Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut stressata synnytystä neuvolan terkan takia
30.06.2022 |
Onko tosiaan niin, että synnärille pitää etukäteen kirjoittaa käsikirjoitus, miten tuleva synnytys tapahtuu? Siltä se nimittäin on alkanut tuntumaan kun terkkarin puheita kuuntelee. Kahden kuukauden päästä on esikoisen laskettu aika. En ole koskaan pelännyt synnytystä. Olen tutustunut synnytyksen eri vaikeisiin, kivunhoitoon yms synnytykseen liittyvään, myös komplikaatioihin, mutta minulla ei ole mitään erityistoiveita synnytyksen suhteen. Kunhan vauva saadaan ulos tavalla tai toisella.
Tämä toiveettomuus on alusta asti ollut terkkarille ongelma. Eilenkin sain taas neuvolassa tiukan saarnan kuinka "sinun pitäisi nyt viimeistään ruveta miettimään omia ajatuksia ja toiveita synnytyksen suhteen. Ei synnärille ihan noin vaan kannata marssia!"
Nyt stressaan sitä, että olen kätilöiden näkökulmasta hankala potilas kun en etukäteen tiedä, mitä toivon synnytyksen suhteen.
Kommentit (133)
Ei se ei ole suunnitelma että näin menee ja nöin tehdään. Se lista on synnytysTOIVElista, eli listaat asioita mitä haluat ja mitä et halua mutta kaikki menee kuitenkin tilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ei ole suunnitelma että näin menee ja nöin tehdään. Se lista on synnytysTOIVElista, eli listaat asioita mitä haluat ja mitä et halua mutta kaikki menee kuitenkin tilanteen mukaan.
Noku mulla ei nimenomaan ole mitään toiveitakaan kun ei ole kokemusta synnytyksestä. Haluaisin tottakai synnyttää mahdollisimman luomuna, mutta en silti uskalla sen kummempia toiveita ruveta etukäteen kivunlievityksestä antamaan kun en tiedä, millaista se kipu on. Mennään aina tilanteen mukaan, mutta tämä ei terkalle riitä. T. Ap
Suunnitelmat on turhia. Kätilöt tekee mitä huvittaa ja sinä pärjäät kyllä hyvin, koska mahdollisuus kuolla niiden välinpitämättömien haahkojen käsiin on ihan todellinen. Sinä taistelet kyllä kun se hetki tulee. Usko pois.
Nykyään synnyttää kaikenlaiset uniikit lumihiutaleet, miehet yms, joten ehkä nuo suunnitelmat pyydetään tekemään sen takia ettei kukaan vaan loukkaannu. Kun se voi olla raiskaus että katsotaan kohdunsuun tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ei ole suunnitelma että näin menee ja nöin tehdään. Se lista on synnytysTOIVElista, eli listaat asioita mitä haluat ja mitä et halua mutta kaikki menee kuitenkin tilanteen mukaan.
Noku mulla ei nimenomaan ole mitään toiveitakaan kun ei ole kokemusta synnytyksestä. Haluaisin tottakai synnyttää mahdollisimman luomuna, mutta en silti uskalla sen kummempia toiveita ruveta etukäteen kivunlievityksestä antamaan kun en tiedä, millaista se kipu on. Mennään aina tilanteen mukaan, mutta tämä ei terkalle riitä. T. Ap
Voi pyhä helvetti, kirjoita lappuun : mahdollisimman luonnonmukaisesti, tarvittaessa ilokaasu, epiduraali tms. Pitäisi riittää ja jos ei vaihda koko terkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Listaa siihen vaikka kaikki kivunlievitykset, joita olet valmis kokeilemaan tilanteen mukaan. Ja että haluat liikkua paljon/olla suihkussa tai ammeessa, mitä ikinä oletkaan ajatellut. Ei se oo niin vakavaa vaikkei mikään toteutuisi. Terkkasi on ehkä vähän turhan tarkka, mutta perimmäinen tarkoitus on se että mietit, valmistaudut ja otat selvää asioista.
Voi luoja! Vanhin syntyi 70- luvun alussa, nuorin 80- luvulla.
Sinne menin synnärille , olen hyvä kestämään kipua. Tein niiko kätilät pyysi. Synnytysten kesto 3 h ( käynnistetty) , 6 h ja kuopuksen kanssa nuhjaantui 8 tuntia.
Ei minun olisi tullut mieleen vaatia ruusunnuppuja petille ja neuvomaan kätilöitä.
Ensimmäinen ihan luomuna, samoin toinen paitsi käynnistetty. Kolmannessa olin kytkettynä mahavöihin ja parit ilokaasut hörppäsin.
Joillakin menee suunnitelmien mukaan, joku saa ikuisen katkeruuden kun viedäänkin keisarinleikkaukseen. Synnytys kuitenkin voi olls arvaamaton. Mulla on kaks sukulaista, molempien kaksi lasta syntynyt keisarinleikkauksella. Toisen suunnitellusti lantion takia, toisen ensimmäinen piti leikata, sitten toinem heti synnytyksen alettua. Kai jotain vaaraa oli kohdun vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon saanut 3 mukulaa synnytettyä ilman omaa käsikirjoitusta. Ekan kohdalla jos olisin tehnyt omat suunnitelmat niin olisin vain pettynyt. Olen mennyt sillä asenteella, että mennään tilanteen mukaan ja luottanut ammattilaisten arvioon. Toki omista synnytyksistä jo jokunen vuosi aikaa. Ehkä nykyään sitten on uusi tapa, mutta itse ajattelen, että synnytystä ei oikein voi etukäteen suunnitella.
Juuri näin. Joustava ja avoin mieli. Ei kannata liian tiukasti fixoitua johonkin ajatukseen ( esim ei kipulääkettä), koska tulee pettymys jos se ei toteudu. Kaikenlaista voi tulla eteen ja kaikesta selviää.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja! Vanhin syntyi 70- luvun alussa, nuorin 80- luvulla.
Sinne menin synnärille , olen hyvä kestämään kipua. Tein niiko kätilät pyysi. Synnytysten kesto 3 h ( käynnistetty) , 6 h ja kuopuksen kanssa nuhjaantui 8 tuntia.
Ei minun olisi tullut mieleen vaatia ruusunnuppuja petille ja neuvomaan kätilöitä.
Ensimmäinen ihan luomuna, samoin toinen paitsi käynnistetty. Kolmannessa olin kytkettynä mahavöihin ja parit ilokaasut hörppäsin.
Joillakin menee suunnitelmien mukaan, joku saa ikuisen katkeruuden kun viedäänkin keisarinleikkaukseen. Synnytys kuitenkin voi olls arvaamaton. Mulla on kaks sukulaista, molempien kaksi lasta syntynyt keisarinleikkauksella. Toisen suunnitellusti lantion takia, toisen ensimmäinen piti leikata, sitten toinem heti synnytyksen alettua. Kai jotain vaaraa oli kohdun vuoksi.
Aika oli vähän eri silloin 40-50 vuotta sitten. Oli henkilökuntaa siellä laitoksella, vauvatkin hoitivat jne. Nykyään monessa synnytyssalissa ensisynnyttäjäkin saa olla pitkälti yksin, kätilö ehtii käydä parin tunnin välein pyörähtämässä ja taas on kiire pois. No jossain vaiheessa lapsi kuitenkin syntyy ja äiti pääsee osastolle hoitamaan lastaan sekä vaihtamaan omat lakanansa, hakemaan ruokaa jostain kilometrin päästä, kipujensa kanssa pärjäten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kokemuksiltaan hyviä synnytyksiä takana, joten voin sanoa seuraavaa:
Nyt sinulle on jostain kummasta muodostunut käsitys, että sinun tulisi tehdä jonkinlainen käsikirjoitus synnytykseen liittyen. Se ei pidä yhtään paikkansa, sillä kyllä neuvolassa vähintäänkin ymmärretään ettei synnytystä pysty käsikirjoittamaan.
Kyse on lähinnä asioista, jotka on helpompi miettiä ennakkoon, kuin supistusten pyörteessä yrittää pohtia. Usein ne voi olla vaikka vakaumuksiin liittyviä asioita, kuten että haluatko synnyttää mahdollisimman luomuna eli mahdollisimmsn vähän lääkkeellistä kivunlievistystä, ja käytät mielummin muita menetelmiä: jumppapalloa, vesiallasta, akupainantaa, hierontaa, tens-laitetta. Tai haluatko korkeintaan vaikka ilokaasua. Näiden perusteella sinut osataan ohjata synnytyssaliin, jossa on valmiiksi esimerkiksi allas tai välineet saatavilla. Mutta jos asia on sinulle ihan sama, tai olet epävarma, voit sanoa: Olen epävarma enkä tiedä mikä sopii minulle, osaisitko suositella jotain?
Lisäksi voit miettiä tällaisia asioita ennakkoon: otatko mukaan musiikkia, minkälaisia eväitä otat mukaan, mitä mukaan sairaalakassiin, kuka sinun kanssasi on tulossa synnytyssaliin.
Kaikki menee hyvin ja luonnostaan. Jopa vaikka tällaisia asioita ei olisi miettinytkään. Kyse on maailman luonnollisemmasta asiasta, johon ihminen on luotu. Kaikkea hyvää synnytykseesi!
Saako nykyisin syödäkin ennen synnytystä ja aikana? Mun aikaan annettiin peräruiskekin ennen synnytyspöydälle siirtymistä, tietydti jos aikaa on. On se nykyisin outoa, eväät mukaan, musiikit, meikitkin varmaan et tulee hyviä kuvia, kulissit ne olla pitää. Kännykkä kädessä jotta voi chattailla samalla ja katsoa youtuneja.
Muistaakseni saattoi olla jotain puhetta näistä toiveista vuosina 2014 ja 2015 kun omani synnytin, mutta en minä ainakaan mitään ylös kirjoittanut. Tilanteen mukaan siinä edetään. Luota ammattilaisiin ja omaan kehoosi.
Minusta vaikeinta oli tietää milloin lähdetään sairaalaan, mutta siis hyvin meni molemmilla kerroilla. Siitä se sitten lähtee, ikinä ei tiedä millainen tyyppi sieltä syntyy maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja! Vanhin syntyi 70- luvun alussa, nuorin 80- luvulla.
Sinne menin synnärille , olen hyvä kestämään kipua. Tein niiko kätilät pyysi. Synnytysten kesto 3 h ( käynnistetty) , 6 h ja kuopuksen kanssa nuhjaantui 8 tuntia.
Ei minun olisi tullut mieleen vaatia ruusunnuppuja petille ja neuvomaan kätilöitä.
Ensimmäinen ihan luomuna, samoin toinen paitsi käynnistetty. Kolmannessa olin kytkettynä mahavöihin ja parit ilokaasut hörppäsin.
Joillakin menee suunnitelmien mukaan, joku saa ikuisen katkeruuden kun viedäänkin keisarinleikkaukseen. Synnytys kuitenkin voi olls arvaamaton. Mulla on kaks sukulaista, molempien kaksi lasta syntynyt keisarinleikkauksella. Toisen suunnitellusti lantion takia, toisen ensimmäinen piti leikata, sitten toinem heti synnytyksen alettua. Kai jotain vaaraa oli kohdun vuoksi.Aika oli vähän eri silloin 40-50 vuotta sitten. Oli henkilökuntaa siellä laitoksella, vauvatkin hoitivat jne. Nykyään monessa synnytyssalissa ensisynnyttäjäkin saa olla pitkälti yksin, kätilö ehtii käydä parin tunnin välein pyörähtämässä ja taas on kiire pois. No jossain vaiheessa lapsi kuitenkin syntyy ja äiti pääsee osastolle hoitamaan lastaan sekä vaihtamaan omat lakanansa, hakemaan ruokaa jostain kilometrin päästä, kipujensa kanssa pärjäten.
Tays kevät 2022; ruoka tuotiin ihan viereen osastolla, ei tarvinnut itse lakanoita vaihtaa. Kivuista kyseltiin tasaisin väliajoin ja lääkettä sai tarvittaessa.
Idea on kirjoittaa toiveet etukäteen paperille. Kun synnytys käynnistyy, et taatusti saa mitään järkevää ajatusta sanottua. Mieti nyt ainakin etukäteen kivunlievitys mitä haluat. Jos et edes tiedä etukäteen vaihtoehtoja, et osaa mitään toivoakaan.
Hyvä tiedostaa esim. että epiduraalia et tule saamaan, jos et kirjoita sitä etukäteen. Siihen tarvitaan anestesialääkäri laittamaan ja sitä ei laiteta enää viime hetkellä.
Vesisynnytys ja epiduraali taas eivät sovi yhteen. Näistä ei vaan kerrota neuvolassa, vaikka pitäisi. Neuvolan terkoista osalla viiraa päästään, osalla nostaa päätään sairaalloinen kontrollinhalu ja tarve kiusata asiakkaita. Ei siis kirjoiteta suunnitelmaa, vaan toiveita.
Sairaaloissa on tosi paha hoitajapula kesäisin, kun on vakituisten lomia. Itse en synnyttäisi enää kesällä niin vaarallista puuhaa se on kätilö/ lääkäriharjoittelijoiden kanssa. Kesäisin yliopistosairaalat pyörivät gynekologiaan erikoistuvien lääkärien voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni saattoi olla jotain puhetta näistä toiveista vuosina 2014 ja 2015 kun omani synnytin, mutta en minä ainakaan mitään ylös kirjoittanut. Tilanteen mukaan siinä edetään. Luota ammattilaisiin ja omaan kehoosi.
Minusta vaikeinta oli tietää milloin lähdetään sairaalaan, mutta siis hyvin meni molemmilla kerroilla. Siitä se sitten lähtee, ikinä ei tiedä millainen tyyppi sieltä syntyy maailmaan.
Maailma on täysin muuttunut tuosta ajasta. Vaikeinta on päästä sairaalaan, ettei lapsi synny kotiin. Kaikin konstein yritetään estää, että voisitko vielä olla vähän aikaa kotona ja sitten sairaalaan mennään kun kohdunsuu onkin täysin auki ja mitään kivunlievitystä ei ehditä antaa. Mutta kovasti säästyy sairaalaan aikaa ja rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Idea on kirjoittaa toiveet etukäteen paperille. Kun synnytys käynnistyy, et taatusti saa mitään järkevää ajatusta sanottua. Mieti nyt ainakin etukäteen kivunlievitys mitä haluat. Jos et edes tiedä etukäteen vaihtoehtoja, et osaa mitään toivoakaan.
Hyvä tiedostaa esim. että epiduraalia et tule saamaan, jos et kirjoita sitä etukäteen. Siihen tarvitaan anestesialääkäri laittamaan ja sitä ei laiteta enää viime hetkellä.
Vesisynnytys ja epiduraali taas eivät sovi yhteen. Näistä ei vaan kerrota neuvolassa, vaikka pitäisi. Neuvolan terkoista osalla viiraa päästään, osalla nostaa päätään sairaalloinen kontrollinhalu ja tarve kiusata asiakkaita. Ei siis kirjoiteta suunnitelmaa, vaan toiveita.
Sairaaloissa on tosi paha hoitajapula kesäisin, kun on vakituisten lomia. Itse en synnyttäisi enää kesällä niin vaarallista puuhaa se on kätilö/ lääkäriharjoittelijoiden kanssa. Kesäisin yliopistosairaalat pyörivät gynekologiaan erikoistuvien lääkärien voimin.
Joo, ehtiihän sitä syksyllä synnyttelemään kun on enemmän henkilökuntaa. Haloo, aivan kuin voisit asiaa itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja! Vanhin syntyi 70- luvun alussa, nuorin 80- luvulla.
Sinne menin synnärille , olen hyvä kestämään kipua. Tein niiko kätilät pyysi. Synnytysten kesto 3 h ( käynnistetty) , 6 h ja kuopuksen kanssa nuhjaantui 8 tuntia.
Ei minun olisi tullut mieleen vaatia ruusunnuppuja petille ja neuvomaan kätilöitä.
Ensimmäinen ihan luomuna, samoin toinen paitsi käynnistetty. Kolmannessa olin kytkettynä mahavöihin ja parit ilokaasut hörppäsin.
Joillakin menee suunnitelmien mukaan, joku saa ikuisen katkeruuden kun viedäänkin keisarinleikkaukseen. Synnytys kuitenkin voi olls arvaamaton. Mulla on kaks sukulaista, molempien kaksi lasta syntynyt keisarinleikkauksella. Toisen suunnitellusti lantion takia, toisen ensimmäinen piti leikata, sitten toinem heti synnytyksen alettua. Kai jotain vaaraa oli kohdun vuoksi.Aika oli vähän eri silloin 40-50 vuotta sitten. Oli henkilökuntaa siellä laitoksella, vauvatkin hoitivat jne. Nykyään monessa synnytyssalissa ensisynnyttäjäkin saa olla pitkälti yksin, kätilö ehtii käydä parin tunnin välein pyörähtämässä ja taas on kiire pois. No jossain vaiheessa lapsi kuitenkin syntyy ja äiti pääsee osastolle hoitamaan lastaan sekä vaihtamaan omat lakanansa, hakemaan ruokaa jostain kilometrin päästä, kipujensa kanssa pärjäten.
Esikoinen syntyi synnytyssalissa jossa synnyttäjät oli erotettu verhoilla toisistaan.
No ei kai tuo pieni liikkuminen pahaa tee osastolla ihan verenkierron takia. Ja useimmilla taitaa se ukkeli vielä olla mukana sen yön seudun.
Ihan varmaan passataan sänkyyn jos synnyttäjän terveys sitä vaatii.
Tähän voisin kertoa isoäitini tarinoita, synnytti pellon laidassa, kääräisi lapsen essuun, vei mummulle pirttiin ja lähti lypsylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja! Vanhin syntyi 70- luvun alussa, nuorin 80- luvulla.
Sinne menin synnärille , olen hyvä kestämään kipua. Tein niiko kätilät pyysi. Synnytysten kesto 3 h ( käynnistetty) , 6 h ja kuopuksen kanssa nuhjaantui 8 tuntia.
Ei minun olisi tullut mieleen vaatia ruusunnuppuja petille ja neuvomaan kätilöitä.
Ensimmäinen ihan luomuna, samoin toinen paitsi käynnistetty. Kolmannessa olin kytkettynä mahavöihin ja parit ilokaasut hörppäsin.
Joillakin menee suunnitelmien mukaan, joku saa ikuisen katkeruuden kun viedäänkin keisarinleikkaukseen. Synnytys kuitenkin voi olls arvaamaton. Mulla on kaks sukulaista, molempien kaksi lasta syntynyt keisarinleikkauksella. Toisen suunnitellusti lantion takia, toisen ensimmäinen piti leikata, sitten toinem heti synnytyksen alettua. Kai jotain vaaraa oli kohdun vuoksi.Aika oli vähän eri silloin 40-50 vuotta sitten. Oli henkilökuntaa siellä laitoksella, vauvatkin hoitivat jne. Nykyään monessa synnytyssalissa ensisynnyttäjäkin saa olla pitkälti yksin, kätilö ehtii käydä parin tunnin välein pyörähtämässä ja taas on kiire pois. No jossain vaiheessa lapsi kuitenkin syntyy ja äiti pääsee osastolle hoitamaan lastaan sekä vaihtamaan omat lakanansa, hakemaan ruokaa jostain kilometrin päästä, kipujensa kanssa pärjäten.
Tays kevät 2022; ruoka tuotiin ihan viereen osastolla, ei tarvinnut itse lakanoita vaihtaa. Kivuista kyseltiin tasaisin väliajoin ja lääkettä sai tarvittaessa.
Tuo, että ruoka tuoda viereen liittyy koronaan. Älä kuvittelekaan, että asiakaspalvelu olisi muuten noin "normaalia" julkisissa sairaaloissa.
Mitä siinä suunnitelmilla tekee? Senkun pusertaa vauvan ulos ja jos ei onnistu, niin sektio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idea on kirjoittaa toiveet etukäteen paperille. Kun synnytys käynnistyy, et taatusti saa mitään järkevää ajatusta sanottua. Mieti nyt ainakin etukäteen kivunlievitys mitä haluat. Jos et edes tiedä etukäteen vaihtoehtoja, et osaa mitään toivoakaan.
Hyvä tiedostaa esim. että epiduraalia et tule saamaan, jos et kirjoita sitä etukäteen. Siihen tarvitaan anestesialääkäri laittamaan ja sitä ei laiteta enää viime hetkellä.
Vesisynnytys ja epiduraali taas eivät sovi yhteen. Näistä ei vaan kerrota neuvolassa, vaikka pitäisi. Neuvolan terkoista osalla viiraa päästään, osalla nostaa päätään sairaalloinen kontrollinhalu ja tarve kiusata asiakkaita. Ei siis kirjoiteta suunnitelmaa, vaan toiveita.
Sairaaloissa on tosi paha hoitajapula kesäisin, kun on vakituisten lomia. Itse en synnyttäisi enää kesällä niin vaarallista puuhaa se on kätilö/ lääkäriharjoittelijoiden kanssa. Kesäisin yliopistosairaalat pyörivät gynekologiaan erikoistuvien lääkärien voimin.
Joo, ehtiihän sitä syksyllä synnyttelemään kun on enemmän henkilökuntaa. Haloo, aivan kuin voisit asiaa itse päättää.
Moni tähtää juuri tuohon heinäkuuhun perheen lomien takia. Tyhmää, kun riskit ovat suuremmat, mutta näitä ei ymmärretä. Suurin osa nuorista naisista raskautuu kertaheitolla ja parissa kuukaudessa eli kyllä vaan aikaan vaikutetaan paljonkin.
Ei kannata kovin suunnitella. Itse toivoin heti kaikki puudutukset esikoiselle.
Toisin kävi. Synnytys olikin niin helppo, että en puudutuksia tarvinnut. Ainoa, mikä kävi tosi kipeää oli ponnistusvaihe ja se kesti 4 minuuttia.
Muihin synnytyksiin en suunnitelmia tehnytkään ja hyvä oli, koska jokainen synnytys oli ihan erilainen. Kolmannen kohdalla rukoilin epiduraalia heti ovesta sisään astuessani. Sattui niin piristi
Viiden äiti