Tarviiko aikuisen ihmisen mielestänne tuntea syyllisyyttä siitä, jos on kiusannut jotakuta 12-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miten pahasti on kiusannut ja erityisesti, jos kiusattu on todella kärsinyt elämässään siitä.

Minua on kiusattu monin tavoin (ei rankasti esim. hakattu), mutta ymmärrän näin aikuisena, että kiusaajat olivat lapsia ja jotain on ollut vinossa heidän elämässään kun ovat päätyneet kiusaamaan. Osalla tiedän olleen ongelmia kotona mikä myöskin on henkisesti raskasta. Osa taas on olleet hyvistä perheistä lähtöisin ja porskuttavat elämässä menestyen eteenpäin.

Heillä kuten meillä kaikilla tulee kuitenkin elämässä myös ongelmia ja vaikeitakin sellaisia, joten eivät nämä kiusaajat tule helpolla pääsemään elämässään. Samoin minulla on ollut mm. tämä kiusatuksi joutuminen, jota olen joutunut käsittelemään, ottamaan opiksi ja saanut siitä eväitä elämään. Ainakin minulla on näin aikuisena herkkä vainu kiusaamiselle, joten olen kasvattanut omat lapset tarkoin siinä miten omaa perhettä, sisaruksia kuten muitakin ihmisiä kohdellaan. Puuttunut herkästi mikäli koulussa, harrastuksissa ja kavereiden kesken tullut jotain riitaa ja näin saan opettaa ja muistuttaa toisten huomioon ottamista.

En itse tarvitse kiusaajilta anteeksipyyntöä. Oletan, että he aikuisina ymmärtävät miten väärin kiusaaminen on, ovat noloina tekemisistään ja mikäli eivät ymmärrä niin säälin sitä etteivät he ole kehittyneet ihmisenä sen vertaa. Tällöin en usko heidän elävän hyvää ja tasapainoista elämää.

Olipas viisas kommentti. Kiitos jakamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet kiusaavat lähinnä ryhmäpaineen vuoksi. Eivät uskalla vastustaa pääkiusaajia, koska joutuisivat muuten itse kiusatuiksi. Joukossa tyhmyys tiivistyy, valitettavasti.

Tämä on pelkkä tekosyy, jolla yritetään lievittää omantunnon tuskia. Moni lapsi vastustaa kiusaajaa eikä lähde kiusatun juttuihin mukaan. Olin aikoinaan itse tällainen lapsi ja niin oli myös moni muu luokkakaverini. Edelleen koulussa näen päivittäin tällaisia lapsia. Eli kyllä lapsenakin voi valita miten toimii.

Kiusaaminen jättää pitkäkestoiset arvet kiusattuun. Monelle kiusatulle kehittyy vakavia päihde- tai mielenterveysongelmia, moni tappaa itsensä tai ei kykene olemaan työelämässä mielenterveysongelmien vuoksi. Siksi toivon, että aikuiset kiusaajat eivät painaisi näitä asioita villasella ja vain jatkaisi eteenpäin laittaen näitä hölmöilyjä ikä- ja kehitystason piikkiin. Todellista vastuun kantamista on reilu anteeksipyyntö kiusatulta ja sen varmistaminen ettei toimi niin esimeriksi ystäväpiirissä tai työpaikalla tai ettei enää välitä tätä raukkamaista käytösmallia eteenpäin omille lapsille. Koska ei se kiusaaminen näy ainoastaan siellä koulussa tai jää vain kouluaikoihin. Ei nämä ilmiöt itsestään siellä koulussa synny pelkän ryhmädynamiikan vuoksi vaan alttius kiusata on meissä jokaisessa ja on pitkälti kasvatuksen tulosta kuka siihen sitten turvautuu ja kuka ei.

Itse asiassa meissä on niin perustavaa laatua oleva tarve kuulua yhteisöön ja joukkoon, että hyvin harva asettuu aktiivisesti puolustamaan uhria silloin, jos se oma joukko kiusaa. Varsinkaan lapsena ja vaikka tajuaisikin, että nyt kyseessä on vääränlainen käytös. Ja jos asettuu, on lähes varmaan joutua ulos siitä omasta joukosta.

Eli kyllä, kyse on puhtaasti siitä minkälaista ryhmädynamiikkaa vaikka siellä koulussa on. Myöhemmin aivojen kehityttyä, nämä käytösmallit lievenevät, ja toisaalta aikuisena harva enää kiusaamaan. Lähinnä ne kaikista muutenkin huonotapaisimmat ja hankalimmat ihmiset ovat enää aikuisena kiusaajia.

Silti täällä arvostellaan kovin sanoin kasvatusoppeja lasten aivopesuna, missä pyritään laajentamaan ahtaita ajatus- ja käytösmalleja. Erilaisuuden hyväksyminen on oikeasti ainoa toimiva tapa ennaltaehkäistä kiusaamista. Erityisesti vakavaa ja systemaattista kiusaamista.

Anteeksi että olen olemassa ja teen juttuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden aikuisen, joka on lapsena ollut koulukiusaaja ja edelleen hänen käytöksessään on kiusaamiseen viittaavia piirteitä (pahantahtoista juoruilua selän takana, ulkopuolelle jättämistä, vastavuoroisuuden puutetta, empatian ja sosiaalisen pelisilmän puutetta...), joita hän ei edes itse tunnista. Siksi sitä kiusaamista olisi hyvä käydä käsittelemässä jossain terapiassa, jotta saisi nämä haitalliset käytösmallit katkaistua. Anteeksipyyntönkin olisi kova juttu, mutta harva kiusaaja siihen kykenee aikuisenakaan.

Pyytää anteeksi olemassaoloaan?

Sitä että noudattaa vain elimistönsä diagrammeja jotka on ennalta meille annettu noudatettavaksi tietyissä tilanteissa...

Sitten ehdotat tuohon väkivaltaista "parannusta" mielelle joka toimii itsestään.

Syyttömän ihmisen pitäisi väkisin muuttua toisenlaiseksi. Se on väkivaltaa.

Ehdotuksesi ei ole järkevä ja toimiva.

Vai seuraa sun elimistö diagrammeja? Kaiken kaikkiaan ei voi muuta kuin todeta, ettei kommenttisi ole järkevä ja toimiva.

Nääh. Riittää, että tiedät toimineesi väärin. Itsekin kiusasin ala-asteella. Ja myöhemmin mua kiusattiin. Kai se oli se se kuuluisa karma.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla ap omia lapsia? Miten suhtaudut, jos lapsiasi aletaan kiusata koulussa - toivon totisesti näin (joitakin kiusataan jo päiväkodista lähtien). Annatko vain asian olla, kun kuitenkin itsekin olit kiusaaja?

Toivotko todella, että ap:n lapsia kiusataan?  Eiväthän  ap:n lapset ole syyllisiä mihinkään. Sairas ajatus sinulta, pata kattilaa soimaa..

Oon huomannut sellaista, että aikuisikäiset Kiusaajat netissä ovat mukamas moraalisesti tuomitsemassa kouluaikaisen kiusaamisen, mutta SAMALLA harrastavat oikein innolla kiusaamista netissä.

Olen nähnyt tätä tämän tästä. Nettikiusaajat tulevat koulukiusaamisketjuihin ja käyttäytyvät kuin ns kunnon ihmiset. Jopa leikkivät osaaottavaa ja empaattista, että olipa hirveää, kun kuulevat miten rankasti kiusattiin. 

SAMALLA nettikiusaaja itse on saattanut useamman vuoden kiusata netissä kohdettaan eikä pidä sitä kuin hupina, yleensä vielä joukkokiusaamisena, siis joukolla kiusattu kohdetta ja ei ole välitetty, mitä kiusaaminen kohteelle voi aiheuttaa. 

Hei ihan sitä samaa mitä koulussa. 

Joten älkää paskat tulko tuomitsemaan koulukiusaamisia, kun itse teette pahaa netissä ja ihan sitä samaa.

(Ja joo, aloitatte oikeutuksenne, että kouluun on pakko mennä, nettiin ei, voi paskapäät, ottakaa vastuu älkää aina sysätkö vastuuta muualle. Tukehtukaa paskaanne. Kiitos. )

Tarviiko kenenkään katua sitä, että on aiheuttanut tiedostaen ja tahtoen toiselle elinikäisen mielenterveydellisen sairauden kiusaamalla?

On ihan turha kuvitella että ihminen muuttuu.

Paha on aina paha. 1 vuotiaasta 100 vuotiaaksi.

Sitä voi yrittää peitellä ja esittää hyvää ja kilttiä. Jopa niin pahasti, että itsekin uskoo valheeseen.

Jos olit 12 vuotiaana kiusaaja. Olet sitä aina. Se on sinulla sydämessä. Se poistuu vasta kun kuolet.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Se on selvä. Mutta se ydin on ja pysyy aina samana. Se vain voi olla remissiossa.

Samoin on turha mitään anteeksi pyydellä. Miksi pyytelet omaa pahuuttasi anteeksi? Mätä mikä mätä.

Jos taas et ole koskaan kiusannut. Onneksi olkoon. Olet oikeasti hyvä ihminen. Sinulla ei ole mätää ydintä. Näitäkin on todella paljon. Tähän kuuluu myös kaikki sivustaseuraajat, joita tavallaan turhaan syyllistetään. Se on vain pelkuruutta. Ei niin paha asia kuin olla mätä kiusaaja. Sitten on vielä hyvin harvinainen lahko. Puolustajat. Sellaiset, ketkä oikeasti tekee asioille jotain ja pistää stopin. Näiden sydän on oikeasti pelkkää puhdasta kultaa. Näitä on yhtä vähän kuin kiusaajiakin. Mutta kaikkea maan päälle mahtuu ja ihminen on sitä mitä on kehdosta hautaan. Kuitenkin viesti on. Sinä olet mitä olet. Et voi "opetella" irti siitä asiasta yhtään mitenkään. Se kaikki on pelkkää valetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista, niin voi ottaa yhteyden kiusattuun ja pyytää anteeksi: Välttämättä ei tosin anteeksi tule saamaan, mutta sillä tavalla saa ainakin asian jonkinlaiseen päätökseen.

Moni kiusattu ei halua että heiltä pyydetään anteeksi

Miksiköhän näin? Eivätkö usko kiusaajistaan enää mitään hyvää?

Pelkäävät, että tekopyhä anteeksipyyntö on pelkkä ansa, jolla kiusaaja yrittää vapauttaa itsensä vastuusta?[/quote

Niin tai sitten ovat vaan menneet elämässään eteenpäin ja tuollainen tilanne tuntuisi vain ja ainoastaan vaivaannuttavalta.

Niin. Harva tosiaan haluaa muistella kiusaajiaan loppuelämänsä. Missään nimessä ei pidä tunkeilla väkisin takaisin kiusatun elämään edes anteeksipyynnnön vuoksi. Ja pitkään kestänyttä kiusaamista ei välttämättä saa anteeksi.

Jep. Ainoastaan silloin voi ja on ehkä hyväkin pyytää anteeksi jos se on jotenkin luontevaa. Eli jos on jostain syystä tekemisissä ja sellaisessa yhteydessä että keskustelee muutenkin. Esimerkkinä tulee mieleen että jos päätyisi samaan työpaikkaan suht läheisiksi työkavereiksi niin voisi olla sellainen paikka että anteeksipyyntö voi auttaa, toisaalta se voi myös palauttaa pahat muistot että ei välttämättä hyvä sekään...

Vierailija kirjoitti:

On ihan turha kuvitella että ihminen muuttuu.

Paha on aina paha. 1 vuotiaasta 100 vuotiaaksi.

Sitä voi yrittää peitellä ja esittää hyvää ja kilttiä. Jopa niin pahasti, että itsekin uskoo valheeseen.

Jos olit 12 vuotiaana kiusaaja. Olet sitä aina. Se on sinulla sydämessä. Se poistuu vasta kun kuolet.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Se on selvä. Mutta se ydin on ja pysyy aina samana. Se vain voi olla remissiossa.

Samoin on turha mitään anteeksi pyydellä. Miksi pyytelet omaa pahuuttasi anteeksi? Mätä mikä mätä.

Jos taas et ole koskaan kiusannut. Onneksi olkoon. Olet oikeasti hyvä ihminen. Sinulla ei ole mätää ydintä. Näitäkin on todella paljon. Tähän kuuluu myös kaikki sivustaseuraajat, joita tavallaan turhaan syyllistetään. Se on vain pelkuruutta. Ei niin paha asia kuin olla mätä kiusaaja. Sitten on vielä hyvin harvinainen lahko. Puolustajat. Sellaiset, ketkä oikeasti tekee asioille jotain ja pistää stopin. Näiden sydän on oikeasti pelkkää puhdasta kultaa. Näitä on yhtä vähän kuin kiusaajiakin. Mutta kaikkea maan päälle mahtuu ja ihminen on sitä mitä on kehdosta hautaan. Kuitenkin viesti on. Sinä olet mitä olet. Et voi "opetella" irti siitä asiasta yhtään mitenkään. Se kaikki on pelkkää valetta.

En kyllä hetkeäkään usko että olisi olemassa mustavalkoisesti pahuutta ja hyvyyttä ja ihmisiä voisi luokitella noin. Tilanteita on niin erilaisia ja sama tyyppi voi päätyä elämänsä aikana olemaan sekä kiusaaja että puolustaja. On toki niitä jotka ovat jotenkin mätiä eivätkä siitä paremmaksi muutu, mutta kyllä lapset syntyy tähän maailmaan viattomina. Osa vaan sitten kasvaa jotenkin kieroon, eri syistä.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa jokaiselle olisi ihan hyväksyä menneisyytensä sellaisena kuin se oli. Mutta olisi tärkeää myös myöntää ääneen, että tulipas tehtyä virhe.

Oikein hyvä ihminen voisi jopa miettiä, miten asian voisi hyvittää. Mahdollisiin tapoihin hyvittää kuuluvat mm. anteeksipyyntö kiusatulta ja/tai jonkilainen työ kiusaamista vastaan (esim. rahalahjoitus johonkin järjestöön tai vapaaehtoistyö asian parissa).

Ja ehdottomasti sen varmistaminen, ettei siirrä tapaa mahdolliselle seuraavalle sukupolvelle. Tämä vaatii omien asenteiden ja ajatusmallien haastamista syvemminkin.

Miksi kiusasit? Mikä siihen johti? Oma epävarmuus? Sen välttäminen, ettei tule itse kiusatuksi? Vallanhalu? Opit vanhemmilta mallin, jossa toisia alas painamalla menestytään? Tämä olisi hyvä ymmärtää, ettei siirrää tapojaan vahingossa. Lapsi ottaa ennemmin mallia siitä miten aikuiset toimii, eikä kuuntele mitä käsketään.

Jos saisit kuulla, että lapsesi on kiusaaja, miten reagoisit? Kieltäisitkö asian, koska lapsesi ei sinun mielestäsi vaikuta kiusaajalta? Tämä on tosi yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan turha kuvitella että ihminen muuttuu.

Paha on aina paha. 1 vuotiaasta 100 vuotiaaksi.

Sitä voi yrittää peitellä ja esittää hyvää ja kilttiä. Jopa niin pahasti, että itsekin uskoo valheeseen.

Jos olit 12 vuotiaana kiusaaja. Olet sitä aina. Se on sinulla sydämessä. Se poistuu vasta kun kuolet.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Se on selvä. Mutta se ydin on ja pysyy aina samana. Se vain voi olla remissiossa.

Samoin on turha mitään anteeksi pyydellä. Miksi pyytelet omaa pahuuttasi anteeksi? Mätä mikä mätä.

Jos taas et ole koskaan kiusannut. Onneksi olkoon. Olet oikeasti hyvä ihminen. Sinulla ei ole mätää ydintä. Näitäkin on todella paljon. Tähän kuuluu myös kaikki sivustaseuraajat, joita tavallaan turhaan syyllistetään. Se on vain pelkuruutta. Ei niin paha asia kuin olla mätä kiusaaja. Sitten on vielä hyvin harvinainen lahko. Puolustajat. Sellaiset, ketkä oikeasti tekee asioille jotain ja pistää stopin. Näiden sydän on oikeasti pelkkää puhdasta kultaa. Näitä on yhtä vähän kuin kiusaajiakin. Mutta kaikkea maan päälle mahtuu ja ihminen on sitä mitä on kehdosta hautaan. Kuitenkin viesti on. Sinä olet mitä olet. Et voi "opetella" irti siitä asiasta yhtään mitenkään. Se kaikki on pelkkää valetta.

En kyllä hetkeäkään usko että olisi olemassa mustavalkoisesti pahuutta ja hyvyyttä ja ihmisiä voisi luokitella noin. Tilanteita on niin erilaisia ja sama tyyppi voi päätyä elämänsä aikana olemaan sekä kiusaaja että puolustaja. On toki niitä jotka ovat jotenkin mätiä eivätkä siitä paremmaksi muutu, mutta kyllä lapset syntyy tähän maailmaan viattomina. Osa vaan sitten kasvaa jotenkin kieroon, eri syistä.

Narsistit ja psykopaatit ovat kyllä puhtaasti pahoja ihmisiä. Heissä ei ole mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan turha kuvitella että ihminen muuttuu.

Paha on aina paha. 1 vuotiaasta 100 vuotiaaksi.

Sitä voi yrittää peitellä ja esittää hyvää ja kilttiä. Jopa niin pahasti, että itsekin uskoo valheeseen.

Jos olit 12 vuotiaana kiusaaja. Olet sitä aina. Se on sinulla sydämessä. Se poistuu vasta kun kuolet.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Se on selvä. Mutta se ydin on ja pysyy aina samana. Se vain voi olla remissiossa.

Samoin on turha mitään anteeksi pyydellä. Miksi pyytelet omaa pahuuttasi anteeksi? Mätä mikä mätä.

Jos taas et ole koskaan kiusannut. Onneksi olkoon. Olet oikeasti hyvä ihminen. Sinulla ei ole mätää ydintä. Näitäkin on todella paljon. Tähän kuuluu myös kaikki sivustaseuraajat, joita tavallaan turhaan syyllistetään. Se on vain pelkuruutta. Ei niin paha asia kuin olla mätä kiusaaja. Sitten on vielä hyvin harvinainen lahko. Puolustajat. Sellaiset, ketkä oikeasti tekee asioille jotain ja pistää stopin. Näiden sydän on oikeasti pelkkää puhdasta kultaa. Näitä on yhtä vähän kuin kiusaajiakin. Mutta kaikkea maan päälle mahtuu ja ihminen on sitä mitä on kehdosta hautaan. Kuitenkin viesti on. Sinä olet mitä olet. Et voi "opetella" irti siitä asiasta yhtään mitenkään. Se kaikki on pelkkää valetta.

En kyllä hetkeäkään usko että olisi olemassa mustavalkoisesti pahuutta ja hyvyyttä ja ihmisiä voisi luokitella noin. Tilanteita on niin erilaisia ja sama tyyppi voi päätyä elämänsä aikana olemaan sekä kiusaaja että puolustaja. On toki niitä jotka ovat jotenkin mätiä eivätkä siitä paremmaksi muutu, mutta kyllä lapset syntyy tähän maailmaan viattomina. Osa vaan sitten kasvaa jotenkin kieroon, eri syistä.

Narsistit ja psykopaatit ovat kyllä puhtaasti pahoja ihmisiä. Heissä ei ole mitään hyvää.

No eikä ole kun ne on kehityshäiriöisiä lapsia jotka pitää laittaa laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan turha kuvitella että ihminen muuttuu.

Paha on aina paha. 1 vuotiaasta 100 vuotiaaksi.

Sitä voi yrittää peitellä ja esittää hyvää ja kilttiä. Jopa niin pahasti, että itsekin uskoo valheeseen.

Jos olit 12 vuotiaana kiusaaja. Olet sitä aina. Se on sinulla sydämessä. Se poistuu vasta kun kuolet.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Se on selvä. Mutta se ydin on ja pysyy aina samana. Se vain voi olla remissiossa.

Samoin on turha mitään anteeksi pyydellä. Miksi pyytelet omaa pahuuttasi anteeksi? Mätä mikä mätä.

Jos taas et ole koskaan kiusannut. Onneksi olkoon. Olet oikeasti hyvä ihminen. Sinulla ei ole mätää ydintä. Näitäkin on todella paljon. Tähän kuuluu myös kaikki sivustaseuraajat, joita tavallaan turhaan syyllistetään. Se on vain pelkuruutta. Ei niin paha asia kuin olla mätä kiusaaja. Sitten on vielä hyvin harvinainen lahko. Puolustajat. Sellaiset, ketkä oikeasti tekee asioille jotain ja pistää stopin. Näiden sydän on oikeasti pelkkää puhdasta kultaa. Näitä on yhtä vähän kuin kiusaajiakin. Mutta kaikkea maan päälle mahtuu ja ihminen on sitä mitä on kehdosta hautaan. Kuitenkin viesti on. Sinä olet mitä olet. Et voi "opetella" irti siitä asiasta yhtään mitenkään. Se kaikki on pelkkää valetta.

En kyllä hetkeäkään usko että olisi olemassa mustavalkoisesti pahuutta ja hyvyyttä ja ihmisiä voisi luokitella noin. Tilanteita on niin erilaisia ja sama tyyppi voi päätyä elämänsä aikana olemaan sekä kiusaaja että puolustaja. On toki niitä jotka ovat jotenkin mätiä eivätkä siitä paremmaksi muutu, mutta kyllä lapset syntyy tähän maailmaan viattomina. Osa vaan sitten kasvaa jotenkin kieroon, eri syistä.

Narsistit ja psykopaatit ovat kyllä puhtaasti pahoja ihmisiä. Heissä ei ole mitään hyvää.

Nämäkin ominaisuudet kehittyy iän myötä. Ja kyllähän heissäkin jotain hyvää on, se on vaan jossain hyvin piilossa kaiken muun p*skan alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan turha kuvitella että ihminen muuttuu.

Paha on aina paha. 1 vuotiaasta 100 vuotiaaksi.

Sitä voi yrittää peitellä ja esittää hyvää ja kilttiä. Jopa niin pahasti, että itsekin uskoo valheeseen.

Jos olit 12 vuotiaana kiusaaja. Olet sitä aina. Se on sinulla sydämessä. Se poistuu vasta kun kuolet.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Se on selvä. Mutta se ydin on ja pysyy aina samana. Se vain voi olla remissiossa.

Samoin on turha mitään anteeksi pyydellä. Miksi pyytelet omaa pahuuttasi anteeksi? Mätä mikä mätä.

Jos taas et ole koskaan kiusannut. Onneksi olkoon. Olet oikeasti hyvä ihminen. Sinulla ei ole mätää ydintä. Näitäkin on todella paljon. Tähän kuuluu myös kaikki sivustaseuraajat, joita tavallaan turhaan syyllistetään. Se on vain pelkuruutta. Ei niin paha asia kuin olla mätä kiusaaja. Sitten on vielä hyvin harvinainen lahko. Puolustajat. Sellaiset, ketkä oikeasti tekee asioille jotain ja pistää stopin. Näiden sydän on oikeasti pelkkää puhdasta kultaa. Näitä on yhtä vähän kuin kiusaajiakin. Mutta kaikkea maan päälle mahtuu ja ihminen on sitä mitä on kehdosta hautaan. Kuitenkin viesti on. Sinä olet mitä olet. Et voi "opetella" irti siitä asiasta yhtään mitenkään. Se kaikki on pelkkää valetta.

En kyllä hetkeäkään usko että olisi olemassa mustavalkoisesti pahuutta ja hyvyyttä ja ihmisiä voisi luokitella noin. Tilanteita on niin erilaisia ja sama tyyppi voi päätyä elämänsä aikana olemaan sekä kiusaaja että puolustaja. On toki niitä jotka ovat jotenkin mätiä eivätkä siitä paremmaksi muutu, mutta kyllä lapset syntyy tähän maailmaan viattomina. Osa vaan sitten kasvaa jotenkin kieroon, eri syistä.

Ei sillä ole mitään merkitystä mitä sinä uskot. Asia on silti juuri tasan noin. Kaikki muu on vain pelkkää typerää hokemista. Ei ole mitään "hyvyyttä", joka voisi voittaa sen "pahuuden". Ihminen vain joko on paha tai hyvä. Valheilla kuitenkin on taipumus muuttua totuudeksi kun niitä tarpeeksi kauan hokee. Pahoilla ihmisillä on taipumus hokea itselleen jatkuvasti olevansa hyviä ihmisiä. Tai sitten tehdään jotain hömpötystä, jolla kuvitellaan kuittaavansa menneisyys. Joka on mahdotonta. Menneisyys on sitä mitä on eikä se koskaan enää muutu. Sitä ei voi kuitata tulevaisuuden teoilla. Edes anteeksipyynnöillä. Toisekseen, se anteeksi pyytely on senkin vuoksi turhaa, kun mätä sydän ei oikeasti mitään anteeksiannosta tiedä. Sekin on vain feikkiä.

On kuitenkin täysin mahdollista opetella toinen asia. Tunnistamaan ihmisen oikea luonto. Sitten sen näkee heti samantien, onko tekemisissä pahan "hyvää esittävän" ihmisen kanssa vai onko oikeasti hyvän ihmisen kanssa. Se on mahdollista tehdä noin. Tietääpä sitten, voiko mihinkään sanaan tai tekoon luottaa, vai onko se kuuluisa ketunhäntä kainalossa.

Sellaisen ihmisen tarvitsee enemmänkin pyytää anteeksi lapsuudenaikaisia tekojaan siltä kiusatulta ja osoittaa katumusta.