Ilman vanhempien tai muiden tukea jäänyt aikuinen

Olen ihan aikuinen ja perheellinen nainen. Lapsia pidän hyvänä ja rakastan yli kaiken. Miehen kainalossa ja lähellä on hyvä olla.

Silti jossain syvällä kalvaa se kaipuu omiin vanhempiin. Aukoton tuki ja lohtu. Joku kelle soittaa. Joku joka soittaa. Koko elämän omia vanhempia kiinnosti aina ja vaan kuningas alkoholi. Lapsi ei tippaakaan. Eikä edes sukulaisia.

Ei ole appivanhempia, jotka välittäisivät. Pojastaan tavallaan, mutta ovat etäisiä.

Miten aikuinen voi löytää ihmisen, joka edes joskus halaisi lujasti ja kysyisi mitä kuuluu. Voisi itse halata lujasti tätä ihmistä ja kysyä, että mitä kuuluu. Katsoa silmiin ja välittää. Sellainen äiti/isähahmo olisi ihana. Edes hetken saisi kokea sen, mitä omat lapset saavat ja ihan pienestä on nähnyt kavereiden perheissä.

Vähän kuin tukiperhe äidille :D ja joo, ihan tyhmää, mutta on ikävä omaa vanhempaa. Ollut aina. Pysyvyyttä ja luottamusta.