Lue keskustelun säännöt.
Miksi meitä painostetaan tekemään lapset pienellä ikäerolla?
14.04.2022 |
Perheessämme on pian 1 v täyttävä lapsi. Raskaus oli todella vaikea ja vasta nyt vauvavuoden lopulla alan olla fyysisesti kunnossa vaikean raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Vauvallamme oli alussa isoja terveyshaasteita, joiden takia molempien vanhempien jaksaminen on ollut koetuksella. Vaikka arki on nyt sellaista " normaalia vauvaperheen elämää" ja nyt jo helpompaa, niin ei jakseta tässä vaiheessa mitään ylimääräistä, vaan keskitytään toipumaan tuosta vaikeasta ajasta. Tukiverkkoja ei ole lainkaan, joten arki lapsen kanssa on täysin minun ja miehen hoidettavana. Emme kumpikaan jaksaisi mieheni kanssa nyt uutta raskausaikaa ja vauvavuotta. Haluamme keskittyä tähän lapseen ja taata hänelle mahdollisimman hyvän varhaislapsuuden. Emme edes ole varmoja, haluammeko toista lasta, vaikka vauva todella rakas onkin. Olemme ajatelleet, että katsomme toisen lapsen mahdollisuutta parin kolmen vuoden päästä. Raskaus oli keholleni todella rankka ja tarvitsen aikaa toipua rauhassa ja kerätä voimia. En halua tässä vaiheessa tehdä päätöstä mahdollisesta toisesta lapsesta, enkä kyllä toista raskautta nyt jaksaisikaan.
Nyt vauvan lähestyessä vuoden ikää on alkanut tulla painostusta, että meidän pitäisi tehdä pian toinen lapsi, jotta vauva saisi itselleen sisaruksen pienellä ikäerolla. Näitä kommentteja on tullut niin tutuilta kuin hyvin etäisiltäkin ihmisiltä. Miksi ihmeessä ihmiset painostavat, että lapset pitäisi tehdä pienellä ikäerolla? Kurjaa tuo painostaminen siksikin, kun eiväthän ihmiset edes tiedä, voinko saada lisää lapsia. Siinäkään ei mielestäni ole mitään pahaa, jos yksi lapsi on riittävästi tai haluaa sisaruksille isomman ikäeron.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein usko, että kukaan sua ap "painostaa" tekemään lapset pienellä ikäerolla... Kunhan puhelevat ja utelevat, mikä sekin on toki hieman ajattelematonta, tunnen monia jotka nimenomaan halusivat lapset max 2-3v ikäerolla, eikä se sitten onnistunutkaan niin helposti, oli monta keskenmenoa tai ei vaan tärpännyt yhtä nopeasti kuin esikoisesta. Näille ihmisille tuollaiset kommentit on suolaa haavaan.
Ja totta tuokin, että raskaudet, synnytykset ja vauva vuodet on erilaisia! Itselläni kaikki nuo oli helppoja, palauduin synnytyksestä nopeasti, vauva oli terve ja aina aurinkoinen, joten kun tulin uudelleen raskaaksi lapsen ollessa noin 1,5v, koin että tää on just oikea aika! Joku jolla kaikki ei ole mennyt yhtä putkeen, ei varmasti edes harkitsisi toista lasta tuossa vaiheessa. Eikä kenelläkään ulkopuolisella ole siihen mitään varaa "painostaa"
Teit niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin. Teet lapset 2v ikäerolla, olet hullu ja ajattelematon. Jos ikäero on yli 3 vuotta, joku marisee kuinka "lapsilla ei ole edes yhteisiä leikkejä kun on noooiiiin iso ikäero". Jos laitat lapsen päiväkotiin 1,5-vuotiaana ja palaat töihin, olet itsekäs uraäiti joka traumatisoi lapsensa. Jos hoidat lapset kotona heidän ekat 2-4 elinvuotta, olet itsekäs kun et mene töihin tienaamaan verotuloja.
Teette niinkuin teidän perheelle tuntuu oikealta, viis muista!!!
N33
Haha, tää on niin totta! Sitten vielä ne kommentit, kuinka lapsia "pitää" olla taloudessa molempia sukupuolia. Tyyliin ne joilla kaksi poikaa, saa kuulla kuinka "kyllä teidän nyt pitää se tyttö vielä tehdä!" (Mitä?!)
Tai toisinpäin oli meillä, esikoinen tyttö ja keskimmäinen poika. Kun paljastettiin, että odotamme kolmatta lasta, ekat kommentit eivät olleet onnittelut, vaan "Miksi ihmeessä? Teillä on jo tyttö JA poika, miksi vielä kolmas?"???? :D
Öööö... Okei. Iha kuin niitä lapsia pelkän sukupuolen takia "tehtäisiin" X määrä :D meille on ollut aina selviä, että ihannelapsilukumme on 3 lasta. Ihan sama, vaikka kaikki olis esim tyttöjä, kolme niitä olis silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näihin kannattaa aina vastata ihan tahallaan jotain raflaavaa, esim. että kohtuni jouduttiin poistamaan. Tukkii turvat oikein hyvin.
Mun mies aina vastasi näihin kyselyihin että joka ilta yritetään kovasti. Kovin hiljaisiksi menivät kyselijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein usko, että kukaan sua ap "painostaa" tekemään lapset pienellä ikäerolla... Kunhan puhelevat ja utelevat, mikä sekin on toki hieman ajattelematonta, tunnen monia jotka nimenomaan halusivat lapset max 2-3v ikäerolla, eikä se sitten onnistunutkaan niin helposti, oli monta keskenmenoa tai ei vaan tärpännyt yhtä nopeasti kuin esikoisesta. Näille ihmisille tuollaiset kommentit on suolaa haavaan.
Ja totta tuokin, että raskaudet, synnytykset ja vauva vuodet on erilaisia! Itselläni kaikki nuo oli helppoja, palauduin synnytyksestä nopeasti, vauva oli terve ja aina aurinkoinen, joten kun tulin uudelleen raskaaksi lapsen ollessa noin 1,5v, koin että tää on just oikea aika! Joku jolla kaikki ei ole mennyt yhtä putkeen, ei varmasti edes harkitsisi toista lasta tuossa vaiheessa. Eikä kenelläkään ulkopuolisella ole siihen mitään varaa "painostaa"
Teit niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin. Teet lapset 2v ikäerolla, olet hullu ja ajattelematon. Jos ikäero on yli 3 vuotta, joku marisee kuinka "lapsilla ei ole edes yhteisiä leikkejä kun on noooiiiin iso ikäero". Jos laitat lapsen päiväkotiin 1,5-vuotiaana ja palaat töihin, olet itsekäs uraäiti joka traumatisoi lapsensa. Jos hoidat lapset kotona heidän ekat 2-4 elinvuotta, olet itsekäs kun et mene töihin tienaamaan verotuloja.
Teette niinkuin teidän perheelle tuntuu oikealta, viis muista!!!
N33
Haha, tää on niin totta! Sitten vielä ne kommentit, kuinka lapsia "pitää" olla taloudessa molempia sukupuolia. Tyyliin ne joilla kaksi poikaa, saa kuulla kuinka "kyllä teidän nyt pitää se tyttö vielä tehdä!" (Mitä?!)
Tai toisinpäin oli meillä, esikoinen tyttö ja keskimmäinen poika. Kun paljastettiin, että odotamme kolmatta lasta, ekat kommentit eivät olleet onnittelut, vaan "Miksi ihmeessä? Teillä on jo tyttö JA poika, miksi vielä kolmas?"???? :D
Öööö... Okei. Iha kuin niitä lapsia pelkän sukupuolen takia "tehtäisiin" X määrä :D meille on ollut aina selviä, että ihannelapsilukumme on 3 lasta. Ihan sama, vaikka kaikki olis esim tyttöjä, kolme niitä olis silti.
Mä veikkaan, että nykyään kahden lapsen ideaali on niin vahva, että ihmiset olettaa kolmannen/neljännen lapsen teossa syyn olevan tuo, että halutaan vielä puuttuva tyttö /poika.
Törppö ajatusmaailma kyllä!
Vierailija kirjoitti:
En nyt oikein usko, että kukaan sua ap "painostaa" tekemään lapset pienellä ikäerolla... Kunhan puhelevat ja utelevat, mikä sekin on toki hieman ajattelematonta, tunnen monia jotka nimenomaan halusivat lapset max 2-3v ikäerolla, eikä se sitten onnistunutkaan niin helposti, oli monta keskenmenoa tai ei vaan tärpännyt yhtä nopeasti kuin esikoisesta. Näille ihmisille tuollaiset kommentit on suolaa haavaan.
Ja totta tuokin, että raskaudet, synnytykset ja vauva vuodet on erilaisia! Itselläni kaikki nuo oli helppoja, palauduin synnytyksestä nopeasti, vauva oli terve ja aina aurinkoinen, joten kun tulin uudelleen raskaaksi lapsen ollessa noin 1,5v, koin että tää on just oikea aika! Joku jolla kaikki ei ole mennyt yhtä putkeen, ei varmasti edes harkitsisi toista lasta tuossa vaiheessa. Eikä kenelläkään ulkopuolisella ole siihen mitään varaa "painostaa"
Teit niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin. Teet lapset 2v ikäerolla, olet hullu ja ajattelematon. Jos ikäero on yli 3 vuotta, joku marisee kuinka "lapsilla ei ole edes yhteisiä leikkejä kun on noooiiiin iso ikäero". Jos laitat lapsen päiväkotiin 1,5-vuotiaana ja palaat töihin, olet itsekäs uraäiti joka traumatisoi lapsensa. Jos hoidat lapset kotona heidän ekat 2-4 elinvuotta, olet itsekäs kun et mene töihin tienaamaan verotuloja.
Teette niinkuin teidän perheelle tuntuu oikealta, viis muista!!!
N33
Näinpä! Ei kannata ottaa itteensä moisista kommenteista. Ihmiset nyt vaan on melko ajattelemattomia toisinaan.
Voihan sitä vaan sanoa ystävällisesti niin kuin asia on, että ei kyllä ole toinen lapsi nyt heti suunnitelmissa. Kyllä ihmiset on herkkähipiäisiä nykyään, ihan kuin muiden kommentit olisi jotenkin omaa elämää määritteleviä. Monet on ajattelemattomia ja kyselee mitä sylki suuhun tuo. kun tämän tiedostaa voi elää rauhassa kaikenmaailman törppöjenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisautta tunnistaa, jos oma jaksaminen ei riitä kahden vaippaikäisen kanssa yhtä aikaa. Eikä se pieni ikäero mitään lämpimiä välejä takaa sisaruksille. Tiedän monia sisaruksia, jotka ovat joko lapsena ja/tai aikuisena olleet todella riitaisia, vaikka ikäero on pieni.
No tämä juuri! En oikeastaan tule ollenkaan toimeen pari vuotta vanhemman isosiskoni kanssa. Melkein kymmenen vuotta nuorempi veljeni taas on todella läheinen ja rakas.
Ap ja miehensä ovat viisaita ja realistisia. Nauttikaa nyt lapsestanne ja siitä, että nyt on hieman helpompaa. Sitten JOS joskus siltä tuntuu, koittakaa saada toinen.
Ei ihminen tee lapsia vaan lapasia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vali vali, AP.
Ei teitä kukaan oikeasti painosta. Itse nyt kuvittelet ihmisten olevan KAUHEAN kiinnostuneita teidän elämästä ja olevan suunnattoman tosissaan, kun sanovat että lapset kannattaa hankkia pienellä ikäerolla.
He nyt sattuu olemaan sitä mieltä ja monet muut eri mieltä ja kaikki on kumminkin pariskunnan omissa käsissä.
Tulee sitä tokaistua kaikenlaista, mutta ei kukaan oikeasti ole niin kiinnostunut ja huolissaan kenenkään toisten asioista.
Ei ne yöuniaan menetä vaikka ette teekään lisää lapsia nyt juuri tai milloinkaan.
Jos itse siitä saat harmaita hiuksia, niin katso peiliin ja ole aikuinen.
En tiedä kumpi on vittumaisempi, pienen ikäeron vauvat vai joku 4v ikäero, mikä on tuttujen lapsilla.
Lapset eivät tule käytännössä ikinä leikkimään yhdessä tolla ikäerolla ja vasta aikuisina heistä seuraa toisilleen.
Isompi toi päikystä kaikki pöpöt ja vauva oli koko vauvavuoden kipeänä. Käytännössä isä hoitaa esikoista ja äiti vauvaa, kun lapset eivät voi puuhata mitään yhdessä.
Eli mieluummin ehkä kärsisin pienen ikäeron siinä ekoina vuosina, kuin koko lasten lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just luin ketjua, jossa harmiteltiin sitä, miten vaikea on saada vauva ja taapero illalla nukkumaan. Että ei ole helppoa noiden pienten ikäerojen kanssa!
Minun lapseni syntyivät 2 v 2 kk ikäerolla, ei koskaan mitään vaikeutta laittaa nukkumaan. Koululaisenakin sänkyyn piti mennä klo 21, hetken sai lukea sitten unta, viikonloppuna sama homma. Nauravat vieläkin (ovat n. 40 v), että klo 20.30 uutisten tunnari saa tuntemaan, että jaahas iltasuihkuun.
😂
Toisella lapsistani on kolme pientä, vanhin 3 v 5 kk ja nuorin kohta 6 kk, ei mitään ongelmaa, lapset menevät nukkumaan klo 20, siihen heidät on totutettu. Päiväunille keskimmäinen jää kun vain vie sänkyyn, ihania hoidettavia ovat.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi on vittumaisempi, pienen ikäeron vauvat vai joku 4v ikäero, mikä on tuttujen lapsilla.
Lapset eivät tule käytännössä ikinä leikkimään yhdessä tolla ikäerolla ja vasta aikuisina heistä seuraa toisilleen.
Isompi toi päikystä kaikki pöpöt ja vauva oli koko vauvavuoden kipeänä. Käytännössä isä hoitaa esikoista ja äiti vauvaa, kun lapset eivät voi puuhata mitään yhdessä.
Eli mieluummin ehkä kärsisin pienen ikäeron siinä ekoina vuosina, kuin koko lasten lapsuuden.
Onpa sinulla kaunis kielenkäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet normaalin keskustelun painostamisena? Oletko kertonut tuntemuksistasi? Ihmiset eivät puhu tuollaisia painostaakseen tai kiusatakseen, vaan siksi, että olis jotain keskusteltavaa. Säästäkään ei voi kokoajan keskustella...
Juuri tämä! Ei se ole mitään painostusta vaan smal talkia, kun katsoo että aha, noilla on yks kersa, niin tavallisimpia puheenaiheita on että jaa, mites synnytys meni, mites se nukkuu ja syö, meinaatteko tehdä heti sille kaverin... koska tosi monet tekee sen toisen, joka on oikeasti vahinko, ja sanovat sitten kaikille syyksi että tehtiin ekalle kaveri ja sit kärsitään.
Vierailija kirjoitti:
En puhu kenenkään kanssa lapsista! Jos joku yrittää puhua omistaan, ilmoitan, että ei voisi vähempää kiinnostaa, joten onko OK, että tätä aihetta ei käsitellä.
Miksi äidit loukkaantuvat, kun en ole kiinnostunut lisääntymisistään?
Ei ne siitä loukkaannu, vaan siitä että olet erittäin epäkohtelias, oli aihe mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos noin hankalaa ollut niin parempi levätä. Kun kaikki mennyt helposti niin jatkoa helpottaa se sisarus alle 3v. ikäerolla. Ei tarvitse itse kokoajan leikkiä lapsen kanssa ja pitää seuraa, meillä leikkivät paljon. yhdessä 10 vuotta, lopettivat vasta kun toinen meni yläasteelle ja aloittivat leikin/yhdessä viihtymisen kun pienempi oli 1v. ja isompi 3v. Nyt taas välit lämmenneet kun molemmat teinejä ja keskustelevat ja katsovat leffoja yhdessä.
Ei kun nimenomaan se ikäero pitää olla niin iso että se vanhempi osaa vahtia sitä nuorempaa, ja kyllä se vanhempi osaa leikittääkin sitä nuorempaa jos haluaa, hänhän on itsekin vielä lapsi tai hiljattain ollut lapsi. 4-6 vuotta on hyvä ikäero, eikä pidempiään huono ole. Ei sisarusten tarvitse 24/7 olla yhdessä ja leikkiä, lapset osaa leikkiä yksinkin vallan mainiosti, mulla on kaksoset ja hekin leikkivät joskus yhdessä ja joskus omiaan. Ja jos ei ole sisaruksia joiden kanssa leikkiä, niin onhan ne kaverit olemassa, kaksosillakin on isompana omat kaverinsa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi on vittumaisempi, pienen ikäeron vauvat vai joku 4v ikäero, mikä on tuttujen lapsilla.
Lapset eivät tule käytännössä ikinä leikkimään yhdessä tolla ikäerolla ja vasta aikuisina heistä seuraa toisilleen.
Isompi toi päikystä kaikki pöpöt ja vauva oli koko vauvavuoden kipeänä. Käytännössä isä hoitaa esikoista ja äiti vauvaa, kun lapset eivät voi puuhata mitään yhdessä.
Eli mieluummin ehkä kärsisin pienen ikäeron siinä ekoina vuosina, kuin koko lasten lapsuuden.
Mun lapsuudessa meitä oli neljä sisarusta 4-6 vuoden ikäerolla, tosin 4v. ei ollut päivähoidossa silloin kun äiti oli kotona vauvan kanssa, joten ei sairasteltu. Eikä meillä sairasteltu muutenkaan juurikaan vaikka oli monta kymmentä vuotta joku aina peruskoulussa kun esikoinen oli jo päässyt peruskoulusta kun kuopus syntyi. Nuo ikäerot oli todella hyvät, jokainen sai olla perheen vauva tarpeeksi kauan, ja oli sitten lastenvahtiapua. Esikoinen ohjasi hyvin nuorempia vielä senkin jälkeen kun oli itse muuttanut kotoa, otti mukaan matkoille ja nuoremmat kävi lomailemassa vanhemman sisaruksen luona jne.
Vierailija kirjoitti:
Kai tuo on osalle sellainen klisee, että kyllähän nyt lasten pitää olla mahdollisimman saman ikäisiä? Kuvitellaan, että samaan syssyyn menee ne yövalvomiset, vaipparumbat ja muut. Ei ne mene. Vuosikaudet putkeen tuota hommaa.
Tottakai valvominen menee nopeammin ohi, mutta hetkellisesti on pahempaa valvomista. Kahden vuoden ikäeron lapset eivät muuten ole leikkitovereita keskenään, koska ikäero on jo liian suuri.
Suurin osa vanhemmista selviää ilman "tukiverkkoja", joten kyse on jostain muusta, jos ei jaksa hoitaa edes yhtä lasta, kun vanhempiakin on kaksi. Moni yh hoitaa lapsensa ilman mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluavat teidät samaan satimeen kuin itse ovat aikanaan joutuneet tekemällä lapset lyhyen ajan sisällä.
Jaa, meillä on lapsia isolla sekä pienellä ikäerolla. Meillä oli helpompi tuo pienempi ikäero. Mutta kukin kokee asiat erilailla, on vain tympeää puhetta, että joku haluaisi jonkun johonkin satimeen. Toisilla toimii toinen ja toisilla toinen. Ja kukaan tuskin joutuu lapsia tekemään, se on aina viimekädessä oma valinta.
HÖPÖ HÖPÖ!
Moni on ihan suoraan sanonut, että halusi saattaa toisen yhtä vaikeaan tilanteeseen kuin missä itse on, ja siksi tyrkyttää pientä ikäeroa.
Jos miettii lapselle leikkikaveria sisaruksesta niin ikäerojen pitää olla max kaksi vuotta ja sekin on usein liikaa.
Jokainen tekee itse nämä päätökset, millä tahdilla lapsia hankkii. Toisilla on määräävänä henkinen tai fyysinen jaksaminen ja toisilla joku muu asia. Ongelma on, että esim. Väestöliitto toppuuttelee liian pieniä ikäeroja. Tästä syystä liian moni ei enää saa kahtakaan lasta tai perhe ei tunnu enää perheeltä, kun lapsilla on liian suuret ikäerot. Vasta aikuisena lapset sitten tutustuvat toisiinsa, jos enää tutustuvat.
Ihmisten jaksamistaso on niin yksilöllinen ja lapset ovat keskenään erilaisia.
Tännekin kun joku tuli valittamaan, miten ei kaksi aikuista pärjää lapsen kans kun yh:t pärjää:
Kaikki vauvat/lapset eivät ole helppoja. On täysin eri asia hoitaa helppoa vauvaa/lasta, kuin esim. paljon sairastelevaa, allergista lasta. Kaverillani oli todella helppo vauva, sanoi sen itsekin. Vauva nukkui täysiä öitä jo varhain, söi hyvin ja oli hyvällä tuulella melkein 24/7. Tekivät nopeasti toisen siihen perään, kun oli helppoa vauvan kanssa. Mulla taas oli huonosti nukkunut, allerginen lapsi ja ei todellakaan olisi ollut jaksamista toiseen vauvaan heti perään.
En nyt oikein usko, että kukaan sua ap "painostaa" tekemään lapset pienellä ikäerolla... Kunhan puhelevat ja utelevat, mikä sekin on toki hieman ajattelematonta, tunnen monia jotka nimenomaan halusivat lapset max 2-3v ikäerolla, eikä se sitten onnistunutkaan niin helposti, oli monta keskenmenoa tai ei vaan tärpännyt yhtä nopeasti kuin esikoisesta. Näille ihmisille tuollaiset kommentit on suolaa haavaan.
Ja totta tuokin, että raskaudet, synnytykset ja vauva vuodet on erilaisia! Itselläni kaikki nuo oli helppoja, palauduin synnytyksestä nopeasti, vauva oli terve ja aina aurinkoinen, joten kun tulin uudelleen raskaaksi lapsen ollessa noin 1,5v, koin että tää on just oikea aika! Joku jolla kaikki ei ole mennyt yhtä putkeen, ei varmasti edes harkitsisi toista lasta tuossa vaiheessa. Eikä kenelläkään ulkopuolisella ole siihen mitään varaa "painostaa"
Teit niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin. Teet lapset 2v ikäerolla, olet hullu ja ajattelematon. Jos ikäero on yli 3 vuotta, joku marisee kuinka "lapsilla ei ole edes yhteisiä leikkejä kun on noooiiiin iso ikäero". Jos laitat lapsen päiväkotiin 1,5-vuotiaana ja palaat töihin, olet itsekäs uraäiti joka traumatisoi lapsensa. Jos hoidat lapset kotona heidän ekat 2-4 elinvuotta, olet itsekäs kun et mene töihin tienaamaan verotuloja.
Teette niinkuin teidän perheelle tuntuu oikealta, viis muista!!!
N33