Olen alkanut stressata synnytystä neuvolan terkan takia

Just joo nykyaikaa! Kukkua kanssa!

Menet sinne synnärille kun aika on. Kuuntelet ohjeita ja kysyt jos olet epävarma.

Jos omn matala kipukynnys, pyydät AJOISSA puudutusta.

hyvin se menee, älä stressaa.

Heh, aikoinaan kysyin siskolta, miltä se synnytys tuntuu. Sisko nauroi ja sanoi että olipa kova vatsa, mutta tulipa se tuotos sitten ulos.

Siitä päättelin että ok, hyvin se menee!

(tuolla se "tiukka kakka" on yövuorosta tulleena, viestitteli tädille asiaansa ja meni kotiinsa nukkumaan)

Mä oon saanut 3 mukulaa synnytettyä ilman omaa käsikirjoitusta. Ekan kohdalla jos olisin tehnyt omat suunnitelmat niin olisin vain pettynyt. Olen mennyt sillä asenteella, että mennään tilanteen mukaan ja luottanut ammattilaisten arvioon. Toki omista synnytyksistä jo jokunen vuosi aikaa. Ehkä nykyään sitten on uusi tapa, mutta itse ajattelen, että synnytystä ei oikein voi etukäteen suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska ne haluaa sun hoitavan homman mahdollisimman pitkälle yksin. Hoitajapula ja lomat. Onnea matkaan! Synnytys on hirveää ja mitä vaan voi sattua. Kaikille kavereille on käynyt esikoisen synnytyksessä jotain kamalaa pelottavaa ja äärimmäisen kivuliasta. Seuraava menee jo Vähön Paremmin..:) En yhtään ihmettele kettei lapsi enää tehsä.

Lopeta!

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska ne haluaa sun hoitavan homman mahdollisimman pitkälle yksin. Hoitajapula ja lomat. Onnea matkaan! Synnytys on hirveää ja mitä vaan voi sattua. Kaikille kavereille on käynyt esikoisen synnytyksessä jotain kamalaa pelottavaa ja äärimmäisen kivuliasta. Seuraava menee jo Vähön Paremmin..:) En yhtään ihmettele kettei lapsi enää tehsä.

Hanki i*iootti elämä 🙂

Vierailija kirjoitti:

Mä oon saanut 3 mukulaa synnytettyä ilman omaa käsikirjoitusta. Ekan kohdalla jos olisin tehnyt omat suunnitelmat niin olisin vain pettynyt. Olen mennyt sillä asenteella, että mennään tilanteen mukaan ja luottanut ammattilaisten arvioon. Toki omista synnytyksistä jo jokunen vuosi aikaa. Ehkä nykyään sitten on uusi tapa, mutta itse ajattelen, että synnytystä ei oikein voi etukäteen suunnitella.

Tokihan sen voi suunnitella, mut välttämättä se ei mene yhtään sen suunnitelman mukaan.

Esim. Suunnittelet synnyttäväsi alateitse ja haluat epiduraalin. Synnärillä todetaan, että tilanne vaatiikin puolikiireellisen sektion, johon päädyt. Synnyksen jälkeen on leikkaushaava kipeä ja mitään et juurikaan saa nostella.

Ehkä se tk ajattelee, että pohtii sitä valmiiksi esim puudutuksen.

Itse ajattelin kokeilla amme synnytystä. Ensimmäisen kohdalla en suunnitellut enkä ajatellut sen kummemmin asiaa. Ajattelin luonnon hoitavan homman. Ja niin se hoitikin.

Varsinkin jos synnytät ensimmäistä, kuuntele kehoasi, se osaa hoitaa hommansa. Siellä on kätilöitä ja lääkäreitä auttamassa sitten jos tulee jtn.

Rauhallisin mielin eteenpäin

Älä kuuntele terkkaa. Synnytys menee juurikin omalla painollaan joten tuollainen on turhaa. Toki jotkut löytää apua esimerkiksi hengitysharjoituksista ennen synnytystä, mutta tee miten itsestä tuntuu parhaimmalta. Ihmiset on erilaisia ja jotkut haluaisivat suunnitella kaiken etukäteen, mutta tuollaista ei pitäsi pakottaa kaikille.

Minulla on oikein mukava terveydenhoitaja, ja hän neuvoi, että koska haluan vesisynnytyksen niin minun pitää muistaa sanoa se heti kun soitetaan sairaalaan, kun oltais tulossa.

Onhan se itselleenkin helpompaa että tietää mitä haluaa. Vesisynnytys, ja sitten asiat saa edetä omalla painollaan. En voi valmistautua kompilaakitoihin, sillä mitä tahansa voi käydä. Mutta pitää olla valmis siihen, että mitä vain tosiaan voi käydä, ja se täytyy ottaa rauhallisesti vastaan.

Oletko ensisynnyttäjä? Minä olen, vasta joulukuussa tosin....jännittää vähän, mutta tiedän että aijon tehdä parhaani :)

Ei kannata liikaa suunnitella. Mullakin oli jos jotakin toivetta ja lopulta mulle tulikin syöksysynnytys. Kirjattiin synnärille 1:22 ja vauva maailmassa 2:00. Ainoa kivunlievitys ilokaasu ja ensisynnytys. Keskity hengittämään ja luota henkilökuntaan on mun vinkkini.

Neljä olen synnyttänyt ilman käsikirjoitusta- turhaa painetta luoda herkkään tilanteeseen.

Luota itseesi ja henkilökuntaan, kerro tunteesi (kivun taso ym.) ajoissa ja muista hengittää.

Luontoäiti hoitaa hommat 90% hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on oikein mukava terveydenhoitaja, ja hän neuvoi, että koska haluan vesisynnytyksen niin minun pitää muistaa sanoa se heti kun soitetaan sairaalaan, kun oltais tulossa.

Onhan se itselleenkin helpompaa että tietää mitä haluaa. Vesisynnytys, ja sitten asiat saa edetä omalla painollaan. En voi valmistautua kompilaakitoihin, sillä mitä tahansa voi käydä. Mutta pitää olla valmis siihen, että mitä vain tosiaan voi käydä, ja se täytyy ottaa rauhallisesti vastaan.

Oletko ensisynnyttäjä? Minä olen, vasta joulukuussa tosin....jännittää vähän, mutta tiedän että aijon tehdä parhaani :)

Ei edes se, että haluat vesisynnytyksen, takaa sitä, että onnistuisi. Voi tulla kaikenlaista yllätystä eteen, tai susta saattaakin tuntua siltä, ettet missään nimessä voikaan mennä ammeeseen. Ainoa mitä kaiketi voi etukäteen tehdä, on olla avoimin mielin ja ottaa vastaan sen, mitä tuleman pitää 🙏. Itseäni aikoinaan esikoista synnyttäessäni tsemppasi eniten se, kun muistelin supistusten keskellä vanhemman ystäväni neuvoa: että jokainen supistus vain tuo vauvaa lähemmäs syliäni.

Eikä myöskään tarvitse pelästyä sitä, jos ei ylitsevuotava rakkauden tunne vauvaa kohtaan synny siinä syntymän hetkellä, sekin voi viedä hetken aikaa, eikä ole millään lailla väärin. Onnea vauvasta, tsemppiä odotukseen ja synnytykseen 🤗

Synnytyksessä asiat harvoin menevät käsikirjoituksen mukaan. Minä toivoin mahdollisimman luonnollista synnytystä, ja että saisin liikkua mahdollisimman paljon, oleilla ainakin avautumisvaiheessa ammeessa ja ponnistaa pystyasennossa. No, lapsivesi oli vihreää ja vauvan sydänäänet heittelivät sen verran, että jouduin makaamaan käytännössä lähes koko synnytyksen selälläni sängyllä mittausvyöt vatsan päällä eli olemaan käyrillä. Aukesin 9 cm asti mutta lopulta piti kuitenkin tehdä kiireellinen sektio (silloin syy sydänkäyrien heittelyyn vihdoin selvisi: napanuora oli kiertynyt tiukasti vauvan ympärille, eikä vauva olisi ikimaailmassa pääsyt tulemaan alateitse). Kaikki meni lopulta hyvin, mutta jälkikäteen toivoin, ettei minulla olisi ollut niin paljon toiveita synnytyksen suhteen. Nyt neuvon kaikkia synnytykseen menijöitä: ole avoimin mielin - älä suunnittele liikaa.

Kyllä noihin neuvolan terkkoihin kans monenlaisia tyyppejä mahtuu... Mulla oli raskauden ajan ihan karsea terkka, onneksi nyt lapsen synnyttyä vaihtui. Nyt tuli oikein lottovoitto, hänen käyntejään suorastaan odottaa koska on niin herttainen tyyppi. Vauvakin tykkää hänestä, rokotukset sujuu hienosti.

Ja helppohan on mun täältä sanoa että älä stressaa synnytystä, mutta tarkoitan sitä tosissani. Siellä on ammattilaiset auttamassa vauvaa maailmaan ja tilanteet voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Luota itseesi. Kaikki menee just niinkun menee, kannattaa kuunnella kätilön neuvoja tilanteessa.

Minulla kokemuksiltaan hyviä synnytyksiä takana, joten voin sanoa seuraavaa:

Nyt sinulle on jostain kummasta muodostunut käsitys, että sinun tulisi tehdä jonkinlainen käsikirjoitus synnytykseen liittyen. Se ei pidä yhtään paikkansa, sillä kyllä neuvolassa vähintäänkin ymmärretään ettei synnytystä pysty käsikirjoittamaan.

Kyse on lähinnä asioista, jotka on helpompi miettiä ennakkoon, kuin supistusten pyörteessä yrittää pohtia. Usein ne voi olla vaikka vakaumuksiin liittyviä asioita, kuten että haluatko synnyttää mahdollisimman luomuna eli mahdollisimmsn vähän lääkkeellistä kivunlievistystä, ja käytät mielummin muita menetelmiä: jumppapalloa, vesiallasta, akupainantaa, hierontaa, tens-laitetta. Tai haluatko korkeintaan vaikka ilokaasua. Näiden perusteella sinut osataan ohjata synnytyssaliin, jossa on valmiiksi esimerkiksi allas tai välineet saatavilla. Mutta jos asia on sinulle ihan sama, tai olet epävarma, voit sanoa: Olen epävarma enkä tiedä mikä sopii minulle, osaisitko suositella jotain?

Lisäksi voit miettiä tällaisia asioita ennakkoon: otatko mukaan musiikkia, minkälaisia eväitä otat mukaan, mitä mukaan sairaalakassiin, kuka sinun kanssasi on tulossa synnytyssaliin.

Kaikki menee hyvin ja luonnostaan. Jopa vaikka tällaisia asioita ei olisi miettinytkään. Kyse on maailman luonnollisemmasta asiasta, johon ihminen on luotu. Kaikkea hyvää synnytykseesi!

Noissa pitkissä teksteissä sama kaava toistuu usein kuin Tv sarjoissa! Tänään sitten toistui eilisessä tv dokumentissa: Ava syntymän ihme kello 21-22, Katson tosi sarjaa.Mitähän huomenna kun liv tulee hyvä sarja kello 21-22

Vierailija kirjoitti:

Minulla kokemuksiltaan hyviä synnytyksiä takana, joten voin sanoa seuraavaa:

Nyt sinulle on jostain kummasta muodostunut käsitys, että sinun tulisi tehdä jonkinlainen käsikirjoitus synnytykseen liittyen. Se ei pidä yhtään paikkansa, sillä kyllä neuvolassa vähintäänkin ymmärretään ettei synnytystä pysty käsikirjoittamaan.

Kyse on lähinnä asioista, jotka on helpompi miettiä ennakkoon, kuin supistusten pyörteessä yrittää pohtia. Usein ne voi olla vaikka vakaumuksiin liittyviä asioita, kuten että haluatko synnyttää mahdollisimman luomuna eli mahdollisimmsn vähän lääkkeellistä kivunlievistystä, ja käytät mielummin muita menetelmiä: jumppapalloa, vesiallasta, akupainantaa, hierontaa, tens-laitetta. Tai haluatko korkeintaan vaikka ilokaasua. Näiden perusteella sinut osataan ohjata synnytyssaliin, jossa on valmiiksi esimerkiksi allas tai välineet saatavilla. Mutta jos asia on sinulle ihan sama, tai olet epävarma, voit sanoa: Olen epävarma enkä tiedä mikä sopii minulle, osaisitko suositella jotain?

Lisäksi voit miettiä tällaisia asioita ennakkoon: otatko mukaan musiikkia, minkälaisia eväitä otat mukaan, mitä mukaan sairaalakassiin, kuka sinun kanssasi on tulossa synnytyssaliin.

Kaikki menee hyvin ja luonnostaan. Jopa vaikka tällaisia asioita ei olisi miettinytkään. Kyse on maailman luonnollisemmasta asiasta, johon ihminen on luotu. Kaikkea hyvää synnytykseesi!

Samaa mieltä muuten, paitsi että ensisynnyttäjä EI VOI tietää, millaista kivunlievitystä hän haluaa ja tarvitsee. Moni ajattelee ennen synnytystä selviävänsä jollain akupunktiolla, mutta tosipaikan tullen haluaakin ehdottomasti epiduraalin. Minulla luki synnytystoivelistassa, että haluaisin välttää mahdollisimman pitkään selkäydinpuudutteita. Kätilöt kunnioittivat tätä toivetta vähän liikaakin. Mieheni joutui lopulta taistelemaan minulle sen epiduraalin, kun itse en kivuissani pystynyt kauheasti puhunaan. Kätilöiden mielestä pärjäsin oikein hyvin ilmankin, ja olihan minulla se toivekin lääkkeettömyydestä. Jos enää ikinä synnytän, kirjoitan synnytystoivelistaan korkeintaan, että haluan mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvää kivunlievitystä. 😅

Turha suunnitella etukäteen. Tositilanteessa harvoin mikään menee käsikirjoituksen mukaan.

Täh ikinä ole kuullutkaan tommoisesta kaksi lasta 2012 ja 2015, onko tuommoinen suunnitelma roska tullut ihan viime vuosina.

Suunnitelmat on ihan turhia. Eihän niistä kivunlievityksistä tiedä mitään ensisynnyttäjänä, vähän vaikea toivoa sellaista mistä ei tiedä! Mulla ei mikään mennyt niin kuin olin ajatellut... vauvalla oli avosuinen tarjonta ja ilmeisesti painoi jotain hermoa selässä niin että olin aivan lamaantunut kivusta. En tiedä normaaleista supistuksista kai mitään, kun se oli yhtä supistusta koko 18 h synnytys. Sitten kun sydänäänet alkoi heitellä ja avautuminen ei enää edennyt, mentiin sektioon. Mun ainoa neuvo on, että kerro tuntemuksiasi kätilöille ja luota heidän neuvoihin!

Se toivelappu on lähinnä siksi, että jos et syystä tai toisesta pysty kertomaan mitä haluat, niin se auttaa meitä tekemään mahdollisimman toiveidesi mukaisen hoidon synnytyksen aikana.