Nolasin itseni töissä aivan täydellisesti. Kuolen.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä vanhassa duunissa oli "viiniasiantuntija". Puhui täyttä p*skaa aina niistä viineistä mutta niin vakuuttavasti, että siihen olisi uskonutkin ellei olisi itse tarkastanut herran puheita. Sen jälkeen tyypin vaahtoamiset viinitietmyksellään lähinnä huvittivat.

Minulla oli vuosia sitten työtuttu, joka rakasti omaa ääntään, mutta se ei aina haitannut, koska hänen juttunsa olivat niin mielenkiintoisia. Hän puhui kaikesta vakaasti ja vakuuttavasti ja osasi perustella väitteensä silmääkään räpäyttämättä. Minä uskoin kaiken siihen saakka, kun hän alkoi luennoida minulle minun omasta alastani, ja tajusin, että hän oli vain äärimmäisen taitava bluffaaja. Nykyisin hän on eläkkeellä, mutta puhunut itsensä aikansa kuluksi kaupunginvaltuustoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus pitää täyttää?

Se on monille kiusallista. Hiljaiset ei tietenkään tätä käsitä.

Hiljaisemmat saavat helposti ahdistus kohtauksen, kun joku kälättää ihan turhanpäiväistä. Pahempi vielä jos on kovaääninen selittäjä! Pää meinaa hajota. Tätä ei varmaan ne ymmärrä, joiden mielestä hiljaisuus on aina ahdistavaa.

Älä huoli, niin minäkin olen.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule, mulla on työkaveri sammunut firman juhliin, jossa oli yli puolet firman väestä paikalla. Hän ei itse tiedäkään kuinka paheksuvasti häntä katsottiin, mutta ymmärtää tietenkin niin käyneen.

Hoitelin hänet turvallisesti kotiin ja hän maanantaina tuli halaamaan minua kiitokseksi ja selvästi häpesi. Se riitti.

Minun entinen kollegani livahti etuajassa konsernin kesäjuhlille (VR:n makasiineille, jos joku ne vielä muistaa juhlanavettana) ja onnistui vetäisemään päänsä täyteen ennen kuin meidän pikkufirmastamme ehdittiin paikalle. Kollega seisoi yhdellä ovella haukkumassa tutut vastaantulijat, ja kun minä yritin viedä häntä sivummalle juttelemaan, sain oikein kunnolliset huudot. Punttasimme hänet taksiin heti alkuillasta, ja kaikkien näiden vuosien jälkeen hän taitaa olla ainoa, joka ei muista koko välikohtausta. (Sori, ap.) :D

Meitä tytäryhtiöiden väkeä muuten tarkkailtiin aika tiiviisti. Meillä oli uusi respanhoitaja, joka oli tavattoman pätevän oloinen kaikin puolin - ja sattumoisin kovalla antibioottikuurilla - ja hänet oli heti maanantaina pyydetty pääkonttoriin töihin. Minua ei pyydetty. Saatoin kyllä nauttia antimista vähän liikaa. Mutta voitin sentään hulavanteenpyörityskisan.

Mulla oli myös hiljattain haluan vajota maanrakoon -kokemus töissä. Puhuin 40 minuuttia puhelimessa ihmisen kanssa, jota luulin toiseksi. Tästäkään en voi yksityiskohtia tarkemmin kertoa, mutta tilanne oli ihan kamala, kun selvisi, että täysin väärä ihminen kyseessä.

Jos yhtään lohduttaa niin työkaverini mokasi pahasti muutama kuukausi sitten, eikä kukaan muista enää koko asiaa. Eli ajattelet mokaasi enemmän kuin muut ja se on ihan normaalia :)

No mitä helvettiä nyt. Itse olen nopeasti kehittyvään teknologiaan liittyvällä alalla ja voin sanoa että miltei kaikki työkaverit, samoin yhteistyökumppanit ovat usein pihalla kuin lumiukot. Voi jopa olla että koko palaverin aikana ei käsitetä mitään toisten horinoista. Ja me kuitenkin ollaan kys. alan huippuasiantuntijoita.

Ja voinpa sanoa että nykyisin erittäin moni on muutenkin pihalla, asiasta kuin asiasta. Se liittyy jotenkin tähän aikaan, osaaminen hajaantuu ja pirstaloituu.

Enpä olisi tässä jos kertaakaan olisin miettinyt kuulostinko tyhmältä tai en. Turhauttavimpia on ihmiset ja palaverit jossa esitetään ymmärtävämme ja diipa daapa. Parhaimpia tyyppejä on ne jotka suoraan sanoo että mitä tarkoitat, en ymmärtänyt. Ne on yleensä myös itsevarmimpia ja älykkäimpiä.

Ymmärrän kyllä, mutta ei hätää ap, tuota sattuu joskus kaikille. Ei se ole niin vakavaa, vaikka se siltä tuntuukin. Sanot vaan, että oli vähän huono hetki eikä mennyt ihan putkeen. Ja jos joku saivartelee ja ilkkuu, sellaisesta typeryksestä ei tarvitse välittää. Emme me ihmiset ole mitään erehtymättömiä robotteja ja hyvä niin. Eikä se, että joskus menee ns. vihkoon, tarkoita sitä, että ihminen on huono, tyhmä ja osaamaton. Se tarkoitta vain, että on inhimillinen olento, jolla herpaantui keskittyminen, muisti pätki, erehtyi asiasta tai jotain muuta vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hiljaisuus pitää täyttää?

Se on monille kiusallista. Hiljaiset ei tietenkään tätä käsitä.

olen tuo kysymyksen esittäjä ja kaikkea muuta kuin hiljainen, tunnen paljon ihmisiä ja puhun paljon. mutta esim. töissä, kun on hetken rauhallista, eikö siitä voi nauttia sen lyhyen hetken, ladata hieman niitä akkujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä vanhassa duunissa oli "viiniasiantuntija". Puhui täyttä p*skaa aina niistä viineistä mutta niin vakuuttavasti, että siihen olisi uskonutkin ellei olisi itse tarkastanut herran puheita. Sen jälkeen tyypin vaahtoamiset viinitietmyksellään lähinnä huvittivat.

Minulla oli vuosia sitten työtuttu, joka rakasti omaa ääntään, mutta se ei aina haitannut, koska hänen juttunsa olivat niin mielenkiintoisia. Hän puhui kaikesta vakaasti ja vakuuttavasti ja osasi perustella väitteensä silmääkään räpäyttämättä. Minä uskoin kaiken siihen saakka, kun hän alkoi luennoida minulle minun omasta alastani, ja tajusin, että hän oli vain äärimmäisen taitava bluffaaja. Nykyisin hän on eläkkeellä, mutta puhunut itsensä aikansa kuluksi kaupunginvaltuustoon.

😂 Repesin ihan täysin tolle viimeiselle lauseelle. Näitä on nähty muutamat, hitto mikä ihmistyyppi kyllä!

Ap ota ihan relasti vaan, ihmisiä tässä kaikki ollaan

Olin 20 vuotiaana kesätöissä toimistohommissa eräällä kaupungin laitoksella. Kesän kohokohta oli keskellä kirkasta päivää ulkona järjestetyt kesäjuhlat.

Alkoholia tuli juotua enemmän kuin tarpeeksi "ilmaisen viinan bileissä", samaan aikaan kuin vakituinen 50+ ikäinen henkilöstö käyttäytyi asiallisesti. Omassa nuoruuden hybriksessä varmana omasta viehätysvoimastani, poikailin naimisissa olevia setämiehiä, ja yhden kanssa suuteloinkin keskellä juhlia auringon paisteessa muiden katsellessa ympärillä. Tämän lisäksi kiersin porukasta porukkaan sammaltaen pätemässä 20vuotiaan asiantuntemuksella asiasta kuin asiasta.

Jälkeenpäin häpesin niin paljon että meinasin kuolla. Tarkan selonteon tapahtumista kuulin toiselta kesätytöltä, joka ymmärsi käyttäytyä normaalisti ja aikuismaisesti.

Olisi tehnyt mieli jäädä saikulle, mutta ajattelin että pakko maanantaina vain kohdata se mikä on vastassa. Lähin esimieheni, 62-vuotias kireä taloushallinnon päällikkö sinen piti minulle puhuttelun juhlakäyttäytymisestäni, ja setämiehet naureskelivat törmätessään käytävillä tai kahvihuoneessa.

Uskomatonta kyllä, selvisin hengissä, ja parin viikon kuluttua olin hävennyt häpeän loppuun, ja homma jatkui normaaliin tapaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä vanhassa duunissa oli "viiniasiantuntija". Puhui täyttä p*skaa aina niistä viineistä mutta niin vakuuttavasti, että siihen olisi uskonutkin ellei olisi itse tarkastanut herran puheita. Sen jälkeen tyypin vaahtoamiset viinitietmyksellään lähinnä huvittivat.

Minulla oli vuosia sitten työtuttu, joka rakasti omaa ääntään, mutta se ei aina haitannut, koska hänen juttunsa olivat niin mielenkiintoisia. Hän puhui kaikesta vakaasti ja vakuuttavasti ja osasi perustella väitteensä silmääkään räpäyttämättä. Minä uskoin kaiken siihen saakka, kun hän alkoi luennoida minulle minun omasta alastani, ja tajusin, että hän oli vain äärimmäisen taitava bluffaaja. Nykyisin hän on eläkkeellä, mutta puhunut itsensä aikansa kuluksi kaupunginvaltuustoon.

Hyvin samanlainen kokemus. Minulla on työkaveri, joka puhuu paljon, itsevarmasti ja hyvin vakuuttavan kuuloisesti. Faktat vain menevät usein pieleen. Jos jutut kyseenalaistaa, niin hän vetoaa siihen kuinka hän on lukenut tutkimuksia aiheesta tai hän on opiskellut alaa tai ollut aiemmin töissä näiden asioiden parissa tms. Hän on itse hyvin vakuuttunut siitä, että hän on oikeassa ja esittää asiansa vahvatahtoisesti. Hän on siis vähän sellainen jyrä. En ole ihan varma uskovatko muut hänen juttujaan vaan eikö kukaan vain viitsi/uskalla väitellä, sillä tämä kyseinen työkaveri ottaa hyökkäävän asenteen päälle ("minä olen opiskellut tätä alaa, mitäs sinä oletkaan opiskellut" -tyylisesti) jos hänet kyseenalaistaa. Uskon kyllä, että hän on opiskellut aiheita ja lukenut tutkimuksia, mutta ilmeisesti hän vain jotenkin ymmärtää lukemaansa hieman väärin. Jos kaivan esille oikeaa faktaa, joka todistaa hänen olleen väärässä, niin hän vain aloittaa uuden puheripulin hieman aiheen vierestä. Loppujen lopuksi olemme sitten jossain ihan eri aiheessa kuin mistä aloitettiin. Olen nyt ottanut sen asenteen, että kommentoin hänen juttuihinsa vain "niinkö" ja annan mennä toisesta korvasta ulos.

Kerro nyt mitä sanoit ja mitä termejä käytit ja mitä olisi pitänyt käyttää. Emme voi myötähäpeillä ellemme tiedä enempää. Lupaamme olla nauramatta.

Itse olen ollut aivan samanlaisessa tilanteessa satapäisen asiakasyleisön edessä. Jälkikäteen vielä kuulin kuinka minua pilkattiin sitten selän takana! Ei ollut mieltä ylentävää, mutta pelkkiä ylennyksiä on senkin jälkeen satanut! Ei mitään hätää, eteenpäin äläkä turhia häpeile. Helpotti kun kerroin tapahtuneesta usealle ihmiselle, että voi voi kuinka paljon nyt hävettää. Loppupeleissä siitä on kehittynyt vaan hyvä tarina jaettavaksi, jolle voi itsekin jo vain nauraa.

Et ole ainut joka tuota tekee. Harvempi vaan itse tajuaa...

Minä olen mokannut tänään kaksi kertaa🙈

Älä välitä. Pian se unohtuu kaikilta.

Itse tein 3 virhettä. Niitä on tehty joulukuusta lähtien, mutta kaikki paljastuivat täysin eri yhteyksissä nyt viikon sisällä. Että voikin ottaa pattiin nyt, kaikki kaatuu päälle. Tosin kaikki on korjattavissa vielä ilman isoja seurauksia, mutta joutuu muille itse nöyristellen ilmoittamaan näistä, että saavat hyväksyä korjaustoimenpiteet.

Onnes vasta opiskelen niin noi tilanteet voi kuitata sillä, mutta mä oon aina jauhamassa suu vaahdossa asiasta kun asiasta ja liian usein tajuan että meni päin vttua :D

Eihän tuo nyt ole paha moka, vaikka nyt siltä tuntuu. Huomenna mainitset ohimennen, että olet viime aikoina ollut hieman väsynyt ja stressaantunut, niin saavat siitä selityksen (mikäli edes muistavat koko mokaa).

Itsehän mokailen joka päivä töissä, mutta helpottaa ajatus että ei minulta kuulemma mitään muuta odotetakaan, kun olen niin kokematon. Tämän kuulin siis johtoryhmän jäseneltä ja heti helpotti. Nyt voin mokailla ja pulputtaa puuta heinää rauhassa, harjoittelun piikkiin siis! Ja Ap älä mene Alkoon aina kun mokaat, minä tein niin ja melkein alkoholisoiduin. True story.