Nolasin itseni töissä aivan täydellisesti. Kuolen.
Sössötin yhdestä asiasta niin kuin tietäisinkin siitä jotain ja käytin koko ajan vääriä termejä. Tarkoitin ihan eri asiaa kuin mistä puhuin. Tajusin vasta kotiin lähdettyäni autossa, että olen idiootti. Aihe oli sellainen, mikä mun pitäisi hallita, mutta tiedot on jotain vähän sinnepäin. Työhöni se ei varsinaisesti liity. En tajua, miksi aloin sönköttää siitä mitään. Mikä mua vaivaa?!
En kehtaa mennä töihin enää koskaan. 😩😩😩
Sekava selitys, mutten voi kertoa yksityiskohtaisemmin. Enkä varmaan osaisikaan, koska olen dumbio.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Hauska :D Onko minkälaisia häpeän fyysisiä oireita nyt?
Olin menossa kotiin, mutta ajauduin Alkoon. Onko se fyysinen oire?
ap
Kukaan ei ehkä edes huomannut mitään ja tuskinpa edes muistaa koko asiaa viikon kuluttua tai edes huomenna. Jos joku sattuu kysymään jotain, niin voithan aina sanoa testanneesi minkälaiset jutut menee työkavereille läpi.
Muutkin mokaa! Oliko virallisempi tilanne vai kahvipöytäkeskustelu? Näitä sattuu. Puheliaana ihmisenä itsekin usein jälkikäteen ajattelen, että olis toikin saanut jäädä sanomatta...
Joskus täytyy hiljaisuus täyttää... mut miks minun???
Tuskin kukaan kuulijoista edes ajattelee asiaa enää. Ihmisillä on taipumus ymmärtää lajikumppaniaan ja suoda satunnaisia erehdyksiä toisilleen.
Voi kuule, mulla on työkaveri sammunut firman juhliin, jossa oli yli puolet firman väestä paikalla. Hän ei itse tiedäkään kuinka paheksuvasti häntä katsottiin, mutta ymmärtää tietenkin niin käyneen.
Hoitelin hänet turvallisesti kotiin ja hän maanantaina tuli halaamaan minua kiitokseksi ja selvästi häpesi. Se riitti.
Tuttu tunne. Olen opetellut sanomaan suoraan "en tiedä, mutta selvitän ja palaan asiaan". Minulla oli pahana tapana puheripuloida paniikissa mitä sattuu lupauksia asiakkaille, asioista joista en oikeasti tiennyt mitään.
Edelleen on ongelmana, etten osaa edes joitakin perusasioita, joita minun voidaan olettaa osanneen jo vuosikaudet. Näissä en aina voi suoraan myöntää tietämättömyyttäni, mutta usein huumorilla selviää. Vetoaa hetkelliseen aivojumiin tjsp. ja ohjaan keskustelua vaivihkaa eri suuntaan.
Kun grunge tuli muotiin, baarissa yks nainen selitti kuinka tiesi paljon grundesta. Grunde, grunde, grunde..
Yks mies töissä selitti että kaapissa on dogilasit mutta hän on päättänyt ettei ota dogia.
Kyllä näitä sattuu, ei ole niin vakavaa.
Yhdessä vanhassa duunissa oli "viiniasiantuntija". Puhui täyttä p*skaa aina niistä viineistä mutta niin vakuuttavasti, että siihen olisi uskonutkin ellei olisi itse tarkastanut herran puheita. Sen jälkeen tyypin vaahtoamiset viinitietmyksellään lähinnä huvittivat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hiljaisuus pitää täyttää?
Koska siitä tulee niin ahdistava olo, että meinaan saada paniikkikohtauksen. Näin ainakin minun tapauksessani. :(
Vierailija kirjoitti:
Miksi hiljaisuus pitää täyttää?
Se on monille kiusallista. Hiljaiset ei tietenkään tätä käsitä.
Jos oli aamupalaveri, niin porukka oli vielä puoliunessa. Jos päiväpalaveri, niin sitten nälissään eikä pysty keskittymään. Jos taas iltapäiväpaltsu, niin väki on lounaan jälkeisessä horrostilassa. Joten kukaan ei ehkä edes kuullut mitä olet pulissut. T: Asiantuntija
Kuule. Adhd täällä. Ei todellakaan tarvitse hävetä, terveisin mittavia vahinkoja ja kolme työpaikkaromanssia. Samassa toimessa parikymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Olen opetellut sanomaan suoraan "en tiedä, mutta selvitän ja palaan asiaan". Minulla oli pahana tapana puheripuloida paniikissa mitä sattuu lupauksia asiakkaille, asioista joista en oikeasti tiennyt mitään.
Edelleen on ongelmana, etten osaa edes joitakin perusasioita, joita minun voidaan olettaa osanneen jo vuosikaudet. Näissä en aina voi suoraan myöntää tietämättömyyttäni, mutta usein huumorilla selviää. Vetoaa hetkelliseen aivojumiin tjsp. ja ohjaan keskustelua vaivihkaa eri suuntaan.
No siis tämä. Kun muut on vuosia luulleet, että hallitset jonkin asian ja sitten paniikissa puheripuloit ja paljastuu ettet tiedäkään, niin kaikki alkaa epäillä, ettet tiedä mistään mitään. Jos olisin edes heti tajunnut mokani, olisin voinut korjata sen. En voi enää huomenna mennä sanomaan että "muistatteko mitä eilen sanoin, heko heko" ja yrittää paikata. 🤦♀️ Vitsi mä olen tyhmä. Ansaitsen potkut ja kuukauden jalkapuuta.
ap
Ei tuossa oo mitään pahaa, eikä tartte päätään vaivata. Itselläni on liki 30 v työuraa kohta takana. Elämä on semmosta, kaikenlaisia virheitä tulee eteen niin itselle kuin muidenkin tekemänä. Mokannut olen, monenlaista ja monta kertaa niin sanoissa kuin tekemisissä. Ja niin on tapahtunut kaikenlaista myös työkavereille. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä 👍
Ei itsensä nolaamiseen ole kukaan vielä kuollut.
Ihanaa kun kerrotte omia tarinoitanne. Vähän helpottaa, kun en ole ainoa tymhä. 😔
ap
Tollasessa mulle aina auttaa, jos tilanteessa on mukana ollut joku sellainen henkilö, jolle voin jälkeenpäin selittää, että helvetti tajusin vasta jälkikäteen, että puhuin mitä sattuu ja tein itsestäni ääliön. Sit on perseestä, jos sellaista ei ole, mä haluaisin edes jonkun tietävän, että tajusin itsekin oman mokani XD
Hauska :D Onko minkälaisia häpeän fyysisiä oireita nyt?