Oma lapsettomuus ja kateus läheisen raskaudesta

Saman olen kokenut. Minä tulin sitten viimein hoidoilla raskaaksi, se helpotti sitten. Sain tuon jälkeen luomusti vielä 2 lasta. Tsemppiä sulle

Oletko ajatellut, että ammattiavusta voisi olla hyötyä noiden tunteiden käsittelyssä? Siis ihan vilpittömästi sanon tämän, ei ole mitään veetuilua.

Olen pahoillani lapsettomuudestasi. <3 En osaa sanoa mitään järkevää. Nuo fiilikset ovat ymmärrettäviä ja sallittuja.

Kävin juttelemassa sellaisen terveyskeskuksen kautta saadun hoitaja-kontaktin luona. En kokenut, että siitä olisi varsinaisesti ollut apua. Tässä tilanteessa varmaan tunteita nousee erityis isosti pintaan, kun kyseessä on niin läheinen ihminen. Ap

Mikä siinä lapsettomuudessa muka niin kamalaa on?

Jaksaisiko joku läheinen kuunnella? Tai saisitko vertaistukea jostain lapsettomien yhdistyksestä? Olen pahoillani puolestasi, itse kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta ja vaikka se ei niin rankkaa olekaan, on läheisten vauvauutiset silti raskaita vastaanottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä lapsettomuudessa muka niin kamalaa on?

Mä haluaisin tähän kans kunnollisen vastauksen. Se, että jää naisena ulkopuoliseksi?

Tiedän tunteen. Sydäntä raastaa kovasti, mutta yritän olla onnellinen ystävän puolesta.

Mulla samoja kokemuksia joskin aiheena muu kuin lapsettomuus- mietin että miksi pitäisi olla erityisemmin onnellinen sen toisen puolesta? Riittänee, että käyttäytyy peruskohteliaasti? Luulen että on helpompi prosessoida niitä omia täysin hyväksyttäviä kateuden ja katkeruuden jne tunteita jos tavoite ei olisi noin "yli-inhimillinen", elikkä onnen tunteminen siitä että joku toinen saa hetkessä asian mitä itse on halunnut vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä lapsettomuudessa muka niin kamalaa on?

Mä haluaisin tähän kans kunnollisen vastauksen. Se, että jää naisena ulkopuoliseksi?

Se ettei pääse kokemaan äitiyttä. Ei pääse kokemaan ja näkemään oman lapsen kehitystä. Ja tietysti sekin, että jää ulkopuoliseksi heidän seurassa kenellä on lapsia.

Mulla oli sama. Avauduin aiheesta ko kaverille. En siis rumasti vaan sanoin että pitää prosessoida asiaa. Kaverille oli ok ja ymmärsi hyvin.

Noi on ihan sallittuja ja normaaleja tunteita. Täytyy vaan yrittää muistaa että oma lapsettomuus ei ole kaverin vika ja hänen lapsi ei ole itseltä pois.

Mulle auttoi oman tilan otto. Ajattelin kyllä aika ilkeitä silloin. Mutta kaverin lapsi on nykyisin tosi rakas ja vietän hänen kanssaan paljon aikaa.

Itsellä samoja fiiliksiä. Ei saada kumppanin kanssa lapsia ja olen kateellinen ja vähän katkerakin, kun muualla lähipiirissä niitä toisille siunaantuu. Vieläpä sillä tavalla, että niitä on pidetty käytännössä itsestään selvyytenä, että senkus vain sitten tehdään kun on sopiva hetki.

Sitten osa taivastelee, että miksi teillä ei ole lapsia ja sitten kehuvat, kuinka kannattaisi tai olisi kannattanut hankkia, että tuovat ne niin paljon iloa elämään.

Vihon viimeinen niitti on sitten ne adoptiojauhajat. Se saa sisälläni sellaisen kiehunnan aikaan, että on vaikea pitää kiukkua sisällä ja pitää vain todeta tyynesti, ettei se ole vaihtoehto.

Mulla on auttanut ajatella, että ei se muiden lastensaanti ole yhteydessä omaan epäonnistumiseeni sillä sektorilla. Ei mun lapsettomuutta korjaa se, jos joku muukin on lapseton. Toisen onni ei ole minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä lapsettomuudessa muka niin kamalaa on?

Mä haluaisin tähän kans kunnollisen vastauksen. Se, että jää naisena ulkopuoliseksi?

Ehkä joillekin ottaa koville myös se, ettei saa kokea sitä pientä ihmistä sylissään. Mulle rankinta on tuo sosiaalinen puoli ja syrjintä, jota äiti - ihmiset muhun kohdistaa. - eri

Ihmisiä on liikaa.

Suomessakaan ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä.

300 000 työtöntä ja lisää väännetään ilmastokriisin keskelle :/

Jos tekee monta lasta, niin naisen ei välttämättä tarvitse keksiä elämänsisältöä itselleen koko elämänsä aikana, jos lapset ottavat siitä vastuun.

Taas uusi sukupolvi syntyy odottamaan täysi-ikäistymistä, että pääsisi pois vanhempien vallan alta :(

Täydet sympatiat sinulle, Ap! Koettu on täälläkin moneen kertaan ja kipuillaan edelleen. Ihan järkyttävä asia. Vertautuu kuulema psykologisesti lapsen menehtymiseen, yhtä suuri suru. Menee todella syvälle. Voimia, Ap ja kaikille kohtalotovereille myös!

Lapsettomien yhdistyksellä Simpukalla on jotain ryhmiä joillakin paikkakunnilla.

Naisen kuuluu synnyttää eikä tehdä uusia keksintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä samoja fiiliksiä. Ei saada kumppanin kanssa lapsia ja olen kateellinen ja vähän katkerakin, kun muualla lähipiirissä niitä toisille siunaantuu. Vieläpä sillä tavalla, että niitä on pidetty käytännössä itsestään selvyytenä, että senkus vain sitten tehdään kun on sopiva hetki.

Sitten osa taivastelee, että miksi teillä ei ole lapsia ja sitten kehuvat, kuinka kannattaisi tai olisi kannattanut hankkia, että tuovat ne niin paljon iloa elämään.

Vihon viimeinen niitti on sitten ne adoptiojauhajat. Se saa sisälläni sellaisen kiehunnan aikaan, että on vaikea pitää kiukkua sisällä ja pitää vain todeta tyynesti, ettei se ole vaihtoehto.

Apua noita adoptiojauhajia. Ihan niinkuin se olisi sama kuin se oma biologinen lapsi tai korjaisi jotenkin tilannetta. Me kyllä miehen kanssa mietittiin että jos saataisiin sitä kautta joku pieni kasvatettavaksi. Mutta oli siinä sellainen parempi kuin ei mitään - maku ja mietin tosissaan että pystyykö sitten varmasti. Ei lähdetty kokeilemaan sitten.