Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häiritseekö muita se, miten parisuhdeväkivallasta keskustellaan?
31.07.2022 |
Keskustelukulttuuri tuntuu olevan hyvin uhrikeskeistä. Kysellään ja syyllistetään, miksi uhri ei lähde tai lähtenyt ajoissa. Spekuloidaan, että ehkä uhri on ollut sellainen tai tällainen, kun kerran meni hakkaajan kanssa yksiin. Tai ei heti huomannut, millainen se on.
Narsistiseen ja väkivaltaiseen tekijään puolestaan suhtaudutaan kuin luonnonvoimaan. Tuntuu kuin hänellä ei olisi vastuuta mistään. Väkivalta vain tapahtuu ja kaikki huomio zoomataan siihen, miten uhrin kuuluisi tilanteessa toimia.
Täällä oli jo keskustelu siitä, miksi ja miten vaaralliset narsistit saavat ihmisiä koukutettua, mutta se poistettiin. Moni siellä kuitenkin kertoi hyvin kokemuksistaan, siitäkin miten ja miksi tekijä onnistui aluksi vaikuttamaan ihan normaalilta. Haluaisin tähän keskusteluun samanlaista pohdintaa.
Kommentit (84)
Näin sen poistetun keskustelun. Sielläkin veikkailtiin että varmaan narsististen miesten kanssa yhteen menevät naiset ovat nuoria, naiiveja, mielenterveysongelmaisia, yksinkertaisia, hyväuskoisia ja niin edelleen.
Vaikka olisivatkin (eivät ole), niin miksi tuosta pitää puhua kuin se oikeuttaisi narsistisen käytöksen? Ei ketään kiinnostanut ihmetellä niiden ku_sipäisten miesten yksinkertaisuutta ja huonoja tunnetaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se vähän omakin vika jos ei lähde. Mitä te oletatte että sit tapahtuu? Mies vaan lopettaa...? 😅😅
Varmaan se on jonkinlainen suojakeino. Ajatellaan, että mä en ole samanlainen kuin ne (uhriksi joutuneet), eikä mulle siksi voi käydä noin. Uhrista puhutaan, koska häneen tavallaan samaistutaan, hänen kohtalonsa on helppo ajatella omalle kohdalle ja siksi siihen puututaan. Uhria ymmärretään - ja juuri siksi ei ymmärretä.
Narsistiin harvemmin samaistutaan voimakkaasti, siksi hän tekoineen jää vähemmälle huomiolle.
Sosiaalityöntekijänä tapaan usein parisuhdeväkivallan uhreja. Yleensä aina, lapsuudenkodissakin on ollut väkivaltaa ja äidin huonoa kohtelua. Se kun on vahvasti sisäistettyä mallia jo lapsuudesta. Uhri ei välttämättä edes tunnista kokemaansa väkivaltaa, vaikka silmä olisi mustana. Asiaa yritetään selittää itselle parhain päin. Säälittää se Make, sillä on ollut vaikea lapsuus ja siksi se sitä kipuilee. Selvin päin se on niin ihana, saattaa ladata tiskikoneenkin auttaakseen arjessa. Eikä se pärjäisi yksin, ei se osaa edes laskuja maksaa. Ummistetaan silmät siitä, että Make retuutti myös lapsia. Sitten kun lähdetään Maket rukoilevat parhaansa mukaan, näyttävät ressukoille ja pyrkivät parhaansa mukaan sopimaan. Kerta toisensa jälkeen palataan. Vähitellen lähtöyrityksistä rangaistaan. Uhataan viedä lapset, otetaan muka huoltajuus noin vaan tai pahimmillaan tapetaan ne lapset ensin ja sitten vasta nainen. Ei uskalleta lähteä, ei uskalleta kertoa, ei uskalleta enää käydä missään. Työssäkäynti loppuu, ei olisi rahaakaan lähteä ja minne sitä menisi kun Make käski lopettaa yhteydenpidon sukulaisiin ja ystäviin jo viisi vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän kyse on läheisriippuvuudesta. Ihan kuten ei pääse eroon muustakaan riippuvuuksista. Lähteminen on aina hankalaa. Kun pitää ottaa vastuu ja järjestellä asioita. Jääminen on aina helppoa, kun puoliso sitten pyytelee anteeksi ja lupaa kaiken. Kunnes taas mätkähtää....
No ei häiritse ja jos häiritsisi niin sitten ei puhuttaisi niin. Anna ihmisten puhua miten haluavat. Ketään ei kiinnosta! Noille on jo tukitoimia yms ei tarvitse tulla kontrolloimaan sitä miten ihmiset puhuvat. Maailma ei vaan ole kiva paikka etkä saa sitä muutettua. Ei täällä pärjää jos ei ole kyyninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kyse on läheisriippuvuudesta. Ihan kuten ei pääse eroon muustakaan riippuvuuksista. Lähteminen on aina hankalaa. Kun pitää ottaa vastuu ja järjestellä asioita. Jääminen on aina helppoa, kun puoliso sitten pyytelee anteeksi ja lupaa kaiken. Kunnes taas mätkähtää....
Sekin on hyvä tiedostaa, että välillä lähtemiseen liittyy aito vaara. Uutisissakin näkee esimerkkejä siitä, kuinka mies hyökkää sekä vaimon että laosien kimppuun siinä vaiheessa kun tulee ero. Lähtö on käytännössä ainoa vaihtoehto, mutta sekin saattaa johtaa kuolemaan. Todella rankka tilanne.
Ainahan naisia ollaan vastuuttamassa miesten teoista. Rikokset joissa tyypillisesti tekijä on mies ja uhri nainen (lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen väkivalta), keskustelu pyörii sen ympärillä mitä naisen oli tullut tehdä toisin. Harvoin puhutaan siitä, mitä sen joka toimii rikollisesti, olisi pitänyt tehdä ennen kuin sortui rikokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lähisuhdeväkivalta ei ole samanlaista. Mieheni oli väkivaltainen 15 vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen ollut. Hänelle on selvää, että ero tulisi, jos olisi.
- "no mitä sä sanoit/teit että se kävi käsiksi?
- "no sillä on ollut varmaan nyt paljon stressiä..."
- "tuskin se nyt pahaa tarkoitti"
- "no se nyt on vaan sellainen äkkipikainen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä keskustelu on liian uhrikeskeistä siinä mielessä, että tahdotaan antaa kuva kuin asetelmassa olisi aina yksi syyllinen ja yksi uhri kun yleisempää kuitenkin on, että syyllisiä on kaksi. Tuntemistani lähisuhdeväkivallan uhreista toinen oli suhteessa ja suhteen päätyttyäkin henkisesti hyvin väkivaltainen ja toinen uhri oli itse henkisesti ja fyysisesti vähintään yhtä väkivaltainen kuin se hänen eksänsä.
valtaosalla lienee se käsitys että se silmä tempaistaan mustaksi ekoilla treffeillä..silloinhan lähtisi jo 97% lätkimään. Totuus on karumpi, moni esittää normaalia ja kivaa kunnes kämpät ostettu ja lapset hankittu..ja sitten pam..se nainen on ansassa ja aikamoisessa ristipaineessa että kestääkö muutamat iskut ja ylläpitää ydinperhekulissin vai lähteekö ja taistelee vielä vuosikausia hullua vastaan. Oma exäni flippasi vasta 10v yhdessäolon jälkeen, onneksi ei lapsia, niin sain lähdetty katkomalla kaikki siteet, toki sekin onnistui vasta toiosella yrittämällä. Meidät naiset kun on ehdollistettu siihen ajatusmalliin että miesparat käyttäytyvät epävakaasti, sillä me varmaan jotenkin itse provosoidaan..samaa oxymoronia exä käytti muakin vastaan silloin kuin sain lopullisesti tarpeekseni..että hänen ei tarvitsisi olla aggre jos mä en olisi niin hankala nainen. Siinä sitten ratkesi 2 ongelmaa samalla kun nostin kytkintä. Kaikille ei käy niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pahoinpitelijät eivät ole narsisteja.
Osalla on lapsuudesta opittumalli toimia. Eikä siten osaa oikein toimia muutoin. TAi sitten sisällä myllertää muuten vaan.
Suurinosa pahoinpitelijöistä on itsekin on ollut väkivallan uhri, yleensä lapsuudessaan, tavalla tai toisella. Aikaisella terapialla kierre voitaisiin lopettaa.
Oon ilmeisesti tuollainen uhrin syyllistäjä. Mulle syynä on se, kun oma äiti oli tuollainen turpaansaottaja, joka yhdestä eroon päästyään otti aina uuden tilalle. Me lapset kuunneltiin yökaudet sitä p.pitelyä ja joka kerta pelättiin, milloin on viimeinen kerta. Aamulla äiti aina silmät mustana jaksoi uhriutua ja viimeistään viikon päästä oli joko sama ukko tai joku uusi ja taas mentiin.
Kaiken huipuksi äiti muistelee kaiholla erästäkin kallua, jonka jäljiltä oli sairaalassa. Hänellä on nykyäänkin mies ja kuulemma vaihtaisi oitis tähän jos olisi mahdollista.
Joo, anteeksi, mutta en jaksa olla syyllistämättä vaikka tiedän, että äiti on toivottavasti yksittäistapaus.
Mun eksä on vain henkisesti väkivaltainen, mutta naiset hänen jäljiltään ovat traumatisoituneita ja terapian tarpeessa.
Hän on taitava manipuloija, opetellut taitoa varmaan lapsesta asti. Hän ei koe valehtelevansa, koska elää valemaailmassa niin valheita ei näe hänen elekielestään ja ainoa mahdollinen tapa huomata on kognitiivinen dissonanssi tai suorat asiavirheet.
Hän pitää maskinsa tiukkaan. En tiedä, onko kukaan nähnyt hänen koskaan raivostuvan tai osoittavan suuttumustaan. Kerran näin, että hänen silmissään välähti ärtymys, kun tein erään asian "väärin", mutta hän piti suunsa kiinni eikä kommentoinut mitenkään.
Hän esiintyy sulavana keskustelijana, mukavana ja avuliaana herrasmiehenä.Hän toistaa samat jutut jokaisen kanssa, jutut ja jutut eli puheet ja muun sen ympärillä olevan toiminnan. Hän on havainnut sen toimivaksi kaavaksi ja toistaa sitä uhri toisensa jälkeen.
Tai siis lisätään tuohon, että eksä ei ole pelkästään henkisesti väkivaltainen, on hän myös seksuaalisesti väkivaltainen, joko suoraan havaittavalla tavalla tai sitten vaikeammin määriteltävällä hyväksikäyttö/kontrollointitavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä keskustelu on liian uhrikeskeistä siinä mielessä, että tahdotaan antaa kuva kuin asetelmassa olisi aina yksi syyllinen ja yksi uhri kun yleisempää kuitenkin on, että syyllisiä on kaksi. Tuntemistani lähisuhdeväkivallan uhreista toinen oli suhteessa ja suhteen päätyttyäkin henkisesti hyvin väkivaltainen ja toinen uhri oli itse henkisesti ja fyysisesti vähintään yhtä väkivaltainen kuin se hänen eksänsä.
Varmasti joskus niinkin, etenkin jos kyse on kahden päihdeaddiktin liitosta. Taas silloin, kun toinen on ollut aiemmin normaali ihminen kyseessä on ns. reactive abuse, eli uhri alkaa käyttäytyä itsekin väkivaltaisesti ja epävakaasti kokemastaan provosoinnista ja väkivallasta johtuen. Tilanne lakkaa, kun uhri saa tekijän ulos elämästään.
Niitä pidetään varmaan toivottomina ja kehityskelvottomina, toisin kuin uhria?
Alue: Aihe vapaa
Jep. Joskus tekee kaiken oikein ja lähtee ensimmäisestä lyönnistä tai uhkauksesta, mut silti saa peräänsä vainoajan ja joutuu katselemaan olkansa yli siitä eteenpäin.