Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat ja ulkonäön kommentointi - onko muilla tällaista?
09.03.2022 |
Äitini, tätini, anoppini ja monet muut lähipiirin naiset ovat boomer-ikäluokkaa. Oman tyttöni lähestyessä murrosikää olen huomannut miten älytöntä ja melko jatkuvaa tämän ikäluokan ulkonäön kommentointi on. Ainakin meidän piirissä.
Esimerkkejä lähiajoilta:
”Ai ollaanko sitä menossa poikia vikittelemään, kun on tuollaiset pimatsuvaatteet?” (Lapsella pillifarkut ja löysä, mutta lyhyt T-paita, josta saattaa vilahtaa vähän mahaa/selkää)
”Voi voi, nyt sulla on murrosikä alkanut, kun on tuolla tavalla naama täynnä finnejä, hiki haisee ja hiukset ihan rasvaiset.”
”Onko sulla anoreksia, kun olet tuollainen luuviulu?” (Lapsi treenaa 4-5krt viikossa lajiaan tavoitteellisesti)
”Harmi, että olet perinyt nuo meidän suvun paksut reidet”(edelleen treenaa monta kertaa viikossa)
”Kyllä nuo hiukset pitäisi jo leikata, kun ovat tuollainen epäsiisti hamppukasa”(lapsella kuiva hiuslaatu joka vaatii minkä mittaisena tahansa paljon hoitoa).
Onko meidän lähipiiri ainoa, jossa on tällaista käytöstä? Muistan omasta lapsuudestani kuinka ikävältä tuo kommentointi tuntui. Nyt näen kuinka oma lapsi kokee olonsa epämukavaksi näiden kommenttien takia. Minun puoliani ei kukaan pitänyt, mutta itse pidän joka kerta lapseni puolia. Enkä voi ymmärtää miksi toisen ulkonäköä ylipäätään tarvitsee kommentoida millään tavalla. On muutenkin haastavaa kasvattaa tyttöä, jolla on hyvä itsetunto jo somesta ja ikäisillään tulevien ulkonäköpaineiden takia. En ymmärrä miksi aikuisten ihmisten pitää kommentoida ja tehdä tästä vielä haastavampaa.
Kommentit (137)
Itse olen lievästi ylipainoinen (jos laihduttaisin 10 kiloa, niin olisi hyvä, jos laihduttaisin 20 kiloa, niin olisin alipainoinen. Ja vanhemmat ihmiset kommentoi koko ajan masustani. Mutta koska olen mies, niin minulla ei tietenkään ole ulkonäköpaineita. Ehei. M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku arvostelisi vaikkapa hiuksiani tuollaiseen tyyliin, näpäyttäisin takaisin että miksi tämä ko. henkilö jaksaa nähdä vaivaa sekavasta tukastani, kun minäkään en jaksa nähdä vaivaa hänen isosta nenästään (tai jostain muusta asiasta).
Vierailija kirjoitti:
Jos joku arvostelisi vaikkapa hiuksiani tuollaiseen tyyliin, näpäyttäisin takaisin että miksi tämä ko. henkilö jaksaa nähdä vaivaa sekavasta tukastani, kun minäkään en jaksa nähdä vaivaa hänen isosta nenästään (tai jostain muusta asiasta).
Tuolla tavalla sitä huonon käytöksen kierrettä ei ainakaan saada katkeamaan.
Katselin joskus mökillä, että kuka on tuo outo mies, mutta se olikin lyhyt tukkainen anoppini.
Vierailija kirjoitti:
Katselin joskus mökillä, että kuka on tuo outo mies, mutta se olikin lyhyt tukkainen anoppini.
Lyhyen tukan kanssa kannattaa meikata ja laittaa huulipunaa ettei luulla mieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauhea tapa. Jotkut kommentit jää iäksi mieleen. Hirveän satuttavaa ja turhaa kommentoida kenenkään ulkonäköä. Voithan sä myös näissä tilanteissa kokeilla kääntyä tytön puoleen, pahoitella siinä että ihmisillä on niin huonot tavat että laukoo näin älyttömiä kommentteja.
Totta, itsekin muistan vielä kommentteja lapsuudestani ja ne ovat kulkeneet mukanani koko elämän. Tajusin ihan hiljattain, että yksi pahimmista vartalooni liittyvistä epävarmuuksista johtuu lapsuuden yhdestä kommentista, jonka muistan edelleen.
Kyllä. Siksi en ole nähnyt sukulaisiani vuosiin aneluista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan yleistä oli kuulla tuollaisia kommentteja lapsena/teininä. Ja vieläkin. Olen syntynyt -78, äitini -46. Joskus äidilläni oli tapana kysyä aina kun nähtiin (nähdään kasvokkain suhta harvoin) että olenko lihonut tai sanoa että olet taas lihonut. Teininä painostani huomautteli sanomalla että sinun iässäsi en koskaan ollut noin lihava. Vaatteitani arvosteltiin (olipa ihme etten koskaan pukeutunut muuta kuin muodottomiin vaatteisiin, kun vartaloa haukuttiin), sanoin jos naamaan tuli finnejä (”mikset hoida itseäsi” milläs rahaton teini ostaa kasvojenhoitotuotteita) tms. Tv:tä katseltaessa arvosteli ja arvostelee vieläkin ihmisten, erityisesti naisten ulkonäköä.
Kuulostaa hirveältä. Ja pahimmillaan laukaisee syömishäiriön ja vääristyneen kehonkuvan. Miksiköhän tämä sukupolvi kuvittelee, että tämä on normaalia käytöstä.
Älä niputa. Kaikissa ikäluokissa on näitä.
Jaahah, tästä on tulossa toinen Suuret ikäluokat-ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan yleistä oli kuulla tuollaisia kommentteja lapsena/teininä. Ja vieläkin. Olen syntynyt -78, äitini -46. Joskus äidilläni oli tapana kysyä aina kun nähtiin (nähdään kasvokkain suhta harvoin) että olenko lihonut tai sanoa että olet taas lihonut. Teininä painostani huomautteli sanomalla että sinun iässäsi en koskaan ollut noin lihava. Vaatteitani arvosteltiin (olipa ihme etten koskaan pukeutunut muuta kuin muodottomiin vaatteisiin, kun vartaloa haukuttiin), sanoin jos naamaan tuli finnejä (”mikset hoida itseäsi” milläs rahaton teini ostaa kasvojenhoitotuotteita) tms. Tv:tä katseltaessa arvosteli ja arvostelee vieläkin ihmisten, erityisesti naisten ulkonäköä.
Kuulostaa hirveältä. Ja pahimmillaan laukaisee syömishäiriön ja vääristyneen kehonkuvan. Miksiköhän tämä sukupolvi kuvittelee, että tämä on normaalia käytöstä.
Älä niputa. Kaikissa ikäluokissa on näitä.
Itse en ole kyllä tavannut muissa ikäluokissa tällaista nimenomaan esiteineihin ja teineihin kohdistuvaa jatkuvaa kommentointia ja arvostelua. Ihan kuin olisi joku tarve lytätä heikompiaan.
Ristiriitaista kuitenkin, että ulkonäköpaineet ovat nykyisin paljon paljon kovemmat kuin menneinä vuosikymmeninä :ooooooo
Eikä 60-70 luvulla ollut syömishäiriöitä, ja lihavuus oli harvinaista :oooooooo
-kaveripiireissä tuolloin ei arvosteltu toisten ulkonäköä, ainakaan julkisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista kuitenkin, että ulkonäköpaineet ovat nykyisin paljon paljon kovemmat kuin menneinä vuosikymmeninä :ooooooo
Eikä 60-70 luvulla ollut syömishäiriöitä, ja lihavuus oli harvinaista :oooooooo
-kaveripiireissä tuolloin ei arvosteltu toisten ulkonäköä, ainakaan julkisesti
eikä niitä harvoja lihavia eristetty tai kiusattu kuoliaiksi kuten nykyisin, porukoissa olivat muiden mukana
Kun boomeriäitini kertoo jostain ihmisestä, jonka tapasi tai jonka kanssa jutteli jossain, ensimmäisenä tulee aina kuvaus siitä miltä se ihminen näytti ja oliko hoikka. Jos ei ollut hoikka, niin sitten näyttää käsillä minkämuotoinen oli.
Käsittämätöntä. Ja kyllä, kaikki uutistenlukijat ja muut arvostellaan lasten kuullen. En sitten varmaan ole äitini lapsi, kun itselle ei tulisi mieleenkään opettaa omia lapsia tuollaiseen toisten ulkonäön arvosteluun.
Tästä on riideltykin. Ei tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun boomeriäitini kertoo jostain ihmisestä, jonka tapasi tai jonka kanssa jutteli jossain, ensimmäisenä tulee aina kuvaus siitä miltä se ihminen näytti ja oliko hoikka. Jos ei ollut hoikka, niin sitten näyttää käsillä minkämuotoinen oli.
Käsittämätöntä. Ja kyllä, kaikki uutistenlukijat ja muut arvostellaan lasten kuullen. En sitten varmaan ole äitini lapsi, kun itselle ei tulisi mieleenkään opettaa omia lapsia tuollaiseen toisten ulkonäön arvosteluun.
Tästä on riideltykin. Ei tehoa.
Kukas nämä nykyiset kiusaajat ja arvostelijat on kasvattanut?
Sinunkin lapsesi saattaa kiusata toisten ulkonäköä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät kommentoi. Suhtautuvat hyvin neutraalisti, eivät kiinnitä huomiota sukupuoleen, ulkonäköön, osaamiseen jne. Keskustelu on hyvin pintapuolista, ei puhetta koulusta, ilmastouhasta, ruokavaliosta, vatsantoiminnasta tms., vaan säästä ja ehkä hyvin varovaisesti bussiaikatauluista. Kukaan ei loukkaannu, ketään ei loukata ja jokaisella on hyvä mieli.
Tästä tuli jotenkin todella vahvasti sellainen hyvin sivistynyt suku mieleen. Kaikki ovat näteissä mekoissa, syödään rapusalaattia ja ollaan ystävällisiä. Asutaan Espoossa ja kesällä koko suvun kanssa mökkeillään. On hillittyä ja sivistynyttä. Seesteistä. Mut oikeasti ketään ei kiinnostais tuommoinen sukulointi, mutta pakon edessä on mentävä että kulissit ja hyvät sukulaissuhteet säilyy :D Anteeksi, en siis tarkoita että teidän suku oli tämmöinen. Tuli vaan tämmönen mielikuva yleisesti!
Niin, mikään ei kelpaa. Jos sukulaiset huomauttavat jostain, on se väärin, mutta jos ei huomautella, niin sekin on sitten kulissien ylläpitoa.
Sukulaiset voivat ihan vain pitää sen päänsä kiinni, siinä ohje.
Kumma kun me nuorempi polvi ymmärretään oikein hyvin, että jos ei ole hyvää sanottavaa, niin ÄLÄ SANO!
Taas syytetään boomereita. Nykyäänhän mitään kiusaamista ja ulkonäön arvostelua ei ole olemassakaan, ei kouluissa, ei päiväkodeissa, ei netissä. Vai…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan yleistä oli kuulla tuollaisia kommentteja lapsena/teininä. Ja vieläkin. Olen syntynyt -78, äitini -46. Joskus äidilläni oli tapana kysyä aina kun nähtiin (nähdään kasvokkain suhta harvoin) että olenko lihonut tai sanoa että olet taas lihonut. Teininä painostani huomautteli sanomalla että sinun iässäsi en koskaan ollut noin lihava. Vaatteitani arvosteltiin (olipa ihme etten koskaan pukeutunut muuta kuin muodottomiin vaatteisiin, kun vartaloa haukuttiin), sanoin jos naamaan tuli finnejä (”mikset hoida itseäsi” milläs rahaton teini ostaa kasvojenhoitotuotteita) tms. Tv:tä katseltaessa arvosteli ja arvostelee vieläkin ihmisten, erityisesti naisten ulkonäköä.
Kuulostaa hirveältä. Ja pahimmillaan laukaisee syömishäiriön ja vääristyneen kehonkuvan. Miksiköhän tämä sukupolvi kuvittelee, että tämä on normaalia käytöstä.
Älä niputa. Kaikissa ikäluokissa on näitä.
Mutta missä ikäluokassa se(kin) mahtaakaan korostua ja olla yleisesti esiintyvää? Siitähän tässä on nyt kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ihan yleistä oli kuulla tuollaisia kommentteja lapsena/teininä. Ja vieläkin. Olen syntynyt -78, äitini -46. Joskus äidilläni oli tapana kysyä aina kun nähtiin (nähdään kasvokkain suhta harvoin) että olenko lihonut tai sanoa että olet taas lihonut. Teininä painostani huomautteli sanomalla että sinun iässäsi en koskaan ollut noin lihava. Vaatteitani arvosteltiin (olipa ihme etten koskaan pukeutunut muuta kuin muodottomiin vaatteisiin, kun vartaloa haukuttiin), sanoin jos naamaan tuli finnejä (”mikset hoida itseäsi” milläs rahaton teini ostaa kasvojenhoitotuotteita) tms. Tv:tä katseltaessa arvosteli ja arvostelee vieläkin ihmisten, erityisesti naisten ulkonäköä.
Kuulostaa hirveältä. Ja pahimmillaan laukaisee syömishäiriön ja vääristyneen kehonkuvan. Miksiköhän tämä sukupolvi kuvittelee, että tämä on normaalia käytöstä.
Älä niputa. Kaikissa ikäluokissa on näitä.
Mutta missä ikäluokassa se(kin) mahtaakaan korostua ja olla yleisesti esiintyvää? Siitähän tässä on nyt kyse.
Tosiaan, mietipäs sitä! Oikein ajatuksen kanssa!
Ihan kauhea tapa. Jotkut kommentit jää iäksi mieleen. Hirveän satuttavaa ja turhaa kommentoida kenenkään ulkonäköä. Voithan sä myös näissä tilanteissa kokeilla kääntyä tytön puoleen, pahoitella siinä että ihmisillä on niin huonot tavat että laukoo näin älyttömiä kommentteja.