Lue keskustelun säännöt.
Lapsen raivokohtaukset. Miten jaksaa niitä itse?
30.01.2023 |
Mistä te löydätte jaksamisen ottaa vastaan lapsen raivokohtaukset? Jotka alkaa aika yllättäen jostain mikä ei mennytkään hänen tahdon mukaan. Ja niihin ei tunnu auttavan mikään, ei syli ei muu, kun ne alkaa vaan lapsi huutaa ja raivoaa ainakin puoli tuntia. Oma hermo meinaa lopulta mennä. Yritän silloin mennä eri huoneeseen mutta lapsi tulee perässä roikkuen vaatteissani kuin takiainen ja raivoaa. Jos laitan oven välistä kiinni alkaa hakkaamaan nyrkeillä ovea (muuten ei hakkaa onneksi nyrkeillä mitään). Neuvokaa miten jaksaa itse noissa tilanteissa kun ei pääse edes minuutiksi viereiseen huoneeseen rauhoittumaan itse. Toinen vanhempi ei asu samassa eli ei voida noissa tilanteissa vuorotella.
Kommentit (110)
Älä reagoi muuten kuin sanomalla lapselle, että kerro mikä harmittaa mutta sanoja käyttäen, ei kiljuen. Kiljunta todennäköisesti siinä vaan jatkuu, ja annan sen jatkua. Muistuta että voitte puhua kunnes lapsi on rauhoittunut.
- Älä mene lapsen perässä
- Älä ota syliin kiljuessa
- Älä korota ääntäsi
- Älä puhu koko ajan lapsen kiljuminen päälle
- Älä hermostu
- Äläkä nyt ainakaan karkuun juokse.
Raivoaminen loppuu sitten aikanaan, eli älä kiinnitä siihen liikaa huomiota. Kun se on loppunut, sitten vasta pyydät lasta syliin ja juttelette asiat läpi.
Ps. Kuulostaa erittäin tutulta, eli nepsyhäiriöltä eli kannattaa myös tutkituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koivuniemen herra voisi auttaa.
Ota omaa aikaa. Siinä minun neuvo.
Kiitos avauksesta, ap! Tästä yhteiskunnasta on vaikea löytää apua. Edeltävät sukupolvet ois tuossa tilanteessa laittaneet pakkaseen, tai tullut selkäsaunaa ja sitten kun yhden ihmisen voimavarat alkaa loppua, apua ei välttämättä saa missään ja tuo huonommuuden tunne ja häpeä lannistaa vielä enemmän. Ap, koita saada lastenhoitoapua kunnalta, kun sun on pakko levätä välillä että jaksat! Sitten luet helposti tulistuva lapsi-kirjan ja teet huoli-ilmoituksen lapsestasi tai itsestäsi! Apua pitäisi saada ilman että täytyy hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittavia lääkkeitä?
Adhd lääkitys?Nepsy lapsi?
Jos lapsi raivoaa kun ei saa tahtoaan läpi asiassa kuin asiassa, niin se on ihan normaalia
ikään liittyvää - ei nepsyyttä. Tärkeää on kasvattaa, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi.
Nepsyydessä se "raivoaminen" voisi tulla ilmi siinä, että lapsi haluaa tehdä asiat tietyssä järjestyksessä eikä kestä muutoksia tai vaikka ei siedä joitain aisiärsykkeitä tai stressaavan koulupäivän jälkeen yhtään vaatimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni kommentoija muuten tässä ketjussa kommentoi sitä, että mitä minun pitäisi tehdä lapsen suhteen noissa tilanteissa. Luen kyllä kaikki vinkit ja olen kiitollinen niistä.
Mutta aloitus koski siis omaa jaksamista noissa tilanteissa. Miten pysyä itse viilipyttynä, kun laosen raivari on kestänyt jo minussa roikkuen ja huutaen puoli tuntia, mikään rauhoittelu ei tepsi enkä pääse edes minuutiksi eri huoneeseen yksin rauhoittumaan? Miten rauhoittua itse, kun huomaa että hermot meinaa mennä?
Eli haen neuvoja omaan jaksamiseen ja rauhallisena pysymiseen, en niinkään siihen, että mitä yrittää lapsen suhteen.
Ap
Soita lastensuojeluun ja kerro, että sinulla on vaikeuksia oman jaksamisen ja rauhallisena pysymisen kanssa. He tulevat sitten seuraamaan vuorovaikutustasi lapsen kanssa. Tässä tilanteessa lasusta voi olla oikeasti apua, koska itse olet noin ymmälläsi tilanteiden suhteen. Me kun emme voi niitä tilanteita täältä nähdä, etkä niitä täysin avaakaan.
Aika hurjaa, että pitää ottaa lasuun pienestäkin normaalin lapsiperhearkeen kuuluvasta asiasta ja se, että lapsen raivoaminen väsyttää vanhempaa on myös normaalia eikä siihen tarvita silloin heti ensimmäiseksi lasua. Jokaisesta flunssastakaan ei tarvita kuormittaa terveydenhuoltoa. Kärpäsestä ei pidä tehdä härkästä.
Vertaistukea muista vanhemmista on hyvä saada ja ehkä vinkkejä. Perhekerhoissa tapaa muita vanhempia ja sielläkin on helppo vaihtaa kokemuksia. Äiti voi pyytää kaverilta, sukulaiselta välillä hoitoapua tai viedä tunniksi leikkimään lapsen kaverin luokse ja vice versa. Tuona aikana voi käydä vaikka lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mitään tietoa tai arvausta miksi lapsi raivoaa? Onko jotain tiettyjä tilanteita vai syntyykö ne tyhjästä? Onko lapselle voinut tapahtua jotain mistä et tiedä? Hoidossa tai isällään?
En osaa sanoa. Väsyneenä ainakin näitä on enemmän. Ja isänsä ei kestä raivareita ollenkaan, luulen että se on osasyynä tähän. Mutta sille asialle en voi mutään. En kuitenkaan usko, että on isällään tai hoidossa olisi tapahtunut jotain mistä en tietäisi. Ap
Isänsä ei kestä raivareita = mitä isänsä silloin tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni kommentoija muuten tässä ketjussa kommentoi sitä, että mitä minun pitäisi tehdä lapsen suhteen noissa tilanteissa. Luen kyllä kaikki vinkit ja olen kiitollinen niistä.
Mutta aloitus koski siis omaa jaksamista noissa tilanteissa. Miten pysyä itse viilipyttynä, kun laosen raivari on kestänyt jo minussa roikkuen ja huutaen puoli tuntia, mikään rauhoittelu ei tepsi enkä pääse edes minuutiksi eri huoneeseen yksin rauhoittumaan? Miten rauhoittua itse, kun huomaa että hermot meinaa mennä?
Eli haen neuvoja omaan jaksamiseen ja rauhallisena pysymiseen, en niinkään siihen, että mitä yrittää lapsen suhteen.
Ap
Hyvinkin tarkkaan olen lukenut kirjoituksiasi ap. Olet todella itse nyt siinä elämäntilanteessa ( sanon näin ,kun en luonnettasi tunne), et sinulla myös menee hermo ,kun et hallitse tilannetta. Oletko kenties perusluonteeltasi kärsimätön, katkera siitä ,mitä elämässäsi on tapahtunut. Lapsi voi kokea suurta turvattomuutta kanssasi. Onhan hän jo 4v ja ymmärtää kaikki mitä ympärillä tapahtuu. Mitä puhelet puhelimessa ex-kumppanisi kanssa, mitä puhut lapsesta. Surullista, kutta kaikki negatiivinen vaikuttaa lapseen. Tarvitset itsellesi terapiaa, aikuista ymmärtäjää. Ei ole lapsen syy, että kokee olonsa turvattomaksi. Se huuto on kenties hätähuutoa sinulle. Et ole kertonut mitään lapsen päiväkotipäivistä, ulkoleikeistä, onko leikkikavereita, isovanhempia tai ystäviä sinullla tukena. Mistä se kumpuaa se lapsen paha olo? Mikä on sinun ja lapsen isän temperamentti.omena ei kauas puusta putoa.
Törkeitä oletuksia. Et tunne ap:ta eikä mikään hänen kirjoituksissa viittaa tuollaiseen.
Enemmän nuo oli kyllä kysymyksiä, kuin oletuksia. Ehkä ap vastaa niihin.
Omassa lähipiirissäni. jossa on paljon lapsia, pienten lasten raivokohtaukset ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Varsinkin aamut ovat aikaa, jolloin lapset raivoavat.
Yhteinen tekijä mielestäni kaikille näille perheille on se, että heillä harrastetaan ns. kaverivanhemmuutta. Aikuiset eivät määrää, vaan kaikesta neuvotellaan. Jos lapsi ei suostu tekemään jotain, niin ei sitten tee. Lapset ovat näissä perheissä enemmän ajajan paikalla kuin vanhempansa.
Näissä perheissä lapset kokevat suurta turvattomuutta, koska he näkevät että vanhemmat eivät mahda heille mitään. Tilanne on outo, sillä sinänsä heidän vanhempansa ovat täysin turvallisia ihmisiä. Nämä vanhemmat eivät vaan ymmärrä hierarkiaa, eli heidän pitäisi määrätä ja ymmärtää mikä on lapsen kehityksen kannalta parasta.
Luulen, että AP:n tapauksessa on tätä, mutta taustalla on myös lapsen kannalta todella traumaattinen tapahtuma, eli vanhempien ero. Tämä on kanssa jotain sellaista, jota nykyvanhempien on vaikea ymmärtää - eli kuinka vakava tapahtuma se on lapsen kannalta. Se tuottaa aivan uskomattoman määrän turvattomuutta varsinkin, kun se tapahtuu pienelle lapselle.
Muistan erään lapsen, jonka kanssa käytiin terapiassa raivokohtausten takia. Terapiassa paljastui, että lapsella on tunne, että hän vastaa kaikesta. Asiaa alettiin työstää siten, että lapsi sai luvan raivokohtauksen aikana mennä omaan huoneeseensa ja repiä sanomalehden. Toinen tapa oli puristaa nyrkissä ns. kipukiveä. Lapsi sai lisäksi valita meneekö huoneeseensa yksin vai vanhemman kanssa. Tässä tapauksessa lapsi valitsi mennä yksin ja otti kiven mukaansa. Tilanne helpottui melko nopeasti ja kohtaukset loppuivat.
Törkeitä oletuksia. Et tunne ap:ta eikä mikään hänen kirjoituksissa viittaa tuollaiseen.