Lue keskustelun säännöt.
Miksi meitä painostetaan tekemään lapset pienellä ikäerolla?
14.04.2022 |
Perheessämme on pian 1 v täyttävä lapsi. Raskaus oli todella vaikea ja vasta nyt vauvavuoden lopulla alan olla fyysisesti kunnossa vaikean raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Vauvallamme oli alussa isoja terveyshaasteita, joiden takia molempien vanhempien jaksaminen on ollut koetuksella. Vaikka arki on nyt sellaista " normaalia vauvaperheen elämää" ja nyt jo helpompaa, niin ei jakseta tässä vaiheessa mitään ylimääräistä, vaan keskitytään toipumaan tuosta vaikeasta ajasta. Tukiverkkoja ei ole lainkaan, joten arki lapsen kanssa on täysin minun ja miehen hoidettavana. Emme kumpikaan jaksaisi mieheni kanssa nyt uutta raskausaikaa ja vauvavuotta. Haluamme keskittyä tähän lapseen ja taata hänelle mahdollisimman hyvän varhaislapsuuden. Emme edes ole varmoja, haluammeko toista lasta, vaikka vauva todella rakas onkin. Olemme ajatelleet, että katsomme toisen lapsen mahdollisuutta parin kolmen vuoden päästä. Raskaus oli keholleni todella rankka ja tarvitsen aikaa toipua rauhassa ja kerätä voimia. En halua tässä vaiheessa tehdä päätöstä mahdollisesta toisesta lapsesta, enkä kyllä toista raskautta nyt jaksaisikaan.
Nyt vauvan lähestyessä vuoden ikää on alkanut tulla painostusta, että meidän pitäisi tehdä pian toinen lapsi, jotta vauva saisi itselleen sisaruksen pienellä ikäerolla. Näitä kommentteja on tullut niin tutuilta kuin hyvin etäisiltäkin ihmisiltä. Miksi ihmeessä ihmiset painostavat, että lapset pitäisi tehdä pienellä ikäerolla? Kurjaa tuo painostaminen siksikin, kun eiväthän ihmiset edes tiedä, voinko saada lisää lapsia. Siinäkään ei mielestäni ole mitään pahaa, jos yksi lapsi on riittävästi tai haluaa sisaruksille isomman ikäeron.
Kommentit (87)
No kaikenlaista typerää "neuvoa" saa kuulla koko ajan, varsinkin raskauden ja vauvan kanssa, en ehkä ottaisi painostuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vuotta oli ikäero ja olihan se ihan hirveää. Leikkivät yhdessä mutta tappelut oli kamalia ja aina sai selvittää riitaa. Meillä nuorempi aiheutti riidat. Itse en voinut odottaa kun oli jo ikää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Joku edes kysyy asiasta = painostusta
Sano miehellesi että juoksee nyt, ennen kuin lapsia on lisää. Tuolet syyttämään häntä monesta asiasta tällä palstalla seuraavien vuosien aikana, ja ero on varma.
Miksi sitä edes pitäisi kysyä? Todella henkilökohtainen asia, johon voi liittyä vaikka mitä, mitä kysyjä ei tiedä. Ei kuulu kenellekään. Parempi pitää vaan suu kiinni.
Voivat sitten itse tehdä lisää lapsia, jos niitä niin kovasti haluavat. Muiden velvollisuus ei ole tehdä lapsia toisten iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jännä juttu. Meille ei ole kukaan sanonut moista, ei tuttu eikä tuntematon. Onkohan meillä kuulossa vikaa? Vai olemmeko niitä, jotka eivät koko ajan odota kuulevansa loukkauksia.
Olipas lohduttava kommentti. On se kiva, että joillakin menee vallan mainiosti. Kaikilla ei elämä ole aina yhtä ruusuilla tanssimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi koet normaalin keskustelun painostamisena? Oletko kertonut tuntemuksistasi? Ihmiset eivät puhu tuollaisia painostaakseen tai kiusatakseen, vaan siksi, että olis jotain keskusteltavaa. Säästäkään ei voi kokoajan keskustella...
Eikö todellakaan ole muita keskustelunaiheita kuin vatvoa ihmisten yksityisasioita. Myös neuvominen ilman pyyntöä on syvältä. Onneksi kaikki ihmiset eivät ole tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ne kommentit oikeasti painostusta vai vain jotain hölötystä?
Voisin veikata että on vain hölötystä mutta silti olen itsekin miettinyt miksi yleisesti ajatellaan että lapsilla pitäisi olla pieni ikäero.
Se on eri aihe. Aloitus on trollaus normaalista aiheesta. Jos aihe kiinnostaa, ja sitä haluaa käsitellä ILMAN TROLLIN SÄLÄÄ, on parempi tehdä uusi aloitus "puhtaalta pöydältä". Esimerkiksi: "Sisarusten ikäero - mielipiteitä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluavat teidät samaan satimeen kuin itse ovat aikanaan joutuneet tekemällä lapset lyhyen ajan sisällä.
Jaa, meillä on lapsia isolla sekä pienellä ikäerolla. Meillä oli helpompi tuo pienempi ikäero. Mutta kukin kokee asiat erilailla, on vain tympeää puhetta, että joku haluaisi jonkun johonkin satimeen. Toisilla toimii toinen ja toisilla toinen. Ja kukaan tuskin joutuu lapsia tekemään, se on aina viimekädessä oma valinta.
Nythän aiheena on MIELIPAHA muiden sanomisista. Ei ikäero..!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole lapsia ainakaan vielä, omasta tahdostamme, 10 vuotta yhdessä. Kerran muistan anopin vihjailleen lapsenlapsista, lisäksi yksi työkaveri otti tökerosti esiin, muuten ei kyllä ole kukaan kysellyt tai vihjaillut yhtään mitään. Olisiko ihmiskohtaista se vihjailu tai kysely?
Ehkä näiden trollien tarkoitus on nimenomaan hämärtää keskustelukulttuuria. Idioottimaisella sälällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aihe + idioottimainen ymppäys - > lähtökohdat aiheen sekavalle käsittelylle.
No eihän kaikki edes halua toista lasta. Eikä kaikki sitä ensimmäistäkään. Jokaisen oma asia ja ihmettelen miksi joku tuollaisia kyselee, itse en kyselisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaisin tuollaisille kyselijöille, että mikset itse tee lapsia jos niitä niin haluat.
Olen muuten ystävällinen ihminen, mutta tuollaisia kyselyitä en jaksaisi yhtään. Onneksi omasta lähipiiristä ei löydy tuollaisia.
Perheen sisäiset päätökset ovat perheen, ei ulkopuolisten päätöksiä. Molemmilla on puolensa ja isossa ikäerossa se, että molemmille on pikkulapsivaiheessa huomioimaton aika ( jos ikäero yli 6 vuotta ) ja isompi voi olla yli 13 vuotiaana apuna pienemmän perään katsomisessa. Kyllä yli 6 ikäerolla olevat leikkivät ja pelaavat keskenään. Lisäksi lapset sosiaalistuvat kodin ulkopuolisiin, esim. Naapuruston, harrastuksen tai päiväkodin/koulun kavereihin. Sosiaaliset lapset löytävät leikkiseuraa. Alle 2-3 vuotiaat ovat yksin leikkijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia ainakaan vielä, omasta tahdostamme, 10 vuotta yhdessä. Kerran muistan anopin vihjailleen lapsenlapsista, lisäksi yksi työkaveri otti tökerosti esiin, muuten ei kyllä ole kukaan kysellyt tai vihjaillut yhtään mitään. Olisiko ihmiskohtaista se vihjailu tai kysely?
Samanlainen tilanne, ei lapsia ja pian 9 vuotta yhdessä. Ei meiltäkään ole mitään kyselty ja hyvä niin.
Kristiina xx kirjoitti:
Minulla on 9 v vanhempi veli ja jos minä hankkisin lapsia, hankkisin ne 2-3 vuoden ikäerolla.
Minulla on 8 ja 12 vuotta nuoremmat sisarukset. Olin ilmainen lastenpiika eikä meillä sisaruksilla ole ollut juuri mitään yhteistä ennenkuin aikuisena. Nuoremmat ovat läheisempiä keskenään.
Itsellä esikoinen on 8 v vanhempi kuin seuraavat kaksi, jotka syntyi vuoden välein. Pienimmät imi kaiken energian ja noin kolme vuotta kului loputtomassa uupumuksen sumussa. He eivät nukkuneet yhtäaikaa koko aikana. Pienenä he oli läheisiä mutta joskus 10 ja 9 iässä alkoivat tapella kuin kissa ja koira. Aikuisena ei ole mitään yhteyttä. Esikoinen on molemmille myös etäinen..
Nykyään sosiaalisissa taidoissa on vikaa kun kaikesta sanomisesta pitää ahdistua ja yrittää heti loukata kanssakeskustelijaa.
Mieheni mummo kyseli minulta vuosikaudet lastenhankinnasta. Hän kun on seitsemänkymppinen ja omana aikana lapset olleet itsestäänselvyys puheenaiheena ja tietenkin hän itse halusi lapsenlapsenlapsia. Otin lähinnä kohteliaisuutena että niin innoissaan haluaa minulta jälkikasvua itselleen. Niissä tilanteissa vastasin jotain ympäripyöreää tai vaihdoin puheenaihetta kepeästi.
Nyt hänellä on jotain mistä iloita ja sisäisesti nauroin kun hän jatkoi samantein reippaasti että kannattaa hankkia toista putkeen vaan. Ajattelematta tai kyselemättä mitä mieltä me mahdollisesti asiasta oltaisiin. Niin puhdas on mummon oma ilo lapsista
Meillä esikoisella oli vaikea koliikki vauvana ja miehen kanssa käytännössä hoidimme vauvaa kahden kun tukiverkot kaukana ja haluttomia auttamaan. Vuoden ikäisenä alkoi helpottamaan ja todellakaan ei toinen lapsi tullut siinä vaiheessa edes keskusteluun. Saimme kuitenkin paljon hämmästyneitä kyselyitä että eikös se toinen olisikin kiva ja että pitää olla myös toista sukupuolta (tyttö).
Emme kuunnelleet ja menimme oman jaksamisen mukaan. Toinen lapsi syntyi vasta useamman vuoden päästä ja paras ratkaisu ikinä. Ehdimme keskittyä esikoiseen ja toipua vaikeasta alusta. Kun toinen lapsi syntyi oli esikoinen jo koulussa ja pystyimme antamaan vauvalle riittävästi huomiota.
Vaikka lapsilla on paljon ikäeroa niin yhteen ovat hyvin hitsautuneet ja ovat toistensa kavereita. Nahistelevat keskenään mutta tarpeen tullen tukevat toisiaan.
Edetkää oman jaksamisen mukaan. Tukea ei välttämättä ole saatavilla vaikka sitä silmät kirkkaina luvattaisiin. Meillekin luvattiin esikoisen raskausaikana tukea vaikka kuinka ja välimatka ei ollut ongelma. Kun tilanne oli päällä, apua ei tullutkaan kun aina löytyi syitä ettei pääse.
Teette just niinkuin hyvältä tuntuu!
Meillä meni toisin. Kolme lasta, ekan ja tokan väli on vajaa vuosi ja tokan ja kolmannen väli puolitoista vuotta. Kaikki poikia, rasavillejä menijöitä olivat pieninä. Nyt koululaisina vähän rauhallisempi meno, mutta hyvin viihtyvät yhdessä edelleen ja paljon yhteisiä kavereita.