Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita jotka eivät tiedä isäänsä ?

Vierailija
27.02.2010 |

Siis samanlaista kuin minä ja tuo Martina Aitolehti ? Mulla ei myöskään ole aavistustakaan kuka on isäni ja mistään kirkonkirjoista ei löydy mitään mainintaa asiasta eli thats it. Yritin siis asiaa selvittää tuossa taannoin.

Kyllähän sitä joskus miettii asiaa, mutta niinkuin Martinakin sanoi niin ei asia sen kummemmin ole vaivannut ja ihan normaali ihminen minusta on kasvanut. Kyllähän se joskus mietityttää, että millainen isäni on ja onko edes suomalainen, kun mulla tota tempperamenttia riittää niin joskus käynyt mielessä, että mitä jos olen jonkun lomamatkan tuotos tms.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
27.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä yksi. Ja hyvin samalla kaavalla, kuin sinun tarinasi tosin en ole koskaan isäni henkilöllisyyttä yrittänyt selvittää.

Siskoni on kertonut, että äitini tietää kuka isäni on ja olisi sen valmis kertomaan jos kysyisin. En vaan "ilkeä". Ja mielestäni törkeää sysätä äidiltäni vastuu minulle. Hänhän se on ratkaisunsa aikoinaan tehnyt ja saisi kyllä kantaa vastuun siitä ihan itse.

Minäkin epäilen, että isäni on ulkomaalainen sillä olen perussuomalaista eksoottisemman näköinen ja jatkuvasti minulta kysellään olenko ulkomaalainen.

Vierailija
2/4 |
27.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisiko kuitenkin kysyä äidiltä asiaa, jos äiti on elossa?



Tilanne mutkistuu, kun aika kuluu ja toinen tai molemmat kuolleita (tiedän sivusta seuranneena).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
27.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

todellakin kannattaisi, tiedän sen itsekkin. Tätä on vaikea selittää, mutta asian ympärille on ikäänkuin kohonnut näkymätön muuri jota ei vaan voi ylittää. Jonkin sortin psykologinen este siis.

Järjellä minäkin tosiaan ymmärrän, että kannattaisi ja monesti olen sitä suunnitellutkin, mutta ei vaan "pysty".

t:2

Kannattaisiko kuitenkin kysyä äidiltä asiaa, jos äiti on elossa?

Tilanne mutkistuu, kun aika kuluu ja toinen tai molemmat kuolleita (tiedän sivusta seuranneena).

Vierailija
4/4 |
27.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus teininä teki mieli tutustua, mutta tilaisuutta ei silloin tullut. Sittemmin ei olekiinnostanut.



Tiedän siis isäni nimen, syntymäajan ja millaisen elämän hän äidilleni suunnitteli. Onneksi äitini oli vahva ja lähti lätkimään joka ei 60-luvulla vielä ollut kovinkaan yleistä.



Oman elämäni kurpuja en sysää lapsuuteni piikkiin. Olen oman onneni seppä!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan kolme