Mielipiteitä siitä kun isovanhempi ei tarjoa itse apua koskaan

Mummot vasta heränneet kommentoimaan. Äidit vielä kiireisiä lastensa kanssa. Ja isompien lasten äidit nukkuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan olla tekemisissä muutenkin kuin vain silloin,kun tarvitsette apua?

Itselläni ei ole lapsia,mutta sisarella kyllä ja vanhemmat ovat hoitaneet aina tarvittaessa (niinkuin lemmikkiäkin).

Mutta.... Kuulevat siskostani lähinnä vain silloin,kun tarvitsee apua. Ja tämä on huomattu. Muutoin liian "kiireinen".

Ja rakkautta on kaikin puolin kyllä,mutta kannattaa olla tekemisissä muulloinkin kuin silloin kun tarvitsee apua.

Ja joskus voi puhua ihan ihmisten kesken,jos joku takkuaa ihmissuhteissa. Moni asia on ajattelemattomuutta ja vääriä tulkintoja.

Mutta miksi yhteydenpito on vain lapsen/lastenlasten vastuulla? Kyllä kai mummokin voi ottaa sen puhelimen käteen ja pyytää kylään?

Minua ainakin stressasi se, kun äitini leskeksi jäätyään otti puhelimen käteen ja kysyi kylään.

Oli muutenkin kiire ja olin väsynyt ja oli vapaalla omiakin hommia. Hirveä syyllisyyden tunne, jos en heti jaksanut pakata lapsia autoon ja lähteä kylään. Sitten jos kieltäydyin, ahdisti seuraaviin vapaisiin, että silloin ainakin on pakko lähteä.

Oi, kun olisi saanut käydä omilla ehdoilla. Olisi varmaan loppuajasta tullut käytyä useammin, kun siitä kyläilystä ei olisi tullut niin mörkö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti on juuri niin kuin ap epäileekin. Mummo ei hirveästi pidä siitä, että on vastuussa lapsesta, pitää keksiä viihdykettä koko ajan jne. Siksi ei itse tarjoudu ja jää outo olo kysyessä. Mummo kuitenkin ehkä tuntee velvollisuudekseen auttaa, jos suoraan kysytään ja siksi suostuu. Tai on huono sanomaan suoraan ei, vaikka siltä tuntuisikin, koska tavallaan kuitenkin haluaisi auttaa omaa lastaan.

Mummo hoitaa kyllä toisen perheen kahta vilkasta lasta usein, joten tuskin siitä on kysymys. Omamme tosi helppo ja rauhallinen hoidettava. T. Ap

Anna kun arvaan, miehen siskon lapsia? Ja miehen sisko on se, joka kysyy äidiltään eikä hänen miehensä kuten teillä.

Ei, vaan pojan lapset kyseessä ja myös miniä kysyy apua usein. T. Ap

Ehkä mummo ei pidä sinusta.

Ehkä kyse on siitä, että mummo on jäänyt/jätetty etäiseksi eli ei olla riittävästi perheenä tekemisissä mummon kanssa. Tekemisissä ollaan vain siten, että lapsi halutaan mummolle hoitoon. Jos oltaisiin enemmän ihan arjessa puolin ja toisin yhteyksissä, lapsikin olisi tutumpi ja helpompi ottaa hoitoonkin. Ihan ymmärrettävää että hoitaa mieluummin toisen perheen tuttuja lapsia kuin ap:n vieraammaksi jäänyttä lasta. Eli neuvoni on: olkaa mummon kanssa yhteyksissä myös koko perheenä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös valitettu kun mummo änkee auttamaan, ostaa vaatteita ja kantaa valmista ruokaa jota on rakkaudella tehnyt että äidiltä säästyisi aikaa ja rahaa. Mikään ei ole siis hyvä! No itkekää sitten kun isovanhemmat ovat poistuneet kuvioista iäksi, kuka sitten auttaa.

Mikä siinä on niin vaikea ystävällisesti kysyä, tarvitseeko perhe apua ja jos tarvitsee, millaista? Tai esimerkiksi sanoa, että "olemme sitten käytettävissä lastenhoitoavuksi tai vaikkapa taloudellisesti, jos tarvitsette sellaista. Lapset ovat aina tervetulleita myös kylään." Ja vaikka puolivuosittain soittaa ja kysellä kuulumisia äidiltä, muistuttaa tarjouksesta.

Ei se ole hyvä, että isoäiti kilpailee äidin roolista. Hänen tulisi tukea äitiä äitiydessä, ei yrittää viedä hänen rooliaan tai toisaalta jättää yksinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös valitettu kun mummo änkee auttamaan, ostaa vaatteita ja kantaa valmista ruokaa jota on rakkaudella tehnyt että äidiltä säästyisi aikaa ja rahaa. Mikään ei ole siis hyvä! No itkekää sitten kun isovanhemmat ovat poistuneet kuvioista iäksi, kuka sitten auttaa.

Mikä siinä on niin vaikea ystävällisesti kysyä, tarvitseeko perhe apua ja jos tarvitsee, millaista? Tai esimerkiksi sanoa, että "olemme sitten käytettävissä lastenhoitoavuksi tai vaikkapa taloudellisesti, jos tarvitsette sellaista. Lapset ovat aina tervetulleita myös kylään." Ja vaikka puolivuosittain soittaa ja kysellä kuulumisia äidiltä, muistuttaa tarjouksesta.

Ei se ole hyvä, että isoäiti kilpailee äidin roolista. Hänen tulisi tukea äitiä äitiydessä, ei yrittää viedä hänen rooliaan tai toisaalta jättää yksinkään.

Ai sinun elämäsikin pitää vanhempiesi maksaa.

Voi saatana nykynuorisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan olla tekemisissä muutenkin kuin vain silloin,kun tarvitsette apua?

Itselläni ei ole lapsia,mutta sisarella kyllä ja vanhemmat ovat hoitaneet aina tarvittaessa (niinkuin lemmikkiäkin).

Mutta.... Kuulevat siskostani lähinnä vain silloin,kun tarvitsee apua. Ja tämä on huomattu. Muutoin liian "kiireinen".

Ja rakkautta on kaikin puolin kyllä,mutta kannattaa olla tekemisissä muulloinkin kuin silloin kun tarvitsee apua.

Ja joskus voi puhua ihan ihmisten kesken,jos joku takkuaa ihmissuhteissa. Moni asia on ajattelemattomuutta ja vääriä tulkintoja.

Mutta miksi yhteydenpito on vain lapsen/lastenlasten vastuulla? Kyllä kai mummokin voi ottaa sen puhelimen käteen ja pyytää kylään?

No tässä omassa esimerkissäni juurikin mummo on se joka pitää yhteyttä muutenkin. Ja siskosta kuule vain silloin kun tarvitsee apua. Tiedän kun olen äidiltäni monesti kuullut,että odottaa nyt vaikka kaksi viikkoa ennenkuin soittaa (siis odottaa että sisko ottaisi ensin itse yhteyttä,mutta äitini ei kuitenkaan kestä kuin tyyliin viikon ja sitten sortuu" soittamaan.. tässä yhteydessä olen kuullut sen ettei ikinä ota yhteyttä kuin vain silloin kun tarvitsee apua.) Ja apua saa aina kun pyytää.

Mutta yksilöt eivät ole täydellisiä ja on opittu hyväksymään ihmiset niinkuin nämä ovat. (Itsekin joudun ottamaan yhteyttä ensin,jos haluan olla siskoni kanssa tekemisissä).

Itse tunsin vähän katkeruutta aiemmin siskoaan kohtaan asioista,mutta kerrankin sain suuni auki ja puhuttiin asiallisesti niin ilmapiiri parantui. Tavat säilyivät kuitenkin ennallaan. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Rakkautta en kyseenalaista sekuntiakaan. Enkä tiennyt asioista,joita olin itsekin tehnyt ja loukannut toista.

Eli en osaa sanoa,mutta toinen osapuoli voi tulkita asiat erilailla tai voi olla juttuja joista ei ole ollenkaan edes tietoinen. Kommunikointi on tärkeää. Asiallinen sellainen.

Mutta yksi esimerkki on siinä,että jos vain silloin kun tarvitsee apua ottaa yhteyttä niin voi tulla tiettyjä ajatuksia.

Kukaan ei tiedä täällä mikä syy jollain toisella on,mutta kommunikointi voisi olla kohdallaan. Ja asiallinen, tiedusteleva. Ei hyökkäävä tai syyllistävä.

Paremmin en osaa selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta silloinkin kun kysyy että voisiko lapsi tulla hoitoon, niin ei vastaa että joo tottakai voi tulla, tai muuten niin että kävisi ilmi että ottaa lapsen mielellään hoitoon. Aina kun vie sinne hoitoon, niin tulee olo että ottaako vaan kun ei osaa sanoa ei. Siksi en ole nyt pyytänytkään apuja ja tosiaan viimeksi alkuvuodesta oli lapsi muutaman tunnin mummolla hoidossa, vaikka asumme suht lähellä ja mummo tietää kyllä että meillä paljon ollut kaikkea ja lapsikin mielellään menisi välillä mummolaan hoitoon. T. Ap

Ihanaa varmasti olla noin hyvä ihminen, sinä varmasti osaat aina vastata kaikille oikealla tavalla, huomioida heidän tunteensa.

Toivon, että sinullehan perheellesi tapahtuu jotain oikein pahaa, opit hiukan suhteellisuudentajua.

Olet niin inhottava ihminen, jo tämän aloituksesi perusteella, että sinun kanssasi ei taatusti kukaan haluaisi vapaaehtoisesti olla tekemisissä.

Hyi mikä akka olet.

Juuri näin.

Ehkä se toinen miniä on vain mukavampi, eikä kyräile koko ajan mummin ilmeitä, että voisko niistä ja sanoista jotain taas valittaa ja sitten heittäytyä marttyyriksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta silloinkin kun kysyy että voisiko lapsi tulla hoitoon, niin ei vastaa että joo tottakai voi tulla, tai muuten niin että kävisi ilmi että ottaa lapsen mielellään hoitoon. Aina kun vie sinne hoitoon, niin tulee olo että ottaako vaan kun ei osaa sanoa ei. Siksi en ole nyt pyytänytkään apuja ja tosiaan viimeksi alkuvuodesta oli lapsi muutaman tunnin mummolla hoidossa, vaikka asumme suht lähellä ja mummo tietää kyllä että meillä paljon ollut kaikkea ja lapsikin mielellään menisi välillä mummolaan hoitoon. T. Ap

Ihanaa varmasti olla noin hyvä ihminen, sinä varmasti osaat aina vastata kaikille oikealla tavalla, huomioida heidän tunteensa.

Toivon, että sinullehan perheellesi tapahtuu jotain oikein pahaa, opit hiukan suhteellisuudentajua.

Olet niin inhottava ihminen, jo tämän aloituksesi perusteella, että sinun kanssasi ei taatusti kukaan haluaisi vapaaehtoisesti olla tekemisissä.

Hyi mikä akka olet.

Tuliko nyt hyvä mieli?

Omat vanhemmat ovat jo kuolleet. Miehen vanhemmat eli appivanhemmat ovat elossa.

En pyydä appivanhemmilta apua. Appivanhemmat eivät hoida lapsiamme. Emme hoidata lapsiamme mummolassa. Kotitöihin emme ole saaneet oman perheen ulkopuolista apua kummankaan sukulaisilta tai esimerkiksi kunnan kotipalvelusta.

Appivanhemmat ovat rajattomia ja haluavat kuoria ns. kermat päältä lapsenlapsista. En hyväksy toisten asioihin sekaantumista ja ylikävelyä. Lapsen vanhemmat päättävät oman perheensä ja lastensa asioista, eivät suinkaan isovanhemmat. Appivanhemmat eivät ole tarjonneet perheellemme apua mihinkään asiaan.

Koomista kyllä - miehen vanhemmat auttavat aikuista tytärtä ja tyttären perhettä viikoittain. Olen päätellyt, että kyse on eriarvoisesta suhtautumisesta lapsiin. Tytär on parempi kuin poika. Poikaa ja miniää ei auteta. Tytärtä ja vävyä ja tyttären perhettä autetaan jatkuvasti ja heille annetaan myös rahallista apua.

Appivanhemmat pitäkööt tunkkinsa!!!

Mulle on vanhemmat sanoneet ,että turha luulla, että hoitavat mun lapsia. Ihmetyttää vain se, että itse olen hoitanut pikkusisaruksiani koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Vanhempani ovat saaneet lastenhoitoapua myös omilta vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on vanhemmat sanoneet ,että turha luulla, että hoitavat mun lapsia. Ihmetyttää vain se, että itse olen hoitanut pikkusisaruksiani koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Vanhempani ovat saaneet lastenhoitoapua myös omilta vanhemmiltaan.

Jos ilman syytä sanovat jotain tuollaista, niin hoitakoot hekin vanhenemisensa keskenään.

Minun lapseni perheineen asuvat kauempana toisilla paikkakunnilla. Olen sanonut heille, että olen käytettävissä tarvittaessa mm.lasten hoidossa ja että perheet ovat tervetulleita luokseni koska vain, ellei satu juuri tuolloin olemaan sellaisia sovittuja menoja, joita en voi perua.

En siis oikeastaan koskaan erikseen soittele ja pyydä /anele kylään enkä myöskään itse tarjoudu kylään. Hyvin on tämä "systeemi" toiminut.

Isovanhempi on lapsensa hoitanut.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempi on lapsensa hoitanut.

Onko? Vai hoidattanut omilla vanhemmillaan?

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni perheineen asuvat kauempana toisilla paikkakunnilla. Olen sanonut heille, että olen käytettävissä tarvittaessa mm.lasten hoidossa ja että perheet ovat tervetulleita luokseni koska vain, ellei satu juuri tuolloin olemaan sellaisia sovittuja menoja, joita en voi perua.

En siis oikeastaan koskaan erikseen soittele ja pyydä /anele kylään enkä myöskään itse tarjoudu kylään. Hyvin on tämä "systeemi" toiminut.

Näin voisin kuvitella itsekin toimivani aikanani. En edes esikoisen vauva-aikana tajunnut itse että voisin saada apua joltain, kun ei sitä kukaan tarjonnut. Jälkeenpäin olen kuullut ja nähnyt että monien isovanhemmat ja etenkin mummot ovat tosi aktiivisesti mukana jo alusta alkaen. Saattavat tuoda ruokaa perheelle, ovat vanhempien lasten kanssa vauvan syntyessä jne. Meillä isovanhemmat eivät koskaan tarjonneet mitään apuja. Silti loukkaannutaan jos ei heitä tarvita mihinkään!

Vierailija kirjoitti:

Mutta silloinkin kun kysyy että voisiko lapsi tulla hoitoon, niin ei vastaa että joo tottakai voi tulla, tai muuten niin että kävisi ilmi että ottaa lapsen mielellään hoitoon. Aina kun vie sinne hoitoon, niin tulee olo että ottaako vaan kun ei osaa sanoa ei. Siksi en ole nyt pyytänytkään apuja ja tosiaan viimeksi alkuvuodesta oli lapsi muutaman tunnin mummolla hoidossa, vaikka asumme suht lähellä ja mummo tietää kyllä että meillä paljon ollut kaikkea ja lapsikin mielellään menisi välillä mummolaan hoitoon. T. Ap

Pitkähkö ketju enkä ole lukenut kuin tähän viestiin asti, mutta siltävaralta jos kukaan ei vielä kysynyt, kysyn:

Mitä mummo sanoi kun kysyit häneltä asiasta?

Ei ole itsestäänselvää , että isovanhemmat tykkäävät mummona tai pappana olemisesta, sitä ei voi pitää edes oletettavana. Ei ole mitään mummo- rotua, vaan ihmiset ovat yksilöitä. Ja jotkut eivät viihdy pikkulasten kanssa.