Tarviiko aikuisen ihmisen mielestänne tuntea syyllisyyttä siitä, jos on kiusannut jotakuta 12-vuotiaana?

No kyllä 12-vuotiaana jo tietää mikä on oikein ja väärin.

Mistä oikeasta rikoksesta saat noin pitkän tuomion?

Itsesyytös ei yleensä johda hyviin lopputuloksiin. -Tiedostaminen- voisi olla järkevämpää ja ei sitä varmaan aina ajattele. Sen tietää mikä on oikein ja väärin, oppii.

Kaipa jokaiselle olisi ihan hyväksyä menneisyytensä sellaisena kuin se oli. Mutta olisi tärkeää myös myöntää ääneen, että tulipas tehtyä virhe.

Oikein hyvä ihminen voisi jopa miettiä, miten asian voisi hyvittää. Mahdollisiin tapoihin hyvittää kuuluvat mm. anteeksipyyntö kiusatulta ja/tai jonkilainen työ kiusaamista vastaan (esim. rahalahjoitus johonkin järjestöön tai vapaaehtoistyö asian parissa).

Pitää olla myös itselleen armollinen. Kun on vanhempana ymmärtänyt jonkun lapsuuden tai nuoruuden jutun olleen väärin, niin kyllähän siitä morkkis tulee. Ja se on hyvä asia. Osoittaa, että kasvua on tapahtunut. Mutta itselleen pitää antaa myös anteeksi. Ja tietysti jos voi vaikkapa kiusaamisen kohteelta pyytää anteeksi, niin aina parempi. Anteeksianto ei ole automaatti, mutta kannattaa edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 12-vuotiaana jo tietää mikä on oikein ja väärin.

No niin tietää, mutta en noin muutenkaan ole oikein mistään asiasta nykyään enää samaa mieltä kuin 12-vuotiaana. Sitäpaitsi olin siinä iässä sitä mieltä, että toisten kiusaaminen on jotenkin coolia, mutta en ole enää myöhemmin ajatellut sillä tavalla.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kaipa jokaiselle olisi ihan hyväksyä menneisyytensä sellaisena kuin se oli. Mutta olisi tärkeää myös myöntää ääneen, että tulipas tehtyä virhe.

Oikein hyvä ihminen voisi jopa miettiä, miten asian voisi hyvittää. Mahdollisiin tapoihin hyvittää kuuluvat mm. anteeksipyyntö kiusatulta ja/tai jonkilainen työ kiusaamista vastaan (esim. rahalahjoitus johonkin järjestöön tai vapaaehtoistyö asian parissa).

Meinaat, että kiusaamisesta pitäisi selvitä sakoilla tai kenties yhteiskuntapalvelulla?

"Tarviiko aikuisen ihmisen mielestänne tuntea syyllisyyttä siitä, jos on kiusannut jotakuta 12-vuotiaana?"

Ei.

"Vai voiko sen vaan kuitata itselleen lapsuuden ajan hölmöytenä?"

Ei.

Kyllä tarvitsee.

Mitä teit hänelle?

No ei välttämättä tarvitse tuntea syyllisyyttä, mutta miten voisi olla tuntematta syyllisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

No kyllä 12-vuotiaana jo tietää mikä on oikein ja väärin.

Kyllä, mutta ihmisen aivot myös kehittyvät 25-vuotiaaksi asti. 12-vuotias on oikeasti vielä aivan lapsi, joka ei aina osaa toimia oikein, vaikka erottaakin oikean ja väärän.

Ei tarvitse! Annat olla. Eiköhän lapsena ja nuorena ole jokainen hölmöillyt, eniten nuo jotka täällä saarnaa ettet pitäisi unohtaa.. Blaa Blaa. Anna olla. Olet tarpeeksi hyvä ihminen tuon osalta kun mietit tätä, mutta jätä asia pois mielestä.

Olen miettinyt tätä samaa itse. Kiusaaminen oli seläntakana puhumista ja ylimielistä käytöstä, sitä että toinen oli kakkosluokan kaveri. Oma lapsuuden aikainen käytös hävettää ja tunnen siitä morkkista. Jonkinlainen karma kosti myöhemmin kun jouduin itse haukutuksi ja käytävähuuteluiden kohteeksi yläkoulussa. Ehkä se riittää itselläni sovitukseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Tarviiko aikuisen ihmisen mielestänne tuntea syyllisyyttä siitä, jos on kiusannut jotakuta 12-vuotiaana?"

Ei.

"Vai voiko sen vaan kuitata itselleen lapsuuden ajan hölmöytenä?"

Ei.

Viimeisestä sanoisin, että riippuu millaista kiusaaminen on ollut. Väkivaltaa ei voi kuitata hölmöytenä, mutta jonkun pienemmän yksittäisen teon taas voi.

Riippuu siitä kuinka kokonaisvaltaisesti tuhosit hänen elämäsi ja miten itse suhtautuisit asiaan hänen asemassaan?

Aika harvassa on ne ihmiset, jotka eivät ole kiusanneet.

No jos tietäisin, että kiusaamiseni takia kyseinen ihminen olisi traumatisoitunut ja aikuisena syrjäytynyt tai tehnyt itsemurhan niin ei sitä kovin helpolla selittäisi itselleen parhain päin. Kiusaajiahan ne Koskelan pojatkin oli, kunnes sitten olivatkin murhaajia.

Riippuu ehkä vähän kiusaamisen tasostakin. Kyllä ainakin meidän luokallamme kaikki sortuivat ainakin joskus kiusaamiseen. Eri asia oli sitten nämä häiriintyneet oppilaat, jotka kiusasivat jatkuvasti ja rajusti ja joista kaikki tiesivät, ettei heillä ole kotiolot ihan kohdillaan.

[qvuote=Vierailija]Mitä teit hänelle?[/quote]

Haukuin ja käännytin muita häntä vastaan. Koin silloin, että minulla oli moraalisesti oikeus olla hänelle ilkeä, koska olin kokenut hänet ärsyttäväksi aiemmin. Jälkikäteen olen kuitenkin ajatellut, että asiat olisi voinut hoitaa järkevämminkin eikä olisi tarvinnut mennä ihan noin pitkälle.

Toisaalta se oli kai sellaista nokkimisjärjestyksenkin hakemista lasten muodostamassa sosiaalisessa ympäristössä ja se voi monesti saada aika raakojakin muotoja.

AP