Miksi meitä painostetaan tekemään lapset pienellä ikäerolla?
Perheessämme on pian 1 v täyttävä lapsi. Raskaus oli todella vaikea ja vasta nyt vauvavuoden lopulla alan olla fyysisesti kunnossa vaikean raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Vauvallamme oli alussa isoja terveyshaasteita, joiden takia molempien vanhempien jaksaminen on ollut koetuksella. Vaikka arki on nyt sellaista " normaalia vauvaperheen elämää" ja nyt jo helpompaa, niin ei jakseta tässä vaiheessa mitään ylimääräistä, vaan keskitytään toipumaan tuosta vaikeasta ajasta. Tukiverkkoja ei ole lainkaan, joten arki lapsen kanssa on täysin minun ja miehen hoidettavana. Emme kumpikaan jaksaisi mieheni kanssa nyt uutta raskausaikaa ja vauvavuotta. Haluamme keskittyä tähän lapseen ja taata hänelle mahdollisimman hyvän varhaislapsuuden. Emme edes ole varmoja, haluammeko toista lasta, vaikka vauva todella rakas onkin. Olemme ajatelleet, että katsomme toisen lapsen mahdollisuutta parin kolmen vuoden päästä. Raskaus oli keholleni todella rankka ja tarvitsen aikaa toipua rauhassa ja kerätä voimia. En halua tässä vaiheessa tehdä päätöstä mahdollisesta toisesta lapsesta, enkä kyllä toista raskautta nyt jaksaisikaan.
Nyt vauvan lähestyessä vuoden ikää on alkanut tulla painostusta, että meidän pitäisi tehdä pian toinen lapsi, jotta vauva saisi itselleen sisaruksen pienellä ikäerolla. Näitä kommentteja on tullut niin tutuilta kuin hyvin etäisiltäkin ihmisiltä. Miksi ihmeessä ihmiset painostavat, että lapset pitäisi tehdä pienellä ikäerolla? Kurjaa tuo painostaminen siksikin, kun eiväthän ihmiset edes tiedä, voinko saada lisää lapsia. Siinäkään ei mielestäni ole mitään pahaa, jos yksi lapsi on riittävästi tai haluaa sisaruksille isomman ikäeron.
Kommentit (87)
Just luin ketjua, jossa harmiteltiin sitä, miten vaikea on saada vauva ja taapero illalla nukkumaan. Että ei ole helppoa noiden pienten ikäerojen kanssa!
Haluavat teidät samaan satimeen kuin itse ovat aikanaan joutuneet tekemällä lapset lyhyen ajan sisällä.
Joten jos teillä ei oikeesti ketään, niin jätä lapsi tekemättä!
Juu ei pienellä ikäerolla lapsia. Vanhempi lapsi helposti unohtuu ja taaperokin tarvitsee vanhempia eikä sisarusta. Sisarukset eivät välttämättä edes tule toimeen keskenään.
Viisautta tunnistaa, jos oma jaksaminen ei riitä kahden vaippaikäisen kanssa yhtä aikaa. Eikä se pieni ikäero mitään lämpimiä välejä takaa sisaruksille. Tiedän monia sisaruksia, jotka ovat joko lapsena ja/tai aikuisena olleet todella riitaisia, vaikka ikäero on pieni.
Kai tuo on osalle sellainen klisee, että kyllähän nyt lasten pitää olla mahdollisimman saman ikäisiä? Kuvitellaan, että samaan syssyyn menee ne yövalvomiset, vaipparumbat ja muut. Ei ne mene. Vuosikaudet putkeen tuota hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jännä juttu. Meille ei ole kukaan sanonut moista, ei tuttu eikä tuntematon. Onkohan meillä kuulossa vikaa? Vai olemmeko niitä, jotka eivät koko ajan odota kuulevansa loukkauksia.
aika monille tullaan sanomaan tästä. meillä lapsi oli n. 2 kk, kun ekat tuli jo kyselemään, että koskas seuraavaa aletaan tekemään...
Ja meillä taas kauhisteltiin, kun saatiin tasan vuoden ikäerolla lapset. Vaikka meille se oli ok. Molemmat lopulta aika helppoja ja meille tuo sopi hyvin. Enkä ymmärrä tuota, että sanotaan kuinka se isompi lapsi ei saa olla rauhassa vauva. Miksi ei saa? Kyllä meillä sai olla, minulla oli silloin 2 vauvaa. Toki ei saa enää jakamatonta huomiota, mutta eihän sitä saa se toinenkaan lapsi. Ikinä. Rauhassa sai molemmat kasvaa ja kehittyä. Nykyäänkin parhaat kaverukset. Mutta jos joku haluaa isommalla ikäerolla, mikäs siinä. Jokaisen oma asia.
Koska kun huomaatte mitä on edessä, saatatte jättää toisen kokonaan tekemättä.
Meillä on n 5 vuoden ikäero, aiettä kun on hyvä! Lapset pitää tehdä silloin kun itsestä tuntuu, se on mun vinkki. Jos on rankkaa niin voi olla että tuntuu vasta siinä 4 vuoden kohdalla ja se on täysin ok. Meidän lapset tykkää toisistaan, pienempi on pieni ja isompi iso, ei ole kilpailua ja isompi jo osaa kaiken ja opettaa pienempää. Ihan mahtavaa.
No alotitko sitten e pillerit ? Yleensä lapsia tulee pienellä ikäerolla kun ei enää aloteta ehkäisyä, kun ajatellaan ettei vahinko haittaa
Riippuu varmaan iästä. Näin lähempänä 40 -ikävuotta ei todellakaan lähdettäisi enää samaan rumbaan uudestaan (lapsi on nyt 3v). Ja että nyt pitäisi elää vauvavuosi uudelleen? Ei, ei ikinä. Mietimme kyllä tarkkaan ja monelta eri kantilta, kun vauva oli vielä alle vuoden ikäinen, että mitä tehdään. Silloin olisi ollut se hetki. Kaikki vain samaan syssyyn ja sitten takaisin töihin ja elämään normaalia arkea. Nyt se ei ole enää mahdollista.
Sama juttu, kommentteja tulee tutuilta ja tuntemattomilta. Esimerkiksi hankinnoista 6kk tyttövauvalle olen saanut eri ihmisiltä kommenttia, että ei nyt tuollaista kannata ostaa kun pitää ajatella jo seuraavaa ja mitä sitten kahden kanssa tarvitsette, sehän voi olla poika, et voi ostaa vaaleanpunaista! No enpä jaksanut edes selittää että ei ole käynyt mielessäkään vielä edes harkita toista. Antakaa mun nauttia juuri tästä lapsesta!
Mua painostettiin kaltoinkohtelemaan lapsiani ja syyllistettiin kun en niin tehnyt. Hassua että puhun menneessä aikamuodossa, kun se ei ole loppunut vieläkään.
Olen tosin opetellut olemaan välittämättä niin ehkä se ei siksikään tunnu olevan enää nykypäivää.
Jokainen eläköön niin kuin parhaimmakseen näkee. Et sinä asuntoasikaan sisusta naapurin toivomalla tavalla ja lisääntyminenkin on jokaisen oma asia
Näihin kannattaa aina vastata ihan tahallaan jotain raflaavaa, esim. että kohtuni jouduttiin poistamaan. Tukkii turvat oikein hyvin.
Ihan hyvin ne pärjää keskenään vähän isommallakin ikäerolla, minulla ensimmäisen ja viimeisen ero 28 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jännä juttu. Meille ei ole kukaan sanonut moista, ei tuttu eikä tuntematon. Onkohan meillä kuulossa vikaa? Vai olemmeko niitä, jotka eivät koko ajan odota kuulevansa loukkauksia.
aika monille tullaan sanomaan tästä. meillä lapsi oli n. 2 kk, kun ekat tuli jo kyselemään, että koskas seuraavaa aletaan tekemään...
Aika harvalle loppujen lopuksi. Vain kaikestaloukkaantujat keksivät, että heitä painostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Näihin kannattaa aina vastata ihan tahallaan jotain raflaavaa, esim. että kohtuni jouduttiin poistamaan. Tukkii turvat oikein hyvin.
Tää on hyvä vastaus. Kun se toinen sitten syntyy 4-5 vuoden kuluttua, niin saa kuulla, että lapsi on adoptoitu, koska "sun kohtuhan poistettiin".
Ovatko ne kommentit oikeasti painostusta vai vain jotain hölötystä?