Suuret ikäluokat ja ulkonäön kommentointi - onko muilla tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas syytetään boomereita. Nykyäänhän mitään kiusaamista ja ulkonäön arvostelua ei ole olemassakaan, ei kouluissa, ei päiväkodeissa, ei netissä. Vai…

Ei kukaan ole sanonutkaan että nykyään ei kiusattaisi. Puhe oli nyt näiden suurten ikäluokkien kiusaamistavoista. Voit aloittaa oman ketjun esim some- tai koulukiusaamisesta.

Tuossa nyt vaan haluttiin huomauttaa että löydätte rikan toisten silmästä ettekä huomaa malkaa omassa silmässä..

Tästä tulee vähän sellainen fiilis kuin tosi lihavat haukkuisivat lievästi ylipainoisia..

Eri

suurissa ikäluokissa ei harrastettu nuorena eikä nyt hiukka vanhempinakaan ulkonäön arvostelua, jokainen on sen näköinen kuin on sattunut syntymään ja sillä hyvä. Se ulkonäkö kun ei ketään muuta, ei paremmaksi eikä huonommaksi.

Me ollan se, mitä ollaan. Aitoja ihmisiä, ilman muovikuorta/täytettä.

Muovi-ihmiset saa olla erimieltä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yök muistan kuinka kamalia tuollaiset kommentit oli, etenkin teini-ikäisenä. Vanhemmat ihmiset kuvittelevat, että voivat tuolla lailla nöyryyttää nuorempia, koska nuoret harvemmit uskaltavat puolustautua. Ap, aun täytyy tehä selväksi, että et hyväksy tuollaista kommentointia enää kertaakaan.

Puutun kyllä joka kerta. Lisäksi en koskaan pakota lasta näkemään näitä ihmisiä, sillä tuntee olonsa epämukavaksi näiden seurassa. Yhdelle sanoin myös miksi lapsi ei halua tulla enää kylään. Vastaus: ”voi voi kun nykylapset ovat niin herkkänahkaisia”. En tiedä tajuavatko nuo ikinä, vaikka miten yrittäisi sanoa.

No ovathan he herkkänahkaisia, jos eivät kestä tavallista jutustelua, jota esimerkkisi kommentit ovat olleet aina tähän asti, kun kaikki ovat yhtäkkiä vain spesiaaleja lumihiutaleita, joista kukaan älköön puhuko missään yhteydessä mitään. 

Ja ette todellakaan tee mitään palvelusta tuolla paapomisella.

Nämä kersat eivät kestä elämää, jos harmiton jutustelu jo traumatisoi. 

Varmaan sua pitäisi oikeasti jotenkin sääliä, kun olet kasvanut sellaisessa ympäristössä, missä normaali jutustelu on muiden ulkonäön kommentointia negatiivisesti. Vaikutat kuiten sen verran k-päältä, ettei mulla riitä sulle sääliä.

Pysy sinä ihan niissä omissa porukoissas, jossa tollanen kesksutelu on normaalia, ei kuulu sivistyneiden ihmisten käytökseen tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Äitini on syntynyt -59 ja koko ikäni olen saanut kuulla arvostelua ulkonäöstäni (kaiken muun ohella). "Harmi, kun sinulle on tullut nuo *-tädin polvet niin et voi pitää lyhyitä hameita, kuten äitis", "Onpas siula levee perse!", "Ei nuo housut sovi sinulle ollenkaan" yms yms. Viimeksi näimme mummon hautajaisissa ja ensimmäinen kommentti oli "No olisit nyt voinu ees hameen laittaa päälle" (minulla oli musta bleiseri ja mustat leveät, suorat housut). Pikkuvelikin sai osansa: "Kissat pelkää niitä rumia viiksiä, vois ajaa pois".

Aina, aina ensimmäinen kommentti on jotain ulkonäköön liittyvää arvostelua. Olen niin täynnä sitä ja kaiken muun arvostelua ja jatkuvaa uhriutumista, että suoraan sanottuna en haluaisi tietää koko naisen olemassaolosta. Nyt stressaan, kun on pakko joskus vastata viestiin, vaikka olisi parempi, ettei oltaisi enää missään tekemisissä.

Hän ei muuten kuulu suuriin ikäluokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kommentoi. Suhtautuvat hyvin neutraalisti, eivät kiinnitä huomiota sukupuoleen, ulkonäköön, osaamiseen jne. Keskustelu on hyvin pintapuolista, ei puhetta koulusta, ilmastouhasta, ruokavaliosta, vatsantoiminnasta tms., vaan säästä ja ehkä hyvin varovaisesti bussiaikatauluista. Kukaan ei loukkaannu, ketään ei loukata ja jokaisella on hyvä mieli.

Tästä tuli jotenkin todella vahvasti sellainen hyvin sivistynyt suku mieleen. Kaikki ovat näteissä mekoissa, syödään rapusalaattia ja ollaan ystävällisiä. Asutaan Espoossa ja kesällä koko suvun kanssa mökkeillään. On hillittyä ja sivistynyttä. Seesteistä. Mut oikeasti ketään ei kiinnostais tuommoinen sukulointi, mutta pakon edessä on mentävä että kulissit ja hyvät sukulaissuhteet säilyy :D Anteeksi, en siis tarkoita että teidän suku oli tämmöinen. Tuli vaan tämmönen mielikuva yleisesti!

Niin, mikään ei kelpaa. Jos sukulaiset huomauttavat jostain, on se väärin, mutta jos ei huomautella, niin sekin on sitten kulissien ylläpitoa.

Niin... Keskusteluahan ei voi käydä pintatasoa syvemmällä ilman, että ivaa keskustelun osapuolia heidän ulkonäöstään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät koskaan kommentoineet tällaisia asioita. Lievästi järkytyin, kun huomasin, että joissain tuttavaperheissä laskettiinkin aika mautonta leikkiä. Sivistys ei katso ikää eikä koulutusta.

Toisaalta on hyvä kasvattaa paksunahkaisuuttaan ja opetella sivaltamaan sanansäilällä takaisin.

Ehkä olisi hyvä kasvattaa paksunahkaisuutta, mutta esim. meidän kiltti 11v tyttö on aika alisteisessa asemassa suhteessa mummoonsa ja isotätiinsä, jotka tätä eniten harrastaa. Vastaan sanominen saisi aikaan todennäköisesti lisää nälvintää nenäkkyydestä jne. Jo pelkästään se, että minä sanon aiheesta, saa aikaan vaan niskojen nakkelua ja nälvimistä ”hemmotellusta lapsesta”. Tuntuu, ettei tätä voi voittaa heitä vastaan.

Ap

Ihan oikein mummolta. Ei lapsen kuulu pukeutua pillifarkkuihin ja vatsan ja selän paljastavaan paitaan ... Camoon, lapset pitäisi olla lapsia. Ei 11 vuotiaat ennen tollein pukeutunut .

Joku kommentoi tosta, että saa sormet vyötärön ympäri. Mun äidillä oli ihan sama. Olin yläasteella ja naiselliset muodot kehittymässä. Äiti kehuskeli moneen otteeseen olleensa minun iässäni tosi laiha, niin laiha että sai sormet vyötärön ympäri! No eihän minulla mennyt lähellekään ja surin ja ahdistuin kovasti asiasta. Äiti kommentoi ilkeästi muutenkin mahamakkaroitani, en tule koskaan saamaan miestä niin lihavana jne. Sairastuin syömishäiriöön kuten varmaan moni muukin.

Pisti vaan silmään tuo minivyötärö, äitini vaikutti siltä että naisen tärkein ominaisuus ja onnistuminen elämässä mitataan sillä, saako sormensa vyötärön ympäri. Ihan vajaata touhua kun jälkikäteen ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät koskaan kommentoineet tällaisia asioita. Lievästi järkytyin, kun huomasin, että joissain tuttavaperheissä laskettiinkin aika mautonta leikkiä. Sivistys ei katso ikää eikä koulutusta.

Toisaalta on hyvä kasvattaa paksunahkaisuuttaan ja opetella sivaltamaan sanansäilällä takaisin.

Ehkä olisi hyvä kasvattaa paksunahkaisuutta, mutta esim. meidän kiltti 11v tyttö on aika alisteisessa asemassa suhteessa mummoonsa ja isotätiinsä, jotka tätä eniten harrastaa. Vastaan sanominen saisi aikaan todennäköisesti lisää nälvintää nenäkkyydestä jne. Jo pelkästään se, että minä sanon aiheesta, saa aikaan vaan niskojen nakkelua ja nälvimistä ”hemmotellusta lapsesta”. Tuntuu, ettei tätä voi voittaa heitä vastaan.

Ap

Ihan oikein mummolta. Ei lapsen kuulu pukeutua pillifarkkuihin ja vatsan ja selän paljastavaan paitaan ... Camoon, lapset pitäisi olla lapsia. Ei 11 vuotiaat ennen tollein pukeutunut .

Tuolla aiemmin oli linkki siihen paitaan, joka oli kyseessä. Ei ollut mikään selän ja vatsan paljastava vaan sellainen, josta nämä voivat vilkkua, jos esim. nostaa käsiään. Ihan normaalia tuon ikäisen pukeutumista. Oma tyttö on nuorempi, mutta hänen treeniryhmässä on myös näitä 11-12v tyttöjä. Eilen treeneistä hakiessa katsoin kuinka joka toiselta vilkkui maha paidan ja housujen välistä. Ihan vaan nykyajan pukeutumista siis. Ja pillifarkut on ollut normaali vaate jo varmaan 20v

Onkohan tämä sormet vyötärön ympäri joku 50/60-luvun juttu? Äitinikin sitä aina hoki että joskus oli niin hoikka, se oli ilmeisesti hieno juttu. Minä en ollut.

Vanhempani eivät koskaan suoraan haukkuneet minua, mutta itseään kovin ja muita myös, ei toki koskaan päin naamaa. Isä erityisesti ylipainoisia, äiti niitä joilla oli huono tukka ja ruma nenä. Eli itseään. Ja huonosti tai tilanteeseen sopimattomasti pukeutuneita ihmisiä.

Opin jo nuorena että koska äidillä on ruma nenä, minullakin on, ja että pitkä paksu tukka on naisen kruunu ja paras kaunistus... Eikä meillä kummallakaan ole sitä. Minulla ei ole ollut ongelmia painon tai syömisen kanssa, mutta vihaan peilikuvaani ja hiukseni ovat aiheuttaneet todella paljon ahdistusta ja stressiä. Varsinkin nyt vanhempana kun se vähäkin tukka ohenee kuten äidilläkin. En usko että tajuavat vieläkään miten minusta kasvoi tällainen, kovasti kyllä ihmettelevät miksi minulla on niin huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani eivät koskaan kommentoineet tällaisia asioita. Lievästi järkytyin, kun huomasin, että joissain tuttavaperheissä laskettiinkin aika mautonta leikkiä. Sivistys ei katso ikää eikä koulutusta.

Toisaalta on hyvä kasvattaa paksunahkaisuuttaan ja opetella sivaltamaan sanansäilällä takaisin.

Ehkä olisi hyvä kasvattaa paksunahkaisuutta, mutta esim. meidän kiltti 11v tyttö on aika alisteisessa asemassa suhteessa mummoonsa ja isotätiinsä, jotka tätä eniten harrastaa. Vastaan sanominen saisi aikaan todennäköisesti lisää nälvintää nenäkkyydestä jne. Jo pelkästään se, että minä sanon aiheesta, saa aikaan vaan niskojen nakkelua ja nälvimistä ”hemmotellusta lapsesta”. Tuntuu, ettei tätä voi voittaa heitä vastaan.

Ap

Ihan oikein mummolta. Ei lapsen kuulu pukeutua pillifarkkuihin ja vatsan ja selän paljastavaan paitaan ... Camoon, lapset pitäisi olla lapsia. Ei 11 vuotiaat ennen tollein pukeutunut .

Meidän lapsilla on ollut pillifarkkuja jo tarhaikäisinä. Ne on hyvänen aika sentään vaate. Ne pillifarkut on farkut, joissa on tietyn mallinen lahje. Käytin myös itse pillifarkkuja 11-vuotiaana silloin ennen. Samoin kun napapaitoja, koska silloin ne oli muodissa. Ja niin käytti kaikki muutkin. Ja siis myös koulussa. Kun katsoo nuorten vaatteita, ne on ihan samanlaisia mitä omassa lapsuudessa ja nuoruudessa pidettiin. Olen 30v.

Kyllä vain. Ihan kuin ihmisessä ei muuta olisi kuin ulkonäkö. Ja se on raskasta kuunneltavaa.

Samoin on raskasta kun mikään ei kelpaa. Vaatteet on aina väärät: jos on hame, niin on liian hienona, jos housut niin on rumaa.

Pitkät hiukset pitää olla, mutta sitten niistä valitetaan kun ne on huonosti hoidettu.

Aina on liian lihava tai laiha. Ikinä en ole ollut hyvän kokoinen.

Jos laitan meikkiä sitä on liikaa ja jos en laita niin huono sekin.

Nykyisin kuljen tasan siinä mikä itseäni miellyttää. En meikkaa enkä värjää hiuksia. Vaatteet on yleensä enemmän mukavia kuin kauhean hienoja. Jännästi äiti on myös lakannut laittautumasta ja nyt suureen ääneen kertoo miten meidän perheessä on aina arvostettu luonnollisuutta. Äidillä ja mulla on selkeästi eri ymmärrys siitä mitä aina tarkoittaa.

Minunkin perheessäni tuota kommentointia esiintyi.

Hassuintahan olikin se, että vaikka arvostelua oli, ei annettu mahdollisuuksia hoitaa itseä kunnolla. Hiukseni rasvoittuivat todella nopeasti, mutta jokapäiväistä suihkussakäyntiä paheksuttiin. Akneani ihmeteltiin, mutta sitten kuitenkaan kosmetologilla tai ihotautilääkärillä ei olisi saanut käydä. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämmöinen kommentointi johtuu? Mikä siinä on tarkoitusperä? Eli mitä sillä hakevat? Jotenkin vaikea uskoa että esim omat vanhemmat tai isovanhemmat haluaisivat tahallaan loukata. Vai haluavatko oikeasti, miksi?

Minä uskon, että he nimenomaan haluavat loukata tahallaan. Jotain vallankäyttöä se on.

Harmillista, todellakin... Varmasti tietynlaiset ihmiset kautta aikain harrastaneet tuollaista, etenkin suvun vanhemmat naiset nuoremmille, mutta kyllä miespuolisetkin osasi... Onneksi ei itselläni, äitini suvussa siis, tuota ollut. Isäni nimittäin oli kunnon sovinisti, jolla oli mielestään oikeus kommentoida kaikkien naisten ulkonäköä... Minussa ei kai, hänen mielestään siis, ollut muuta vikaa, kuin paksuhkot reidet, joista sain kuulla. Eikä todellakaan kehunut mitenkään, koskaan. Äiti sentään maltillisesti joskus mainitsi, että olin nätti ja hyvä kaikin puolin.

Kohta taas paljon kesän juhlia ja uökonäön kommentointi voi alkaa. En, kestä!

On kyllöä niin ajattelematonta väkeä paljon. Geeneistähän se ulkonäkö niin monella johtuu. 

Olen esim itse aina ollut lähes missin sääret omaava mahamakkarallinen ihminen. Treenaan ja syön terveellisesti, mutta kyllä siitä mahasta on varmaan jonkun aina pakko huomauttaa.

Onneksi silti päärynävartaloiset pääsevät nykyään vähän helpommalla. 

T. Omena

Tässä on kaksi eri asiaa. Tarkoituksella ilkeä kommentointi ei ole sama kuin tosiasioista rehdisti puhuminen.

Teini-ikäiset ovat vielä mieleltään lapsia ja tarvitsevat neuvoja ja opastusta itsestä huolehtimiseen ja myös itsensä suojelemiseen, koska maailmassa on monenlaista hiihtäjää jotka katselevat niitä napapaitoja eri silmällä kuin isä tai äiti.

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoi tosta, että saa sormet vyötärön ympäri. Mun äidillä oli ihan sama. Olin yläasteella ja naiselliset muodot kehittymässä. Äiti kehuskeli moneen otteeseen olleensa minun iässäni tosi laiha, niin laiha että sai sormet vyötärön ympäri! No eihän minulla mennyt lähellekään ja surin ja ahdistuin kovasti asiasta. Äiti kommentoi ilkeästi muutenkin mahamakkaroitani, en tule koskaan saamaan miestä niin lihavana jne. Sairastuin syömishäiriöön kuten varmaan moni muukin.

Pisti vaan silmään tuo minivyötärö, äitini vaikutti siltä että naisen tärkein ominaisuus ja onnistuminen elämässä mitataan sillä, saako sormensa vyötärön ympäri. Ihan vajaata touhua kun jälkikäteen ajattelee.

Joo mun mummokin sai. Mutta ei leuhkinut sillä, tätini taisi mainita. Mummolla oli korsetti. Mietinkin sijoittuuko nuo siihen aikaan kun naiset käytti vielä muotoilevia alusasuja tai korsetteja. Itse en ole saanut sormia vyötärön ympäri vaikka BMI on aina ollut välillä 17-18.5.