miten jaksaa niitä itse?
Mistä te löydätte jaksamisen ottaa vastaan lapsen raivokohtaukset? Jotka alkaa aika yllättäen jostain mikä ei mennytkään hänen tahdon mukaan. Ja niihin ei tunnu auttavan mikään, ei syli ei muu, kun ne alkaa vaan lapsi huutaa ja raivoaa ainakin puoli tuntia. Oma hermo meinaa lopulta mennä. Yritän silloin mennä eri huoneeseen mutta lapsi tulee perässä roikkuen vaatteissani kuin takiainen ja raivoaa. Jos laitan oven välistä kiinni alkaa hakkaamaan nyrkeillä ovea (muuten ei hakkaa onneksi nyrkeillä mitään). Neuvokaa miten jaksaa itse noissa tilanteissa kun ei pääse edes minuutiksi viereiseen huoneeseen rauhoittumaan itse. Toinen vanhempi ei asu samassa eli ei voida noissa tilanteissa vuorotella.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, oma lapseni ei ole koskaan moisia saanut.
Kuulostaa kyllä todella ärsyttävältä. Laittaisin varmaan ulos jäähylle.
Tai karjuisin niin että hiljenisi.
Arvaa mitä naapurit tekee jos laitan sen tuohon pihalla pakkaseen yksin huutamaan?
Ap
Meillä tyttö saanut aina raivareita. Jos tulee perässä niin kuulostaa siltä, että kaipaa huomiota. Meillä auttoi joskus kun otti syliin tai halasi. Siinä lapsi sitten itki ja raivosi hetken. Nopeasti kuitenkin rauhoittui.
Nyt tyttö on jo 8 v. ja saa harvoin enää raivareita. Yleensä silloin menee huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni perässään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö saanut aina raivareita. Jos tulee perässä niin kuulostaa siltä, että kaipaa huomiota. Meillä auttoi joskus kun otti syliin tai halasi. Siinä lapsi sitten itki ja raivosi hetken. Nopeasti kuitenkin rauhoittui.
Nyt tyttö on jo 8 v. ja saa harvoin enää raivareita. Yleensä silloin menee huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni perässään.
Luinkin tekstin uudestaan.. Syli ei siis auta. Meilläkin usein ei auttanut mikään muu kun antaa raivota. Itselle tosi raskasta aikaa. Meillä kesti nuo raivarit about 4 vuotta..
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö saanut aina raivareita. Jos tulee perässä niin kuulostaa siltä, että kaipaa huomiota. Meillä auttoi joskus kun otti syliin tai halasi. Siinä lapsi sitten itki ja raivosi hetken. Nopeasti kuitenkin rauhoittui.
Nyt tyttö on jo 8 v. ja saa harvoin enää raivareita. Yleensä silloin menee huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni perässään.
Huomiotahan lapsi haluaa ja saada tahtonsa läpi. Pelkkä huomio ei lopeta raivaria vaan hän raivoaa joko siihen saakka kunnes saa tahtonsa läpi tai kunnes on raivonnut raivonsa loppuun vähintään puoli tuntia. Syli ei vaikuta siihen. Ja koska meillä ei raivoamalla saa tahtoaan läpi niin sitten ne kestää aina sen yli puoli tuntia. Ap
Jos ei laannu sylissä, niin sitten vaan sanot jämäkästi, että ole tässä siihen asti että olet rauhoittunut. Ja lähde tekemään omiasi. Jos/kun tulee perässä ja näet että ei ole laantunut yhtään, sano taas että mene takaisin, minne aluksi käskit, rauhoittumaan. Ja jos ei itsestään mene, kanna siihen paikkaan ja sano uudestaan, että tässä olet niinkauan kuin kiukkua riittää. Muiden luo saa sitten tulla kun on rauhoittunut. Ja tämä kannattaa opetella toisen vanhemman kanssa, yhteinen koti, yhteiset säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö saanut aina raivareita. Jos tulee perässä niin kuulostaa siltä, että kaipaa huomiota. Meillä auttoi joskus kun otti syliin tai halasi. Siinä lapsi sitten itki ja raivosi hetken. Nopeasti kuitenkin rauhoittui.
Nyt tyttö on jo 8 v. ja saa harvoin enää raivareita. Yleensä silloin menee huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni perässään.
Luinkin tekstin uudestaan.. Syli ei siis auta. Meilläkin usein ei auttanut mikään muu kun antaa raivota. Itselle tosi raskasta aikaa. Meillä kesti nuo raivarit about 4 vuotta..
Pakkohan lapsen on antaa raivota loppuun kun ei sitä mikään tunnu poistavan tai nopeuttavan rauhoittumista. Helpompaa itselle olisi jos hän raivoaisi vaikka jossain olohuoneen sohvalla ja itse voisin olla viereisessä huoneessa tai vaikka istua toisemma puolella huonetta, mutta kun ei, hän raivoaa aina metrin päässä minusta ja jos siirryn kulkee vaatteistani kiinni pitäen perässä.
Mistä sinä löysit jaksamisen itse kestää noita tilanteita?
Ap
Miksi et siis anna hänen huutaa siellä toisessa huoneessa, ovi kiinni? Mitä se haittaa jos hän hakkaa sitä ovea?
En tiedä, meilläkään ei ole ollut tuollaista ikinä. Tosin murrosikä juuri alkamassa, joten saa nähdä mitä on odotettavissa.
Varmaankin yrittäisin jutella lapsen kanssa. Se on toiminut meillä tässä kohta 12 vuoden aikana KAIKKIIN ongelmiin. Ihan jokaikiseen. Ollaan juteltu ja mietitty yhdessä miten kulloistakin ongelmaa voisi yrittää ratkaista. Pienellä lapsella varmaankin toimisi myös yksinkertaisesti lapsen huomion kääntäminen johonkin muuhun silloin kun näyttäisi että hermo alkaa mennä.
Silloin kun lapsi oli pieni, tein paljon myös niin, että yksinkertaisesti pyysin, että "rauhoitu". Silloin kun tunsin tai vaistosin, että lapsen mieliala oli menossa negatiiviseen suuntaan, siis ahdistuneeksi tai ylikierroksille tai kärttyiseksi. En odottanut, että lapsi olisi jo ollut jossain "tilassa" ja käyttäytynyt niin että olisin joutunut kieltämään tai torumaan, vaan kehotin ajoissa rauhallisesti, että "rauhoitu". Tarvittaessa monta kertaa. Ja pysyin itse hyvin rauhallisena. Lapsi oppi yllättävän pienenä itse vaikuttamaan tunnetilaansa. Taidosta on ollut paljon hyötyä.
Mene vessaan ja sulje ovi. Ota kännykkä mukaan ja ole siellä niin kauan kunnes raivari loppuu.
Toista niin monta kertaa kuin tarvis.
Huonoa käytöstähän tuo vaan on ja kannattaa kitkeä pois oman mielenterveyden takia
Ihanaa, että edelleen on vanhempia, jotka kasvattavat lapsiaan! Huomio on palkka, ja mitä enemmän huomioi raivon aikana, sitä pidempään se kestää. Ignooraa ja jälkeenpäin juttele lapsen kanssa, mikä olisi parempi tapa ilmaista ärsytystä. Ja opettelua auttaa, kun itsekin kerrot sanoin aina välillä, miltä susta tuntuu. Tunteille on vaikea keksiä sanoja, jos ei osaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et siis anna hänen huutaa siellä toisessa huoneessa, ovi kiinni? Mitä se haittaa jos hän hakkaa sitä ovea?
Hän takoo ovea täysiä nyrkeillä ja itkee. Kaikki se meteli menee suoraan naapuriin (asutaan kerrostalossa). Ja jos jätän hänet yksin oven toiselle puolelle raivoamaan niin ei puoli tuntia riitä vaan raivokohtaus vaan yltyy. Ja kaikissa ohjeissakin sanotaan, että lasta ei saa jättää yksin tuollaisessa tilanteessa. Ap
Yleensä isällä on sitä auktoriteettia jota tarvitaan kun lapsi raivoaa ja kiukuttelee.
Eli miksi mamma valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Katso supernanny jaksoja
Olen minä niitä useamman katsonut. Enpä ole löytänyt vastausta, että miten parantaa omaa jaksamista lapsen raivarin tullessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö saanut aina raivareita. Jos tulee perässä niin kuulostaa siltä, että kaipaa huomiota. Meillä auttoi joskus kun otti syliin tai halasi. Siinä lapsi sitten itki ja raivosi hetken. Nopeasti kuitenkin rauhoittui.
Nyt tyttö on jo 8 v. ja saa harvoin enää raivareita. Yleensä silloin menee huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni perässään.
Luinkin tekstin uudestaan.. Syli ei siis auta. Meilläkin usein ei auttanut mikään muu kun antaa raivota. Itselle tosi raskasta aikaa. Meillä kesti nuo raivarit about 4 vuotta..
Pakkohan lapsen on antaa raivota loppuun kun ei sitä mikään tunnu poistavan tai nopeuttavan rauhoittumista. Helpompaa itselle olisi jos hän raivoaisi vaikka jossain olohuoneen sohvalla ja itse voisin olla viereisessä huoneessa tai vaikka istua toisemma puolella huonetta, mutta kun ei, hän raivoaa aina metrin päässä minusta ja jos siirryn kulkee vaatteistani kiinni pitäen perässä.
Mistä sinä löysit jaksamisen itse kestää noita tilanteita?
Ap
Vaikea oli löytää jaksamista. Olin kyllä ihan romahduksen partaalla. Kerran laskin, että lapsi oli saanut 3 erillistä raivaria klo 11 mennessä aamusta. Joka kerta järkyttävä raivohuuto. Oikeastaan ainut miten jaksaa on oma aika. Mahdollisimman paljon omaa aikaa. Onko mies kuvioissa mukana? Jos lohduttaa niin tod. näköisesti jossain vaiheessa lapsi rauhoittuu ja niitä raivokohtauksia ei enää tule samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö saanut aina raivareita. Jos tulee perässä niin kuulostaa siltä, että kaipaa huomiota. Meillä auttoi joskus kun otti syliin tai halasi. Siinä lapsi sitten itki ja raivosi hetken. Nopeasti kuitenkin rauhoittui.
Nyt tyttö on jo 8 v. ja saa harvoin enää raivareita. Yleensä silloin menee huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni perässään.
Luinkin tekstin uudestaan.. Syli ei siis auta. Meilläkin usein ei auttanut mikään muu kun antaa raivota. Itselle tosi raskasta aikaa. Meillä kesti nuo raivarit about 4 vuotta..
Pakkohan lapsen on antaa raivota loppuun kun ei sitä mikään tunnu poistavan tai nopeuttavan rauhoittumista. Helpompaa itselle olisi jos hän raivoaisi vaikka jossain olohuoneen sohvalla ja itse voisin olla viereisessä huoneessa tai vaikka istua toisemma puolella huonetta, mutta kun ei, hän raivoaa aina metrin päässä minusta ja jos siirryn kulkee vaatteistani kiinni pitäen perässä.
Mistä sinä löysit jaksamisen itse kestää noita tilanteita?
ApVaikea oli löytää jaksamista. Olin kyllä ihan romahduksen partaalla. Kerran laskin, että lapsi oli saanut 3 erillistä raivaria klo 11 mennessä aamusta. Joka kerta järkyttävä raivohuuto. Oikeastaan ainut miten jaksaa on oma aika. Mahdollisimman paljon omaa aikaa. Onko mies kuvioissa mukana? Jos lohduttaa niin tod. näköisesti jossain vaiheessa lapsi rauhoittuu ja niitä raivokohtauksia ei enää tule samalla lailla.
Ei ole kuvioissa mukana, tapaa lasta satunnaisesti, mutta silloin joudun olemaan koko ajan valmiudessa ottaa lapsi takaisin hoteisiini koska vain aiemmin kuin piti. Eli omaa aikaa ei juuri ole.
Ap
Aika kovan hinnan te suostutte lisääntymisestä maksamaan. Raivohuutoa omassa kodissa: ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittavia lääkkeitä?
Adhd lääkitys?Nepsy lapsi?
En osaa auttaa, oma lapseni ei ole koskaan moisia saanut.
Kuulostaa kyllä todella ärsyttävältä. Laittaisin varmaan ulos jäähylle.
Tai karjuisin niin että hiljenisi.