Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö 6-vuotta täyttävällä olla jo omia kavereita
18.02.2010 |
kerhojen yms. ulkopuolelta? Siis sellaisia kavereita joita itse pyytävät kylään tai käyvät heidän luonaan leikkimässä esim.iltaisin?
Kun olen seurannut ympäristöäni, tuntuu että miltei kaikilla on jotkut kyläily yms. kuviot jo paljon pienempienkin lasten kanssa...itsekö en vaan ole ymmärtänyt/osannut sellaisia lapselleni luoda?
Lapseni on muutenkin kotona viihyvää, ulkomaailmassa arkaa sorttia ja nyt pelkään, että hän jää eskarissa ja myöhemmin koulussa yksin...
Millä niitä suhteita oikein luodaan kun kerhoon viedessä yms. näet muita vanhempia maksimissaan sen 2 minuuttia(en ole tuntenut heitä siis aiemmin)ja lapsi itse ei kavereita uskalla pyytää.
Lapseni ei ole ollut kotihoidossa koko ikäänsä, mutta on pienestä pitäen ollut varauksellinen toisten lasten kanssa. Omien tuttujemme ja sukulaisten lasten kanssa leikkii kyllä normaalisti.
Tuntuu vaan, että nykysuuntaus on se, että lapsilla pitää koko ajan olla jotain äksöniä. Tuttavien lapset eivät kestä vanhempiensa kanssa viikonloppuakaan tylsistymättä. Onko meidän perhe jotenkin erilainen kun teemme yhdessä kaikkea kivaa esim. viikonloppuisin emmekä tarvitse siihen välttämättä ulkopuolisia?
mielipiteitä ja kokemuksia kaivataan
Kommentit (4)
mitään treffejä kavereiden kanssa vielä nyt eskarin loppupuolellakaan, vaikka vanhemmat ovat niitä järjestäneet vähitellen jo melkein kolme vuotta. Itse en ole ollenkaan puistoissa viihtyvää tyyppiä, ja mieheni, joka enemmän hoitelee lasten ulkoiluja, ei ole maailman sosiaalisinta tyyppiä, joten puistoista tms ei ole kavereita saatu. Mutta päiväkodissa olemme sitten kyselleet lapselta ja henkilökunnalta, kenen kanssa leikkii, ja laittaneet lappua lokeroon vanhemmille ja ehdottaneet tapaamista. Lisäksi on järjestetty synttäreitä. Siitä se lähtee. Ei noita leikkitapaamisia ole kuitenkaan ollut edes kertaa viikossa keskimäärin, välillä mennyt pari kuukauttakin ilman. Olen ajtellut, että arka lapsi nimenomaan tarvitsee vanhemman apua näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen myös ollut huolissani hänen mahdollisesta yksinäisyydestään. niinä päivinä jolloin ei ole kerhoa tai harrastusta, hän saattaa olla koko päivän ilman leikkiseuraa.
Hänellä on kuitenkin yksi bestis, tuttavaperheen poika jonka kanssa leikit menee yhteen. tapaavat kerran, pari viikossa leikkitreffien merkeissä. Liikuttavaa nähdä miten huipputärkeä kaveri hänelle on ja tunnen syyllisyyttä siitä että enemmän kavereita ei hänellä ole.Kaikkien tuttavaperheiden lasten kanssa ei ole kuitenkaan "klikannut" ja naapurissakin asuu eri ikäisiä.
ja siellä olemme tehneet kuten joku aiemmista kirjoittajista, eli olemme jättäneet lapun sen lapsen lokeroon, jonka oma lapsemme haluaisi kyläilemään. Lappuun viesti tyyliin "haluaisiko Matti tulla meille joku ilta leikkimään. Ottakaa yhteyttä, niin sovitaan tarkemmin. T. Mikko ja äiti + puhelinnumero.
En minä tunne lasteni leikkikavereiden vanhempia, paitsi mitä nyt kaksi minuuttia tapaa heitä oven suussa kun lapsia viedään tai haetaan, mutta ei tarkoitus olekaan saada minulle uusia tuttavia.
Tätä samaa voi kai soveltaa myös kerhossa, jos oma lapsesi jonkun kaverinsa haluaa kutsua teille leikkimään.
Meillä on 6,5 v ja melkein 4 v pojat (ja vauva). Käymme kerran tai kaksi viikossa porukalla jonkun lapsellisen tuttavan luona, isompi käy muutaman kerran kuussa yksinään jonkun eskarikaverinsa luona. Pienempikin on alkanut toivoa, että hänellä olisi joku oma kyläilypaikka, mutta tämä varmaan vaan siksi kun isommallakin on.
Itse olen aika ronskisti vaan aikoinaan kysellyt perhekerhossa kuka lähtisi puistoon tai kävelemään yhdessä mun kanssa ja siitä on sitten ajan mukaan muodostunut pari läheisempääkin ystävyyssuhdetta alueen äitien kanssa.
Nyt olen ajatellut lähiaikoina kysyä nuoremman yhden kerhokaverin äidiltä, jota en tunne sen paremmin, että sopisiko heille joku yhteinen leikkituokio. Meidän poika kun tykkää tästä kerhokaverista eniten.