Nolasin itseni töissä aivan täydellisesti. Kuolen.

Hei, kaikki mokailee. Mäkin puhuin ihan sekoja tänään palaverissa. Palaveri oli iso ja jännityksessä oioin vähän juttua. Asioita jäi välistä ja sitten koko tarinasta tuli vähän sekava ja kollegat joutuivat paikkaamaan. Muille jäi varmaan sellanen kuva, etten ollut yhtään kartalla asiassa vaikka olin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli myös hiljattain haluan vajota maanrakoon -kokemus töissä. Puhuin 40 minuuttia puhelimessa ihmisen kanssa, jota luulin toiseksi. Tästäkään en voi yksityiskohtia tarkemmin kertoa, mutta tilanne oli ihan kamala, kun selvisi, että täysin väärä ihminen kyseessä.

Minun piti äskettäin tehdä yhteistyötarjous sanotaan vaikka Harri X:lle organisaatiossa Y, etsin hänen puhelinnumeronsa Fonectasta ja soitin. Vastaaja kuulosti vähän hämmentyneeltä, sanoi että asia kuulu hänelle vaan toisaalle. Tajusin, että olin napannut Fonectasta vahingossa numeron henkilölle Henri X joka sitä paitsi on kaukainen tuttuni, sama organisaatio eri osasto. Lopetin puhelun nopeasti enkä kehdannut sanoa että sotkin ihmiset.

Faith kirjoitti:

Eihän tuo nyt ole paha moka, vaikka nyt siltä tuntuu. Huomenna mainitset ohimennen, että olet viime aikoina ollut hieman väsynyt ja stressaantunut, niin saavat siitä selityksen (mikäli edes muistavat koko mokaa).

Ei tarvitse kyllä selitellä yhtään mitään kellekään. :D

Vierailija kirjoitti:

Hei, kaikki mokailee. Mäkin puhuin ihan sekoja tänään palaverissa. Palaveri oli iso ja jännityksessä oioin vähän juttua. Asioita jäi välistä ja sitten koko tarinasta tuli vähän sekava ja kollegat joutuivat paikkaamaan. Muille jäi varmaan sellanen kuva, etten ollut yhtään kartalla asiassa vaikka olin.

Mulle käy melkein joka kerta noin, koska en ikinä kerkeä valmistella esiintymistäni tai esitystä. Sitten kun tulee mun vuoro, se on puhehana auki ja pelkkää tajunnanvirtaa yhteen hengenvetoon. Sitten kun minuuttien jälkeen vihdoin vedän henkeä, tulee hiljaista ja johtoryhmä selkeyttää sekoiluni parilla lauseella. Ei enää edes hävetä, koska on niin normaalia.

Miksi epäonnistuminen harmittaa ja joskus pelottaakin niin paljon, vaikka tietää, ettei pienistä vielä potkuja tule? Tätä olen monesti miettinyt, ei pitäisi mitään traumoja olla asiasta.

Ei se mitään, minullekin on käynyt tuon tapaista. Pystyn puhumaan vakuuttavasti asiasta kuin asiasta, usein olisi parempi olla hiljaa.

Minä nykyään sanon ihan reippaasti että hitto meni jotenkin piuhat ristiin päässä eilen, käydään uusiksi asia läpi niin että itsekin tajuan mitä puhun. Toisaalta usein ratkaisen asiakkaiden asiat ja ihmiset jo tietää minut ja luottaa että osaan ja olen fiksu niin ehkä sitten on helpompi minunkin hyväksyä mokat. Kivat on minun työkaverit ja asiakkaat jotka antavat minulle taiteellisia vapauksia huruilla :D

Sitä taas en kestä jos laitan väärän numeron excelistä johonkin johtopäätökseen, se hävettää älyttömästi, tarkkuus ei ole vahvuus.

T. Asiantuntija, pitää ehkä harkita kaupunginvaltuustoa

Jos häpeällä selviää niin se kelpaisi monelle.

Hihhii... kiva etten ole ainoa, jolle tota tapahtuu :D

Itsekin kärsin hirveästä morkkiksesta aina milloin mistäkin työjutusta, mutta loppujen lopuksi me ihmiset aina kuvittelemme olevamme muiden mielestä kiinnostavampia kuin olemmekaan. Kaikilla on omat murheensa ja mokansa, tuskin ne miettii sun sanomisia enää tai mahtoivatko kuunnellakaan. Tai ainakaan huomata vääriä termejä. Sehän on monen päällikön menestyksen salaisuus, että esiintyy hyvin ja puhuu asiantuntevan kuuloisesti tyhjiä..

Vierailija kirjoitti:

Olin 20 vuotiaana kesätöissä toimistohommissa eräällä kaupungin laitoksella. Kesän kohokohta oli keskellä kirkasta päivää ulkona järjestetyt kesäjuhlat.

Alkoholia tuli juotua enemmän kuin tarpeeksi "ilmaisen viinan bileissä", samaan aikaan kuin vakituinen 50+ ikäinen henkilöstö käyttäytyi asiallisesti. Omassa nuoruuden hybriksessä varmana omasta viehätysvoimastani, poikailin naimisissa olevia setämiehiä, ja yhden kanssa suuteloinkin keskellä juhlia auringon paisteessa muiden katsellessa ympärillä. Tämän lisäksi kiersin porukasta porukkaan sammaltaen pätemässä 20vuotiaan asiantuntemuksella asiasta kuin asiasta.

Jälkeenpäin häpesin niin paljon että meinasin kuolla. Tarkan selonteon tapahtumista kuulin toiselta kesätytöltä, joka ymmärsi käyttäytyä normaalisti ja aikuismaisesti.

Olisi tehnyt mieli jäädä saikulle, mutta ajattelin että pakko maanantaina vain kohdata se mikä on vastassa. Lähin esimieheni, 62-vuotias kireä taloushallinnon päällikkö sinen piti minulle puhuttelun juhlakäyttäytymisestäni, ja setämiehet naureskelivat törmätessään käytävillä tai kahvihuoneessa.

Uskomatonta kyllä, selvisin hengissä, ja parin viikon kuluttua olin hävennyt häpeän loppuun, ja homma jatkui normaaliin tapaan :D

Minusta tämä on ihan normaalia kännikäyttäytymistä nuorilla joilla aivot vielä kehitysvaiheessa eikä alkoholia ole paljon ehtinyt käyttää vaikka varmasti jälkikäteen nolottanutkin xD

Jos puhuttiin asiasta x ja sinä puhuit asiasta y, niin voi huomenna sanoa, "muistatko eilen kun puhuttiin asiasta y, niin ei kai Pekka puhunut alunperin Xstä. Voi ei, toivottavasti ette luullut että tarkoitin Xää".

Jos taas olet puhunut ihan mitä sattuu, niin älä puhu mitään asiasta. Kaikki puhuu joskus mitä sattuu, jos ei ole joka päiväinen tapa, niin unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei itsensä nolaamiseen ole kukaan vielä kuollut.

Sairaan noloa olla ensimmäinen!

Mun mielestä juhliin ei oo mikään pakko laittaa laakerikenkiä.

Eiku...

Kuoleminen töissä on kyllä hävettävän noloa.

Miehethän toimii noin koko ajan, eikä ne sitä häpeän ollenkaan. Kutsutaan termillä mansplaining.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus pitää täyttää?

Se on monille kiusallista. Hiljaiset ei tietenkään tätä käsitä.

Ja kälättäjät ei tiedä, miten raskasta se puheen kuuntelu on. Jollain on aina epämukavaa siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli myös hiljattain haluan vajota maanrakoon -kokemus töissä. Puhuin 40 minuuttia puhelimessa ihmisen kanssa, jota luulin toiseksi. Tästäkään en voi yksityiskohtia tarkemmin kertoa, mutta tilanne oli ihan kamala, kun selvisi, että täysin väärä ihminen kyseessä.

Minun piti äskettäin tehdä yhteistyötarjous sanotaan vaikka Harri X:lle organisaatiossa Y, etsin hänen puhelinnumeronsa Fonectasta ja soitin. Vastaaja kuulosti vähän hämmentyneeltä, sanoi että asia kuulu hänelle vaan toisaalle. Tajusin, että olin napannut Fonectasta vahingossa numeron henkilölle Henri X joka sitä paitsi on kaukainen tuttuni, sama organisaatio eri osasto. Lopetin puhelun nopeasti enkä kehdannut sanoa että sotkin ihmiset.

Mun virhe taas tapahtui sairaalatyössä... eli siitä voi kuvitella, minkä luokan moka oli kyseessä. Ja tietysti virhe piti vielä raportoida ja käydä koko tiimin kanssa läpi oppimiskokemuksena.

No entä sitten? Kukaan ei kuollut eikä todennäköisesti tullut sen isompia aineellisiakaan vahinkoja.

Pyydät huomenna esimieheltäsi anteeksi, jos tilanne mielestäsi vaatii sitä ja sanot, että yön yli nukuttuasi ymmärrät, että harkintasi ei ollut eilen parasta, mutta otat tästä opiksesi ja toivot, että asia voidaan käsitellä näin? Epäilen, että pomosi arvostaa sinua tuon jälkeen entistä enemmän.

Jokainen meistä tekee virheitä ja on täysin kohtuuton oletus, että niiltä voidaan välttyä. Todellinen luonteemme ja kykymme tulevat ilmi juuri siinä,miten hoidamme tilanteen virheidemme jälkeen.

Joskus nuorena minä ja joku kaveri juteltiin yhden kirjailijan kirjasta. Sitten joku toinen tuttu (vähän sellainen besserwisserhenkinen) puuttui keskusteluun, antoi ymmärtää että me ei oikein tajuta asiaa ja selitti kovasti jotain siitä kirjasta. Selitys kuullosti vähän jännältä, mutta oltiin vain että ok, ehkä niinkin.

Sitten seuraavana päivänä se selittäjä palasi vähän tuohtuneena asiaan - hän oli sekoittanut kirjailijan kaksi eri kirjaa. Ja hänen mielestään me nolasimme hänet kun emme korjanneet häntä. Mutta en oikeasti tajunnut :D

Aina voi vedota siihen, että on maanantai, tai perjantai, tai tilanteen niin vaatiessa voi myös vedota siihen, että on tiistai, keskiviikko, torstai tai aikainen aamu tai päivä liian pitkällä. Myös vuodenajat vaativat veronsa: kuka nyt näin pimeään ja lumiseen aikaan mitään järkevää saa sanotuksi. Been there done that. Kaikki me horistaan mitä sattuu ihan milloin sattuu. Joskus jopa tulee puhuttua ihan oikeaa asiaakin!