Mielipiteitä siitä kun isovanhempi ei tarjoa itse apua koskaan

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan olla tekemisissä muutenkin kuin vain silloin,kun tarvitsette apua?

Itselläni ei ole lapsia,mutta sisarella kyllä ja vanhemmat ovat hoitaneet aina tarvittaessa (niinkuin lemmikkiäkin).

Mutta.... Kuulevat siskostani lähinnä vain silloin,kun tarvitsee apua. Ja tämä on huomattu. Muutoin liian "kiireinen".

Ja rakkautta on kaikin puolin kyllä,mutta kannattaa olla tekemisissä muulloinkin kuin silloin kun tarvitsee apua.

Ja joskus voi puhua ihan ihmisten kesken,jos joku takkuaa ihmissuhteissa. Moni asia on ajattelemattomuutta ja vääriä tulkintoja.

Mutta miksi yhteydenpito on vain lapsen/lastenlasten vastuulla? Kyllä kai mummokin voi ottaa sen puhelimen käteen ja pyytää kylään?

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi pitänyt lasta hankkia, jos ei itse jaksa hoitaa mummon apua odotellen.

Tästähän tässä ei ollut kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi pitänyt lasta hankkia, jos ei itse jaksa hoitaa mummon apua odotellen.

Aika varma olen, että ihan jokainen tarvitsee välillä vähän lastenhoitoapua. En ole kuullut, että kukaan olisi 100% hoitanut lapsensa itse.

Isovanhemmillakin on elämää. Annatteko apua isovanhemmille esim siivous ja ikkunanpesu, matonpesu jne

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin ihan samaa asiaa omien appivanhempieni kanssa. Ja aina kun kysyin, tuli sellainen pitkän nihkeän keskustelemme aikatauluista jälkeen joo, kyllähän se sopii. Koska pelkästä kysymisestä jo tuli ahdistava olo, niin päätin etten kysy. Ja mitä siitä seurasi- ei mitään. Eivät näe lapsenlapsiaan juurikaan eikä heille ole lastenkasn puolelta kehittynyt minkäänlaista tunneyhteyttä. Mielestäni tämä taas kertoo isovanhemmista ja heidän tunne elämästään sen, että yksinkertaisesti ovat paska tyyppejä jotka ei osaa rakastaa lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vain luonnekysymys. Niin meillä tais olla, eivät vain olleet sen luontoisia että olisivat oma-aloitteisesti lähestyneet. Ja koska emme itse mielellään anoneet apua tai tuppautuneet kylään, jäi suhde isovanhempiin etäiseksi. Ehkä olis vaan pitänyt tunkeilla enemmän lasten takia. Mutta kaikki täällä maailmassa taaplaa omalla tavallaan, omien opittujen tapojen mukaan.

Muuten on kyllä hyvinkin oma-aloitteinen, joten en tiedä voiko olla siitä kysymys. Aina on tullut sellainen kiusallinen olo, kun on pyytänyt apua jossain, vaikea selittää ja siksi en ole enää pyytänytkään. Ja nyt todella huomaan, että ei hänellä ole mitään aikomustakaan varmaan tarjota apua. T. Ap

Itse olisin jo tehnyt siitä nihkeästä johtopäätöksestä, että ei sitten. Jos olisi ollut vastahakoinen kyllä, niin en olisi antanut lapsia hoitoon ja olisin etsinyt toisen hoitopaikan.

Miten olette itse auttaneet mummoa, ap?

Ja tosiaan, miten se muu yhteydenpito? Kylässä käymiset ja kylään kutsumiset, muistatko lähettää videoita lapsen kehitysaskeista ja tekemisistä? Että onko se hoitoautomaattina olo ainoa mitä toivot mummolta? Miten oma suhteesi tähän toiseen ihmiseen, jota nyt kutsut mummoksi?

Ja näitä valittajaäiteja riittää palstalla myös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin ihan samaa asiaa omien appivanhempieni kanssa. Ja aina kun kysyin, tuli sellainen pitkän nihkeän keskustelemme aikatauluista jälkeen joo, kyllähän se sopii. Koska pelkästä kysymisestä jo tuli ahdistava olo, niin päätin etten kysy. Ja mitä siitä seurasi- ei mitään. Eivät näe lapsenlapsiaan juurikaan eikä heille ole lastenkasn puolelta kehittynyt minkäänlaista tunneyhteyttä. Mielestäni tämä taas kertoo isovanhemmista ja heidän tunne elämästään sen, että yksinkertaisesti ovat paska tyyppejä jotka ei osaa rakastaa lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on vain luonnekysymys. Niin meillä tais olla, eivät vain olleet sen luontoisia että olisivat oma-aloitteisesti lähestyneet. Ja koska emme itse mielellään anoneet apua tai tuppautuneet kylään, jäi suhde isovanhempiin etäiseksi. Ehkä olis vaan pitänyt tunkeilla enemmän lasten takia. Mutta kaikki täällä maailmassa taaplaa omalla tavallaan, omien opittujen tapojen mukaan.

Muuten on kyllä hyvinkin oma-aloitteinen, joten en tiedä voiko olla siitä kysymys. Aina on tullut sellainen kiusallinen olo, kun on pyytänyt apua jossain, vaikea selittää ja siksi en ole enää pyytänytkään. Ja nyt todella huomaan, että ei hänellä ole mitään aikomustakaan varmaan tarjota apua. T. Ap

Itse olisin jo tehnyt siitä nihkeästä johtopäätöksestä, että ei sitten. Jos olisi ollut vastahakoinen kyllä, niin en olisi antanut lapsia hoitoon ja olisin etsinyt toisen hoitopaikan.

Siis nihkeästä vastauksesta johtopäätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi pitänyt lasta hankkia, jos ei itse jaksa hoitaa mummon apua odotellen.

Aika varma olen, että ihan jokainen tarvitsee välillä vähän lastenhoitoapua. En ole kuullut, että kukaan olisi 100% hoitanut lapsensa itse.

isovanhemmat asui kaukana ja en tarvinnut apua koska mieskin oli taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmillakin on elämää. Annatteko apua isovanhemmille esim siivous ja ikkunanpesu, matonpesu jne

Ei, kun hoitavat asiat itse. Mutta rakennus/remppa-apua jne kyllä tarvittaessa.

Uusavuton nykypolvi kysyy joo. No ne lapset on teidän vastuulla ja kun oltte niin äkäpusseja kukaan ei halua tyrkyttää apuaan. Jos teitä pyytää kylään se on sellainen nojoomutkueijaksa osastoa niin einjaksa toisinkaanpäin vaivautua. Katsokaa polot peiliin.

Vastavuoroisuuspeli on elämä

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi pitänyt lasta hankkia, jos ei itse jaksa hoitaa mummon apua odotellen.

Just. Kyllä ollaan itsekin oltu lapsena mummuilla hoidossa, kun vanhemmilla on ollut omia menoja. Ihan oikeasti sinullako ei KOSKAAN ole ollut tilannetta, että olisit tarvinnut lapsenhoitoon apua? Ei ole kyse mistään jaksamisesta.

Luultavasti on juuri niin kuin ap epäileekin. Mummo ei hirveästi pidä siitä, että on vastuussa lapsesta, pitää keksiä viihdykettä koko ajan jne. Siksi ei itse tarjoudu ja jää outo olo kysyessä. Mummo kuitenkin ehkä tuntee velvollisuudekseen auttaa, jos suoraan kysytään ja siksi suostuu. Tai on huono sanomaan suoraan ei, vaikka siltä tuntuisikin, koska tavallaan kuitenkin haluaisi auttaa omaa lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette itse auttaneet mummoa, ap?

Ja tosiaan, miten se muu yhteydenpito? Kylässä käymiset ja kylään kutsumiset, muistatko lähettää videoita lapsen kehitysaskeista ja tekemisistä? Että onko se hoitoautomaattina olo ainoa mitä toivot mummolta? Miten oma suhteesi tähän toiseen ihmiseen, jota nyt kutsut mummoksi?

Mies on auttanut paljonkin. Tehnyt erilaisia korjaus- ja remonttitöitä. Lähettelin aiemmin enemmän kuvia lapsesta, ja kävin kylässäkin enemmän. Olemme nytkin käyneet välillä, mutta nyt kun olen tajunnut sen miten yksipuolista kaikki on, olen kyllä vähentänyt. Mummo ei koskaan itse kysele lapsen tai meidän kuulumisia, tai tule käymään meille, vaikka kutsuttu on. T. Ap

Siis kysyykö ap anopiltaan? Miksi mies ei kysy omalta äidiltään? Ehkä siinä tulisi rehelliset vastaukset puolin ja toisin. Meillä on niin, että minä kysyn omalta suvulta ja mies omaltaan. Näin ei jää mitään epämääräisiä nihkeitä oloja.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette itse auttaneet mummoa, ap?

Ja tosiaan, miten se muu yhteydenpito? Kylässä käymiset ja kylään kutsumiset, muistatko lähettää videoita lapsen kehitysaskeista ja tekemisistä? Että onko se hoitoautomaattina olo ainoa mitä toivot mummolta? Miten oma suhteesi tähän toiseen ihmiseen, jota nyt kutsut mummoksi?

Mun lasten toinen mummu on ihan normaali ihminen. Hän ei jyrää, mutta ei myöskään ole mikään mun henkilökohtainen kynnysmatto. Asioista sovitaan. Jos tarvitaan viikonloppu vapaaksi miehen kanssa, niin sovitaan hyvissä ajoin asia. Jos mun vanhemmat tarvitsevat jotain apua, sekin sovitaan etukäteen kaikille sopivaksi ajankohdaksi.

Ei kaise niin ole, että isovanhempi on joko persoonallisuushäiriöinen, ympäristölleen vaarallinen tyranni tai muita myötäilevä lammas? Eiköhän suurin osa mummuistakin ole tuolta väliltä?

Milleniaalit j a dinkit ovat käsittäneet mummot jonain ilmaispiikoina. Ei ihme, että kupit nurin. Oma ura tärkein ja muut palvelemassa näiden dream come true niin tärkeileviä tyyppejä toki noiden kakarat ottaneet mallia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti on juuri niin kuin ap epäileekin. Mummo ei hirveästi pidä siitä, että on vastuussa lapsesta, pitää keksiä viihdykettä koko ajan jne. Siksi ei itse tarjoudu ja jää outo olo kysyessä. Mummo kuitenkin ehkä tuntee velvollisuudekseen auttaa, jos suoraan kysytään ja siksi suostuu. Tai on huono sanomaan suoraan ei, vaikka siltä tuntuisikin, koska tavallaan kuitenkin haluaisi auttaa omaa lastaan.

Mummo hoitaa kyllä toisen perheen kahta vilkasta lasta usein, joten tuskin siitä on kysymys. Omamme tosi helppo ja rauhallinen hoidettava. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti on juuri niin kuin ap epäileekin. Mummo ei hirveästi pidä siitä, että on vastuussa lapsesta, pitää keksiä viihdykettä koko ajan jne. Siksi ei itse tarjoudu ja jää outo olo kysyessä. Mummo kuitenkin ehkä tuntee velvollisuudekseen auttaa, jos suoraan kysytään ja siksi suostuu. Tai on huono sanomaan suoraan ei, vaikka siltä tuntuisikin, koska tavallaan kuitenkin haluaisi auttaa omaa lastaan.

Mummo hoitaa kyllä toisen perheen kahta vilkasta lasta usein, joten tuskin siitä on kysymys. Omamme tosi helppo ja rauhallinen hoidettava. T. Ap

Anna kun arvaan, miehen siskon lapsia? Ja miehen sisko on se, joka kysyy äidiltään eikä hänen miehensä kuten teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia tyrkyttää apua ja apua. Samoin kun antaa lahjoja ja lahjoja. Ongelmahan näissä on yleensä se, että mummo tekee sellaisia asioita, joita haluaa tehdä, mutta jotka eivät oikeasti auta perhettä, antaa sellaisia lahjoja joista itse tykkää, mutta lahjan saajan toivomukset ja tarpeet on unohdettu.

Ihan oikeaa apua voi tarjota, sanoa vaikka yksinkertaisesti, että kertokaa jos voin olla avuksi jossain. Miksi tämän sanominen on niin vaikeaa? Miksi mummon pitää itse saada määritellä mikä on sitä apua tai sitten ei osata tarjota apua edes silloin kun näkee selvästi, että perhe sitä tarvitsee?

Tottakai avun antaja määrittelee sen, mitä apua antaa. Tietenkään sitä ei tarvitse ottaa vastaan, mutta ei apua voi vaatia. Ja edelleen. Lopettakaa se mummoista puhuminen. Pyytäkää yhtä paljon apua papoilta ja vaareilta.

Kerrotko vielä, miten saan lasten vaarin osallistumaan? Makoilee vain joutilaana haudassaan.