Häiritseekö muita se, miten parisuhdeväkivallasta keskustellaan?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Lisään tähän vielä sen, että erovaihe on yleensä kaikista vaarallisin. Kuinka moni toimii helposti vastoin eloonjäämisvaistoaan? Kyse on eloonjäämistaistelusta, johon meillä kaikilla on automaattisia mekanismeja. Moni yrittää vain selviytyä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin puhutaan taas jatkuvasti sillä oletuksella, että aina mies on tekijä ja nainen uhri... ei morjensta moi.

Kyllä tulee vielä näkymään se totuus, että suomalaiset naiset on todella väkivaltaisia, vaikka feministit yrittää kaikin tavoin pitää sitä keskustelujen ulkopuolella.

Totta, olen itse väkivaltaan taipuvainen nainen ja silti puhunut tässä ketjussa oletuksella että väkivaltainen osapuoli on mies, koska oletin muiden keskustelevan nimenomaan tällaisesta kattauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä keskustelu on liian uhrikeskeistä siinä mielessä, että tahdotaan antaa kuva kuin asetelmassa olisi aina yksi syyllinen ja yksi uhri kun yleisempää kuitenkin on, että syyllisiä on kaksi. Tuntemistani lähisuhdeväkivallan uhreista toinen oli suhteessa ja suhteen päätyttyäkin henkisesti hyvin väkivaltainen ja toinen uhri oli itse henkisesti ja fyysisesti vähintään yhtä väkivaltainen kuin se hänen eksänsä.

Varmasti joskus niinkin, etenkin jos kyse on kahden päihdeaddiktin liitosta. Taas silloin, kun toinen on ollut aiemmin normaali ihminen kyseessä on ns. reactive abuse, eli uhri alkaa käyttäytyä itsekin väkivaltaisesti ja epävakaasti kokemastaan provosoinnista ja väkivallasta johtuen. Tilanne lakkaa, kun uhri saa tekijän ulos elämästään. 

Itse olen käyttäytynyt näin reaktiivisesti vuosien henkisen ja seksuaalisen väkivallan jälkeen. Ajattelin pitkään, kiitos eksäni, että olen itse väkivaltainen ihminen. Olen ollut parisuhteessa (terveessä) tuon suhteen jälkeen ja kaikenlainen väkivalta on loistanut poissaolollaan. Osaan keskustella, riidellä rakentavasti ja pyytää anteeksi. Oikeastaan mitään ongelmia elämässä ei ole ollut eron jälkeen, paitsi tietty eksän vaino. Tästä olisi kiva lukea lisää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Harva kai oikeasti syyllistää, vaikka uhri sen sellaisena saattaa kokea, jos yrittää ymmärtää miksei ole toiminut ennen kuin tilanne kärjistyy. Ei kukaan ole niin tyhmä, että uskoo suhteen olevan väkivaltaa lukuunottamatta täydellinen. Väkivalta ei myöskään ilmiönä lopu, vaikka joku yksilö parantaisi tapansa, vaan aina syntyy uusia väkivaltaisia ihmisiä. Joten ainoa keino on pyrkiä tunnistamaan ja välttelemään tilanteita parhaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta puhutaan liikaa naisten kokemasta parisuhdeväkivallasta, mutta ei miesten kokemasta väkivallasta ja siitä, että nainenkin voi olla parisuhteessa väkivaltainen ja että väkivalta ei välttämättä aina ole fyysistä, vaan sitä on myös henkistä.

Tämä on totta. Toki äärimmäiseksi menevässä väkivallassa (jossa uhri päätyy sairaalakuntoon tai jopa kuolee) mies on huomattavasti useammin tekijä ja nainen uhri.

Mutta pelkästään näistä äärimmäisistä tapauksista puhuminen sivuuttaa ns. arkisen väkivallan joka on paljon yleisempää ja jossa sukupuolten jakauma on tasaisempaa.

Bitchslap on ehkä yleisin fyysisen väkivallan muoto jossa nainen on usein tekijä ja jossa teon väkivaltaista luonnetta vähätellään ja jopa saatetaan humorisoida. Siihen myös liittyy juurikin tämän ketjun aiheena oleva uhrin syyllistäminen vahvasti "Heh heh, mitäs se Jape meni sikailemaan kun tuli avarista?"

Muita joihin pitäisi suhtautua samalla vakavuudella on esimerkiksi tavaroiden heittely toista kohti, toisen poistumisen estäminen asettumalla fyysisesti tielle, töniminen ja esimerkiksi toisen tahallinen kolauttaminen oven väliin. Se, että "mies on fyysisesti isompi ja vahvempi" ei auta yhtään siinä vaiheessa kun toinen osapuoli on valmis satuttamaan. Päinvastoin koko- ja voimaeroon vetoaminen on todella häiritsevää retoriikkaa, koska siinä vihjataan että isomman kuuluisi kestää iskut.

Ja kuten on monesti todettu, niin miesten on hyvin vaikea saada edes puhua kokemastaan väkivallasta, koska heti on joku kysymässä "mikset estänyt sitä?".

Miehet todennäköisesti ovat huonompia tunnistamaan ja tunnustamaan henkistä väkivaltaa, koska ovat tunneälyltään suoraviivaisempia kuin naiset eivätkä niin kiinnostuneita ihmissuhdeasioista. Eli moni mies kokee henkistä väkivaltaa ja vain ihmettelee omaa huonoa oloaan. 

Kyse ei aina ole mistään tunnistamisesta. Perheväkivalta mieheen kohdistuneena on sikäli paskamainen tilanne, koska elämme mielikuvien ja stereotypioden maailmassa nykyään. Nainen väkivaltaisuutta pidetään tabuna, ja miestä ei haluta mieltää uhriksi tai viattomaksi missään ongelmatilanteissa.

Kun nainen lyö miestä niin, että siitä jää jälkiä mieheen, naisen on helppoa selittää asia pois siten, että valehtelee miehen olleen väkivaltainen ja että nainen oli vain puolustautunut miestä vastaan. Kaikki uskovat naista ilman todisteita. Siitä, miten liian sukupuolittunutta tekijä-uhri -näkökulma perheväkivallasta on, pitää voida keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Harva kai oikeasti syyllistää, vaikka uhri sen sellaisena saattaa kokea, jos yrittää ymmärtää miksei ole toiminut ennen kuin tilanne kärjistyy. Ei kukaan ole niin tyhmä, että uskoo suhteen olevan väkivaltaa lukuunottamatta täydellinen. Väkivalta ei myöskään ilmiönä lopu, vaikka joku yksilö parantaisi tapansa, vaan aina syntyy uusia väkivaltaisia ihmisiä. Joten ainoa keino on pyrkiä tunnistamaan ja välttelemään tilanteita parhaan mukaan.

Siis tarkoitin nyt näitä "omapa on valintansa" -juttuja ja siksi, koska ei, oma ei ole valinta, kun ihminen on jo siinä tilassa, että ei ylipäänsä kykene enää tekemään yhtään mitään valintoja yksin. Koska aivot, biologia ja traumatisoituminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Harva kai oikeasti syyllistää, vaikka uhri sen sellaisena saattaa kokea, jos yrittää ymmärtää miksei ole toiminut ennen kuin tilanne kärjistyy. Ei kukaan ole niin tyhmä, että uskoo suhteen olevan väkivaltaa lukuunottamatta täydellinen. Väkivalta ei myöskään ilmiönä lopu, vaikka joku yksilö parantaisi tapansa, vaan aina syntyy uusia väkivaltaisia ihmisiä. Joten ainoa keino on pyrkiä tunnistamaan ja välttelemään tilanteita parhaan mukaan.

Siis tarkoitin nyt näitä "omapa on valintansa" -juttuja ja siksi, koska ei, oma ei ole valinta, kun ihminen on jo siinä tilassa, että ei ylipäänsä kykene enää tekemään yhtään mitään valintoja yksin. Koska aivot, biologia ja traumatisoituminen.

Tuollainen tilanne kaipaa ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Harva kai oikeasti syyllistää, vaikka uhri sen sellaisena saattaa kokea, jos yrittää ymmärtää miksei ole toiminut ennen kuin tilanne kärjistyy. Ei kukaan ole niin tyhmä, että uskoo suhteen olevan väkivaltaa lukuunottamatta täydellinen. Väkivalta ei myöskään ilmiönä lopu, vaikka joku yksilö parantaisi tapansa, vaan aina syntyy uusia väkivaltaisia ihmisiä. Joten ainoa keino on pyrkiä tunnistamaan ja välttelemään tilanteita parhaan mukaan.

Siis tarkoitin nyt näitä "omapa on valintansa" -juttuja ja siksi, koska ei, oma ei ole valinta, kun ihminen on jo siinä tilassa, että ei ylipäänsä kykene enää tekemään yhtään mitään valintoja yksin. Koska aivot, biologia ja traumatisoituminen.

Tuollainen tilanne kaipaa ammattiapua.

Luuletko, että on jotain helppoa lähisuhdeväkivaltaa ja sitten sellaista jotain todella raakaa, mikä vaatii erityisapua?

Mulla on tullut trauma ihan neljän kuukauden suhteessakin, ilman yhtäkään lyöntiä tai muutakaan aggressiivista väkivallantekoa. Pohjalla toki lapsuuskodin cptsd, joka suhteessa aktivoitui henkisen väkivallan johdosta lähes heti suhteen alussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Harva kai oikeasti syyllistää, vaikka uhri sen sellaisena saattaa kokea, jos yrittää ymmärtää miksei ole toiminut ennen kuin tilanne kärjistyy. Ei kukaan ole niin tyhmä, että uskoo suhteen olevan väkivaltaa lukuunottamatta täydellinen. Väkivalta ei myöskään ilmiönä lopu, vaikka joku yksilö parantaisi tapansa, vaan aina syntyy uusia väkivaltaisia ihmisiä. Joten ainoa keino on pyrkiä tunnistamaan ja välttelemään tilanteita parhaan mukaan.

Siis tarkoitin nyt näitä "omapa on valintansa" -juttuja ja siksi, koska ei, oma ei ole valinta, kun ihminen on jo siinä tilassa, että ei ylipäänsä kykene enää tekemään yhtään mitään valintoja yksin. Koska aivot, biologia ja traumatisoituminen.

Tuollainen tilanne kaipaa ammattiapua.

Entä jos ei itse enää kykene hakemaan apua? Moni on siinä tilanteessa, että ei kertakaikkiaan kykene, koska kaikki energia menee hengissä säilymiseen ja muuhun ei aivot taivu.

Konkreettinen apu, siinä on vastaus. Pitää puhua suoraan; olet traumatisoitunut ja manipuloitu/aivopesty (jos siis on), et enää hahmota asioita kunnolla jne. Ja sitten saatetaan sinne auttajalle ja autetaan asunnon hankinnassa ja muutossa ja niin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähisuhdeväkivalta ei ole samanlaista. Mieheni oli väkivaltainen 15 vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen ollut. Hänelle on selvää, että ero tulisi, jos olisi.

Tämä muutoksen mahdollisuus nimenomaan halutaan unohtaa väkivaltakeskustelussa. Alapeukuistakin sen huomaa. "Oikea" narratiivi kun on se, että ensimmäinen lyönti tai väkivaltaiseksi tulkittava teko tulee väistämättä pahenemaan ja ainoa oikea teko naiselta on lähteä välittömästi.

Tosielämässä (nuori)pari harjoittelee yhteiselämää ja ylilyöntejä voi tulla, puolin ja toisin, ja sitten opitaankin olemaan yhdessä ja ihmisiksi. Naiselle tarjotaan vain viatonta uhrin asemaaa ja se varmasti houkuttaakin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Harva kai oikeasti syyllistää, vaikka uhri sen sellaisena saattaa kokea, jos yrittää ymmärtää miksei ole toiminut ennen kuin tilanne kärjistyy. Ei kukaan ole niin tyhmä, että uskoo suhteen olevan väkivaltaa lukuunottamatta täydellinen. Väkivalta ei myöskään ilmiönä lopu, vaikka joku yksilö parantaisi tapansa, vaan aina syntyy uusia väkivaltaisia ihmisiä. Joten ainoa keino on pyrkiä tunnistamaan ja välttelemään tilanteita parhaan mukaan.

Siis tarkoitin nyt näitä "omapa on valintansa" -juttuja ja siksi, koska ei, oma ei ole valinta, kun ihminen on jo siinä tilassa, että ei ylipäänsä kykene enää tekemään yhtään mitään valintoja yksin. Koska aivot, biologia ja traumatisoituminen.

Tuollainen tilanne kaipaa ammattiapua.

Entä jos ei itse enää kykene hakemaan apua? Moni on siinä tilanteessa, että ei kertakaikkiaan kykene, koska kaikki energia menee hengissä säilymiseen ja muuhun ei aivot taivu.

Konkreettinen apu, siinä on vastaus. Pitää puhua suoraan; olet traumatisoitunut ja manipuloitu/aivopesty (jos siis on), et enää hahmota asioita kunnolla jne. Ja sitten saatetaan sinne auttajalle ja autetaan asunnon hankinnassa ja muutossa ja niin edelleen.

Sen vuoksi näistä ketjuista teoriassa voi olla jollekin hyötyä, että osaisi hakeutua terapiaan käsittelemään traumojaan tai osaisi hakea epäterveessä suhteessa apua ajoissa. Ei ihmiset reagoi asioihin todellakaan denttisesti. Esimerkiksi minut vanhempieni kaikin puolin epäterve suhde ei suinkaan saanut hakeutumaan parisuhteisiin tai epätoivoisesti hyväksyntää, vaan se teki minusta itsenäisen ja asetti riman kumppanille todella korkealle.  Kriteerit täyttävä yksisarvinenkin lopulta löytyi. Sitä pitää laittaa myös oma pää kondikseen ennen kuin alkaa leikkimään kotileikkejä.

Valinta on jäädä väkivaltaiseen suhteeseen ja itsessäkin on vikaa jos jokainen puoliso ja expuoliso on väkivaltaisia. Silloion itse hakeutuu väkivallan luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uhria arvosteleva ja syyllistävä puhe kertoo vain ja ainoastaan siitä, että tämä arvostelija ja syyllistäjä ei tiedä traumatisoitumisen mekanismeista yhtään mitään. Sillä, jos tietäisi, ei uhria arvostelisi saati syyllistäisi. Kyse on pitkälti muuttuneesta aivojen ja keskushermoston toiminnasta. Jos elät jatkuvassa pelossa, ei niin sanottu analyyttinen mieli toimi, vaikka olisit kuinka korkeasti koulutettu älykkö. Moni tarvitsisi ihan konkreettista apua siihen lähtöön; yhdessä tehty tarkka suunnitelma ja sitten muuttoapu. Etukäteen käyty läpi keinot, mitä tehdä kun syyllinen aloittaa manipuloinnin ja maanittelun jne.

Harva kai oikeasti syyllistää, vaikka uhri sen sellaisena saattaa kokea, jos yrittää ymmärtää miksei ole toiminut ennen kuin tilanne kärjistyy. Ei kukaan ole niin tyhmä, että uskoo suhteen olevan väkivaltaa lukuunottamatta täydellinen. Väkivalta ei myöskään ilmiönä lopu, vaikka joku yksilö parantaisi tapansa, vaan aina syntyy uusia väkivaltaisia ihmisiä. Joten ainoa keino on pyrkiä tunnistamaan ja välttelemään tilanteita parhaan mukaan.

Siis tarkoitin nyt näitä "omapa on valintansa" -juttuja ja siksi, koska ei, oma ei ole valinta, kun ihminen on jo siinä tilassa, että ei ylipäänsä kykene enää tekemään yhtään mitään valintoja yksin. Koska aivot, biologia ja traumatisoituminen.

Tuollainen tilanne kaipaa ammattiapua.

Niinhän ne kaipaa, mutta suomessa ei apua saa. Ensinnäkin jos olet väkivaltaisessa suhteessa ja menojasi rajoitetaan niin kerrotko että alat käydä terapiassa? Et tietenkään kerro koska sinulla ei ole syytä käydä terapiassa. Sinä olet aivan tyytyväinen ja ei saa olla mitään mahdollisuutta että kukaan saa kuulla mitä kotonasi tapahtuu. Toisekseen meillä psykaitrinen apu on uhrin leimaamista bipolaariseksi ( mikä on tyypillistä käytöstä traumatisoituneelle) tai epävakaaksi, koska meillä ei ymmärretä reaktiivista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Meillä vain pitää ottaa päivästä ja vuodesta toiseen väkivaltaa vastaan ja säilyä jossain zenmäisessä tilassa ja säilyttää malttinsa, ihminen jonka ihmisoikeudet on viety. Pelkästään se ympäristön petos ja hiljainen hyväksyntä väkivaltaa kohtaan on riittävä traumatisoimaan uhrin ja uskottelemaan tälle että hänellä ei ole mitään oikeuksia mitä normaalisti ihmisillä on. Tähän päälle viranomaisten harjoittama väkivalta mitätöimällä ja naureskelemalla jos uhri hakee apua. Kukaan ei syytä väkivallan tekijää, syylliseksi leimataan uhri, että hän ei hallitse häneen kohdistunutta väkivaltaa.

Vaikea auttaa sellaisia ketkä kieltävät ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Tai siis lisätään tuohon, että eksä ei ole pelkästään henkisesti väkivaltainen, on hän myös seksuaalisesti väkivaltainen, joko suoraan havaittavalla tavalla tai sitten vaikeammin määriteltävällä hyväksikäyttö/kontrollointitavalla. 

Tämä.

Ja kontrollointi alkaa hyvin hitaasti ja hienovaraisesti.

Tunnen itsenäisiä, vahvoja naisia jotka ovat joutuneet narsistin uhriksi. Kenestä ei ikinä uskoisi, kenen historia ei anna ymmärtää taipumusta vaikeisiin miehiin.

Yleensä itseasiassa omasta lähipiiristä katsottuna ainakin narsistin uhriksi voi joutua ihminen joka on sinut itsensä kanssa, seisoo omilla jaloillaan eikä ole kyynistynyt . Narsisti keksii monet keinot ja käyttää eri keinoja ihmisestä riippuen. Vahvoihin ihmisiin käytetään eri keinoja. Narsisti kun elää huomiosta ja siitä että omilla toimillaan saa toisessa aikaan reaktion. Ainoa tapa jolloin narsisti jättää rauhaan on välinpitämättömyys ja ignooraus.

Ja toisen itsetunnon ja oman arvon tunnon murentaminen alkaa pikku hiljaa. Se alkaa siitä että ensin narsistilla on välillä vaikea ja paha olla, mikä herättää luonnollista empatiaa. Jossain vaiheessa mukaan tulee se vivahde, että paha olla onkin kumppanin vuoksi- seuraa empatia, keskustelut yhteisymmärryksessä. Kunnes ajan saatossa keskustelut vie siihen että kumppanin täytyy pyytää anteeksi, narsisti löytää kyllä keinot siihen. Siitä alkaa alamäki ja uhri alkaa kyseenalaistaa itseään, ajatella itseään ehkä sellaisessa valossa jossa ei ole koskaan ajatellut, huonompana , vaikeampana , vahingollisena ihmisenä. Narsistin rakkaus alkaa tuntua lahjalta. Sitten sitä rakkautta aletaan säännöstellä. Tehdään outoja asioita , siis outoja, sellaisia jotka rikkoo sosiaalisia normeja - jos ne ottaa esille niinkuin alkuun luonnollisesti vaistonvaraisesti ihminen ottaa- seuraa absurdeja tilanteita joissa uhri kokee olevansa outo.

Pian ollaan tilanteessa jossa narsisti on antanut ymmärtää että jos hänestä eroon haluaa niin vaihtoehdot on käytännössä loppuelämän vainoaminen tai kuolema. Mutta! tässä vaiheessa narsismin ymmärrys auttaa. Narsisti elää huomiosta. Joten narsistin ignooraminen saa narsistin todella häipymään, jopa lapsiensa elämästä pitkiksi ajoiksi. Lasten kasvaessa lapsia kannattaa varjella liialliselta läheiseltä suhteelta narsistivanhempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltaan turvautuva on viallinen ihminen, jolta puuttuu kyky tunnistaa ja käsitellä tunteitaan ja hillitä itsensä.

Väkivallan uhri on riippuvainen tunteistaan myös; hänellä on harhaluulo, että hän pystyy korjaamaan sen toisen tai että väkivalta on itseaiheutettua.

Tämä noidankehä on vaikea murtaa. Ei kai väkivaltaisia suhteita edes olisi, jos ihmisillä olisi kykyä ratkaista tilanne jotenkin muuten. Häpeä hiljentää sekä tekijän että uhrin.

Erityisesti naisia syytellään ja vastuutetaan kohtuuttomasti itseensä kohdistuvasta väkivallasta.

Tuo loppu nyt oli sellaista hutun huttua, että et varmaan itsekään voi olla tosissasi... Tässä yhteiskunnassa ei mihinkään muuhun rikosten uhreihin satsata kuin NAISIIN jotka kokevat väkivaltaa. Kaikki palvelut ilmaiseksi on saatavilla. Miehistä uhreina ei edes puhuta. Niitä ei ole olemassakaan. Vähän aikaa sitten ei puhettakaan, että miehet olisivat päässeet edes turvakoteihin! Yhtenä perusteena oli, että "kun naiset eivät halua kohdata miehiä". Siis niitä miehiä, joita on itse piesty ja kohdeltu kaltoin?! Mutta kun niillä on se p-peli, niin joku nainen voi nähdä pahana uhkana.

Älkää olko kaksinaismoralisteja. Miehet väkivallan uhreina ei kiinnosta ketään.

Eikä muuten lapsetkaan. Vain aikuiset naiset uhreina kiinnostaa. Kun puhutaan perheväkivallasta, se tarkoittaa monille vain ja ainoastaan sitä, että aikuinen mies lyö aikuista naispuolista kumppaniaan.

Muuta ei tapahdukaan.

Musta on todella ihmeellistä, miten te kaksinaismoralistit ette huomaa, kuinka miehiä kohtaan suhtaudutaan väkivallan uhreina.

Voi hyvänen aika, kun ei ole edes pelkästään siitä kyse, että uhria syyllistetään, vaan siitä, että väkivalta on NORMALISOITUA jopa lapsille kohdistuvassa viihteessä ihan nykyaikaisissakin ohjelmissa. Se, että nainen pamauttaa kassilla poikaa päin näköä, on edelleen normaalia. Ei siihen edes reagoida. Sitä voi näyttää leffateattereissa ilman kohua.

Se, että realityssa nainen lyö miestä ja miehen äiti kysyy: "well, what did you do to deserve it?" Eikä ketään poisteta ohjelmasta, ei kohuja, ei mitään...

Teki HYVÄKSYTTE miehiin kohdistuvan väkivallan ihan tuosta noin vaan ja SAMALLA itkette miten naisia kohdellaan tässä jotenkin huonosti?! Naisia joille on kaikki mahdollinen tuki ja apu joka mahdollisesta asiasta järjestetty ilmaiseksi yhteiskunnan taholta.

Wtf? Ette voi olla tosissanne enää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin puhutaan taas jatkuvasti sillä oletuksella, että aina mies on tekijä ja nainen uhri... ei morjensta moi.

Kyllä tulee vielä näkymään se totuus, että suomalaiset naiset on todella väkivaltaisia, vaikka feministit yrittää kaikin tavoin pitää sitä keskustelujen ulkopuolella.

Totta, olen itse väkivaltaan taipuvainen nainen ja silti puhunut tässä ketjussa oletuksella että väkivaltainen osapuoli on mies, koska oletin muiden keskustelevan nimenomaan tällaisesta kattauksesta.

En tajua miten ees kehtaat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lähisuhdeväkivalta ei ole samanlaista. Mieheni oli väkivaltainen 15 vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen ollut. Hänelle on selvää, että ero tulisi, jos olisi.

Tämä muutoksen mahdollisuus nimenomaan halutaan unohtaa väkivaltakeskustelussa. Alapeukuistakin sen huomaa. "Oikea" narratiivi kun on se, että ensimmäinen lyönti tai väkivaltaiseksi tulkittava teko tulee väistämättä pahenemaan ja ainoa oikea teko naiselta on lähteä välittömästi.

Tosielämässä (nuori)pari harjoittelee yhteiselämää ja ylilyöntejä voi tulla, puolin ja toisin, ja sitten opitaankin olemaan yhdessä ja ihmisiksi. Naiselle tarjotaan vain viatonta uhrin asemaaa ja se varmasti houkuttaakin enemmän.

Kyllä, molemmat vaihtoehdot on ihan täysin mahdollisia.

Olin parikymppisenä terapiassa yli vuoden 2 x vko kertomassa henkisestä väkivallasta, jota roinen vanhempi oli kohdistanut minuun lähes koko ikäni ja nyt myös seurustelukumppani koko terapian ajan.

Kertaakaan, yhden yhtäkään kertaa terapeutti ei sanallistanut minulle, että olen väkivallan kohde eikä minun tarvitse sitä sietää. Kaksi kertaa terapeutille tuli kyynelet silmiin. Rauhoittavien lisäksi mulle lisättiin mielialalääkitys.

Vasta pari vuotta terapian loppumisen jälkeen tajusin itse, että minua kohdellaan tavalla, jota minun ei tarvitse sietää ja jätin kihlattuni. Kotona oli luotu asetukset siihen, että mun osa on kestää saamani kohtelu nurkumatta. Jos ikinä suutuin, minut leimattiin vaikeaksi ihmiseksi.