Mitä lääkärit ja hoitajat sanoo itsetuhoisille potilaille?

Naureskelevat ja juoruilevat takahuoneessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle eivät sairaalassa sanoneet oikein mitään ja oma äitinikin vaan totesi, että huomion hakuahan se tuommoinen on. Että niin.

Olivat ilmeisesti oikeassa kun selvästi vieläkin hengität.

Jep. Kuka oikeasti haluaa kuolla, pystyy elämänsä päättämään. Etenkin ne jotka "yrittävät" monta kertaa onnistumatta, eivät yritä tosissaan. Mitä se silloin on muuta, kun huomionhakua?

Sanovat vain mene kotiis

Julkisella ne kirjoittaa buranaa ja 2 päivää saikkua, niin kuin kaikkiin muihinkin vaivoihin

Ensiavussa pidetään huolta siitö että säilyy hengissä, käytännössä terapointi ei ole mahdollista, toki voi jotain yrittää sanoa/lohduttaa /tukea mutta käytännössä se psyk apu tapahtuu muualla alkuuttitilanteen jälkeen.

Oootas.... mitäs ne nyt tekis.... Jos kyseessä olis ihan tuore juttu, eli olisit just jotain ittelles tehnyt, niin kyl se varmaan olis mt1, ihan vaan siksi, kun se kuuluu proseduuriin. Lääkärit ja hoitajat eivät ole velvollisia käyttämään omaa päätään, he ovat velvollisia seuraamaan annettuja hoitomääräyksiä ja -ohjeita. Jos ohje ja sääntö on, että akuutisti itsetuhoinen pitää toimittaa psykiatrian polille arvioon, mahdollisesti hoitoonkin, niin sinne sitä sitten laitetaan lähete ja poliisin saattelemana sut sinne viedään.

Kato, lääkäri ja hoitaja ei ole velvollinen käyttämään omaa päätään, vaan tekemään niin kuin säännöissä lukee. Joskus tämä voi kyllä johtaa täysin päättömiin tilanteisiin, ja juu, mutta ei voi mitään, sillä näin lääkäri ja hoitaja toimivat omaksi edukseen kun seuraavat ohjeita. He eivät silloin riko virkavelvollisuuttaan... tosin se virkavelvollisuus on kyllä sitten aika omituinen kun ei aivoja tarvitse käyttää lainkaan.... Mut ehkä näin vain suojellaan kato yhteiskunnan tärkeimpiä toimijoita, eli lääkäreitä ja hoitajia, kun heidän ei tarvitse muuta kuin seurata ohjeita, eikä lainkaan käyttää päätään, tai... vielä suurempi naurunhohotus.... kuunnella edes asioita kunnolla, selvittää asiaa kunnolla, ei, ei, ei,... sinne vaan mt1:llä eteenpäin. Ja oma itse säästyi kaikilta omantunnonvaivoilta... 

Vierailija kirjoitti:

Oootas.... mitäs ne nyt tekis.... Jos kyseessä olis ihan tuore juttu, eli olisit just jotain ittelles tehnyt, niin kyl se varmaan olis mt1, ihan vaan siksi, kun se kuuluu proseduuriin. Lääkärit ja hoitajat eivät ole velvollisia käyttämään omaa päätään, he ovat velvollisia seuraamaan annettuja hoitomääräyksiä ja -ohjeita. Jos ohje ja sääntö on, että akuutisti itsetuhoinen pitää toimittaa psykiatrian polille arvioon, mahdollisesti hoitoonkin, niin sinne sitä sitten laitetaan lähete ja poliisin saattelemana sut sinne viedään.

Kato, lääkäri ja hoitaja ei ole velvollinen käyttämään omaa päätään, vaan tekemään niin kuin säännöissä lukee. Joskus tämä voi kyllä johtaa täysin päättömiin tilanteisiin, ja juu, mutta ei voi mitään, sillä näin lääkäri ja hoitaja toimivat omaksi edukseen kun seuraavat ohjeita. He eivät silloin riko virkavelvollisuuttaan... tosin se virkavelvollisuus on kyllä sitten aika omituinen kun ei aivoja tarvitse käyttää lainkaan.... Mut ehkä näin vain suojellaan kato yhteiskunnan tärkeimpiä toimijoita, eli lääkäreitä ja hoitajia, kun heidän ei tarvitse muuta kuin seurata ohjeita, eikä lainkaan käyttää päätään, tai... vielä suurempi naurunhohotus.... kuunnella edes asioita kunnolla, selvittää asiaa kunnolla, ei, ei, ei,... sinne vaan mt1:llä eteenpäin. Ja oma itse säästyi kaikilta omantunnonvaivoilta... 

Muuten hyvä, mutta poliisisaattueessa ei m1 lähetteellä mennä.

Minulle sisätautiosaston sairaanhoitaja sanoi, kun siirryin sinne teho-osastohoidon jälkeen koomasta herättyäni, ettei haluaisi hoitaa kaltaisiani potilaita, jotka vievät paikan niiltä, jotka hoitoa ansaitsisivat (ne "oikeasti sairaat"). Ymmärrän turhautumisen, mutta on äärimmäisen loukkaavaa, tökeröä  ja ammattitaidotonta sanoa noin  potilaalle. Masennuksesta kärsivät ihmiset syyttävät itseään kaikesta muutenkin. En yrittänyt itsemurhaa kiusallani ja kupatakseni julkista sairaanhoitoa, vaan koska olin sairas, psyykkisesti, enkä nähnyt muuta ulospääsyä.  Masennus on sairaus, ei valinta.

Olen kiitollinen siitä, että sain nopeasti apua, jonka ansiosta selviydyin.

P.S. Jälkihoidosta:

Osastolle tuli työhönsä väsyneen oloinen psykiatri, joka kysyi, olenko yhä itsetuhoinen. Vastattuani kieltävästi tämä antoi luvan kotiutukseen. Puhuin vielä erikseen psykologiharjoittelijan kanssa, jolta kysyin mahdollisuutta saada lähete psykiatriseen osastohoitoon. Hän sanoi järjestävänsä asian. Kun mitään ei kuulunut, soitin hänelle parin viikon päästä ja hän sanoi unohtaneensa asian. Lopulta pääsin osastolle.

Yleensä kysyvät lisäkysymyksiä, kuinka usein, mihin kohtaan ja onko syviä haavoja (tarkistavat onko tulehduksia yms). Seuraavaksi keskustellaan itsetuhoisista ajatuksista ja katsotaan kuinka todnäk teet itsarin tai et.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sisätautiosaston sairaanhoitaja sanoi, kun siirryin sinne teho-osastohoidon jälkeen koomasta herättyäni, ettei haluaisi hoitaa kaltaisiani potilaita, jotka vievät paikan niiltä, jotka hoitoa ansaitsisivat (ne "oikeasti sairaat"). Ymmärrän turhautumisen, mutta on äärimmäisen loukkaavaa, tökeröä  ja ammattitaidotonta sanoa noin  potilaalle. Masennuksesta kärsivät ihmiset syyttävät itseään kaikesta muutenkin. En yrittänyt itsemurhaa kiusallani ja kupatakseni julkista sairaanhoitoa, vaan koska olin sairas, psyykkisesti, enkä nähnyt muuta ulospääsyä.  Masennus on sairaus, ei valinta.

Olen kiitollinen siitä, että sain nopeasti apua, jonka ansiosta selviydyin.

P.S. Jälkihoidosta:

Osastolle tuli työhönsä väsyneen oloinen psykiatri, joka kysyi, olenko yhä itsetuhoinen. Vastattuani kieltävästi tämä antoi luvan kotiutukseen. Puhuin vielä erikseen psykologiharjoittelijan kanssa, jolta kysyin mahdollisuutta saada lähete psykiatriseen osastohoitoon. Hän sanoi järjestävänsä asian. Kun mitään ei kuulunut, soitin hänelle parin viikon päästä ja hän sanoi unohtaneensa asian. Lopulta pääsin osastolle.

voit tehdä valituksen tuosta hoitajasta

Ovat mykistyneitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle eivät sairaalassa sanoneet oikein mitään ja oma äitinikin vaan totesi, että huomion hakuahan se tuommoinen on. Että niin.

Olivat ilmeisesti oikeassa kun selvästi vieläkin hengität.

Jep. Kuka oikeasti haluaa kuolla, pystyy elämänsä päättämään. Etenkin ne jotka "yrittävät" monta kertaa onnistumatta, eivät yritä tosissaan. Mitä se silloin on muuta, kun huomionhakua?

Itsemurhan tehneistä suurimmalla osalla on taustalla itsemurhayrityksiä.

Viestisi on erinomainen esimerkki syistä, joiden vuoksi ihmiset Suomessa voivat niin huonosti kuin voivat.

Vierailija kirjoitti:

Osa on autettavissa, osa ei. Osa näistä viiltelijöistä yms. lääkkeiden nielijöistä on persoonallisuushäiriöisiä ja siihen ei ole akuutin avun piiristä hoitoa.

jeps, tätä juuri yritettiin kommentissa 29 sanoa, että kun itsetuhoisuus on manipulaation väline niin silloin siihen ei ne hoitokeinot löydy ensiavusta eikä akuuttipsykiatrisesta.

Kuulostakoon vain empatiakyvyttömältä, mutta empatia on se mikä heittää bensaa persoonallisuushäiriötä sairastavien liekkeihin. Minä en ainakaan suostuisi osallistumaan pers.häiriöisen läheistensä manipuloimiseen säälittelemällä vieressä, että voi kun on raskasta kun mies haluaa erota / lapsi muuttaa pois kotoa / ystävä katkaista myrkyllisen ystävyyden jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle eivät sairaalassa sanoneet oikein mitään ja oma äitinikin vaan totesi, että huomion hakuahan se tuommoinen on. Että niin.

Olivat ilmeisesti oikeassa kun selvästi vieläkin hengität.

Jep. Kuka oikeasti haluaa kuolla, pystyy elämänsä päättämään. Etenkin ne jotka "yrittävät" monta kertaa onnistumatta, eivät yritä tosissaan. Mitä se silloin on muuta, kun huomionhakua?

Itsemurhan tehneistä suurimmalla osalla on taustalla itsemurhayrityksiä.

Viestisi on erinomainen esimerkki syistä, joiden vuoksi ihmiset Suomessa voivat niin huonosti kuin voivat.

Höpö höpö. Mitä sitten pitäisi tehdä? Jättää oikeasti akuuttia apua tarvitsevat hoidotta, ja kuunnella kuinka on rankkaa, kun elämä on ihan sitä tavallista mitä muillakin, tavallisine vastoinkäymisineen?

Ei tuollainen muutu antamalla huomiota.

Onpa täällä neg. Suhtautuminen. Ei ihme, että kansa voi huonosti, kun heti ollana leimaamassa huomionhauksi

Ei kai siinä somaattisen puolen hoitajana voi olla kuin ystävällinen?

Tunnen osaamiseni, psyykkinen puoli jää suosiolla sen hallitseville.

Lepoa vaan ja panadoolia. Kahden viikon päästä uusi aika, jos ei auta.

Kyllä epäonnistunut im-yritys on huomiohuoraamista. Halveksuntaa herättää lääkäreiden ja hoitajien keskuudessa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minulle sisätautiosaston sairaanhoitaja sanoi, kun siirryin sinne teho-osastohoidon jälkeen koomasta herättyäni, ettei haluaisi hoitaa kaltaisiani potilaita, jotka vievät paikan niiltä, jotka hoitoa ansaitsisivat (ne "oikeasti sairaat"). Ymmärrän turhautumisen, mutta on äärimmäisen loukkaavaa, tökeröä  ja ammattitaidotonta sanoa noin  potilaalle. Masennuksesta kärsivät ihmiset syyttävät itseään kaikesta muutenkin. En yrittänyt itsemurhaa kiusallani ja kupatakseni julkista sairaanhoitoa, vaan koska olin sairas, psyykkisesti, enkä nähnyt muuta ulospääsyä.  Masennus on sairaus, ei valinta.

Olen kiitollinen siitä, että sain nopeasti apua, jonka ansiosta selviydyin.

P.S. Jälkihoidosta:

Osastolle tuli työhönsä väsyneen oloinen psykiatri, joka kysyi, olenko yhä itsetuhoinen. Vastattuani kieltävästi tämä antoi luvan kotiutukseen. Puhuin vielä erikseen psykologiharjoittelijan kanssa, jolta kysyin mahdollisuutta saada lähete psykiatriseen osastohoitoon. Hän sanoi järjestävänsä asian. Kun mitään ei kuulunut, soitin hänelle parin viikon päästä ja hän sanoi unohtaneensa asian. Lopulta pääsin osastolle.

Että hyvissä ja osaavissa käsissä ollaanntäsdä maassa kunhenkinen terveys romahtaa. Täällähän ihan oikeasti pääsee hengestään, ei tarvitse edes niin kovin yrittää!