Lue keskustelun säännöt.
Lapsen raivokohtaukset. Miten jaksaa niitä itse?
30.01.2023 |
Mistä te löydätte jaksamisen ottaa vastaan lapsen raivokohtaukset? Jotka alkaa aika yllättäen jostain mikä ei mennytkään hänen tahdon mukaan. Ja niihin ei tunnu auttavan mikään, ei syli ei muu, kun ne alkaa vaan lapsi huutaa ja raivoaa ainakin puoli tuntia. Oma hermo meinaa lopulta mennä. Yritän silloin mennä eri huoneeseen mutta lapsi tulee perässä roikkuen vaatteissani kuin takiainen ja raivoaa. Jos laitan oven välistä kiinni alkaa hakkaamaan nyrkeillä ovea (muuten ei hakkaa onneksi nyrkeillä mitään). Neuvokaa miten jaksaa itse noissa tilanteissa kun ei pääse edes minuutiksi viereiseen huoneeseen rauhoittumaan itse. Toinen vanhempi ei asu samassa eli ei voida noissa tilanteissa vuorotella.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoittavia lääkkeitä?
Adhd lääkitys?Nepsy lapsi?
Ei, vaan aapeelle ne lääkkeet, hänellähän se ongelma on.
50-luvun amerikkalaiset kotiorj... tarkoitan kotirouvat käytti jotain pillereitä että kestivät hirveää elämäänsä. Varmasti on lääkkeet kehittyneet niin, että suomalainen raivohullun lapsen omistajakin saa mielensä tyynnytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/miten-rauho…
Olen minä noita neuvoja netistä lueskellut. Mutta ne on minusta kirjoitettu helppoihin tilanteisiin. Tuossakin neuvotaan menemään hetkeksi yksin toiseen huoneeseen. Mutta ei neuvota mitä sitten kun ei pääse, vaan lapsi raivarissaan seuraa mukana vaatteissa roikkuen. Ap
Lapsi johonkin huoneeseen ja ovi kiinni kunnes rauhoittuu
Laita vastamelukuulokkeet päähän. Hajottaa vähemmän, kun ääni vaimenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi johonkin huoneeseen ja ovi kiinni kunnes rauhoittuu
Ei kelpaa aapeelle. Hän tuli tänne valittamaan, ei saamaan ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
4 v 2 kk.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, meilläkään ei ole ollut tuollaista ikinä. Tosin murrosikä juuri alkamassa, joten saa nähdä mitä on odotettavissa.
Varmaankin yrittäisin jutella lapsen kanssa. Se on toiminut meillä tässä kohta 12 vuoden aikana KAIKKIIN ongelmiin. Ihan jokaikiseen. Ollaan juteltu ja mietitty yhdessä miten kulloistakin ongelmaa voisi yrittää ratkaista. Pienellä lapsella varmaankin toimisi myös yksinkertaisesti lapsen huomion kääntäminen johonkin muuhun silloin kun näyttäisi että hermo alkaa mennä.
Silloin kun lapsi oli pieni, tein paljon myös niin, että yksinkertaisesti pyysin, että "rauhoitu". Silloin kun tunsin tai vaistosin, että lapsen mieliala oli menossa negatiiviseen suuntaan, siis ahdistuneeksi tai ylikierroksille tai kärttyiseksi. En odottanut, että lapsi olisi jo ollut jossain "tilassa" ja käyttäytynyt niin että olisin joutunut kieltämään tai torumaan, vaan kehotin ajoissa rauhallisesti, että "rauhoitu". Tarvittaessa monta kertaa. Ja pysyin itse hyvin rauhallisena. Lapsi oppi yllättävän pienenä itse vaikuttamaan tunnetilaansa. Taidosta on ollut paljon hyötyä.
Siis ei pahalla, mutta en ymmärrä näitä vastauksia. Ihan alkuun "en tiedä, koska meillä ei ole ollut tätä ongelmaa". Sitten kuitenkin kerrotaan, että teillä KAIKKIIN ongelmiin (paitsi tähän, koska teillähän sitä ei ole ollut) auttaa tämä ja tämä. Ja sitten vielä kunkku: "Ja pysyin itse hyvin rauhallisena" Niin, mutta tässä kysyttiin apua siihen, miten pysyä rauhallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi johonkin huoneeseen ja ovi kiinni kunnes rauhoittuu
Hän tulee sieltä heti pois. Vai neuvotko että lukitsen hänet sinne?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/miten-rauho…
Olen minä noita neuvoja netistä lueskellut. Mutta ne on minusta kirjoitettu helppoihin tilanteisiin. Tuossakin neuvotaan menemään hetkeksi yksin toiseen huoneeseen. Mutta ei neuvota mitä sitten kun ei pääse, vaan lapsi raivarissaan seuraa mukana vaatteissa roikkuen. Ap
Istu sen lapsen viereen ja juttele sen kanssa kunnes rauhoittuu. Ja seuraavalla kerralla teet saman ennen kuin raivari pääsee noin pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
4 v 2 kk.
Ap
Mitä tekee, jos otat syliin?
On ihan normaalia hermostua itsekin puolen tunnin venkoilun ja huutamisen jälkeen. Ei kannata itseään syyttää. Voittehan käydä lääkärissä asian tiimoilta varmuuden vuoksi. Sieltäkin voi saada vinkkejä. Luultavasti tuo on vaan joku kausi. Voi liittyä jotenkin lapsen tunneilmaisun ja hallinnan kehitykseen tms.
Yritä ensin sylitellä ja lohduttaa, jos se ei auta, niin laita tosiaan ne vastamelut päähän ja jatka normaalisti omaa puuhailuasi, vaikka lapsi yrittää roikkua kiinni. Voit välillä rauhallisesti irrottaa lapsen ja selittää, että äitin vaatteissa ei saa roikkua, kun ne menee rikki ja pilalle siitä. En tiedä mitä muuta tehdä. Ei varmaan kannata liikaa alkaa säälimään ja surkuttelemaan sitä kiukkuavaa lasta kuitenkaan. Oppii saamaan huomiota raivoamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä 4vee on aika pieni pistää yksin jäähylle, ei sen ikäiseltä voi odottaa vielä kykyä käsitellä vaikeita tunteita itse. Lisäksi voi satuttaa itsensä, jos raivoaa pahasti, meidän muksu ainakin saattaa heittäytyä maahan tai raivotessaan heilua ja lyödä päänsä johonkin. Mutta ymmärrän hyvin myös tarpeen päästä itse rauhoittumaan muualle, se on aikuisellekim vaikea tilanne. Korvatulpat, vastamelukuulokkeet ja lapsiin syliin jäähylle, kunnes rauhoittuu on oma ideani. Vaikkei pitäisi sylistä erityisesti, niin ei ainakaan koe että jätät hänet yksin tunteineen ja lisäksi kykenet pitämään hänet turvassa. Sitten, kun oma ärsytyksesi alkaa laantumaan, voit yrittää puhella hänelle ja sanoittaa tilannetta ja syitä hänen tunteisiinsa, jos ei itse osaa tai pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/miten-rauho…
Olen minä noita neuvoja netistä lueskellut. Mutta ne on minusta kirjoitettu helppoihin tilanteisiin. Tuossakin neuvotaan menemään hetkeksi yksin toiseen huoneeseen. Mutta ei neuvota mitä sitten kun ei pääse, vaan lapsi raivarissaan seuraa mukana vaatteissa roikkuen. Ap
Istu sen lapsen viereen ja juttele sen kanssa kunnes rauhoittuu. Ja seuraavalla kerralla teet saman ennen kuin raivari pääsee noin pitkälle.
Ei se kuuntele mitä juttelen sen kanssa kun sillä on raivari päällä, eihän se edes kuule sen oman huutonsa läpi mitään juttelemista. Helppo sanoa että tee tuo ennen kuin raivari pääsee noin pitkälle. Se pääsee näin pitkälle sekunneissa, ei siinä ehdi mitään rauhoittavaa juttelua sitä ennen. Tai ei lapsi siitä ainakaan kertaakaan ole yhtään rauhoittunut.
Jälkikäteen kyllä kun on puoli tuntia tai tunnin raivonnut ja rauhoittunut raivottuaan raivonsa loppuun, niin jutellaan rauhallisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
4 v 2 kk.
ApMitä tekee, jos otat syliin?
Jatkaa sitä raivoamista siinä sylissä. Jos olen itse hiljaa vain pitäen häntä sylissä niin raivo vain yltyy kun en reagoi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ei laannu sylissä, niin sitten vaan sanot jämäkästi, että ole tässä siihen asti että olet rauhoittunut. Ja lähde tekemään omiasi. Jos/kun tulee perässä ja näet että ei ole laantunut yhtään, sano taas että mene takaisin, minne aluksi käskit, rauhoittumaan. Ja jos ei itsestään mene, kanna siihen paikkaan ja sano uudestaan, että tässä olet niinkauan kuin kiukkua riittää. Muiden luo saa sitten tulla kun on rauhoittunut. Ja tämä kannattaa opetella toisen vanhemman kanssa, yhteinen koti, yhteiset säännöt.
Tässä on hyvät neuvot. Näin supernannykin tekisi. Ja lisäksi. Pysy itse rauhallisena. Kun kestät ne muutamat raivoamiset ja noudatat yllä olevaa neuvoa, lapsi alkaa ymmärtämään, että raivoaminen ei auta. Hän ei saa sillä sun huomiota. Kun lapsi huomaa, että hermostut, yllyttää se lasta entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi?
4 v 2 kk.
ApMitä tekee, jos otat syliin?
Jatkaa sitä raivoamista siinä sylissä. Jos olen itse hiljaa vain pitäen häntä sylissä niin raivo vain yltyy kun en reagoi. Ap
Pysyt vaan rauhallisena. Kun lapsi oppii, ettet reagoi (eli hermostu), niin vähitellen raivoamisajat lyhenevät ja jossain vaiheessa oppii, ettei ne hyödytä mitään. Lapsella nyt kova uhmaikä ja koettelee sun tahtotilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei laannu sylissä, niin sitten vaan sanot jämäkästi, että ole tässä siihen asti että olet rauhoittunut. Ja lähde tekemään omiasi. Jos/kun tulee perässä ja näet että ei ole laantunut yhtään, sano taas että mene takaisin, minne aluksi käskit, rauhoittumaan. Ja jos ei itsestään mene, kanna siihen paikkaan ja sano uudestaan, että tässä olet niinkauan kuin kiukkua riittää. Muiden luo saa sitten tulla kun on rauhoittunut. Ja tämä kannattaa opetella toisen vanhemman kanssa, yhteinen koti, yhteiset säännöt.
Tässä on hyvät neuvot. Näin supernannykin tekisi. Ja lisäksi. Pysy itse rauhallisena. Kun kestät ne muutamat raivoamiset ja noudatat yllä olevaa neuvoa, lapsi alkaa ymmärtämään, että raivoaminen ei auta. Hän ei saa sillä sun huomiota. Kun lapsi huomaa, että hermostut, yllyttää se lasta entisestään.
Mutta kun hän ei pysy siinä vaikka käsken. Ei vaikka kantaisin hänet siihen takaisin 50 kertaa uudelleen. Ei vaikka käskisin 50 kertaa uudellen. Mitä supernanny siihen neuvoisi?
Ap
Tunnen itseni todella epäonnistuneeksi näiden raivarien hetkellä ja koska en saa lasta rauhoittumaan nopeammin. Inhoan itseäni kun meinaan lopulta itse hermostua, kun raivari vain jatkuu vaikka mitä yritän, tiedän että ei saisi itse edes meinata hermostua vaan pitäisi pysyä tyynenä. Se on todella vaikeaa enkä aina osaa. Ap