Mielipiteitä siitä kun isovanhempi ei tarjoa itse apua koskaan

Jos ei halua tuputtaa apua? Sekin on vähän ahdistavaa jos koko ajan apua tuputetaan. Mun mielestä teillä on aika ideaali tilanne, koska saatte apua ja isovanhempikin ilmeisesti operoi omien voimavarojensa puitteissa eikä tungettele ja ole marttyyrina.

Pyydettäessä auttaa, eli mikä on sun ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Pyydettäessä auttaa, eli mikä on sun ongelma?

Se varmaan että asiat sujuu ns. liian mutkattomasti. Niin monella isovanhemmat valittaa siitä lasten hoitamisesta.

Ymmärrän ap:ta mulla sama olo. Mekin saadaan aina lapset mummolaan kun on pakko, mutta ei sieltä mitään tarjouksia satele. Olen ajatellut että eivät halua ängetä meidän tontille vaan nauttivat elämästä ja osoittavat näin että mekin pärjätään vaikka mummeli ei tunkisi joka asiaan nokkaansa🤷🏼

Oma äitini ei koskaan hoitanut lapsiani. Ei minuuttiakaan. Sanoi jo ollessani nuori ja lapseton, että hän on lapsensa hoitanut. Ei koskaan tarjoutunut enkä koskaan pyytänyt. Muitakin ongelmia on ollut ja nykyään välimme ovat huonot emmekä ole juuri yhteydessä.

Onneksi anoppi on halunnut ja pystynyt auttamaan, vaikka ei kovin lähellä asukaan. Hänellä on todella läheiset suhteet lapsiimme ja se tuntuu hyvältä.

Täällä on myös valitettu kun mummo änkee auttamaan, ostaa vaatteita ja kantaa valmista ruokaa jota on rakkaudella tehnyt että äidiltä säästyisi aikaa ja rahaa. Mikään ei ole siis hyvä! No itkekää sitten kun isovanhemmat ovat poistuneet kuvioista iäksi, kuka sitten auttaa.

Ei kannata väkisin kehittää ongelmia sinne missä niitä ei ole. Tiedätkö paljonko on isovanhempia, jotka eivät ole minuuttiakaan auttaneet lapsenlapsen hoidossa? Paljon. Pyydätte hoitoapua silloin tällöin kun on tarve. Kyläilette muutenkin kuin hoitajan tarpeessa ja pidätte yhteyttä. Lapsen takia kannattaa niellä oma ylpeys, vaikka joku pieni asia tökkisi.

Mummo ei voi voittaa. Jos mummo pyytää lasta hoitoon, hän änkeää, tuputtaa, haluaa olla tärkeämpi kuin äiti, ja jos ei, hän ei välitä.

Jos isovanhemmat pyydettäessä auttavat, ole iloinen. Sinulla on hyvin onnekas tilanne. Ja teidän perheenne rajoja kunnioittavat isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei koskaan hoitanut lapsiani. Ei minuuttiakaan. Sanoi jo ollessani nuori ja lapseton, että hän on lapsensa hoitanut. Ei koskaan tarjoutunut enkä koskaan pyytänyt. Muitakin ongelmia on ollut ja nykyään välimme ovat huonot emmekä ole juuri yhteydessä.

Onneksi anoppi on halunnut ja pystynyt auttamaan, vaikka ei kovin lähellä asukaan. Hänellä on todella läheiset suhteet lapsiimme ja se tuntuu hyvältä.

Eikö tunge itseään joka päivä, vaihda verhoja väkisin, tuo roinaa ja väärää ruokaa?

Miksikö mummot ei tarjoa? Siksi että tietävät olevansa haukkumisten kohteena nuorempien puheissa somessa ym. Yrittävät olla varovaisen etäisiä.

Eikös se ole hyvä juttu, että pyydettäessä auttaa ?

Olisit iloinen etkä yrittäis väkisin tehdä asiasta ongelmaa ...

Ei näköjään ole asiaa, mistä joku mamma ei vänisemisen aihetta löytäis ...

Mutta silloinkin kun kysyy että voisiko lapsi tulla hoitoon, niin ei vastaa että joo tottakai voi tulla, tai muuten niin että kävisi ilmi että ottaa lapsen mielellään hoitoon. Aina kun vie sinne hoitoon, niin tulee olo että ottaako vaan kun ei osaa sanoa ei. Siksi en ole nyt pyytänytkään apuja ja tosiaan viimeksi alkuvuodesta oli lapsi muutaman tunnin mummolla hoidossa, vaikka asumme suht lähellä ja mummo tietää kyllä että meillä paljon ollut kaikkea ja lapsikin mielellään menisi välillä mummolaan hoitoon. T. Ap

Ehkä se on vain luonnekysymys. Niin meillä tais olla, eivät vain olleet sen luontoisia että olisivat oma-aloitteisesti lähestyneet. Ja koska emme itse mielellään anoneet apua tai tuppautuneet kylään, jäi suhde isovanhempiin etäiseksi. Ehkä olis vaan pitänyt tunkeilla enemmän lasten takia. Mutta kaikki täällä maailmassa taaplaa omalla tavallaan, omien opittujen tapojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei voi voittaa. Jos mummo pyytää lasta hoitoon, hän änkeää, tuputtaa, haluaa olla tärkeämpi kuin äiti, ja jos ei, hän ei välitä.

Jos isovanhemmat pyydettäessä auttavat, ole iloinen. Sinulla on hyvin onnekas tilanne. Ja teidän perheenne rajoja kunnioittavat isovanhemmat.

Kyllä niitä on paljon ihan normaalejakin mummmoja, jotka ymmärtävät toisten ihmisten rajat, mutta myös tarjoavat apua. Sanovat vaikka yksinkertaisesti että voitte tuoda lapsen hoitoon silloin kun teille sopii. Tehdä selväksi sen että mielellään otetaan joskus hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vain luonnekysymys. Niin meillä tais olla, eivät vain olleet sen luontoisia että olisivat oma-aloitteisesti lähestyneet. Ja koska emme itse mielellään anoneet apua tai tuppautuneet kylään, jäi suhde isovanhempiin etäiseksi. Ehkä olis vaan pitänyt tunkeilla enemmän lasten takia. Mutta kaikki täällä maailmassa taaplaa omalla tavallaan, omien opittujen tapojen mukaan.

Muuten on kyllä hyvinkin oma-aloitteinen, joten en tiedä voiko olla siitä kysymys. Aina on tullut sellainen kiusallinen olo, kun on pyytänyt apua jossain, vaikea selittää ja siksi en ole enää pyytänytkään. Ja nyt todella huomaan, että ei hänellä ole mitään aikomustakaan varmaan tarjota apua. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei koskaan hoitanut lapsiani. Ei minuuttiakaan. Sanoi jo ollessani nuori ja lapseton, että hän on lapsensa hoitanut. Ei koskaan tarjoutunut enkä koskaan pyytänyt. Muitakin ongelmia on ollut ja nykyään välimme ovat huonot emmekä ole juuri yhteydessä.

Onneksi anoppi on halunnut ja pystynyt auttamaan, vaikka ei kovin lähellä asukaan. Hänellä on todella läheiset suhteet lapsiimme ja se tuntuu hyvältä.

Itsekäs ja kylmä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei voi voittaa. Jos mummo pyytää lasta hoitoon, hän änkeää, tuputtaa, haluaa olla tärkeämpi kuin äiti, ja jos ei, hän ei välitä.

Jos isovanhemmat pyydettäessä auttavat, ole iloinen. Sinulla on hyvin onnekas tilanne. Ja teidän perheenne rajoja kunnioittavat isovanhemmat.

Kyllä niitä on paljon ihan normaalejakin mummmoja, jotka ymmärtävät toisten ihmisten rajat, mutta myös tarjoavat apua. Sanovat vaikka yksinkertaisesti että voitte tuoda lapsen hoitoon silloin kun teille sopii. Tehdä selväksi sen että mielellään otetaan joskus hoitoon.

No mutta miten mummo voisi noin sanoa? Mummolla on omat työt, omat menot jne. Ja vanhempana lapsen hoitoon väsyy helpommin. Joten eikö ole reilumpaa olla rehellinen. Auttaa kun pyydetään, jos se onnistuu, mutta ei nainen ole koko ikäänsä mikään lastenhoitoautomaatti. Ja erityisesti. Muistakaa, että pappojen velvollisuus auttaa on tasan yhtä suuri kuin mummojen.

Meidän narsistimummo on sellainen, että nauttii kun ihmiset ovat avuttomia ja tulevat erikseen anellen pyytämään hänen korvaamatonta apuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei koskaan hoitanut lapsiani. Ei minuuttiakaan. Sanoi jo ollessani nuori ja lapseton, että hän on lapsensa hoitanut. Ei koskaan tarjoutunut enkä koskaan pyytänyt. Muitakin ongelmia on ollut ja nykyään välimme ovat huonot emmekä ole juuri yhteydessä.

Onneksi anoppi on halunnut ja pystynyt auttamaan, vaikka ei kovin lähellä asukaan. Hänellä on todella läheiset suhteet lapsiimme ja se tuntuu hyvältä.

Itsekäs ja kylmä äiti.

Entäs isä? Jättikö jo aikoinaan lastenhoidon äidille, ja tämä uupui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo ei voi voittaa. Jos mummo pyytää lasta hoitoon, hän änkeää, tuputtaa, haluaa olla tärkeämpi kuin äiti, ja jos ei, hän ei välitä.

Jos isovanhemmat pyydettäessä auttavat, ole iloinen. Sinulla on hyvin onnekas tilanne. Ja teidän perheenne rajoja kunnioittavat isovanhemmat.

Kyllä niitä on paljon ihan normaalejakin mummmoja, jotka ymmärtävät toisten ihmisten rajat, mutta myös tarjoavat apua. Sanovat vaikka yksinkertaisesti että voitte tuoda lapsen hoitoon silloin kun teille sopii. Tehdä selväksi sen että mielellään otetaan joskus hoitoon.

No mutta miten mummo voisi noin sanoa? Mummolla on omat työt, omat menot jne. Ja vanhempana lapsen hoitoon väsyy helpommin. Joten eikö ole reilumpaa olla rehellinen. Auttaa kun pyydetään, jos se onnistuu, mutta ei nainen ole koko ikäänsä mikään lastenhoitoautomaatti. Ja erityisesti. Muistakaa, että pappojen velvollisuus auttaa on tasan yhtä suuri kuin mummojen.

No sehän on itsestäänselvää että mummollekin se pitää sopia. Eiköhän normaalit ihmiset pääse yhteisymmärrykseen ihan helposti sellaisesta ajankohdasta joka sopii molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös valitettu kun mummo änkee auttamaan, ostaa vaatteita ja kantaa valmista ruokaa jota on rakkaudella tehnyt että äidiltä säästyisi aikaa ja rahaa. Mikään ei ole siis hyvä! No itkekää sitten kun isovanhemmat ovat poistuneet kuvioista iäksi, kuka sitten auttaa.

No miten se isovanhemman poistuminen kuvioista muuttaisi tilannetta, kun nytkään ei huolita sitä väkisin tyrkytettyä "apua"? Jos itken anoppini kuoltua, niin itken helpotuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta silloinkin kun kysyy että voisiko lapsi tulla hoitoon, niin ei vastaa että joo tottakai voi tulla, tai muuten niin että kävisi ilmi että ottaa lapsen mielellään hoitoon. Aina kun vie sinne hoitoon, niin tulee olo että ottaako vaan kun ei osaa sanoa ei. Siksi en ole nyt pyytänytkään apuja ja tosiaan viimeksi alkuvuodesta oli lapsi muutaman tunnin mummolla hoidossa, vaikka asumme suht lähellä ja mummo tietää kyllä että meillä paljon ollut kaikkea ja lapsikin mielellään menisi välillä mummolaan hoitoon. T. Ap

No onhan se isovanhemmillekin aika turhauttavaa, että yhteyttä otetaan vain silloin, kun tarvitaan ilmaista piikaa. Me vierailemme isovanhemmilla koko perheenä, mummola ei ole hoitopaikka, vaan mummola. Apua saadaan pyydettäessä, mutta harvoin on ollut tarvetta. Silti nähdään isovanhempien kanssa viikottain, nytkin ollaan lähdössä yhdessä mustikkaan. Meidän lapset näkevät, miten kolme sukupolvea toimii yhdessä, jokainen tekee osaamisensa ja jaksamisensa verran ja joskus on miehen melkein 89v isoäitikin menossa mukana. Minusta tämä on tärkeämpi tapa olla yhdessä kuin se, että lapsi on mummolassa hoidossa, sitä varten on päiväkoti.