Olen alkanut stressata synnytystä neuvolan terkan takia

Miksi et vaihda terkkaa jos et pidä nykyisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja! Vanhin syntyi 70- luvun alussa, nuorin 80- luvulla.

Sinne menin synnärille , olen hyvä kestämään kipua. Tein niiko kätilät pyysi. Synnytysten kesto 3 h ( käynnistetty) , 6 h ja kuopuksen kanssa nuhjaantui 8 tuntia.

Ei minun olisi tullut mieleen vaatia ruusunnuppuja petille ja neuvomaan kätilöitä.

Ensimmäinen ihan luomuna, samoin toinen paitsi käynnistetty. Kolmannessa olin kytkettynä mahavöihin ja parit ilokaasut hörppäsin.

Joillakin menee suunnitelmien mukaan, joku saa ikuisen katkeruuden kun viedäänkin keisarinleikkaukseen. Synnytys kuitenkin voi olls arvaamaton. Mulla on kaks sukulaista, molempien kaksi lasta syntynyt keisarinleikkauksella. Toisen suunnitellusti lantion takia, toisen ensimmäinen piti leikata, sitten toinem heti synnytyksen alettua. Kai jotain vaaraa oli kohdun vuoksi.

Aika oli vähän eri silloin 40-50 vuotta sitten. Oli henkilökuntaa siellä laitoksella, vauvatkin hoitivat jne. Nykyään monessa synnytyssalissa ensisynnyttäjäkin saa olla pitkälti yksin, kätilö ehtii käydä parin tunnin välein pyörähtämässä ja taas on kiire pois. No jossain vaiheessa lapsi kuitenkin syntyy ja äiti pääsee osastolle hoitamaan lastaan sekä vaihtamaan omat lakanansa, hakemaan ruokaa jostain kilometrin päästä, kipujensa kanssa pärjäten.

Esikoinen syntyi synnytyssalissa jossa synnyttäjät oli erotettu verhoilla toisistaan.

No ei kai tuo pieni liikkuminen pahaa tee osastolla ihan verenkierron takia. Ja useimmilla taitaa se ukkeli vielä olla mukana sen yön seudun.

Ihan varmaan passataan sänkyyn jos synnyttäjän terveys sitä vaatii.

Tähän voisin kertoa isoäitini tarinoita, synnytti pellon laidassa, kääräisi lapsen essuun, vei mummulle pirttiin ja lähti lypsylle.

Ei isoäitisi taatusti synnyttänyt esikoistaan ja lähtenyt sen jälkeen lypsylle. Paikkojen täytyy olla todella paljon löystyneet, että vauva vain plopsahtaa helposti ulos ja repeytymiä ei tule. Sen jälkeen ei todellakaan mennä vertavuotavana lypsylle kyykkimään, vaan nukkumaan, syömään ja juomaan. Taisi isoäiti olla jo muistisairaus tuollaisia puhuessaan tai väritti tarkoituksella muistoja, että saisi lisää lapsen lapsia.

Ymmärrän kyllä että toiveita kysytään, mutta sitä en ymmärrä, miksi se on ongelma, jos ei ole mitään erityisiä toiveita esim. Vesisynnytys. Eli kirjoitin siihen listaan ja olen myös terkkarille sanonut, että tärkeintä on saada vauva maailmaan keinolla millä hyvänsä ja puudutteita saa antaa. Pitääkö minun oikeasti itse tietää, minkä puudutuskeinon sitten haluan? Olen ajatellut sitten kysyä kätilöltä, mitä hän suosittelee. Jos puudutus ei jostain syystä onnistu, mennään sitten sillä.

Terkkarille tuntuu olevan ongelmana myös se, että olen menossa synnyttämään hyvällä ja luottavaisella mielellä, enkä jaksa jauhaa perinpohjin joka neuvolakerta mistään tuntemuksista synnytykseen liittyen. Tottakai tiedän, että kaikki voi mennä vikaan ja vauva/minä voin vammautua tai kuolla, mutta pitääkö minun siis olla jo etukäteen sillä mentaliteetilla, että kaikki menee pieleen?

Ekassa synnytyksessä annoin neuvolan listan jollekin kätilölle enkä nähnyt enää. Synnytys nyt meni, miten meni, toiveet eivät toteutuneet. Toinen synnytys meni jo paremmin, ilman listaa. Jossain Hesarin jutussa uusi synnytystoiminnan ylilääkäri arvosteli että synnyttäjät kävelevät sairaalaan toivelista kädessä, vaikka neuvolastahan nimenomaan käsketään täyttää sellainen ennen ekaa synnytystä. Eivätkö synnäri ja neuvola tiedä toistensa toiminnasta tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vaihda terkkaa jos et pidä nykyisestä?

Koska käyn neuvolassa pääasiassa tsekkaamassa, että sikiöllä on kaikki ok ja terkkari on tässä pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja! Vanhin syntyi 70- luvun alussa, nuorin 80- luvulla.

Sinne menin synnärille , olen hyvä kestämään kipua. Tein niiko kätilät pyysi. Synnytysten kesto 3 h ( käynnistetty) , 6 h ja kuopuksen kanssa nuhjaantui 8 tuntia.

Ei minun olisi tullut mieleen vaatia ruusunnuppuja petille ja neuvomaan kätilöitä.

Ensimmäinen ihan luomuna, samoin toinen paitsi käynnistetty. Kolmannessa olin kytkettynä mahavöihin ja parit ilokaasut hörppäsin.

Joillakin menee suunnitelmien mukaan, joku saa ikuisen katkeruuden kun viedäänkin keisarinleikkaukseen. Synnytys kuitenkin voi olls arvaamaton. Mulla on kaks sukulaista, molempien kaksi lasta syntynyt keisarinleikkauksella. Toisen suunnitellusti lantion takia, toisen ensimmäinen piti leikata, sitten toinem heti synnytyksen alettua. Kai jotain vaaraa oli kohdun vuoksi.

Aika oli vähän eri silloin 40-50 vuotta sitten. Oli henkilökuntaa siellä laitoksella, vauvatkin hoitivat jne. Nykyään monessa synnytyssalissa ensisynnyttäjäkin saa olla pitkälti yksin, kätilö ehtii käydä parin tunnin välein pyörähtämässä ja taas on kiire pois. No jossain vaiheessa lapsi kuitenkin syntyy ja äiti pääsee osastolle hoitamaan lastaan sekä vaihtamaan omat lakanansa, hakemaan ruokaa jostain kilometrin päästä, kipujensa kanssa pärjäten.

Esikoinen syntyi synnytyssalissa jossa synnyttäjät oli erotettu verhoilla toisistaan.

No ei kai tuo pieni liikkuminen pahaa tee osastolla ihan verenkierron takia. Ja useimmilla taitaa se ukkeli vielä olla mukana sen yön seudun.

Ihan varmaan passataan sänkyyn jos synnyttäjän terveys sitä vaatii.

Tähän voisin kertoa isoäitini tarinoita, synnytti pellon laidassa, kääräisi lapsen essuun, vei mummulle pirttiin ja lähti lypsylle.

Ei isoäitisi taatusti synnyttänyt esikoistaan ja lähtenyt sen jälkeen lypsylle. Paikkojen täytyy olla todella paljon löystyneet, että vauva vain plopsahtaa helposti ulos ja repeytymiä ei tule. Sen jälkeen ei todellakaan mennä vertavuotavana lypsylle kyykkimään, vaan nukkumaan, syömään ja juomaan. Taisi isoäiti olla jo muistisairaus tuollaisia puhuessaan tai väritti tarkoituksella muistoja, että saisi lisää lapsen lapsia.

Otit nyt turhan sanatarkasti. Omaa isoäitiäni en ole edes nähnyt, hänellä oli 8 lasta. Mutta siis vanhat naiset kertoivat noita. Uskon etteivät ehkä tosiaan täydellistä vuodelepoa saaneet nuo mökkien äidit 100 vuotta sitten. Ja mieti lapsilukuja, kun ei ollut ehkäisyä, lapsia tosiaan oli, varmaan myös löysät paikat.

En oikeesti uskonut että joku nämä liioitellut sankaritarinat ottaa tosissaan vaikka jonkun mummon naapuri on niin tehnyt tarinan mukaan, joskus 1900 - 1930

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä että toiveita kysytään, mutta sitä en ymmärrä, miksi se on ongelma, jos ei ole mitään erityisiä toiveita esim. Vesisynnytys. Eli kirjoitin siihen listaan ja olen myös terkkarille sanonut, että tärkeintä on saada vauva maailmaan keinolla millä hyvänsä ja puudutteita saa antaa. Pitääkö minun oikeasti itse tietää, minkä puudutuskeinon sitten haluan? Olen ajatellut sitten kysyä kätilöltä, mitä hän suosittelee. Jos puudutus ei jostain syystä onnistu, mennään sitten sillä.

Terkkarille tuntuu olevan ongelmana myös se, että olen menossa synnyttämään hyvällä ja luottavaisella mielellä, enkä jaksa jauhaa perinpohjin joka neuvolakerta mistään tuntemuksista synnytykseen liittyen. Tottakai tiedän, että kaikki voi mennä vikaan ja vauva/minä voin vammautua tai kuolla, mutta pitääkö minun siis olla jo etukäteen sillä mentaliteetilla, että kaikki menee pieleen?

Ymmärrä nyt hyvä ihminen ettet saa mitään kivunlievitystä, jos et sitä toivo. Luulisi nyt ihmisellä olevan edes jotain itsesuojeluvaistoa. Ei synnytykseen voi mennä noin takki auki. Lapsi voi kuolla ihan sen takia, ettet osaa vaatia hoitoa. Synnytyksessä ollaan sairaalassa pääosin aivan yksin. Kestätkö sen ihan asioista tietämättömänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä että toiveita kysytään, mutta sitä en ymmärrä, miksi se on ongelma, jos ei ole mitään erityisiä toiveita esim. Vesisynnytys. Eli kirjoitin siihen listaan ja olen myös terkkarille sanonut, että tärkeintä on saada vauva maailmaan keinolla millä hyvänsä ja puudutteita saa antaa. Pitääkö minun oikeasti itse tietää, minkä puudutuskeinon sitten haluan? Olen ajatellut sitten kysyä kätilöltä, mitä hän suosittelee. Jos puudutus ei jostain syystä onnistu, mennään sitten sillä.

Terkkarille tuntuu olevan ongelmana myös se, että olen menossa synnyttämään hyvällä ja luottavaisella mielellä, enkä jaksa jauhaa perinpohjin joka neuvolakerta mistään tuntemuksista synnytykseen liittyen. Tottakai tiedän, että kaikki voi mennä vikaan ja vauva/minä voin vammautua tai kuolla, mutta pitääkö minun siis olla jo etukäteen sillä mentaliteetilla, että kaikki menee pieleen?

Ymmärrä nyt hyvä ihminen ettet saa mitään kivunlievitystä, jos et sitä toivo. Luulisi nyt ihmisellä olevan edes jotain itsesuojeluvaistoa. Ei synnytykseen voi mennä noin takki auki. Lapsi voi kuolla ihan sen takia, ettet osaa vaatia hoitoa. Synnytyksessä ollaan sairaalassa pääosin aivan yksin. Kestätkö sen ihan asioista tietämättömänä?

Niitä toveita voi kertoa myös synnytyksen aikana. Hyvin mun synnytykset on onnistunu ilman mitään etukäteissuunnittelua.

Ehkä voit ottaa vaatimuksen toivelistasta enemmän omiin lähtökohtiisi sopivana ja pikemminkin kehotuksena miettiä ja kertoa etukäteen jos sinulla on jotain erityistoiveita sekä linjasi kivunlievityksen suhteen. Kuten täällä jo joku varoitti, kivunlievityksen osalta en lähtisi etukäteen toivomaan lääkkeettömyyttä koska et voi tietää kuinka paljon tulee sattumaan. Toki usein kaikki ei mene suunnitelmien mukaan eli sikäli asenteesi on järkevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä että toiveita kysytään, mutta sitä en ymmärrä, miksi se on ongelma, jos ei ole mitään erityisiä toiveita esim. Vesisynnytys. Eli kirjoitin siihen listaan ja olen myös terkkarille sanonut, että tärkeintä on saada vauva maailmaan keinolla millä hyvänsä ja puudutteita saa antaa. Pitääkö minun oikeasti itse tietää, minkä puudutuskeinon sitten haluan? Olen ajatellut sitten kysyä kätilöltä, mitä hän suosittelee. Jos puudutus ei jostain syystä onnistu, mennään sitten sillä.

Terkkarille tuntuu olevan ongelmana myös se, että olen menossa synnyttämään hyvällä ja luottavaisella mielellä, enkä jaksa jauhaa perinpohjin joka neuvolakerta mistään tuntemuksista synnytykseen liittyen. Tottakai tiedän, että kaikki voi mennä vikaan ja vauva/minä voin vammautua tai kuolla, mutta pitääkö minun siis olla jo etukäteen sillä mentaliteetilla, että kaikki menee pieleen?

Ymmärrä nyt hyvä ihminen ettet saa mitään kivunlievitystä, jos et sitä toivo. Luulisi nyt ihmisellä olevan edes jotain itsesuojeluvaistoa. Ei synnytykseen voi mennä noin takki auki. Lapsi voi kuolla ihan sen takia, ettet osaa vaatia hoitoa. Synnytyksessä ollaan sairaalassa pääosin aivan yksin. Kestätkö sen ihan asioista tietämättömänä?

Niitä toveita voi kertoa myös synnytyksen aikana. Hyvin mun synnytykset on onnistunu ilman mitään etukäteissuunnittelua.

Olen eri mutta tässä on varmaan alueellista ja ajallista vaihtelua mm. henkilöstöpulan takia. Esim. jos anestesialääkäriä ei ole saatavilla, se vaikuttaa aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Täh ikinä ole kuullutkaan tommoisesta kaksi lasta 2012 ja 2015, onko tuommoinen suunnitelma roska tullut ihan viime vuosina.

Ainakin 2016 oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä että toiveita kysytään, mutta sitä en ymmärrä, miksi se on ongelma, jos ei ole mitään erityisiä toiveita esim. Vesisynnytys. Eli kirjoitin siihen listaan ja olen myös terkkarille sanonut, että tärkeintä on saada vauva maailmaan keinolla millä hyvänsä ja puudutteita saa antaa. Pitääkö minun oikeasti itse tietää, minkä puudutuskeinon sitten haluan? Olen ajatellut sitten kysyä kätilöltä, mitä hän suosittelee. Jos puudutus ei jostain syystä onnistu, mennään sitten sillä.

Terkkarille tuntuu olevan ongelmana myös se, että olen menossa synnyttämään hyvällä ja luottavaisella mielellä, enkä jaksa jauhaa perinpohjin joka neuvolakerta mistään tuntemuksista synnytykseen liittyen. Tottakai tiedän, että kaikki voi mennä vikaan ja vauva/minä voin vammautua tai kuolla, mutta pitääkö minun siis olla jo etukäteen sillä mentaliteetilla, että kaikki menee pieleen?

Ymmärrä nyt hyvä ihminen ettet saa mitään kivunlievitystä, jos et sitä toivo. Luulisi nyt ihmisellä olevan edes jotain itsesuojeluvaistoa. Ei synnytykseen voi mennä noin takki auki. Lapsi voi kuolla ihan sen takia, ettet osaa vaatia hoitoa. Synnytyksessä ollaan sairaalassa pääosin aivan yksin. Kestätkö sen ihan asioista tietämättömänä?

Olen pahoillani, että jossain hoidetaan asiat noin huonosti. Kyllä minä olen saanut pyytämäni puudutuksen synnytyksen jo alettua, vaikka en mitään toivelistoja tehnyt ja toisessa synnytyksessä kätilö sitä tarjosi. Ei sitä tarvinnut etukäteen neuvolassa tilata.

Vierailija kirjoitti:

Ekassa synnytyksessä annoin neuvolan listan jollekin kätilölle enkä nähnyt enää. Synnytys nyt meni, miten meni, toiveet eivät toteutuneet. Toinen synnytys meni jo paremmin, ilman listaa. Jossain Hesarin jutussa uusi synnytystoiminnan ylilääkäri arvosteli että synnyttäjät kävelevät sairaalaan toivelista kädessä, vaikka neuvolastahan nimenomaan käsketään täyttää sellainen ennen ekaa synnytystä. Eivätkö synnäri ja neuvola tiedä toistensa toiminnasta tarpeeksi?

Toivelista nimenomaan pitää olla ja tuo ylilääkäri on jo toinen jalka haudassa ja häntä nyt vaan pännii, kun naiset eivät enää hyväksy simputtamista ja useimmilla on hyvä tietotaito puudutuksista ja oikeuksistaan. Old school-ylilääkärit saavat palaa helvetissä. Asiakaspalvelu on päivän sana ja tuollainen ylilääkäri pitäisi tuomita oikeudessa syyllisenä Suomen syntyvyyden laskuun asenteellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekassa synnytyksessä annoin neuvolan listan jollekin kätilölle enkä nähnyt enää. Synnytys nyt meni, miten meni, toiveet eivät toteutuneet. Toinen synnytys meni jo paremmin, ilman listaa. Jossain Hesarin jutussa uusi synnytystoiminnan ylilääkäri arvosteli että synnyttäjät kävelevät sairaalaan toivelista kädessä, vaikka neuvolastahan nimenomaan käsketään täyttää sellainen ennen ekaa synnytystä. Eivätkö synnäri ja neuvola tiedä toistensa toiminnasta tarpeeksi?

Toivelista nimenomaan pitää olla ja tuo ylilääkäri on jo toinen jalka haudassa ja häntä nyt vaan pännii, kun naiset eivät enää hyväksy simputtamista ja useimmilla on hyvä tietotaito puudutuksista ja oikeuksistaan. Old school-ylilääkärit saavat palaa helvetissä. Asiakaspalvelu on päivän sana ja tuollainen ylilääkäri pitäisi tuomita oikeudessa syyllisenä Suomen syntyvyyden laskuun asenteellaan.

Onkohsn tuo asiakaspalvelun vaatimus ja itsemääräämisoikeus nykyisin viety liian pitkälle? Jos äidit haastavat kätilön oikeuteen jos äidin mielestä alapäätutkimus ja kohdun suun tarkistus on heidän tahtonsa loukkaamistA? Olisiko paras synnyttää kotona jos ei luota ammattilaisiin vaan omiin vaatimuksiinsa?

Vähän sama kun luin kun keuhkokuumrpotilas nosti oikeusjutun kun lääkäri olisi tehnyt koronatestin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekassa synnytyksessä annoin neuvolan listan jollekin kätilölle enkä nähnyt enää. Synnytys nyt meni, miten meni, toiveet eivät toteutuneet. Toinen synnytys meni jo paremmin, ilman listaa. Jossain Hesarin jutussa uusi synnytystoiminnan ylilääkäri arvosteli että synnyttäjät kävelevät sairaalaan toivelista kädessä, vaikka neuvolastahan nimenomaan käsketään täyttää sellainen ennen ekaa synnytystä. Eivätkö synnäri ja neuvola tiedä toistensa toiminnasta tarpeeksi?

Toivelista nimenomaan pitää olla ja tuo ylilääkäri on jo toinen jalka haudassa ja häntä nyt vaan pännii, kun naiset eivät enää hyväksy simputtamista ja useimmilla on hyvä tietotaito puudutuksista ja oikeuksistaan. Old school-ylilääkärit saavat palaa helvetissä. Asiakaspalvelu on päivän sana ja tuollainen ylilääkäri pitäisi tuomita oikeudessa syyllisenä Suomen syntyvyyden laskuun asenteellaan.

Onkohsn tuo asiakaspalvelun vaatimus ja itsemääräämisoikeus nykyisin viety liian pitkälle? Jos äidit haastavat kätilön oikeuteen jos äidin mielestä alapäätutkimus ja kohdun suun tarkistus on heidän tahtonsa loukkaamistA? Olisiko paras synnyttää kotona jos ei luota ammattilaisiin vaan omiin vaatimuksiinsa?

Vähän sama kun luin kun keuhkokuumrpotilas nosti oikeusjutun kun lääkäri olisi tehnyt koronatestin.

Ei ole viety ei olla päästy edes normaalille eurooppalaiselle tasolle. Puhut ihan omiasi. Ongelma on vain sinun asenteessasi ja paha ongelma onkin. Olisiko sinun syytä hakeutua terapiaan sairaan ajatusmaailmasi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekassa synnytyksessä annoin neuvolan listan jollekin kätilölle enkä nähnyt enää. Synnytys nyt meni, miten meni, toiveet eivät toteutuneet. Toinen synnytys meni jo paremmin, ilman listaa. Jossain Hesarin jutussa uusi synnytystoiminnan ylilääkäri arvosteli että synnyttäjät kävelevät sairaalaan toivelista kädessä, vaikka neuvolastahan nimenomaan käsketään täyttää sellainen ennen ekaa synnytystä. Eivätkö synnäri ja neuvola tiedä toistensa toiminnasta tarpeeksi?

Toivelista nimenomaan pitää olla ja tuo ylilääkäri on jo toinen jalka haudassa ja häntä nyt vaan pännii, kun naiset eivät enää hyväksy simputtamista ja useimmilla on hyvä tietotaito puudutuksista ja oikeuksistaan. Old school-ylilääkärit saavat palaa helvetissä. Asiakaspalvelu on päivän sana ja tuollainen ylilääkäri pitäisi tuomita oikeudessa syyllisenä Suomen syntyvyyden laskuun asenteellaan.

Nykyään puhutaan asiakaslähtöisyydestä ym. hienosta, mutta käytännössä omat synnytykseni ovat olleet ihan liukuhihnameininkiä. Ei kai siinä mitään, mutta silloin ei pitäisi edes puhua asiakaslähtöisyydestä. Kun 2000-luvun alussa olin harjoittelijana synnytyssairaalassa, niin oli kunnon synnytysvalmennus ja etukäteisvierailut synnytyssairaalaan. Ei tarvittu toivelistoja. Muutenkin synnyttäminen oli järkätty paremmin, kun äiti sai apujakin synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekassa synnytyksessä annoin neuvolan listan jollekin kätilölle enkä nähnyt enää. Synnytys nyt meni, miten meni, toiveet eivät toteutuneet. Toinen synnytys meni jo paremmin, ilman listaa. Jossain Hesarin jutussa uusi synnytystoiminnan ylilääkäri arvosteli että synnyttäjät kävelevät sairaalaan toivelista kädessä, vaikka neuvolastahan nimenomaan käsketään täyttää sellainen ennen ekaa synnytystä. Eivätkö synnäri ja neuvola tiedä toistensa toiminnasta tarpeeksi?

Toivelista nimenomaan pitää olla ja tuo ylilääkäri on jo toinen jalka haudassa ja häntä nyt vaan pännii, kun naiset eivät enää hyväksy simputtamista ja useimmilla on hyvä tietotaito puudutuksista ja oikeuksistaan. Old school-ylilääkärit saavat palaa helvetissä. Asiakaspalvelu on päivän sana ja tuollainen ylilääkäri pitäisi tuomita oikeudessa syyllisenä Suomen syntyvyyden laskuun asenteellaan.

Onkohsn tuo asiakaspalvelun vaatimus ja itsemääräämisoikeus nykyisin viety liian pitkälle? Jos äidit haastavat kätilön oikeuteen jos äidin mielestä alapäätutkimus ja kohdun suun tarkistus on heidän tahtonsa loukkaamistA? Olisiko paras synnyttää kotona jos ei luota ammattilaisiin vaan omiin vaatimuksiinsa?

Vähän sama kun luin kun keuhkokuumrpotilas nosti oikeusjutun kun lääkäri olisi tehnyt koronatestin.

Ei ole viety ei olla päästy edes normaalille eurooppalaiselle tasolle. Puhut ihan omiasi. Ongelma on vain sinun asenteessasi ja paha ongelma onkin. Olisiko sinun syytä hakeutua terapiaan sairaan ajatusmaailmasi kanssa?

Siis miksi menet lääkäriin jos itse tiedät paremmin? Tietenkin jos olet niin raharikas jotta voit jotain yksityissairaalatasoa amerikkalaisiin päiväuniromaaneista opittuun.

Ehkä olen terapian tarpeessa kun käännyn lääkäreiden puoleen toivoakseni apua sairauksiini/ synnytykseen . En odota hymyjä ja lepertelyä ja polvistelua eteeni vaan asiantuntemusta ja hoitoa. Normaali kohteliaisuus piisaa ja sitä normaali asiakas saa, jos ei rettelöi ja riitele. Terveisin julkisen puolen käyttäjä kymmeniä vuosia. 3 synnytystä, 4 leikkausta, krooninen vanhuuden vaiva lisäksi. En koskaan ole ollut osaston ainut potilas, sen vois jokainen muistaa.

Itsekin menin sillä asenteella synnyttämään, että puserran vauvan ulos eikä sen ole tarkoitus olla mikään elämysmatka. Aivan sama missä se tapahtuu, ammeessa tai sängyssä tai vaikka sairaalan aulassa, kunhan vauva saadaan turvallisesti ulos. Kyllä munki terkkari oli hyvin kummissaan kun ei ollut mitään ihmeempiä toiveita, mutta ei se siitä paasannut ja antoi asian olla kun tein selväksi, ettei synnytyksestä tarvitse sen enempää puhua. Hyvin meni synnytys näinkin eikä jäänyt traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin menin sillä asenteella synnyttämään, että puserran vauvan ulos eikä sen ole tarkoitus olla mikään elämysmatka. Aivan sama missä se tapahtuu, ammeessa tai sängyssä tai vaikka sairaalan aulassa, kunhan vauva saadaan turvallisesti ulos. Kyllä munki terkkari oli hyvin kummissaan kun ei ollut mitään ihmeempiä toiveita, mutta ei se siitä paasannut ja antoi asian olla kun tein selväksi, ettei synnytyksestä tarvitse sen enempää puhua. Hyvin meni synnytys näinkin eikä jäänyt traumoja.

Ja usein siinä loppuvaiheessa oikein toivoo että vauva syntyis jo, aivan sama millä tyylillä ja tavalla. Loppuraskauden olo on jotain ihan omaansa, tsemppiä vaan kaikille jotka näillä helteillä on viimesillään raskaana.

No ei tarvitse. Itsellä oli pelkästään yksi toivomus siellä.

Eikä mulla ollut hajuakaan mitä tuleman pitää. Kuvittelin, että pärjään jollain hengittelyllä ja hieronnalla, mutta lopulta tuli käytyä läpi lähes kaikki kivunlievitykset lääkkeelliset mukaanlukien.