Jotenki tuntuu et täälä aika moni uskoo Jumalaan

Vierailija kirjoitti:

Joulupukki ja pääsiäisjäniskin ovat todellisia.

=D =D

Minä uskon yksisarvisiin ja kristallihoitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Haluaisitko kertoa? Vaikka ei sitä merkkinä kuolemanjälkeisestä elämästä pitäisikään, mielestäni tällaiset kokemukset ovat mielenkiintoisia. =)

Joillakin näyttää menevän kovin tunteisiin että ihmiset uskovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täällä on paljon todella tyhmiä ihmisiä, niin miksi ei?

Ja sinä olet yksi niistä 🎉onneks olkoon🥳

No en. Mutta tuo kolmevuotiaan tasoinen "comebackisi" antaa ymmärtää että sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Et voi. Ensinnäkään, kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta verifioida tarinaasi. Toiseksi, sinulla itselläkään ei ole mitään mahdollisuutta tietää oletko kuvitellut koko jutun vai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin uskon ja tiedän, mutta en mihinkään kirjojen tai tarinoiden jumalaan.

Vaan itse päässäsi sepittämääsi jumalolentoon?

Jokaisella on tarvittaessa joku sellainen, mutta ei niillä paljonkaan yhteistä ole. Eli epäjumala omaan käyttöön hyväksymään mielitekosi.

Vaan siihen minkä koen todellisuudessa.

Sen minkä havaitsen aisteillani.

Jumala on päivänselvä ja jatkuvasti läsnä näkyvä ja täysin yksinkertainen asia huomata, mutta suurinosa ei huomaa, koska yksinkertaiset asiat on vaikeimpia. Se on liian ilmeinen ja siksi porukka lukee raamattua ja etsii jumalaa vääristä paikoista. Etsimällä Jumalaa et tule sitä löytämään ja totisesti sitä ei kirjasta tai tarinoista löydä, vaan tästä todellisuudesta nyt.

Tämän kirjoittaja ymmärtää Jumalasta ja hänen olemuksestaan tärkeimmän. On ikävää todeta, että tätä hänen esiintuomaansa viisautta alapeukutetaan ymmärtämättömyyttään. Asia on todellakin äärimmäisen yksinkertainen. Tämän seikan kerran sisäistettyään, ihmettelee miksi tämän yksinkertatisen totuuden löytäminen on niin vaikeaa ja vaatii niin paljon vääriä polkuja ja turhaa työtä. Ja miksi niin harvat tämän löytävät, vaikka viisaus on kaikille yhtä avoin.

Kun he olivat taas keskenään, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: »Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?»

»Koska teillä on niin vähän uskoa», vastasi Jeesus. »Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta"

Minä uskon! 

Olen ns. "Spiritual but not religious". Eli uskon kyllä Jumalaan eräänlaisena lähde-energia voimana ja uskon, että kaikella on jokin suurempi tarkoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Et voi. Ensinnäkään, kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta verifioida tarinaasi. Toiseksi, sinulla itselläkään ei ole mitään mahdollisuutta tietää oletko kuvitellut koko jutun vai et.

Voin, johan kerroin.

Se on sitten taas uskon asia, että uskotko sinä siihen.

Vierailija kirjoitti:

No täällä on paljon todella tyhmiä ihmisiä, niin miksi ei?

Jumala ei katoa, vaikka häneen ei usko.

En usko.

Uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja Pyhään Henkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Et voi. Ensinnäkään, kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta verifioida tarinaasi. Toiseksi, sinulla itselläkään ei ole mitään mahdollisuutta tietää oletko kuvitellut koko jutun vai et.

Voin, johan kerroin.

Et voi, ja kerroinkin jo miksi et. Se nyt vaan on ihan puhdas, sataprosenttinen fakta. Mikään subjektiivinen kokemus ei ole todiste yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No täällä on paljon todella tyhmiä ihmisiä, niin miksi ei?

Jumala ei katoa, vaikka häneen ei usko.

Niin, olematon ei voi kadota koska ei ole koskaan edes ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Et voi. Ensinnäkään, kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta verifioida tarinaasi. Toiseksi, sinulla itselläkään ei ole mitään mahdollisuutta tietää oletko kuvitellut koko jutun vai et.

Voin, johan kerroin.

Et voi, ja kerroinkin jo miksi et. Se nyt vaan on ihan puhdas, sataprosenttinen fakta. Mikään subjektiivinen kokemus ei ole todiste yhtään mistään.

Minä kerroin jo, se ihan puhdas, sataprosenttinen fakta. Se on sinun uskon asia, uskotko kertomaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Et voi. Ensinnäkään, kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta verifioida tarinaasi. Toiseksi, sinulla itselläkään ei ole mitään mahdollisuutta tietää oletko kuvitellut koko jutun vai et.

Voin, johan kerroin.

Et voi, ja kerroinkin jo miksi et. Se nyt vaan on ihan puhdas, sataprosenttinen fakta. Mikään subjektiivinen kokemus ei ole todiste yhtään mistään.

Minä kerroin jo, se ihan puhdas, sataprosenttinen fakta. Se on sinun uskon asia, uskotko kertomaani.

Ei ole, se on sataprosenttisesti sinun kuvitelmasi, eikä se jankkaamisellasi miksikään muutu. Todellisuus ei katsos toimi huutoäänestyksellä. Ja en, en usko.

En vastaa henkilölle, joka pyörii vauvapalstalla ja käyttää sanaa "verifioida".

Uskon Jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin uskon ja tiedän, mutta en mihinkään kirjojen tai tarinoiden jumalaan.

Vaan itse päässäsi sepittämääsi jumalolentoon?

Jokaisella on tarvittaessa joku sellainen, mutta ei niillä paljonkaan yhteistä ole. Eli epäjumala omaan käyttöön hyväksymään mielitekosi.

Vaan siihen minkä koen todellisuudessa.

Sen minkä havaitsen aisteillani.

Jumala on päivänselvä ja jatkuvasti läsnä näkyvä ja täysin yksinkertainen asia huomata, mutta suurinosa ei huomaa, koska yksinkertaiset asiat on vaikeimpia. Se on liian ilmeinen ja siksi porukka lukee raamattua ja etsii jumalaa vääristä paikoista. Etsimällä Jumalaa et tule sitä löytämään ja totisesti sitä ei kirjasta tai tarinoista löydä, vaan tästä todellisuudesta nyt.

Tämän kirjoittaja ymmärtää Jumalasta ja hänen olemuksestaan tärkeimmän. On ikävää todeta, että tätä hänen esiintuomaansa viisautta alapeukutetaan ymmärtämättömyyttään. Asia on todellakin äärimmäisen yksinkertainen. Tämän seikan kerran sisäistettyään, ihmettelee miksi tämän yksinkertatisen totuuden löytäminen on niin vaikeaa ja vaatii niin paljon vääriä polkuja ja turhaa työtä. Ja miksi niin harvat tämän löytävät, vaikka viisaus on kaikille yhtä avoin.

Kun he olivat taas keskenään, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: »Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?»

»Koska teillä on niin vähän uskoa», vastasi Jeesus. »Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta"

Jumala on ilmoittanut itsensä nimenomaan raamatussa. Jos jokainen voisi tuosta vain muodostaa oikean näkemyksen Jumalasta… …niin miksi maailmassa on niin hirveä määrä keskenään täysin ristiriitaisia uskomuksia?

Kun ihminen oikein korostaa ettei Jumala ole ”kirjoista löydettävissä” - niin silloin emme puhu Jeesuksen Kristuksen Isästä, vaan jostain aivan muusta.

Olen tyystin skipannut uskontopaskan ja satuolennot elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

En vastaa henkilölle, joka pyörii vauvapalstalla ja käyttää sanaa "verifioida".

Uskon Jumalaan.

Anteeksi. Yritän jatkossa käyttää paremmin uskovaisten matalalle älylle sopivaa kieltä.