Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat ja ulkonäön kommentointi - onko muilla tällaista?
09.03.2022 |
Äitini, tätini, anoppini ja monet muut lähipiirin naiset ovat boomer-ikäluokkaa. Oman tyttöni lähestyessä murrosikää olen huomannut miten älytöntä ja melko jatkuvaa tämän ikäluokan ulkonäön kommentointi on. Ainakin meidän piirissä.
Esimerkkejä lähiajoilta:
”Ai ollaanko sitä menossa poikia vikittelemään, kun on tuollaiset pimatsuvaatteet?” (Lapsella pillifarkut ja löysä, mutta lyhyt T-paita, josta saattaa vilahtaa vähän mahaa/selkää)
”Voi voi, nyt sulla on murrosikä alkanut, kun on tuolla tavalla naama täynnä finnejä, hiki haisee ja hiukset ihan rasvaiset.”
”Onko sulla anoreksia, kun olet tuollainen luuviulu?” (Lapsi treenaa 4-5krt viikossa lajiaan tavoitteellisesti)
”Harmi, että olet perinyt nuo meidän suvun paksut reidet”(edelleen treenaa monta kertaa viikossa)
”Kyllä nuo hiukset pitäisi jo leikata, kun ovat tuollainen epäsiisti hamppukasa”(lapsella kuiva hiuslaatu joka vaatii minkä mittaisena tahansa paljon hoitoa).
Onko meidän lähipiiri ainoa, jossa on tällaista käytöstä? Muistan omasta lapsuudestani kuinka ikävältä tuo kommentointi tuntui. Nyt näen kuinka oma lapsi kokee olonsa epämukavaksi näiden kommenttien takia. Minun puoliani ei kukaan pitänyt, mutta itse pidän joka kerta lapseni puolia. Enkä voi ymmärtää miksi toisen ulkonäköä ylipäätään tarvitsee kommentoida millään tavalla. On muutenkin haastavaa kasvattaa tyttöä, jolla on hyvä itsetunto jo somesta ja ikäisillään tulevien ulkonäköpaineiden takia. En ymmärrä miksi aikuisten ihmisten pitää kommentoida ja tehdä tästä vielä haastavampaa.
Kommentit (137)
Ihan kun oman boomer-äitini suusta. Viimeksi halusi meitä tyttöjä (ollaan jo keski-ikäisiä) tölviä, että meillä on liian pitkät hiukset. Pitäisi olla lyhyemmän. Mietin taas silmiäni pyöritellen, että on siinäkin meidän äidillä ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano niille tantoille suoraan, mitä ajattelet tuollaisesta.
Lapsenlapsistani on yksi tyttö, tulossa täysi-ikäiseksi, eikä ole koskaan tullut mieleenkään arvostella häntä negatiivisesti. Ei tietysti poikiakaan. Kamalalle kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Yök muistan kuinka kamalia tuollaiset kommentit oli, etenkin teini-ikäisenä. Vanhemmat ihmiset kuvittelevat, että voivat tuolla lailla nöyryyttää nuorempia, koska nuoret harvemmit uskaltavat puolustautua. Ap, aun täytyy tehä selväksi, että et hyväksy tuollaista kommentointia enää kertaakaan.
Puutun kyllä joka kerta. Lisäksi en koskaan pakota lasta näkemään näitä ihmisiä, sillä tuntee olonsa epämukavaksi näiden seurassa. Yhdelle sanoin myös miksi lapsi ei halua tulla enää kylään. Vastaus: ”voi voi kun nykylapset ovat niin herkkänahkaisia”. En tiedä tajuavatko nuo ikinä, vaikka miten yrittäisi sanoa.
Äitini ei kommentoi koskaan mutta isäni kyllä. Jos juon vaikka kuumaa juomaa ja kasvoni alkaa punoittaa, isäni kommentoi sitä kovaan ääneen, että mikäs allergia sulla oikein on.
Joo, ihan yleistä oli kuulla tuollaisia kommentteja lapsena/teininä. Ja vieläkin. Olen syntynyt -78, äitini -46. Joskus äidilläni oli tapana kysyä aina kun nähtiin (nähdään kasvokkain suhta harvoin) että olenko lihonut tai sanoa että olet taas lihonut. Teininä painostani huomautteli sanomalla että sinun iässäsi en koskaan ollut noin lihava. Vaatteitani arvosteltiin (olipa ihme etten koskaan pukeutunut muuta kuin muodottomiin vaatteisiin, kun vartaloa haukuttiin), sanoin jos naamaan tuli finnejä (”mikset hoida itseäsi” milläs rahaton teini ostaa kasvojenhoitotuotteita) tms. Tv:tä katseltaessa arvosteli ja arvostelee vieläkin ihmisten, erityisesti naisten ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei kommentoi koskaan mutta isäni kyllä. Jos juon vaikka kuumaa juomaa ja kasvoni alkaa punoittaa, isäni kommentoi sitä kovaan ääneen, että mikäs allergia sulla oikein on.
Meillä isä kommentoi aina urheilukisoja katsoessa naisurheilijoiden ulkonäköä ja kutsui mm. lihavaksi naisia, jotka olivat laihempia kuin minä. En tiedä tajusiko edes mitä teki.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan yleistä oli kuulla tuollaisia kommentteja lapsena/teininä. Ja vieläkin. Olen syntynyt -78, äitini -46. Joskus äidilläni oli tapana kysyä aina kun nähtiin (nähdään kasvokkain suhta harvoin) että olenko lihonut tai sanoa että olet taas lihonut. Teininä painostani huomautteli sanomalla että sinun iässäsi en koskaan ollut noin lihava. Vaatteitani arvosteltiin (olipa ihme etten koskaan pukeutunut muuta kuin muodottomiin vaatteisiin, kun vartaloa haukuttiin), sanoin jos naamaan tuli finnejä (”mikset hoida itseäsi” milläs rahaton teini ostaa kasvojenhoitotuotteita) tms. Tv:tä katseltaessa arvosteli ja arvostelee vieläkin ihmisten, erityisesti naisten ulkonäköä.
Kuulostaa hirveältä. Ja pahimmillaan laukaisee syömishäiriön ja vääristyneen kehonkuvan. Miksiköhän tämä sukupolvi kuvittelee, että tämä on normaalia käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani eivät koskaan kommentoineet tällaisia asioita. Lievästi järkytyin, kun huomasin, että joissain tuttavaperheissä laskettiinkin aika mautonta leikkiä. Sivistys ei katso ikää eikä koulutusta.
Toisaalta on hyvä kasvattaa paksunahkaisuuttaan ja opetella sivaltamaan sanansäilällä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yök muistan kuinka kamalia tuollaiset kommentit oli, etenkin teini-ikäisenä. Vanhemmat ihmiset kuvittelevat, että voivat tuolla lailla nöyryyttää nuorempia, koska nuoret harvemmit uskaltavat puolustautua. Ap, aun täytyy tehä selväksi, että et hyväksy tuollaista kommentointia enää kertaakaan.
Puutun kyllä joka kerta. Lisäksi en koskaan pakota lasta näkemään näitä ihmisiä, sillä tuntee olonsa epämukavaksi näiden seurassa. Yhdelle sanoin myös miksi lapsi ei halua tulla enää kylään. Vastaus: ”voi voi kun nykylapset ovat niin herkkänahkaisia”. En tiedä tajuavatko nuo ikinä, vaikka miten yrittäisi sanoa.
No ovathan he herkkänahkaisia, jos eivät kestä tavallista jutustelua, jota esimerkkisi kommentit ovat olleet aina tähän asti, kun kaikki ovat yhtäkkiä vain spesiaaleja lumihiutaleita, joista kukaan älköön puhuko missään yhteydessä mitään.
Ja ette todellakaan tee mitään palvelusta tuolla paapomisella.
Nämä kersat eivät kestä elämää, jos harmiton jutustelu jo traumatisoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani eivät koskaan kommentoineet tällaisia asioita. Lievästi järkytyin, kun huomasin, että joissain tuttavaperheissä laskettiinkin aika mautonta leikkiä. Sivistys ei katso ikää eikä koulutusta.
Toisaalta on hyvä kasvattaa paksunahkaisuuttaan ja opetella sivaltamaan sanansäilällä takaisin.
Ehkä olisi hyvä kasvattaa paksunahkaisuutta, mutta esim. meidän kiltti 11v tyttö on aika alisteisessa asemassa suhteessa mummoonsa ja isotätiinsä, jotka tätä eniten harrastaa. Vastaan sanominen saisi aikaan todennäköisesti lisää nälvintää nenäkkyydestä jne. Jo pelkästään se, että minä sanon aiheesta, saa aikaan vaan niskojen nakkelua ja nälvimistä ”hemmotellusta lapsesta”. Tuntuu, ettei tätä voi voittaa heitä vastaan.
Ap
Onko ihmisten aivoista poistettu kokonaan historian oppiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset kommentoivat aina toisten ulkonäköä vaikka sitä samaa ei muilta hyväksykkään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yök muistan kuinka kamalia tuollaiset kommentit oli, etenkin teini-ikäisenä. Vanhemmat ihmiset kuvittelevat, että voivat tuolla lailla nöyryyttää nuorempia, koska nuoret harvemmit uskaltavat puolustautua. Ap, aun täytyy tehä selväksi, että et hyväksy tuollaista kommentointia enää kertaakaan.
Puutun kyllä joka kerta. Lisäksi en koskaan pakota lasta näkemään näitä ihmisiä, sillä tuntee olonsa epämukavaksi näiden seurassa. Yhdelle sanoin myös miksi lapsi ei halua tulla enää kylään. Vastaus: ”voi voi kun nykylapset ovat niin herkkänahkaisia”. En tiedä tajuavatko nuo ikinä, vaikka miten yrittäisi sanoa.
Itse en myöskään halua olla liikaa tekemisissä vanhempien sukulaisten kanssa. Heidän maailmankuvissa kun miehen on oltava naimisissa ja perheellinen, jotta on edes uskottava mies. Halveksuvat syvästi sitä, etten 36-vuotianaa ole naimisissa eikä kiinnosta perinteinen elämä tippaakaan. Ei hirveästi tee mieli jutella heille.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Ai ollaanko sitä menossa poikia vikittelemään, kun on tuollaiset pimatsuvaatteet?” (Lapsella pillifarkut ja löysä, mutta lyhyt T-paita, josta saattaa vilahtaa vähän mahaa/selkää)"
Tästä ihan samaa mieltä jos lapsi tosiaan on vasta 11v. Tai no, ei sovi kyllä minkään ikäiselle.
Myös hygieniasta on hyvä huomauttaa.
Toki teko on aina väärin, mutta ei se voi niinkään mennä että voi pukeutua miten sattuu ja olla huolehtimatta hygieniastaan, kulkea tukka harjaamatta, jne.
On ainut aikuinen porukka, jossa tuollaista. Ei ainakaan omassa lähipiirissä oli tuollaista, enemmän oppilaideni keskuudessa, jotka mittaavat katseellaan kaikkien läskit.
Olisko provo? Päätellen loukkaavasta boomeri-sanasta, ja teennäisistä esimerkeistä. Tai sitten ap on harvinaisen tyhmää sukua.
Tämä on ihan käsittämätöntä. On tätä meilläkin. Minulle mummo joskus sanoi, että "kun sinä olet tuollainen pullukka toisin kuin serkkusi". Olin ehkä 9v ja serkku seisoi siinä vieressä. En oikein käsittänyt että miksi piti noin sanoa. En ollut mikään pullukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan yleistä oli kuulla tuollaisia kommentteja lapsena/teininä. Ja vieläkin. Olen syntynyt -78, äitini -46. Joskus äidilläni oli tapana kysyä aina kun nähtiin (nähdään kasvokkain suhta harvoin) että olenko lihonut tai sanoa että olet taas lihonut. Teininä painostani huomautteli sanomalla että sinun iässäsi en koskaan ollut noin lihava. Vaatteitani arvosteltiin (olipa ihme etten koskaan pukeutunut muuta kuin muodottomiin vaatteisiin, kun vartaloa haukuttiin), sanoin jos naamaan tuli finnejä (”mikset hoida itseäsi” milläs rahaton teini ostaa kasvojenhoitotuotteita) tms. Tv:tä katseltaessa arvosteli ja arvostelee vieläkin ihmisten, erityisesti naisten ulkonäköä.
Kuulostaa hirveältä. Ja pahimmillaan laukaisee syömishäiriön ja vääristyneen kehonkuvan. Miksiköhän tämä sukupolvi kuvittelee, että tämä on normaalia käytöstä.
Jonkinasteinen syömishäiriö teininä tulikin, laihduin lyhyessä ajassa hurjasti ihan vaan olemalla ilman ruokaa. En siis syönyt päivän aikana paljon mitään Se oli tietysti äitini mielestä vaan hieno juttu, eikä ole varmaan tähänkään päivään mennessä tajunnut että ei se laihtumiseni ihan normaalitahtia ollut tai että säännöstelin syömisiäni niin rajusti. Olin pienenä vähän pyöreä, en edes lihava nyt kun kuvia katselee. Laihdutin itseni yläasteella ysiluokalla. Ikuinen painonhallintaongelma ja vääristynyt kehonkuvahan tuosta kaikesta on jäänyt seuraamaan kai loppuelämäksi.
Oma äitini ei sentään noin ilkeä ole, mutta kommentoi kyllä ihmisten ulkonäköä ja kiinnittää paljon huomiota siihen, siis ulkonäköön. Hänelle on tosi tärkeää että omat lapsensa ovat kauniita. On tosi ulkonäkökeskeinen. Oli aina laihdutuskuurilla ja meille lapsille antoi sellaisen kuvan että ulkonäkö on naiselle tosi tärkeää, pitää olla nätti, hoikka ja tyylikäs. Että se oli tosi tärkeää.
Kukahan boomeri se taas kehuu Sannan ulkonäköä ministeriaitiossa???
Yök muistan kuinka kamalia tuollaiset kommentit oli, etenkin teini-ikäisenä. Vanhemmat ihmiset kuvittelevat, että voivat tuolla lailla nöyryyttää nuorempia, koska nuoret harvemmit uskaltavat puolustautua. Ap, aun täytyy tehä selväksi, että et hyväksy tuollaista kommentointia enää kertaakaan.