PIHTARI! Sallitko kumppanillesi syrjähypyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli olemassa käsite "aviolliset velvollisuudet", nykyisin koko termin mainitseminenkin on jo henkistä väkivaltaa. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen osa perinteistä avioliittoa. Jos tätä puolta suhteesta ei saada toimimaan, niin suhde ei enää minusta vastaa sellaista kun perinteisellä avioliitolla ajatellaan ja on epäreilua enää odottaa muidenkaan perinteiseen avioliittoon kuuluvien sitoumusten täyttymistä - uskollisuuslupaus mukaanlukien. Ei sieltä voi poimia vaan rusinoita pullasta, laiminlyödä kumppania ja odottaa että se kuitenkin kiltisti ja mukisematta hoitaa oman roolinsa. Ja jos ei se täysi perinteinen kattaus sovi, niin sitten pitää yhdessä sopia uusi, vähemmän perinteisen mallin mukainen diili. Kuten luvan kanssa vieraissa käyminen.

Oma keho on aina henkilökohtainen asia eikä sen tarjoaminen toiselle pitäisi koskaan olla mikään velvollisuus.

En myöskään käsitä tätä puolustelua niitä kohtaan jotka haluavat lähteä vieraisiin koska kumppani ei anna riittävän usein. Ensinnäkin mikä on kenellekin riittävästi? Väitän, että "pihtaajalla" on syynsä siihen, miksi seksi ei maistu. Onnellisessa suhteessa olettaisin, että toista haluaa. Pihtaajan puolisollakin on siis peiliin katsomisen paikka, koska suhteessa tai hänessä itsessään on jotain pielessä jos fyysinen kanssakäyminen ei enää toista kiinnosta.

Tossa ei ole logiikkaa. 

Ei ole oikein käydä vieraissa, no ei ole tosiaan. 

Mutta ei myöskään oikein oikein olla vain hiljaa jos toisen naama vtuttaa niin paljon että se seksiin vaikuttaa. Parisuhdeongelmista pitää puhua, haloo?! 

Ei ihme että ihmiset katkeroituu, kun ne ei tee asioille mitään. Mistä näitä tunnevammaisia tulee oikein? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.

Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?

Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.

Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä? 

Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät. 

Tuttuun seksikumppaniin kyllästyminen on ihan olemassaoleva ilmiö nisäkäsmaailmassa ainakin. Omia sukusoluja kannattaa levittää mahdollisimman laajalle, jotta saa paljon jälkeläisiä erilaisilla geeniyhdistelmillä. Silloin on paras todennäköisyys sille, että ainakin jotkut jälkeläiset ovat hyvin sopeutuneita vallitseviin ympäristöoloihin. Tästä oli tutkimuskin, jossa pässin huomattiin kyllästyvät saman uuhen astumiseen, mutta sitten kun paikalle tuotiin uusi uuhi, pässi innostui astumaan uutta tulokasta taas tiuhaan tahtiin.

t: biologi

Mutta kyllästyvätkö ne uuhet samoin, kysyttiinkö niiltä tässä tutkimuksessa jotain? Mielenkiintoinen tutkimus kyllä. 

Tuntuu erikoiselta, ettei tuollaista ilmiötä voisi itse hallita, jos sen tunnistaa.  Lohdutonta jotenkin.  Siksikö roolileikit on keksitty, että kuvio pysyy mielenkiintoisena? 

Uuhilta ei kysytty eikä sen puoleen pässiltäkään, laskettiin vain, kuinka usein pässi astui.

Voi olla, että hepeneet, roolileikit ja muut seksielämän piristysvälineet on keksitty juuri siksi, että niillä saadaan uutuudentunnetta siihen vanhaan tuttuun parisuhteeseen.

t: biologi

Aika hölmöä verrata elukoita ihmiseen, kun me olemme paljon laajempi kokonaisuus. Meillä on (yleensä) mukana myös tunteet, pässit menevät vaan biologisten halujen perässä. Ei niillä ole parisuhteita, kiintymystä toiseen osapuoleen. Ihmisellä on, mikä usein tekeekin kumppanin vaihdosta vaikeaa. Jopa vakipanoon voi kiintyä, vaikka alkuun uskottelisi itselleen että tunteita ei tule.

Ihmiset ovat eläimiä ja esimerkiksi aivojen rakenne on kaikilla nisäkkäillä hyvin samanlainen, vain aivojen eri osien mittasuhteet vaihtelevat lajien välillä. Meillä on kyky korkeampiin kognitiivisiin toimintoihin kuin useimmilla muilla eläimillä, mutta esimerkiksi ajattelukyky on jatkumo, ei mustavalkoinen ominaisuus, joka joko on tai ei. Kyky ajatteluun olemassa jo hyvin primitiivisillä eläimillä ja esimerkiksi simpansseilla ja delfiineillä se on jo melko lähellä ihmisen tasoa. Emme ole niin kovin erilaisia muihin eläimiin verrattuna kuin ehkä on totuttu ajattelemaan ja se vaikuttaa meidän käyttäytymiseen, halusimme sitä tai emme.

t: biologi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.

Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?

Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.

Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä? 

Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät. 

Tuttuun seksikumppaniin kyllästyminen on ihan olemassaoleva ilmiö nisäkäsmaailmassa ainakin. Omia sukusoluja kannattaa levittää mahdollisimman laajalle, jotta saa paljon jälkeläisiä erilaisilla geeniyhdistelmillä. Silloin on paras todennäköisyys sille, että ainakin jotkut jälkeläiset ovat hyvin sopeutuneita vallitseviin ympäristöoloihin. Tästä oli tutkimuskin, jossa pässin huomattiin kyllästyvät saman uuhen astumiseen, mutta sitten kun paikalle tuotiin uusi uuhi, pässi innostui astumaan uutta tulokasta taas tiuhaan tahtiin.

t: biologi

Mutta kyllästyvätkö ne uuhet samoin, kysyttiinkö niiltä tässä tutkimuksessa jotain? Mielenkiintoinen tutkimus kyllä. 

Tuntuu erikoiselta, ettei tuollaista ilmiötä voisi itse hallita, jos sen tunnistaa.  Lohdutonta jotenkin.  Siksikö roolileikit on keksitty, että kuvio pysyy mielenkiintoisena? 

Uuhilta ei kysytty eikä sen puoleen pässiltäkään, laskettiin vain, kuinka usein pässi astui.

Voi olla, että hepeneet, roolileikit ja muut seksielämän piristysvälineet on keksitty juuri siksi, että niillä saadaan uutuudentunnetta siihen vanhaan tuttuun parisuhteeseen.

t: biologi

Aika hölmöä verrata elukoita ihmiseen, kun me olemme paljon laajempi kokonaisuus. Meillä on (yleensä) mukana myös tunteet, pässit menevät vaan biologisten halujen perässä. Ei niillä ole parisuhteita, kiintymystä toiseen osapuoleen. Ihmisellä on, mikä usein tekeekin kumppanin vaihdosta vaikeaa. Jopa vakipanoon voi kiintyä, vaikka alkuun uskottelisi itselleen että tunteita ei tule.

Ihmiset ovat eläimiä ja esimerkiksi aivojen rakenne on kaikilla nisäkkäillä hyvin samanlainen, vain aivojen eri osien mittasuhteet vaihtelevat lajien välillä. Meillä on kyky korkeampiin kognitiivisiin toimintoihin kuin useimmilla muilla eläimillä, mutta esimerkiksi ajattelukyky on jatkumo, ei mustavalkoinen ominaisuus, joka joko on tai ei. Kyky ajatteluun olemassa jo hyvin primitiivisillä eläimillä ja esimerkiksi simpansseilla ja delfiineillä se on jo melko lähellä ihmisen tasoa. Emme ole niin kovin erilaisia muihin eläimiin verrattuna kuin ehkä on totuttu ajattelemaan ja se vaikuttaa meidän käyttäytymiseen, halusimme sitä tai emme.

t: biologi

j0B107051

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli olemassa käsite "aviolliset velvollisuudet", nykyisin koko termin mainitseminenkin on jo henkistä väkivaltaa. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen osa perinteistä avioliittoa. Jos tätä puolta suhteesta ei saada toimimaan, niin suhde ei enää minusta vastaa sellaista kun perinteisellä avioliitolla ajatellaan ja on epäreilua enää odottaa muidenkaan perinteiseen avioliittoon kuuluvien sitoumusten täyttymistä - uskollisuuslupaus mukaanlukien. Ei sieltä voi poimia vaan rusinoita pullasta, laiminlyödä kumppania ja odottaa että se kuitenkin kiltisti ja mukisematta hoitaa oman roolinsa. Ja jos ei se täysi perinteinen kattaus sovi, niin sitten pitää yhdessä sopia uusi, vähemmän perinteisen mallin mukainen diili. Kuten luvan kanssa vieraissa käyminen.

Oma keho on aina henkilökohtainen asia eikä sen tarjoaminen toiselle pitäisi koskaan olla mikään velvollisuus.

En myöskään käsitä tätä puolustelua niitä kohtaan jotka haluavat lähteä vieraisiin koska kumppani ei anna riittävän usein. Ensinnäkin mikä on kenellekin riittävästi? Väitän, että "pihtaajalla" on syynsä siihen, miksi seksi ei maistu. Onnellisessa suhteessa olettaisin, että toista haluaa. Pihtaajan puolisollakin on siis peiliin katsomisen paikka, koska suhteessa tai hänessä itsessään on jotain pielessä jos fyysinen kanssakäyminen ei enää toista kiinnosta.

Varmaan pitäisi puhua että mikä on kenellekin riittävästi... mistä sen muuten tietää mitä toinen haluaa. 

Ideaalissa parisuhteessa tietenkin. Toivon ettei tuollainen ajattelumalli ole kovin yleinen, että sen toisen vika kun mua ei haluta. =D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli olemassa käsite "aviolliset velvollisuudet", nykyisin koko termin mainitseminenkin on jo henkistä väkivaltaa. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen osa perinteistä avioliittoa. Jos tätä puolta suhteesta ei saada toimimaan, niin suhde ei enää minusta vastaa sellaista kun perinteisellä avioliitolla ajatellaan ja on epäreilua enää odottaa muidenkaan perinteiseen avioliittoon kuuluvien sitoumusten täyttymistä - uskollisuuslupaus mukaanlukien. Ei sieltä voi poimia vaan rusinoita pullasta, laiminlyödä kumppania ja odottaa että se kuitenkin kiltisti ja mukisematta hoitaa oman roolinsa. Ja jos ei se täysi perinteinen kattaus sovi, niin sitten pitää yhdessä sopia uusi, vähemmän perinteisen mallin mukainen diili. Kuten luvan kanssa vieraissa käyminen.

Oma keho on aina henkilökohtainen asia eikä sen tarjoaminen toiselle pitäisi koskaan olla mikään velvollisuus.

En myöskään käsitä tätä puolustelua niitä kohtaan jotka haluavat lähteä vieraisiin koska kumppani ei anna riittävän usein. Ensinnäkin mikä on kenellekin riittävästi? Väitän, että "pihtaajalla" on syynsä siihen, miksi seksi ei maistu. Onnellisessa suhteessa olettaisin, että toista haluaa. Pihtaajan puolisollakin on siis peiliin katsomisen paikka, koska suhteessa tai hänessä itsessään on jotain pielessä jos fyysinen kanssakäyminen ei enää toista kiinnosta.

Tossa ei ole logiikkaa. 

Ei ole oikein käydä vieraissa, no ei ole tosiaan. 

Mutta ei myöskään oikein oikein olla vain hiljaa jos toisen naama vtuttaa niin paljon että se seksiin vaikuttaa. Parisuhdeongelmista pitää puhua, haloo?! 

Ei ihme että ihmiset katkeroituu, kun ne ei tee asioille mitään. Mistä näitä tunnevammaisia tulee oikein? 

Liian rehellistä settiä, ei näitä kukaan jaksa. Voisi itse pelästyä omaa ajatteluaan ja itsekkyyttään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli olemassa käsite "aviolliset velvollisuudet", nykyisin koko termin mainitseminenkin on jo henkistä väkivaltaa. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen osa perinteistä avioliittoa. Jos tätä puolta suhteesta ei saada toimimaan, niin suhde ei enää minusta vastaa sellaista kun perinteisellä avioliitolla ajatellaan ja on epäreilua enää odottaa muidenkaan perinteiseen avioliittoon kuuluvien sitoumusten täyttymistä - uskollisuuslupaus mukaanlukien. Ei sieltä voi poimia vaan rusinoita pullasta, laiminlyödä kumppania ja odottaa että se kuitenkin kiltisti ja mukisematta hoitaa oman roolinsa. Ja jos ei se täysi perinteinen kattaus sovi, niin sitten pitää yhdessä sopia uusi, vähemmän perinteisen mallin mukainen diili. Kuten luvan kanssa vieraissa käyminen.

Oma keho on aina henkilökohtainen asia eikä sen tarjoaminen toiselle pitäisi koskaan olla mikään velvollisuus.

En myöskään käsitä tätä puolustelua niitä kohtaan jotka haluavat lähteä vieraisiin koska kumppani ei anna riittävän usein. Ensinnäkin mikä on kenellekin riittävästi? Väitän, että "pihtaajalla" on syynsä siihen, miksi seksi ei maistu. Onnellisessa suhteessa olettaisin, että toista haluaa. Pihtaajan puolisollakin on siis peiliin katsomisen paikka, koska suhteessa tai hänessä itsessään on jotain pielessä jos fyysinen kanssakäyminen ei enää toista kiinnosta.

Se on sinun näkemyksesi joka tietysti sallitaan. Minun näkemykseni on se, että avioliittoon kuuluu toisen seksuaalisista tarpeista huolehtiminen ja jos ei tätä odotusta täytä niin uskollisuuslupaukset ei enää päde.

Minä en tosin tarkoita tilannetta jossa voidaan edes puhua "riittävän usein". Minä tarkoitan pysyvää yhteisen seksielämän lopettamista. Siis näitä joissa seksiä ei ole ollut vuosiin ja puoliso on kenties itsekin jo todennut ettei sitä ole enää tulossa. Jos on itse irtisanonut parisuhteen yhteisen seksielämän niin on menettänyt samalla sananvallan toisen seksuaalisuuteen.

Totta kait pihtari saa sen mitä ansaitsee. Eli kyllä toinen saa käydä vieraissa jos ei kerran pihtari tykkää seksiä harrastaa. Ja pihtari on lähes aina poikkeuksetta nainen.

Mitä se edes tarkoittaa, ettei ole velvollisuutta antaa seksiä eikä pihtaaminen oikeuta käymään vieraissa? Tottahan se on, ettei mitään virallista seksinantovelvollisuutta ole. Eipä muuten ole uskollisuusvelvollisuuttakaan. Jos puhutaan silkasta moraalisesta paheksunnasta, niin se on tietysti subjektiivista. Sinä voit paheksua puolisosi pettämistä kun hän jää kiinni. Ihan yhtä lailla puoliso voi paheksua sinun pihtaamistasi. Jos kerrotaan tilanne 20 kaverille, niin osa voi paheksua pettämistä, osa taas pitää sitä pihtauksen odotettuna seurauksena. Mitä se pettämisen "oikeutus" tai sen puuttuminen tässä edes tarkoittaa? Pettäminen ei ollut oikeutettua, jos riittävän moni ulkopuolinen äänestää sitä vastaan sanomalla "hyi hyi, ei olisi saanut pettää"?

Vierailija kirjoitti:

Miesten kanunattaa muistaa, että jos seksi on naisellekin hyvää ei tarvitse pihdata. Jos taas miehen opit on pornofilmeistä menee mies ulkoruokintaan välittömästi.

Miehenä voin sanoa sinulle, että naisten kannattaa kyllä tutustua niihin pornofilmeihin ja ottaa oppia. Jos haluatte tietää, mistä miehet pitävät ja miten voitte tyydyttää miehen. Ei nykypäivänä monikaan mies viitsi katsella jotain estoista lähetyssaarnaaja-eukkoa.