Tarviiko aikuisen ihmisen mielestänne tuntea syyllisyyttä siitä, jos on kiusannut jotakuta 12-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Lapsena ja nuorena aivomme ovat kehittymättömät, ja vaikka tottakai 12 vuotias osaa jo olla empaattinen, hahmottaa tekojen syitä ja seurauksia, niin siltikin puhutaan vielä todella nuoresta ihmisestä. Syyllisyys myöhemmin elämässä on turhaa, jos ottaa opikseen ja ymmärtää, että teko on ollut väärin. Me opimme myös virheidemme kautta.

Kannattaa myös tiedostaa se, että kouluyhteisössä itse dynamiikkakin on monesti todella pielessä. Saatat päätyä kiusaamaan vaikket todellakaan tahdo kenellekään pahaa. Se, että moneksi vuodeksi laitetaan yhteen joukko herkässä kehitysvaiheessa olevia ihmisiä, joiden ainoat yhdistävät tekijät ovat asuinpaikka ja ikä, johtaa väkisinkin siihen että kaikenlaisia törmäyksiä tulee. Sitä varten on kouluissa aikuiset, joiden tehtävä on opastaa lapsia oikeaan käytökseen yhteisössä.

Luulen kyllä, että ne minua 7v. kiusaamaan alkaneet ovat aina tienneet mitä tekivät, kun edelleen liki kolmekymppisenä minut nähdessään saattavat nauraa. Satuin siis tällaisen minua kiusanneen miesporukan lähelle yhdessä tapahtumassa ja minua vilkuiltiin ja hihiteltiin ja kuiskuteltiin. Eli edelleen kiusaavat.

Olisit näyttänyt heille keskisormea!

En harrasta mitään keskarin näyttelyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kiusattuna toivon mahdollisimman hidasta ja tuskaista kuolemaa. Vuosia kestänyt kidutus ei todellakaan unohdu.

Miten sua kiusattiin? Toivottavasti et ollut mun uhri...

Ap

Pahoinpideltiin, huoriteltiin, ryssiteltiin, tavaroita rikottiin ja sain jatkuvasti tappouhkauksia. Sen lisäksi puhuttiin paskaa selän takana ja käännytettiin vähänkin kaverit mua vastaan. Jatkuvaa pilkantekoa ja myöhemmin seuraamista mm autolla tai mopolla.

Niinpä! Jos aikuinen ihminen käyttäytyisi näin, niin saisi linnatuomion! Lasten ollessa kyseessä, kyseessä on vain pieni nahistelu, jota jokainen saa aikanaan kokea ja joka kuuluu asiaan!

Niin, jotkut puhuessaan kiusaamisesta tarkoittaa pahoinpitelyä ja tappouhkauksia ja toiset ryhmästä sulkemista ja tirskumista ja silmien pyörittelyä, mikä sekin on väärin ja kiusaamista mutta kuitenkin eri tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Monet kiusaavat lähinnä ryhmäpaineen vuoksi. Eivät uskalla vastustaa pääkiusaajia, koska joutuisivat muuten itse kiusatuiksi. Joukossa tyhmyys tiivistyy, valitettavasti.

Tämä on pelkkä tekosyy, jolla yritetään lievittää omantunnon tuskia. Moni lapsi vastustaa kiusaajaa eikä lähde kiusatun juttuihin mukaan. Olin aikoinaan itse tällainen lapsi ja niin oli myös moni muu luokkakaverini. Edelleen koulussa näen päivittäin tällaisia lapsia. Eli kyllä lapsenakin voi valita miten toimii.

Kiusaaminen jättää pitkäkestoiset arvet kiusattuun. Monelle kiusatulle kehittyy vakavia päihde- tai mielenterveysongelmia, moni tappaa itsensä tai ei kykene olemaan työelämässä mielenterveysongelmien vuoksi. Siksi toivon, että aikuiset kiusaajat eivät painaisi näitä asioita villasella ja vain jatkaisi eteenpäin laittaen näitä hölmöilyjä ikä- ja kehitystason piikkiin. Todellista vastuun kantamista on reilu anteeksipyyntö kiusatulta ja sen varmistaminen ettei toimi niin esimeriksi ystäväpiirissä tai työpaikalla tai ettei enää välitä tätä raukkamaista käytösmallia eteenpäin omille lapsille. Koska ei se kiusaaminen näy ainoastaan siellä koulussa tai jää vain kouluaikoihin. Ei nämä ilmiöt itsestään siellä koulussa synny pelkän ryhmädynamiikan vuoksi vaan alttius kiusata on meissä jokaisessa ja on pitkälti kasvatuksen tulosta kuka siihen sitten turvautuu ja kuka ei.

Siis kuvitteleeko ihmiset että jokainen meistä voi itse valita sen roolin mitä me esitetään elämässä?

Valmentajana väitän että pellen rooli, kiusaajan rooli, kaikki ne roolit jakautuvat sattumalta kuin korttipelissä. Tietenkin me älyköt pidämme ajatuksesta että olemme älykköjä, koska valitsimme itse roolimme.

Tosiasiassa olemme vain onnekkaita.

Kamalinta on olla kiusaajan roolissa. Se on Jeesuksen rooli.

Hän kärsii kaikkein pahiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Lapsena ja nuorena aivomme ovat kehittymättömät, ja vaikka tottakai 12 vuotias osaa jo olla empaattinen, hahmottaa tekojen syitä ja seurauksia, niin siltikin puhutaan vielä todella nuoresta ihmisestä. Syyllisyys myöhemmin elämässä on turhaa, jos ottaa opikseen ja ymmärtää, että teko on ollut väärin. Me opimme myös virheidemme kautta.

Kannattaa myös tiedostaa se, että kouluyhteisössä itse dynamiikkakin on monesti todella pielessä. Saatat päätyä kiusaamaan vaikket todellakaan tahdo kenellekään pahaa. Se, että moneksi vuodeksi laitetaan yhteen joukko herkässä kehitysvaiheessa olevia ihmisiä, joiden ainoat yhdistävät tekijät ovat asuinpaikka ja ikä, johtaa väkisinkin siihen että kaikenlaisia törmäyksiä tulee. Sitä varten on kouluissa aikuiset, joiden tehtävä on opastaa lapsia oikeaan käytökseen yhteisössä.

"Joo kiusasin sua silloin 12-vuotiaana, mutta ei se ollu mun vika, vaan niiden aikuisten jotka eivät estäneet ja opastaneet mua." Näin eletään elämä pakoillen vastuuta. Aina on jonkun muun vika, ei ikinä oma.

Kerrotko vielä mitä hyötyä siitä olisi, että vaikkapa 20 vuotta tapahtumien jälkeen harjoittaisi itseruoskintaa teoistaan ala- tai yläkoulussa? Olennaista on tiedostaa se, että on toiminut väärin, oppia siitä ja mennä eteenpäin.

Ja anteeksikin voi pyytää kiusatulta, se ei maksa mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Lapsena ja nuorena aivomme ovat kehittymättömät, ja vaikka tottakai 12 vuotias osaa jo olla empaattinen, hahmottaa tekojen syitä ja seurauksia, niin siltikin puhutaan vielä todella nuoresta ihmisestä. Syyllisyys myöhemmin elämässä on turhaa, jos ottaa opikseen ja ymmärtää, että teko on ollut väärin. Me opimme myös virheidemme kautta.

Kannattaa myös tiedostaa se, että kouluyhteisössä itse dynamiikkakin on monesti todella pielessä. Saatat päätyä kiusaamaan vaikket todellakaan tahdo kenellekään pahaa. Se, että moneksi vuodeksi laitetaan yhteen joukko herkässä kehitysvaiheessa olevia ihmisiä, joiden ainoat yhdistävät tekijät ovat asuinpaikka ja ikä, johtaa väkisinkin siihen että kaikenlaisia törmäyksiä tulee. Sitä varten on kouluissa aikuiset, joiden tehtävä on opastaa lapsia oikeaan käytökseen yhteisössä.

Luulen kyllä, että ne minua 7v. kiusaamaan alkaneet ovat aina tienneet mitä tekivät, kun edelleen liki kolmekymppisenä minut nähdessään saattavat nauraa. Satuin siis tällaisen minua kiusanneen miesporukan lähelle yhdessä tapahtumassa ja minua vilkuiltiin ja hihiteltiin ja kuiskuteltiin. Eli edelleen kiusaavat.

Olisit näyttänyt heille keskisormea!

En harrasta mitään keskarin näyttelyitä.

Sitä keskaa voi näyttää myös mielessään!

Pitää. Koska se estää sinua olemasta kusipää nyt aikuisena. Ja ihan vois olla hyvä idea pyytää uhrilta anteeksi, vaikka kuin olis ikävää ja nöyryyttävää

Vierailija kirjoitti:

Toivon että kiusaajan oma lapsi joutuu kiusatuksi, silloin EHKÄ älyäisi miten persereikä on ihmisenä.

Eikä muuksi muutu.

Siis toivot jollekin LAPSELLE, jolla ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa sinun kärsimyksiisi, samoja kärsimyksiä jotka itse olet kokenut, jotta kiusaajasi saisi opetuksen tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet ties kuinka kauan sitten?

Aivan sairaita nämä kostofantasiat täällä.

Toisaalta hyvä että ne kirjoitetaan, sillä ne antavat totuudenmukaisen kuvan siitä, että reppanauhritkin voivat psykopaattisia piirteitä omata.

Kyllä tarvitsee. Se osoittaa että on ihminen. Inneksi en itse kiusannut ketään koskaan, vaan olin kiusatun puolella. Lastani kiusasi tooinen lapsi, joka myöhemmin pyysi anteeksi, ja oikein moneen kertaan. Ovat nykyään kavereita.

Kiusaajat pitäisi tappaa.

Jos mahdollista, niin voi ottaa yhteyden kiusattuun ja pyytää anteeksi: Välttämättä ei tosin anteeksi tule saamaan, mutta sillä tavalla saa ainakin asian jonkinlaiseen päätökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että kiusaajan oma lapsi joutuu kiusatuksi, silloin EHKÄ älyäisi miten persereikä on ihmisenä.

Eikä muuksi muutu.

Siis toivot jollekin LAPSELLE, jolla ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa sinun kärsimyksiisi, samoja kärsimyksiä jotka itse olet kokenut, jotta kiusaajasi saisi opetuksen tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet ties kuinka kauan sitten?

Aivan sairaita nämä kostofantasiat täällä.

Toisaalta hyvä että ne kirjoitetaan, sillä ne antavat totuudenmukaisen kuvan siitä, että reppanauhritkin voivat psykopaattisia piirteitä omata.

Kristillistä ajatusmaailmaa, kostihan Jumalakin aika monelle täysin viattomalle sukupolevelle sen, että kantaisät teki syntiä.

Pitää olla aika kylmäkiskoinen ihminen, joka vaan kuittaa kaiken pois.

Voiko syyllisyyden tunteen vain kytkeä pois kun on - off napista ? Vai oliko tässä kyse ennemminkin siitä millaista kulissia rakentelee jotta saisi ihmisiltä arvostusta ?

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, niin voi ottaa yhteyden kiusattuun ja pyytää anteeksi: Välttämättä ei tosin anteeksi tule saamaan, mutta sillä tavalla saa ainakin asian jonkinlaiseen päätökseen.

Moni kiusattu ei halua että heiltä pyydetään anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että kiusaajan oma lapsi joutuu kiusatuksi, silloin EHKÄ älyäisi miten persereikä on ihmisenä.

Eikä muuksi muutu.

Siis toivot jollekin LAPSELLE, jolla ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa sinun kärsimyksiisi, samoja kärsimyksiä jotka itse olet kokenut, jotta kiusaajasi saisi opetuksen tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet ties kuinka kauan sitten?

Aivan sairaita nämä kostofantasiat täällä.

Toisaalta hyvä että ne kirjoitetaan, sillä ne antavat totuudenmukaisen kuvan siitä, että reppanauhritkin voivat psykopaattisia piirteitä omata.

Kun oma lapseni oli teini-iässä, niin sain kaveriltani huokaisuja että miten hänellä on hyvä kun hänen lapsensa ei ole tuollainen, vaan normaali lapsi jolla ei ole ongelmia. Lapsellani oli siis todella vaikea teini-ikä. Satutti todella kuulla miten kaveri, jonka olisi pitänyt  lohduttaa ja olla tukena olikin lähinnä vahingoniloinen, ja korosti omaa erinomaisuutaan äitinä.

Noh, teini-ikä oli ja meni, ja lapsestani kasvoi mitä ihanin ja toiset huomioonottavin persoona, joka on kohtelias ja hyvätapainen kuin mikä! Kaverini lapsi taasen.. tuli teiniksi ja ongelmat alkoivat. Hän on nyt maannut peräkammarissa 14-vuotiaasta lähtien, eikä loppua näy. 

Voin sanoa että todella, todella vaikeaa oli olla tuntematta vahingoniloa, ja siitäs sait!- tunteita, vaikka kyseinen lapsi on minullekin todella tärkeä. 

Enää emme ole kaverini kanssa juuri tekemisissä, hän ei kehtaa olla kanssanio, ja pelkää varmasti että sisimmässäni myhäilen nyt tyytyväisenä kun hänellä on vaikeaa, ihan vain siksi että hän itse teki minulle niin. 

Olen kyllä todella pahoillani heidän tilanteestaan, mutta kyllä välillä käy mielessä miten pilkka osuu omaan nilkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ehkä vähän kiusaamisen tasostakin. Kyllä ainakin meidän luokallamme kaikki sortuivat ainakin joskus kiusaamiseen. Eri asia oli sitten nämä häiriintyneet oppilaat, jotka kiusasivat jatkuvasti ja rajusti ja joista kaikki tiesivät, ettei heillä ole kotiolot ihan kohdillaan.

Tämä. Taitaa olla aika luonnollista mennä mukaan kiusaamiseen (nälviminen, ulkopuolelle jättäminen jne) joukon mukana, eikä siitä kovin pahaa syyllisyyttä tarvitse tuntea. Hyvä kuitenkin tiedostaa että tuli hölmöiltyä. Rajumpi jatkuva kiusaaminen sitten erikseen, siitä olisi syytä olla häpeissään todella.

Tarvii tuntea puukko syvällä sisuksissaan. Kuolema kiusaajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon että kiusaajan oma lapsi joutuu kiusatuksi, silloin EHKÄ älyäisi miten persereikä on ihmisenä.

Eikä muuksi muutu.

Siis toivot jollekin LAPSELLE, jolla ei ole ollut mitään osaa eikä arpaa sinun kärsimyksiisi, samoja kärsimyksiä jotka itse olet kokenut, jotta kiusaajasi saisi opetuksen tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet ties kuinka kauan sitten?

Aivan sairaita nämä kostofantasiat täällä.

Toisaalta hyvä että ne kirjoitetaan, sillä ne antavat totuudenmukaisen kuvan siitä, että reppanauhritkin voivat psykopaattisia piirteitä omata.

Kristillistä ajatusmaailmaa, kostihan Jumalakin aika monelle täysin viattomalle sukupolevelle sen, että kantaisät teki syntiä.

Joo kuinkas monessa polvessa sitä pitikään vastata isiensä teoista ja kantaa heidän syntejään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, niin voi ottaa yhteyden kiusattuun ja pyytää anteeksi: Välttämättä ei tosin anteeksi tule saamaan, mutta sillä tavalla saa ainakin asian jonkinlaiseen päätökseen.

Moni kiusattu ei halua että heiltä pyydetään anteeksi

Miksiköhän näin? Eivätkö usko kiusaajistaan enää mitään hyvää?

Pelkäävät, että tekopyhä anteeksipyyntö on pelkkä ansa, jolla kiusaaja yrittää vapauttaa itsensä vastuusta?