Jotenki tuntuu et täälä aika moni uskoo Jumalaan

Uskon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Et voi. Ensinnäkään, kenelläkään ei ole mitään mahdollisuutta verifioida tarinaasi. Toiseksi, sinulla itselläkään ei ole mitään mahdollisuutta tietää oletko kuvitellut koko jutun vai et.

Voin, johan kerroin.

Et voi, ja kerroinkin jo miksi et. Se nyt vaan on ihan puhdas, sataprosenttinen fakta. Mikään subjektiivinen kokemus ei ole todiste yhtään mistään.

Minä kerroin jo, se ihan puhdas, sataprosenttinen fakta. Se on sinun uskon asia, uskotko kertomaani.

Ei ole, se on sataprosenttisesti sinun kuvitelmasi, eikä se jankkaamisellasi miksikään muutu. Todellisuus ei katsos toimi huutoäänestyksellä. Ja en, en usko.

Se on sinun kuvitelmaasi, että olisi minun kuvitelmaani.

Ei, kyllä se on edelleenkin ihan vaan fakta, koska maailma toimii niin. Ei huutoäänestyksellä, ei mielipiteillä, eikä subjektiivisilla kuvitelmilla.

U s k o n Jumalaan, mutta kirkko on asia erikseen. Missään ei varmaan ole ollut niin paljon pedofiliaa, kuin kirkon piirissä. Uskovaiset ihmiset voivat olla itse piruja. Ei tietenkään kaikki.

Tuomiokirkon adventtikirkko 2019 oli aivan ihana, koska siellä ei ollut yhtään miestä koko messun aikana esiintymässä. Naiset ovat empaattisia, eivätkä puhu itsestään. Ymmärtävät oikeasti elämää, eivät viisastele raamatun hokemilla. Oli kyllä positiivinen kokemus.

jokuvain kirjoitti:

Olen ateismiin kallistuva agnostikko. Jos jotain jumalia olisikin olemassa, niin niiden olemassaoloa on nykytiedon valossa vaikea todistaa, puolesta ja vastaan. Loogisesti ajatellen uskonteksteillä on taipumuksia ajautua ristiriitoihin, joka puoltaa tietoa siitä, että ne on virheitä tekevien ihmisten sepustuksia. Siihen uskon, että jos jumalia olisi olemassa, ei se ihmisestä ole tietoinen, eikä se meistä välitä. Täten raamattu, koraani ja muut hengelliset opukset ovat ihmisten sepittämää sontaa. Maailmankaikkeus on kuitenkin mysteerejä täynnä, joten en voi sulkea pois mahdollisuutta, että me ollaan jonkin tavattoman suuren ja älykkään olion epäsuorasti luomia mikroeläväisiä projektissa nimeltä universumi. Fysiikan valossa maailmankaikkeus ei toisaalta tarvitse jumalia ollakseen olemassa. 

Ei, vaan olet agnostinen ateisti. Ateismiin ei voi "kallistua". Jos et ole teisti (=uskovainen), olet ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammojen synneillä syytä onkin.

mies53v

Mitenkäs oma jumalasuhteesi?

Hyvällä tolalla. Taitaa herra jo vähän tympääntyä mun päivittäisiin pyyntöihin😉

mies53v

En usko mihinkään yliluonnolliseen, niin kysymys Jumalaan tai jumaliin uskomisesta olisi epäloogista ja todella kornia.

Sen kaltaisia persoonalliseksi esiteltyjä jumalia kun uskonnot esittävät ei voi olla olemassa muualla kun uskovien mielikuvituksessa. Panteistisen jumaluuden olemassaolosta, siis sellaisen joka olisi saattanut alkuräjähdykseen aikaan ja ollut ns. first-mover, mahdollisuus on mahdottomuus kun kehäpäätelmät suljetaan pois mahdollisista todistuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

Raamattu on kirjoitettu eri ihmisten ja aikakausien aikana, miksi se olisi yhtään sen parempi opus kuin Koraani tai joku hindujen saati buddhien tms kirja/kirjoitukset?

Juuri siksi raamattu on niin ihmeellinen että se on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa, ja sillä on kymmeniä kirjoittajia. Silti koko teos on erittäin looginen kokonaisuus. Ainoastaan Jumala voi ilmoittaa itsensä tuolla tavalla.

Nämä yksilösuoritukset (koraani, mormonin kirja jne.) ovat ilmiselviä huijauksia.

No ei todellakaan ole, vaan nippu todella epäloogista ja ristiriitaista hölynpölyä. Jumala ailahtelee rakastavasta isähahmosta maailmoja tuhoavaksi tyranniksi miten sattuu, väitteet ovat ristiriidassa faktojen kanssa monesti, evankeliumit ovat keskenään täysin ristiriitaisia, maailman luonnista annetaan kaksi eri versiota joista kummatkin ovat ristiriidassa faktojen kanssa.

Ei, kyllä Raamattu on parahaimmillaankin vain ja ainoastaan todella epäkoherentti kokoelma vanhoja ja muista uskonnoista lainattuja taruja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, kuten en muihinkaan juttuihin mitä ei voi tieteellisesti todistaa

Etkö usko evoluutioteoriaan?

Ei siihen tarvitse eikä voi uskoa. Se on fakta.

Kyllä niitä uskovia on, globaalisti vielä enemmänkin. Itse en usko, mielestäni tieteellä on vielä paljon tutkimista universumissa eikä nykytiedolla loppujen lopuksi vielä paljoa selitetä. Olen kumminkin sen verran kova ukko, että en syrji enkä halveksi uskovia, hyvin on tultu tähän asti toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin uskomaan sen jälkeen, kun kävin kuolleena ja minut elvytettiin. Asiasta ei voi oikein kertoa, koska suomen kielessä ainakaan ei ole sanoja siihen.

Itsekin erittäin vakavassa työtapaturmassa olin hengettömänä, mutta minut elvytettiin. En nähnyt valoa tunnelin päässä, ihan kuin vain töpseli olisi vedetty seinästä kun tajunta sammui sydämen pysähdyttyä. Kun tulin takaisin tajuihin, minut oli ikään kuin "resetoitu", eli kesti kauan, ennen kuin aloin muistaa edes kuka olin, missä olin tai mitä oli tapahtunut. 

Joten läheskään kaikille ei tule mitään "yliluonnollista" kokemusta, enkä tullut uskoon tapahtuman jälkeen. Koin kuoleman juuri sillä tavalla kuin siihen uskonkin, eli ikuinen tiedottomuus ja pimeys, sama tila kuin ennen syntymää.

Joku voisi siis kysyä, että onkohan vain osalla ihmisistä sielu?

Voihan sitä kysellä, ihmetellä ja spekuloida mitä vaan, mutta kuolemanrajakokemukset ovat hyvin varmasti pelkkiä aivojen tuottamia hallusinaatioita. Eli "nähdäkseen" esim. valo-olentoja tai mitä milloinkin, jokin osa aivoista on vielä toiminnassa. Sielusta ei ole minkäänlaisia vakavasti otettavia todisteita, joten en siihen usko - vielä vähemmän, että se osalta puuttuisi.

"Hyvin varmasti"

Kuolemanrajakokemuksen itse kokeneena voin kertoa, että hyvin varmasti ei ollut kyse hallusinaatiosta.

Sinun subjektiivinen kokemuksesi on tasan tarkkaan vain sinun subjektiivinen kokemuksesi. Pidän aika paljon todennäköisempänä sitä, että kuolemaisillaan olevat aivot tuottavat joillekin tietyntyyppisiä näkyjä, kuin että henget tai per keleet alkaisivat kurkkia juuri sillä hetkellä kun siirtyminen rajan tuolle puolen alkaa.

En tiedä, olisiko oma suhtautumiseni uskontoihin erilainen nyt, mikäli joku kaapuhemmo tai sarvipentele olisi hyppinyt silmille sillä hetkellä kun sydämeni pysähtyi. Luultavasti en, sillä uskontojen uskomukset ovat aivan liian triviaaleja suhteutettuna kosmoksen ihmeisiin.

Uskon. Ja nimenomaan siis Jeesukseen. Olen koko elämäni uskonut jonkinlaiseen Jumalaan, mutta vasta pari vuotta sitten löysin Jeesuksen. Enkä olisi jaksanut ilman. En varmaan olisi enää tässä. On helpompi jaksaa kun ymmärtää, että kaikki menee niin kuin pitääkin mennä. Ei tarvitse enää olla niin vihainen ja katkera.

Raamatussa on joitakin asioita Jumalasta. Esimerkiksi, että Jumala on henki eikä Jumalaa ole kukaan nähnyt. Jumala on rakkaus. Kaikki hyvä tulee Jumalalta. Jumala on jokaisessa meissä. Ei ihmisen tarvitse uskoa. Jumala on joka paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Raamatussa on joitakin kuvitteellisia asioita Jumalasta.

Korjasin vastaamaan totuutta.

Kyllä uskon Jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Ja nimenomaan siis Jeesukseen. Olen koko elämäni uskonut jonkinlaiseen Jumalaan, mutta vasta pari vuotta sitten löysin Jeesuksen. Enkä olisi jaksanut ilman. En varmaan olisi enää tässä. On helpompi jaksaa kun ymmärtää, että kaikki menee niin kuin pitääkin mennä. Ei tarvitse enää olla niin vihainen ja katkera.

Miten löysit Jeesuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Ja nimenomaan siis Jeesukseen. Olen koko elämäni uskonut jonkinlaiseen Jumalaan, mutta vasta pari vuotta sitten löysin Jeesuksen. Enkä olisi jaksanut ilman. En varmaan olisi enää tässä. On helpompi jaksaa kun ymmärtää, että kaikki menee niin kuin pitääkin mennä. Ei tarvitse enää olla niin vihainen ja katkera.

Miten löysit Jeesuksen?

Se oli meidän olohuoneen sohvan takana piilossa. Siellä se istui säikkynä ja söi herneitä eikä meinannut ensin millään antaa ottaa kiinni. Nyt se on kuitenkin jo kiltisti meidän menossa mukana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Ja nimenomaan siis Jeesukseen. Olen koko elämäni uskonut jonkinlaiseen Jumalaan, mutta vasta pari vuotta sitten löysin Jeesuksen. Enkä olisi jaksanut ilman. En varmaan olisi enää tässä. On helpompi jaksaa kun ymmärtää, että kaikki menee niin kuin pitääkin mennä. Ei tarvitse enää olla niin vihainen ja katkera.

Miten löysit Jeesuksen?

No ei sitä pysty lyhyesti selittämään, kun ei se minulla tapahtunut minkään kuolemanraja kokemuksen takia, tai muutenkaan nopeasti. Lähinnä vain kiinnostuin ottamaan selvää henkimaailman asioista ja toisin kuin joku väitti, niitä on tutkittu hyvinkin paljon ja ihan tieteellisin menetelmin. Ihmisiä ei vaan kiinnosta ottaa selvää. Esimerkiksi Raamattua on tutkittu todella paljon. Siitäkin kannattaa ottaa selvää. Henkimaailman asioita tutkiessaan pitää kuitenkin varoa luisumasta okkultismin puolelle.

Vaikeuksieni takia olin riittävän nöyrä ottamaan vihdoin vastaan totuuden. Kun siinä on se ongelma, että ylpeys estää ihmisiä näkemästä totuutta, vaikka se seisoisi nenän edessä. Se pätee kyllä moneen muuhunkin kuin tähän asiaan ja koska maailmassa ei pysty selviytymään ilman egoa, on jatkuvaa tasapainoilua olla nöyrästi uskossa, mutta kuitenkin elää "järkevästi" maailmassa. Hengellisyys myös pakenee ihmisestä helposti, jos antaa liikaa maailman viedä mukanaan. Koska eihän hyvyydestä ja hengellisyydestä jaeta palkintoja. Siksi uskovaisetkin kamppailee uskossaan, eivät hekään ole synnittömiä, kukaan ei ole. Synti on ihmisellä lihassa! Sitä ei voi paeta mihinkään. Usko lähinnä vain antaa apua, kuinka voimme yrittää elää täällä siitä huolimatta. Ei niitä ohjeita ole ihmisten kiusaamiseksi annettu, vaan koska Jumala tietää mikä meille on parasta.

Vierailija kirjoitti:

Uskon. Ja nimenomaan siis Jeesukseen. Olen koko elämäni uskonut jonkinlaiseen Jumalaan, mutta vasta pari vuotta sitten löysin Jeesuksen. Enkä olisi jaksanut ilman. En varmaan olisi enää tässä. On helpompi jaksaa kun ymmärtää, että kaikki menee niin kuin pitääkin mennä. Ei tarvitse enää olla niin vihainen ja katkera.

Minä en ole löytänyt vaikka olisin halunnut,miksi vaan osan Jeesus hyväksyy sitä e tiedä, hemmetin hyvin piilossa Jeesus, valitsee ketkä tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin uskon ja tiedän, mutta en mihinkään kirjojen tai tarinoiden jumalaan.

Vaan itse päässäsi sepittämääsi jumalolentoon?

Jokaisella on tarvittaessa joku sellainen, mutta ei niillä paljonkaan yhteistä ole. Eli epäjumala omaan käyttöön hyväksymään mielitekosi.

Vaan siihen minkä koen todellisuudessa.

Sen minkä havaitsen aisteillani.

Jumala on päivänselvä ja jatkuvasti läsnä näkyvä ja täysin yksinkertainen asia huomata, mutta suurinosa ei huomaa, koska yksinkertaiset asiat on vaikeimpia. Se on liian ilmeinen ja siksi porukka lukee raamattua ja etsii jumalaa vääristä paikoista. Etsimällä Jumalaa et tule sitä löytämään ja totisesti sitä ei kirjasta tai tarinoista löydä, vaan tästä todellisuudesta nyt.

Tämän kirjoittaja ymmärtää Jumalasta ja hänen olemuksestaan tärkeimmän. On ikävää todeta, että tätä hänen esiintuomaansa viisautta alapeukutetaan ymmärtämättömyyttään. Asia on todellakin äärimmäisen yksinkertainen. Tämän seikan kerran sisäistettyään, ihmettelee miksi tämän yksinkertatisen totuuden löytäminen on niin vaikeaa ja vaatii niin paljon vääriä polkuja ja turhaa työtä. Ja miksi niin harvat tämän löytävät, vaikka viisaus on kaikille yhtä avoin.

Kun he olivat taas keskenään, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: »Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?»

»Koska teillä on niin vähän uskoa», vastasi Jeesus. »Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta"

Jumala on ilmoittanut itsensä nimenomaan raamatussa. Jos jokainen voisi tuosta vain muodostaa oikean näkemyksen Jumalasta… …niin miksi maailmassa on niin hirveä määrä keskenään täysin ristiriitaisia uskomuksia?

Kun ihminen oikein korostaa ettei Jumala ole ”kirjoista löydettävissä” - niin silloin emme puhu Jeesuksen Kristuksen Isästä, vaan jostain aivan muusta.

Tämä kirjoitus on erittäin murheellista luettavaa ja kertoo ilmeisen ylitsepääsemättömästä kuilusta järjestäytyneen uskonnon harjoittajan ja mystikon välillä. Vertauskuvallisesti asian voisi ilmaista vaiika seuraavasti, järjestäytyneen uskonnon harjoittaja lukee pesukoneen ohjekirjaa, mutta ei koskaan käytä sitä. Mystikko osaa ohjeet ja käyttää pesukonetta. Apostoli Paavalin sanoin, …sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. (2 Kor. 3:6c)

Naisten voima kirjoitti:

U s k o n Jumalaan, mutta kirkko on asia erikseen. Missään ei varmaan ole ollut niin paljon pedofiliaa, kuin kirkon piirissä. Uskovaiset ihmiset voivat olla itse piruja. Ei tietenkään kaikki.

Tuomiokirkon adventtikirkko 2019 oli aivan ihana, koska siellä ei ollut yhtään miestä koko messun aikana esiintymässä. Naiset ovat empaattisia, eivätkä puhu itsestään. Ymmärtävät oikeasti elämää, eivät viisastele raamatun hokemilla. Oli kyllä positiivinen kokemus.

Hyvä Naisten voima. Kiitos näkemyksestäsi, johon voin lähes täydellisesti yhtyä. Ainoastaan harjoittamasi naisten positiivisten ominaisuuksien korostaminen on omien kokemukseni pohjalta virheellinen. Esimerkiksi kaikki kohtaamani naispuoliset leipäpapit ovat olleet poikkeuksetta persoonallisuushäiriöisiä ja avoimesti pahoja ihmisiä. Ihmisiä joita ei tulisi laskea lainkaan ihmisten keskuuteen nykyisessä roolissaan.