Voisitko seurustella miehen kanssa jolla olisi
Sosiaalisten tilanteiden pelko diagnosoitu eli F40.1 ?
Kommentit (22)
Itse valitettavasti en voisi, koska olen tosi sosiaalinen. Tykkään osallistua tapahtumiin ja järjestää esim. juhlia jne. Puolison osallistuminen niihin on minulle tärkeää.
Ehkä jos uskaltaa muuten liikkua ulkona.
Riippuu pitkälti siitä mitä se käytännössä tarkoittaa. Mutta enemmän kuitenkin olen kiinnostunut extroverteistä kuin introverteistä, että sen puolesta en.
En usko Eikä hän haluaisi olla minun kanssani.
En, koska vaikka olen introvertti, en ole erakko. Puolison tulee kyetä normaaleihin sosiaalisiin tilanteisiin, eli käymään töissä, kaupassa ja sukujuhlissa. Bileistä ei tarvitse tykätä, eikä niihin osallistua, mutta jos kylään tulee kavereita, niin ei voi vaan erakoitua tai olla täysin tuppisuuna sen kerran, kun joku muu kuin puoliso asuu sisään ovesta.
Lääkityksellähän tuo paranisi, Citalopram.
En, itsekään en ole mikään sosiaalisten tilanteiden ystävä, joten en haluaisi rinnalleni sellaista, jolla ongelma on vielä pahempi.
Vierailija kirjoitti:
mutta jos kylään tulee kavereita, niin ei voi vaan erakoitua tai olla täysin tuppisuuna sen kerran, kun joku muu kuin puoliso asuu sisään ovesta.
Ai miksei voi?
Totta kai voisin. Mutta luulen, että tutustuminen voisi olla tuolla diagnoosilla vähän haastavaa?
Riippuu, miten se ilmenisi käytännössä ja olisiko mies valmis tekemään jotain tilanteensa helpottamiseksi (menemään terapiaan ym). En ole koskaan ollut tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joten en oikeasti tiedä. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan pitäisi esteenä parisuhteelle. En tykkää itsekään ravata kaiken maailman kissanristiäisissä, mutta olisi ihan kiva, että en joutuisi menemään aina kaikkialle yksin. Jokin kultainen keskitie pitäisi siis löytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutta jos kylään tulee kavereita, niin ei voi vaan erakoitua tai olla täysin tuppisuuna sen kerran, kun joku muu kuin puoliso asuu sisään ovesta.
Ai miksei voi?
Epäkohteliasta vieraita ja minua kohtaan ulkoistaa itsensä kaikesta, vaikka paikalla on muitakin. Sama kuin kohtelisi ihmisiä kuin ilmaa. Töykeää, vaikka olisi diagnoosi. Käytöstavat on oltava. En halua hävetä puolisoa, ja myönnän, että olen niin pikkumainen, että häpeäisin puolisolta tällaista käytöstä, vaikka johtuisikin sairaudesta. Siksi en voisi deittailla sellaista ihmistä, joka tuottaa vain pettymyksiä.
Tdennäköisesti voisin. Ahdistun joistain sosiaalisista tilanteista ihan hirveästi, mutta en ole uskaltanut hakea diagnoosia. Minulle on tärkeää, että parisuhteessa toinen ymmärtää, että saatan ahdistua ihan hirveästi tietyistä sosiaalisista jutuista ja että toinen ymmärtää, vaikka ahdistus ei olisi järkevää muiden ihmisten näkökulmasta. Joten toivon, että voisin itsekin ymmärtää toisen ahdistusta. Tsemppiä kaikille tsemppiä parisuhteiden ja/tai sosiaalisen ahdistuksen kanssa tarvitseville!
Syyttäisin sille B luokan vitamiineja B12 jne. folaattia ym. ja auttaisin tervehtymään.
Voisin, kun itse olen samanmoinen.
En, koska olen hetero.
Naisessa tuo piirre olisi ihan ok. Tekisi naisesta todennäköisemmin helpommin kontrolloitavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutta jos kylään tulee kavereita, niin ei voi vaan erakoitua tai olla täysin tuppisuuna sen kerran, kun joku muu kuin puoliso asuu sisään ovesta.
Ai miksei voi?
Epäkohteliasta vieraita ja minua kohtaan ulkoistaa itsensä kaikesta, vaikka paikalla on muitakin. Sama kuin kohtelisi ihmisiä kuin ilmaa. Töykeää, vaikka olisi diagnoosi. Käytöstavat on oltava. En halua hävetä puolisoa, ja myönnän, että olen niin pikkumainen, että häpeäisin puolisolta tällaista käytöstä, vaikka johtuisikin sairaudesta. Siksi en voisi deittailla sellaista ihmistä, joka tuottaa vain pettymyksiä.
Eihän se olisi epäkohteliasta jos syynä on sosiaalisten tilanteiden pelko, päinvastoin todella epäkohteliasta ja typerää olisi pitää tuollaista asiaa hävettänä. Viestistäsi huomaa, ettet ymmärrä mistä on kyse. Sinun mielestä kumppanisi pitäisi siis sietää henkistä tuskaa ja ahdistusta ja mahdollisia paniikkihäiriökohtauksia vain sen vuoksi, ettei sinua hävettäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mutta jos kylään tulee kavereita, niin ei voi vaan erakoitua tai olla täysin tuppisuuna sen kerran, kun joku muu kuin puoliso asuu sisään ovesta.
Ai miksei voi?
Epäkohteliasta vieraita ja minua kohtaan ulkoistaa itsensä kaikesta, vaikka paikalla on muitakin. Sama kuin kohtelisi ihmisiä kuin ilmaa. Töykeää, vaikka olisi diagnoosi. Käytöstavat on oltava. En halua hävetä puolisoa, ja myönnän, että olen niin pikkumainen, että häpeäisin puolisolta tällaista käytöstä, vaikka johtuisikin sairaudesta. Siksi en voisi deittailla sellaista ihmistä, joka tuottaa vain pettymyksiä.
Eihän se olisi epäkohteliasta jos syynä on sosiaalisten tilanteiden pelko, päinvastoin todella epäkohteliasta ja typerää olisi pitää tuollaista asiaa hävettänä. Viestistäsi huomaa, ettet ymmärrä mistä on kyse. Sinun mielestä kumppanisi pitäisi siis sietää henkistä tuskaa ja ahdistusta ja mahdollisia paniikkihäiriökohtauksia vain sen vuoksi, ettei sinua hävettäisi.
Eihän pitäisi, kun hänhän nimenomaan vastasi, ettei voisi olla tuollaisen miehen kanssa.
Voisin