Ihailetko ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä?
Vai millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?
Itse huomaan näin 42-vuotiaana perheenäitinä huomaavani, että säälin ihmisiä jotka omistautuvat työlle. Itse taas yritän päinvastoin rimpuilla eroon oravanpyörästä tekemällä 3 päiväistä työviikkoa ja oman yrityksen töitä siinä ohessa. Ihmiset, jotka tekevät paljon töitä, vaikuttavat olevan aivan eri maailmassa missä nykyisin itse elän.
Jokainen myy aikansa jollain summalla.
Kommentit (24)
Periaatteessa en. Liiallinen työnteko johtuu useimmiten jostain ongelmasta joko työpaikalla tai ihmisessä itsessään eli se on pakonomaista.
Sellainen työ josta on hyötyä ja sillä on tarkoitus, on palava intohimo tehdä työtä tai ihan harrastusmielessä eikä se ole pakkopullaa.
En. Mä ihailen ihmistä kuka tekee töitä esim itsensä eteen, siis parantaakseen omaa hyvinvointia treenaamalla yms liikkumalla, mutta ihmisen työelämä tai ura ei mua kiinnosta yhtää.
Kaikkein pahin on sellanen politiikkaan menevä henkilö kuka omistaa koko elämänsä sille turhuudelle. Jotenkin huvittaa.
Veikkaan että kaiken aikansa myyvä ihminen on valintansa tehnyt. Säälisin sinuna vaikka ihan oikeita asioita. Toisaalta, olemme vain ihmisiä ja emme voi tunteilleni mitään. Minua säälittäisi olla asemassasi viettäen kaiken vapaa-aikani säälien muita ihmisiä. Keksisin kyllä parempaa tekemistä.
Riippuu työstä. Kehitystä eteenpäin vievä tutkimustyö on eri asia kuin robottimainen suorittaminen.
Arvostan, jos siitä maksetaan hyvin. Muuten ihan turhaa riehumista.
Useinhan nämä paljon töitä tekevät ovat niitä, jotka ovat burnoutissa muutaman vuoden sisällä. Eli enemmän arvostan niitä, jotka tekevät töitä "sopivasti" ja tuntevat omat rajansa.
Työssä voi kehittää taitojaan ja parantaa omaa tulotasoaan jotta jatkossa voi tehdä itselle mieluisampia hommia tai hyvällä tuurilla jättää työt kokonaan.
Yhteiskunta ei pyöri ilman työntekoa, joten kyllä ihailen. Siis heitä jotka tekee yleishyödyllisiä töitä. On myös nettovaikutuksiltaan negatiivisia töitä, esim. lehtien puhelinmyyjä, he ovat turhakkeita
En. Työ oli isälleni kaikki kaikessa. Koko perhe eli sen ehdoilla ja työ ajoi aina kaiken muun edelle. Minulla ei esimerkiksi ole juurikaan muistoja siitä, että oltaisiin tehty asioita isän kanssa yhdessä tai että hän olisi opettanut minulle jonkin taidon. Kun isä jäi eläkkeelle, hänelle selvisi, ettei hänellä ole yhtään ystävää. Oli ollut vain kollegoita ja työtuttuja. Eläkkeelle jäämisen jälkeen isä ei kiinnostanut enää ketään heistä. Nyt on mahtava eläke, mutta tylsää ja yksinäistä. Kyllä kannatti.
Vierailija kirjoitti:
En. Mä ihailen ihmistä kuka tekee töitä esim itsensä eteen, siis parantaakseen omaa hyvinvointia treenaamalla yms liikkumalla, mutta ihmisen työelämä tai ura ei mua kiinnosta yhtää.
Kaikkein pahin on sellanen politiikkaan menevä henkilö kuka omistaa koko elämänsä sille turhuudelle. Jotenkin huvittaa.
Periaatteessa kaiken pitäisi rakentua ihmisen identiteetin ja persoonallisuuden ympärille mikä tuo uusia haasteita mukanaan ja johtaa seuraaviin.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei pyöri ilman työntekoa, joten kyllä ihailen. Siis heitä jotka tekee yleishyödyllisiä töitä. On myös nettovaikutuksiltaan negatiivisia töitä, esim. lehtien puhelinmyyjä, he ovat turhakkeita
Tähän samaan ryhmään voisi laittaa myös te-toimistojen virkailijat. Ei mitään hyötyä kenellekään.
Arvostan ihmisiä jotka tekevät töitä.
Ihan sama onko siivoaja, valkokaulusduunari, raksamies tai asiantuntija. Jokainen on arvokas!
En tosiaan. Eivät osaa vetää rajoja, ei osaa hinnoitella omaa aikaa ja arvostaa itseään ja muita. Ovat niin usein niitä tehottomia läpättäjiä ja MIELLYTTÄJIÄ
Kun kysyy ihmiseltä mitä kuuluu, alkaa hän välittömästi kertomaan miten kiire töissä on. Ilmeisesti mitään muuta elämää ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mä ihailen ihmistä kuka tekee töitä esim itsensä eteen, siis parantaakseen omaa hyvinvointia treenaamalla yms liikkumalla, mutta ihmisen työelämä tai ura ei mua kiinnosta yhtää.
Kaikkein pahin on sellanen politiikkaan menevä henkilö kuka omistaa koko elämänsä sille turhuudelle. Jotenkin huvittaa.
Periaatteessa kaiken pitäisi rakentua ihmisen identiteetin ja persoonallisuuden ympärille mikä tuo uusia haasteita mukanaan ja johtaa seuraaviin.
Mutta yleisesti ottaen se että miten katsoo maailmaa, hahmottaa sitä ja millainen kokonaiskäsitys ihmisellä muodostuu.
En. Onhan se ihailtavaa, että jollain löytyy tarmoa tehdä, mutta melkein aina se päättyy burnouttiin.
Tein yli 40 v. työrupeaman ja mielelläni teinkin. Minulla oli aivan ihana työ, joka ei ollut vain suorittamista vaan oli mielekästä ja mielenkiintoista. Eläkkeellä olen jatkanut freelancerina - mutta hitaammin, eli vain silloin kun huvittaa. Eläkkeellä on muut kujeet ja tekemiset ensin. Kyllä, ihailen ihmisiä jotka jaksavat tehdä töitä mitä tahansa, erittäinkin ihailen heitä jotka jaksavat pienissä yrityksissään tehdä juustoja, oliiviöljyä ym. ja myydä niitä toreilla. Viininviljelijöitä ihailen myös, sillä työ on raskasta mutta lopussa kiitos seisoo. Tehoviljelijöitä en sensijaan ihaile ollenkaan enkä muitakaan rahanhimoisia ihmisiä.
En ihaile. Oikein ärsyttää joillakin ihmisillä sellainen työnteolla itsensä marttyyrointi. Pitää vähintäänkin sivulauseessa jotenkin kommentoida että miten monta tuntia tuli taas tehtyä silloin ja silloin. No perkele, tee vähemmän tai sitten älä kehu sillä jos se kerran maistuu niin kovasti.
säälin ihmisiä jotka omistautuvat työlle
niin juuri