Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut stressata synnytystä neuvolan terkan takia
30.06.2022 |
Onko tosiaan niin, että synnärille pitää etukäteen kirjoittaa käsikirjoitus, miten tuleva synnytys tapahtuu? Siltä se nimittäin on alkanut tuntumaan kun terkkarin puheita kuuntelee. Kahden kuukauden päästä on esikoisen laskettu aika. En ole koskaan pelännyt synnytystä. Olen tutustunut synnytyksen eri vaikeisiin, kivunhoitoon yms synnytykseen liittyvään, myös komplikaatioihin, mutta minulla ei ole mitään erityistoiveita synnytyksen suhteen. Kunhan vauva saadaan ulos tavalla tai toisella.
Tämä toiveettomuus on alusta asti ollut terkkarille ongelma. Eilenkin sain taas neuvolassa tiukan saarnan kuinka "sinun pitäisi nyt viimeistään ruveta miettimään omia ajatuksia ja toiveita synnytyksen suhteen. Ei synnärille ihan noin vaan kannata marssia!"
Nyt stressaan sitä, että olen kätilöiden näkökulmasta hankala potilas kun en etukäteen tiedä, mitä toivon synnytyksen suhteen.
Kommentit (133)
Valehtelet. Tai sitten joko terkka on kovin kokematon kirjanoppinut tai kaikki on perusteellisesti muuttunut omista neuvola-ajoista. Silloin ei ollut tarjolla edes synnytysvalmennusta vaan neuvolan kätilö(!) sanoi "kyllä ne siellä sitten neuvoo". Perustelu oli se, että ei se kuitenkaan aina mene käsikirjoituksen mukaan. Kuten eräät ovat tähän ketjuun kirjoittaneet, ennakkotoiveet ja vaatimukset ovat usein täysin turhia ainakin ensisynnyttäjällä.
Jos tämä on totta, niin miksi on vaikeaa kirjoittaa lapulle toive "mahdollisimman kivuttomasti ja helposti". Kun tännekin osaat kirjoittaa, niin varmaan osaat kirjoittaa tuonkin.
Toisena toiveena voit kirjoittaa "ammattitaitoinen henkilökunta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et mitenkään voi suunnitella tulevaa synnytystä, vain valinta esim. vedessä tapahtuva tms., seuraat kätilön ohjeita ja toimit niiden mukaan.
Kaikki eivät kivunlievitystä tarvitse mutta pyydä sitä jos siltä tuntuu.
Itsellä kaksi synnytystä, ensimmäinen perätilassa, ei kivunlievitystä lainkaan, minulla on korkea kipukynnys.
Monella tuntuu olevan ajatus, että käsikirjoitus tehdään toteutettavaksi. Uskon että tarkoitus on vain luoda tunnetta siitä, että on edes JOTENKIN valmistautunut; vaikka kaikki muuttuisi, homma lähtee mietityltä pohjalta eli on ainakin perustietoa eri mahdollisuuksista.
Ei menettelyihin tutustumisen kanssa kannata olla laiska. Sillä ne ovat jotain mitä itselle potentiaalisesti tehdään... ja vastuu rutiinitoimenpideiden riskeistä on viime kädessä potilaalla, äidillä: hän suostui, sai vapaasti valita. Yksilöllisyydestä ei voida sairaalassa kaikkea tietää, joten hoito on keskimääräistä.
Kun jokin ei mene ideaalisesti ja on kuitenkin "normaalin" rajoissa, "hinnan" maksaa lapsi, äiti, perhe. Käytännössä suuriltakin murheilta saattaisi välttyä, jos ei turvautuisi helpoimpaan eli laiskuuteen. Helpoimmasta saattaakin tulla vaikeinta, koska ei ollut tietoa toimia suuremmalla todennäköisyydellä itselle sopivalla tavalla.
Sivistynyt äiti on joustavanakin VASTUULLINEN. Vaihtoehtoiset menetelmät eivät "tule puskista": ne ovat mahdollisuuksia, eivät uhkia.
On monia tapoja, miten luonnollisen tapahtuman, syntymän, voi hyvää tarkoittaessaan sabotoida.
Jos äiti alkaisi hätäillä, sikiö olisi vaarassa. Istukka -> syntymävalmis sikiö kestää hyvin rajallisesti äidin liikuntaa, stressiä - hengityksen epätasaisuutta - reagoiden siihen pulssin laskulla ("sydänäänet katoaa").
Edes jotenkuten itseään sivistänyt äiti tiedostaa olevansa aktiivinen osa synnytystä, hallitsevampi - eikä tällä ole mitään tekemistä ponnistusten kanssa. Hyvä syntymä ei niitä välttämättä vaadi ollenkaan ponnistuksia, itse asiassa ne joskus aiheuttaa vain sektion tarpeen (hapensaanti häiriintyy, kohtu väsyy) ja ovat siis turvallisuusriski. Joillekin potilaille hallinnan tunne on tärkeää, ja se liittyy sikiön hyvinvoinnin turvaamiseen.
Syntymähän on spontaani tapahtuma, ei äidin työn tulos!!! Monella ehkä väärä käsitys siitä, että vauva pitäisi puskea ulos syntymä ei todellakaan perustu siihen. KOHTU TEKEE TYÖN. Äidin tehtävä on kestää, sekä olla vaarantamatta sikiön tilaa.
Oeriaatteessa on siis psyykkisesti tärkeää, että äiti kokee tietävänsä jotain synnytyksestä jo etukäteen. Vaikka syntymä sitten tilanteen mukaan eteneekin.
Paras ponnistelu synnytykseen on psyykkinen (itsesivistys, luottamus), ei fyysinen!
Sitten kun sydänäänet alkoi heitellä ja avautuminen ei enää edennyt, mentiin sektioon.
Sektion pystyy ehkä välttämään hengittämällä samaan tapaan, kuin jos olisi hyperventilaatio eli aina pidättelemään hengitystä hiukan. Uupumuksesta seuraa helposti hyperventilaatio ilman, että potilas sitä itse huomaa mutta se näkyy sikiön pulssin hrikkenemisestä.
Lisäksi on tärkeää olla asennossa, jossa lapsi saa parhaiten happea: vatsan roikkuessa alaspäin, tai vasemmalla kyljellä maatessa.
Näitä kannattaa joka tapauksessa soveltaa, myös matkalla sektioon (elleivät neuvoni auta nopeasti, tyyliin minuutissa, KOMPENSOIDEN sektion tarpeen), jotta lapsen kärsimys olisi minimaalista. Meneehän siinä ainakin 5 min ennen kuin vauva saataisiin leikattua pois ja se on pitkä aika kärsiä heikosta hapensaannista, kun parempaakin voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun sydänäänet alkoi heitellä ja avautuminen ei enää edennyt, mentiin sektioon.
Sektion pystyy ehkä välttämään hengittämällä samaan tapaan, kuin jos olisi hyperventilaatio eli aina pidättelemään hengitystä hiukan. Uupumuksesta seuraa helposti hyperventilaatio ilman, että potilas sitä itse huomaa mutta se näkyy sikiön pulssin hrikkenemisestä.
Lisäksi on tärkeää olla asennossa, jossa lapsi saa parhaiten happea: vatsan roikkuessa alaspäin, tai vasemmalla kyljellä maatessa.
Näitä kannattaa joka tapauksessa soveltaa, myös matkalla sektioon (elleivät neuvoni auta nopeasti, tyyliin minuutissa, KOMPENSOIDEN sektion tarpeen), jotta lapsen kärsimys olisi minimaalista. Meneehän siinä ainakin 5 min ennen kuin vauva saataisiin leikattua pois ja se on pitkä aika kärsiä heikosta hapensaannista, kun parempaakin voisi olla.
Ekasta kappaleesta unohtui lainausmerkit! Se on siis eri kirjoittajan, ja sitä kommentoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska ne haluaa sun hoitavan homman mahdollisimman pitkälle yksin. Hoitajapula ja lomat. Onnea matkaan! Synnytys on hirveää ja mitä vaan voi sattua. Kaikille kavereille on käynyt esikoisen synnytyksessä jotain kamalaa pelottavaa ja äärimmäisen kivuliasta. Seuraava menee jo Vähön Paremmin..:) En yhtään ihmettele kettei lapsi enää tehsä.
Lopeta!
Miksi pitäisi olla olla hiljaa tosiasioista? Suomen synnärit ovat retuperällä eivätkä kaikki synnyttäjät edes mahdu osastolle. Ottakaa selvää realiteeteista. Tälläkin palstalla on paljon huonoja kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi siis olla ihan hyvä mentaalinen harjoitus, kokeilla "liimata" teoriaa mielikuvaan itsestä ja vauvasta, mikäli vauvasta on riittävä ajatus. Se teoria ei kuitenkaan tule olemaan irti omasta kehosta.
Hölyn pölyä sellaiset käsikirjoitukset. Minäkin ajattelin, että rauhassa lasken supistusten tiheyttä ja niiden tullessa 10-15 minuutin välein siirryn naistenklinikalle, saan puudutukset ja sitten synnytään pienokaisen. Aamulla klo 5 alkoivat rajut supistukset. Mies ryntäsi hakemaan autoa. Minä vedin päälleni jonkun mekon. Kiireesti mentiin ja lapsi syntyi Naistenklinikan käytävälle klo 5.40 ilman puudutuksia ja ilman käsikirjoitusta. Terve tyttöhän se siellä hätäili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idea on kirjoittaa toiveet etukäteen paperille. Kun synnytys käynnistyy, et taatusti saa mitään järkevää ajatusta sanottua. Mieti nyt ainakin etukäteen kivunlievitys mitä haluat. Jos et edes tiedä etukäteen vaihtoehtoja, et osaa mitään toivoakaan.
Hyvä tiedostaa esim. että epiduraalia et tule saamaan, jos et kirjoita sitä etukäteen. Siihen tarvitaan anestesialääkäri laittamaan ja sitä ei laiteta enää viime hetkellä.
Vesisynnytys ja epiduraali taas eivät sovi yhteen. Näistä ei vaan kerrota neuvolassa, vaikka pitäisi. Neuvolan terkoista osalla viiraa päästään, osalla nostaa päätään sairaalloinen kontrollinhalu ja tarve kiusata asiakkaita. Ei siis kirjoiteta suunnitelmaa, vaan toiveita.
Sairaaloissa on tosi paha hoitajapula kesäisin, kun on vakituisten lomia. Itse en synnyttäisi enää kesällä niin vaarallista puuhaa se on kätilö/ lääkäriharjoittelijoiden kanssa. Kesäisin yliopistosairaalat pyörivät gynekologiaan erikoistuvien lääkärien voimin.
Joo, ehtiihän sitä syksyllä synnyttelemään kun on enemmän henkilökuntaa. Haloo, aivan kuin voisit asiaa itse päättää.
Haloo, kirjoittaja varmaan tarkoitti, että lastenteon voi ajoittaa niin, ettei laskettu aika ole kesällä. Asioita voi suunnitella, ei tarvotse olla tuuliajolla.
On ehkä huolestuttavaa, jos eri menetelmistä ei synny minkäänlaista mielikuvaa oman kehon suhteen. Tai siis, kehon suhteesta menetelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös muistaa, että LASKETTU AIKA EI OLE IDEAALINEN, VAAN TODENNÄKÖINEN. Ihanteellinen aika normaaliraskaudessa on PIDEMPI, kuin laskettu aika!
Mulla ei ollut ekalla kerralla mitään toiveita etukäteen ja tokalla ja kolmannella kerralla toivoin, että jos menisi about yhtä hyvin kuin ekan kanssa. Joka kerta olo pikkaisen erilainen, mikä oli mulle hyvin ok. Uskon, että "vaatimaton" asenne suojasi pettymyksiltä ja vähensi stressiä, mikä tilanteessa voi syntyä. Luotin kätilöihin ja heidän avullaan vauvat syntyi sujuvasti. Ongelmatilanteitakin tuli ja osasivat ratkaista ne minua säikäyttämättä pahemmin. Mikään ei jäänyt vaivaamaan vaan olin tyytyväinen kun vauvat syntyneet ja pääsin keskittymään siihen vauvaan. Yksi joutui teholle ja kaksi melkein sillä kaikki syntyivät pienipainoisina ja keltaisena, yhdellä oli muutakin, joten harmitus siitä, että synnytys hoidettiin eri tavalla hyvin kuin kuvittelin, olisi ollut älytöntä. Tietysti jos synnytys hoidettu päin p:tä ja jostain syystä toiveiden vastaisesti niin ymmärrän, että tuntuu pahalta, mutta ei välttämättä edes se toiveen toteuttamattomuus. Kuitenkin synnyttäminen on sellainen tilanne, jossa pitää pystyä luottamaan kätilöihin/lääkäreihin ja jokainen varmaan toivoo, etteivät ne mokaa tai kohtele huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään en kirjoittanut, hups ja lapsi syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Mitään en kirjoittanut, hups ja lapsi syntyi.
Sama täällä. Kaksi synnytystä takana, enkä ole kirjoittanut mitään siihen neuvolan antamaan synnytys toive lappuseen. Eikä ne synnytys sairaalassa sen perään kysynykään. Tietenkin kysyivät onko jotain tiettyä toivetta, esim kivun lievityksen kanssa.
Turhaan sitä stressamaan.
Muakin ohjeistettiin kovasti kirjoittamaan jotain toivelistaa sinne synnärille. En oikein ymmärtänyt, mitä järkeä siinä oli, kun tiesin ettei se synnytys todennäköisesti mene odotusteni mukaan, kerran olin ensisynnyttäjä enkä mitenkään voisi tietää, millaista se sitten oikeasti olisi ja millä tahdilla synnytys etenisi minun kihdallani. Lähinnä ahdisti, että toivelista saisi minut kokemaan turhaa pettymystä ja saisi minut tuntemaan itseni naurettavaksi jälkikäteen, kun olisi ollut niin typerät ja epärealistiset luulot kaikesta.
Näitäkin synnytystarinoita tiesin, joissa kätilöt sitten pyrkivät noudattamaan toivelistaa pilkulleen ja vetosivat, että "no mutta ethän sinä tämän listan mukaan halua mitään kivunlievitystä", kun ensisynnyttäjä tuleekin toisiin ajatuksiin tositilanteessa. "Joo anteeksi, olen tyhmä ja naiivi ensisynnyttäjä, olisihan minun tottakai pitänyt tietää, ettei tämä nyt menekään ihan niinkuin kuvittelin!"
Toivelista asetti minut myös ikäänkuin jonkun palveltavan asiakkaan asemaan: "Joo haluan ehdottomasti vesisynnytyksen ja epiduraalin, kiitos." Mitä hotellilomaa lisämukavuuksilla tässä muka ollaan varaamassa?
Ja suunnitellulle sektiollehan se esikoinen lopulta meni perätilan takia, aivan turhaan olisin mitään toivelistoja kirjoitellutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hölyn pölyä sellaiset käsikirjoitukset.
Termi kai on ap:n keksimä.
Ihmiset ei ymmärrä menettelyn taustalla olevaa psykologiaa.
Ei se niin mene, että "Kunhan vauva saadaan ulos tavalla tai toisella" - hätäsektiota on kaikin keinoin vältettävä, koska se on vaaratilanne sekä lapselle että äidille.
Sinun ei oikeastaan tarvitse tehdä synnytyksessä muuta kuin huolehtia asentosi, liikkeidesi (olettaen, ettet ole tunnoton) ja hengityksesi kautta, että kestät kivun - onneksi kipu tulee jaksoittain ja välillä saa levätä.
Selinmakua kannattaa välttää, sattui tai ei, sillä sikiö ei saa siinä parhaiten happea. Synteettista oksitosiiniakin kannattaa välttää, ellei hätätapaus. Suosittelen vähän ilokaasua paraservikaalipuudutteita, ei muuta.