Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
PIHTARI! Sallitko kumppanillesi syrjähypyt?
09.08.2021 |
Pihtari = suostuu kumppaninsa tarpeista, toiveista ja pyynnöistä huolimatta seksuaaliseen kanssakäymiseen harvemmin kuin kerran kuussa.
Jos yllä oleva pihtarin määritelmä pätee sinuun, miten suhtaudut kumppanisi mahdolliseen vieraissakäyntiin?
Mikäli olet kieltänyt vieraissa käymisen, miten perustelet asian itsellesi sekä kumppanillesi ja minkälaisia tuntemuksia kumppanisi mahdollisesti kokema kärsimys sinussa herättää?
Kommentit (189)
Ylipäätään pitäisi kysyä, kuka keksi parisuhdeseksin? Muslimit eivät ole keksineet sitä vieläkään (miehellä voi olla jopa 4 vaimoa). Nykyiset länsimaiset ja kristilliset normit kai syntyivät Lähi-Idässä joskus 2000 vuotta sitten. Aikana jolloin parisuhde kesti maksimissaan vain vuotamia vuosia syystä, että naisia kuoli synnytykseen ja miehiä sotimiseen, lisäksi molempia sukupuolia verotti useat kulkutaudit. Leskirouvia ja miehiä oli pakostakin paljon.
Silloin oli helppo vaatia, että seksin piti pysyä parisuhteen sisällä (ne muutamat vuodet, mitä parisuhde keksi). Varmaan silloin, ja yhä vieläkin parisuhteen ekat pari vuotta pariskunta nai kuin kanit, mutta luonnollinen kyllästyminen seuraa muutamien vuosien päästä - jolloin 2000 vuotta takaisin parisuhde oli päättynyt jo muista syistä ennen kuin kumpikaan kyllästyi, ja taas löytyi jostain ehkä uusi puoliso.
Nykyisin tai siis vielä 2 sukupolvea takaisinpäin ei erottu käytännössä ikinä. Isovanhempien avioliitot saattoivat kestää helposti jopa 50 vuotta, mikä nykyisinkin on mahdollista, joskin harvinaista.
Siinä missä lääketiede on pidentänyt ihmisten elinikää 3-kertaiseksi, kyllästymiselle ei ole tiede voinut mitään, jolloin pihtariksi alkaa kait ensin se, joka ekana kyllästyy. Avioliitto, avoliitto tai mikä tahansa parisuhde pitäisikin solmia aivan kuin entisaikojen YYA-sopimus, eli max 5 vuotta kerrallaan. Sitten etukäteen sopien katsottaisiin, että mitä sitten. Joko jatkettaisiin yhdessä toiselle kierrokselle, tai jos molemmat eivät sitä enää halua, alkuperäinen sopimus raukeaa.
Mutta koska näin ei ole, ja koska kuitenkin molempien osapuolien halut kehittyvät aina eri suuntiin, ei se ole toiselta pois, jos toinen saa muualta sen mitä kotoa ei saa? (eikä sitä kannata kotona mainostaa tai myöntää, siinä aiheuttaa vain toiselle pahaa mieltä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Johtuu kulttuurista. Täällä naisen täytyy tehdä melkolailla kaikki. Suurinta syntiä on pyytää omalta mieheltään rahaa. Sehän säästynyt raha käytetään maksullisiin. Tietenkään ei voida ottaa sellaista puolisoa jolta sujuisi kodinlaittaminen yms., johtuen kuluista. Halutaan saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Kai omaa ajatteluaan voi muuttaa, jos haluaa?
Ja ainahan puolisonsa kanssa voi ja pitääkin puhua myös näistä vaikeista asioista. Että mitä itse oikeasti haluaa.
Kuinka muuten voi tietää että toinen rakastaa just mua, jos en kerro miten ajattelen?
On siinä se riski, ettei se rakastakaan jos kertoo ettei niin välitä seksistä enää.
Mutta kaikkihan haluaa olla aidosti rakastettuja, joten mitä sitä eroa sitten pitkittämään jos ei enää halua toista lähestyä mitenkään.
Tietenkin voi. Näitä asioita olisi hyvä pohtia jo ennenkuin alkaa tapailemaan ketään. Ihan liian moni menee hätiköiden yhteen tyystin vääränlaisen ihmisen kanssa. Jos olet niitä ihmisiä mille ulkonäkö ja kodinlaitto kuuluvat ykkösasioihin silloin tapailet semmoisia, ketkä mielellään viihtyy kotona. Tällöin sullakin täytyy olla tuloja tai mietinnässä ala joka varmasti työllistää.
Muussa tapauksessa jatkat yksineloa,taikka mietit uusiksi omia preferenssejä.
Erot on muutenkin tosi traagisia. Siksi painotan harkitsemaan miten etenee nykyisessä suhteessaan. Voisitko ostaa puolisolle omaa aikaa tarjoamalla hemmottelupäiviä, lastenhoitajaa ja siivoajaa? Ellei mikään sovi täytyy viimeisenä oljenkortena mennä perheterapiaan ja sit vasta erota.Temput on temppuja. Seksi on parasta stressinpoistoa, ja sen jälkeen jaksaa kaikkea muutakin.
Ja on sitten niinkin, että onko arki sitten omalle jaksamiselle liikaa, jos arjen pyörittäminen vie energiaa parisuhteelta? Mitä voisi jättää pois jotta jaksaisi paremmin? Kaikki muu minimiin, jotta pääsisi nauttimaan niistä tärkeistä jutuista. Mikä pointti siinä oravanpyörässä on jos se vain kuormittaa?
Olen sanaton. Eli mun pitäisi ottaa mies tehdäkseni HÄNET tyytyväiseksi? Mun hommaksi jää lähinnä kulissien pystyssä pitäminen.
Sanaton olen itsekin.
Mikä ihmeen valtapeli parisuhde oikein on, tai mitä varten siinä ollaan jos ei halua läheisyyttä, seksiä ja sellaista? Muita juttuja voi ihan hyvin tehdä yksinäänkin. Ongelmahan on just se, että ne kulissit häiritsevät ja vievät energiaa parisuhteelta. Miksi sä tahdot olla parisuhteessa jos et halua pitää ketään tyytyväisenä ja nauttia siitä suhteesta kaikin tavoin? Sehän on parasta mitä on.
Kuka ajattelee vanhana että vitsi kun olisin ehtinyt vielä vähän useammin siivoamaan?
Parisuhteet ei vain toimi. Toinen saa aina enemmän. Lohdutuksen sanana voin sanoa etten tällä hetkellä kiusaa ketään olemalla suhteessa. Ja oi kyllä siisteydestä sanotaan. Miehen kaverit kuittailee, joskus ite mieskin. Naisen oletetaan uhrautuvan joka käänteessä.
Tender Love kirjoitti:
Ylipäätään pitäisi kysyä, kuka keksi parisuhdeseksin? Muslimit eivät ole keksineet sitä vieläkään (miehellä voi olla jopa 4 vaimoa). Nykyiset länsimaiset ja kristilliset normit kai syntyivät Lähi-Idässä joskus 2000 vuotta sitten. Aikana jolloin parisuhde kesti maksimissaan vain vuotamia vuosia syystä, että naisia kuoli synnytykseen ja miehiä sotimiseen, lisäksi molempia sukupuolia verotti useat kulkutaudit. Leskirouvia ja miehiä oli pakostakin paljon.
Silloin oli helppo vaatia, että seksin piti pysyä parisuhteen sisällä (ne muutamat vuodet, mitä parisuhde keksi). Varmaan silloin, ja yhä vieläkin parisuhteen ekat pari vuotta pariskunta nai kuin kanit, mutta luonnollinen kyllästyminen seuraa muutamien vuosien päästä - jolloin 2000 vuotta takaisin parisuhde oli päättynyt jo muista syistä ennen kuin kumpikaan kyllästyi, ja taas löytyi jostain ehkä uusi puoliso.
Nykyisin tai siis vielä 2 sukupolvea takaisinpäin ei erottu käytännössä ikinä. Isovanhempien avioliitot saattoivat kestää helposti jopa 50 vuotta, mikä nykyisinkin on mahdollista, joskin harvinaista.
Siinä missä lääketiede on pidentänyt ihmisten elinikää 3-kertaiseksi, kyllästymiselle ei ole tiede voinut mitään, jolloin pihtariksi alkaa kait ensin se, joka ekana kyllästyy. Avioliitto, avoliitto tai mikä tahansa parisuhde pitäisikin solmia aivan kuin entisaikojen YYA-sopimus, eli max 5 vuotta kerrallaan. Sitten etukäteen sopien katsottaisiin, että mitä sitten. Joko jatkettaisiin yhdessä toiselle kierrokselle, tai jos molemmat eivät sitä enää halua, alkuperäinen sopimus raukeaa.
Mutta koska näin ei ole, ja koska kuitenkin molempien osapuolien halut kehittyvät aina eri suuntiin, ei se ole toiselta pois, jos toinen saa muualta sen mitä kotoa ei saa? (eikä sitä kannata kotona mainostaa tai myöntää, siinä aiheuttaa vain toiselle pahaa mieltä)
Vanhaan aikaankin vaimot tiesivät miesten ravaavan vieraissa. Pidät entisajan naisia ihan tyhminä. Ei siitä puhuttu. Nykyään vanhat kääkät heitetään pellolle lasten lähdettyä maailmalle. Vanhainkodeissa näkee jonkinverran elossaolevia vanhoja pareja joista huokuu viha. Kuulemma kotona asuessaan pari pakeni toisiaan omiin menoihinsa. Vanhana ei niin vain paetakaan eikä periaatteiden vuoksi voida erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Hankalaa kun keskustelussa on arvot niin suuressa roolissa.
Pettäminen nähdään pahana, ja sitähän se onkin. Mutta olisi hyvä, jos ihmiset voisivat asettaa omat tarpeensa selvästi esille. Vaikka se, että kaipaa vastuunottoa ja helpotusta arkeen. Tuloksena vaikka se, että hommataan varojen salliessa siivousapua. Samoin se, että toinen vain haluaa enemmän seksiä, hankitaan siihenkin ulkopuolista apua.
Seksi tai siivous eivät ole toiselle niin tärkeitä, joten miksi sitten sen toisen pitää mennä vähemmän haluavan pillin mukaan?
Ja kun vielä on sitten niin, että seksuaalisuus ei tosiaan ole aidosti haluttomasta tärkeä asia, niin miksi sitten on niin tärkeää että halukkaampi joutuu olemaan ilman? Joku merkitys sillä seksilläkin siis kuitenkin on, vaikkei siitä itse tykkääkään.
Jälleen kerran. Panostakaa deittailuun, äläkä ota ensimmäistä vastaantulevaa tyyppiä. Libidot on helppo selvittää tapailuvaiheessa ja sekin onko toinen saita. Saitat ei meinaa suostu hankkimaan mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran. Panostakaa deittailuun, äläkä ota ensimmäistä vastaantulevaa tyyppiä. Libidot on helppo selvittää tapailuvaiheessa ja sekin onko toinen saita. Saitat ei meinaa suostu hankkimaan mitään apua.
Mitä jos homma muuttuu kolmen aktiivivuoden jälkeen? Tää on ongelma useammalle, olet jo koukussa kun toinen nykäisee.
Vain elämää, vai?
Mutta miksi kukaan ei hae tuohon apua, luulisi että haluttomana on ihan hirveää elää, ja pitää vielä rakastamaansa ihmistä siinä roikkumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran. Panostakaa deittailuun, äläkä ota ensimmäistä vastaantulevaa tyyppiä. Libidot on helppo selvittää tapailuvaiheessa ja sekin onko toinen saita. Saitat ei meinaa suostu hankkimaan mitään apua.
Mitä jos homma muuttuu kolmen aktiivivuoden jälkeen? Tää on ongelma useammalle, olet jo koukussa kun toinen nykäisee.
Vain elämää, vai?
Mutta miksi kukaan ei hae tuohon apua, luulisi että haluttomana on ihan hirveää elää, ja pitää vielä rakastamaansa ihmistä siinä roikkumassa.
Moni suomalainen mies sanoo et hae ja maksa ite apusi. Senhän takia monetkaan ei viitsi erota, koska rahaa menee muutenkin. Harvempi ajattelee säästävänsä eroa varten. Apua haettaisiin varmasti, jos terapia olisi kaikkien saatavilla ja ilmaista. Kunnasta riippuen et välttämättä pääse asiansa osaavan terapeutin pakeille. Lääkkeetkin maksaa, sillä Kela ei aina korvaa kaikkia lääkkeitä.
Tender Love kirjoitti:
Ylipäätään pitäisi kysyä, kuka keksi parisuhdeseksin? Muslimit eivät ole keksineet sitä vieläkään (miehellä voi olla jopa 4 vaimoa). Nykyiset länsimaiset ja kristilliset normit kai syntyivät Lähi-Idässä joskus 2000 vuotta sitten. Aikana jolloin parisuhde kesti maksimissaan vain vuotamia vuosia syystä, että naisia kuoli synnytykseen ja miehiä sotimiseen, lisäksi molempia sukupuolia verotti useat kulkutaudit. Leskirouvia ja miehiä oli pakostakin paljon.
Silloin oli helppo vaatia, että seksin piti pysyä parisuhteen sisällä (ne muutamat vuodet, mitä parisuhde keksi). Varmaan silloin, ja yhä vieläkin parisuhteen ekat pari vuotta pariskunta nai kuin kanit, mutta luonnollinen kyllästyminen seuraa muutamien vuosien päästä - jolloin 2000 vuotta takaisin parisuhde oli päättynyt jo muista syistä ennen kuin kumpikaan kyllästyi, ja taas löytyi jostain ehkä uusi puoliso.
Nykyisin tai siis vielä 2 sukupolvea takaisinpäin ei erottu käytännössä ikinä. Isovanhempien avioliitot saattoivat kestää helposti jopa 50 vuotta, mikä nykyisinkin on mahdollista, joskin harvinaista.
Siinä missä lääketiede on pidentänyt ihmisten elinikää 3-kertaiseksi, kyllästymiselle ei ole tiede voinut mitään, jolloin pihtariksi alkaa kait ensin se, joka ekana kyllästyy. Avioliitto, avoliitto tai mikä tahansa parisuhde pitäisikin solmia aivan kuin entisaikojen YYA-sopimus, eli max 5 vuotta kerrallaan. Sitten etukäteen sopien katsottaisiin, että mitä sitten. Joko jatkettaisiin yhdessä toiselle kierrokselle, tai jos molemmat eivät sitä enää halua, alkuperäinen sopimus raukeaa.
Mutta koska näin ei ole, ja koska kuitenkin molempien osapuolien halut kehittyvät aina eri suuntiin, ei se ole toiselta pois, jos toinen saa muualta sen mitä kotoa ei saa? (eikä sitä kannata kotona mainostaa tai myöntää, siinä aiheuttaa vain toiselle pahaa mieltä)
Oisko se oikeasti parisuhteella hyväksi, pieni epävarmuus siis? Sitten sitä jaksaisi panostaa toisen hyvinvointiin paremmin. Ja omaansa tietysti, että säilyy haluttavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
147 lisää. Luontaistuotteiden suhteen sama vika. Niihinkin uppoaa helposti sievoinen summa etkä siltikään voi olla varma saatko haluttua lopputulosta. Parien pitäisi puhua enemmän, auttaa toinen toistaan arjen tiimellyksessä ja kokeilla leluja, samoin tantrajoogaa. Kuten sanottu useimmat näistä toimista kysyy rahaa ja ellei rahaa muutenkaan ole tai halua käyttää sitä ovat annetut ohjeet yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Haluatko olla omalta osaltaan vahvistamassa sitä käsitystä ettei avioliittoa tarvita enää mihinkään? Johan tilastoistakin käy selvästi ilmi ettei naisille "rakkaus" tuo onnea, vaan pikemminkin pysyvä sinkkuus.
Jos minä jotain haluan omalta osaltani olla vahvistamassa, on se ihmisten vapaus valita heille sopivat parisuhdemallit - riippumatta oman epävarmuuden, omistamisenhalun tai luutuneiden perinteiden aiheuttamista paineista toimia toisin kuin tietää oikeaksi ja ennen kaikkea järjelliseksi.
"Pettämistilastojen" perusteella kun on päivänselvää, että romanttis-monogamistinen parisuhdemalli on todellisuudelle vieras epärealistisine uskollisuusvaatimuksineen. Ihmisen seksuaalisen luonteen sivuuttava romanttisten toiveiden tynnyri tuo aivan tarpeetonta tuskaa liian monen ihmisen elämään.
Love and let love!
Minä luulen, että avosuhteiden ja vapaan rakkauden kannattajat eivät oikein ymmärrä miten monelle ihmiselle monogamia kuitenkin lopulta on se sopivin vaihtoehto. Useimmilla ihmisillä on ainakin jonkinasteista taipumusta sekä kolmansiin osapuoliin ihastumiseen että mustasukkaisuuteen. Ihmisestä riippuu kumpi näistä taipumuksista on helpompi hillitä ja sen pohjalta ihmiset ideaalitilanteessa valitsisi itselleen sopivan suhdemuodon. Ei se, ettei monogamia aina ole helppoa ja kivaa tarkoita että se olisi kyseiselle henkilölle sopimaton parisuhdemalli. Voi olla, että se avoin suhde olisi vielä huonompi ja kipeämpi.
Sitten on kuitenkin niitä, joita ei huvita edes yrittää hillitä kumpaakaan. Jotka haluavat monogamialupauksilla huijata itselleen yksiavioisen kumppanin mutta sekstailla samalla itse ympäri kyliä. Tätähän se perinteinen uskottomuus on, ja tämä ilmiö ei millään parisuhteiden vapautusliikkeellä häviä koska iso osa näistä ihmisistä eivät edes halua avointa suhdetta. Siinä ei ole kyse molemminpuolisesta vapaudesta vaan silkasta itsekkyydestä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Hankalaa kun keskustelussa on arvot niin suuressa roolissa.
Pettäminen nähdään pahana, ja sitähän se onkin. Mutta olisi hyvä, jos ihmiset voisivat asettaa omat tarpeensa selvästi esille. Vaikka se, että kaipaa vastuunottoa ja helpotusta arkeen. Tuloksena vaikka se, että hommataan varojen salliessa siivousapua. Samoin se, että toinen vain haluaa enemmän seksiä, hankitaan siihenkin ulkopuolista apua.
Seksi tai siivous eivät ole toiselle niin tärkeitä, joten miksi sitten sen toisen pitää mennä vähemmän haluavan pillin mukaan?
Ja kun vielä on sitten niin, että seksuaalisuus ei tosiaan ole aidosti haluttomasta tärkeä asia, niin miksi sitten on niin tärkeää että halukkaampi joutuu olemaan ilman? Joku merkitys sillä seksilläkin siis kuitenkin on, vaikkei siitä itse tykkääkään.
Jälleen kerran. Panostakaa deittailuun, äläkä ota ensimmäistä vastaantulevaa tyyppiä. Libidot on helppo selvittää tapailuvaiheessa ja sekin onko toinen saita. Saitat ei meinaa suostu hankkimaan mitään apua.
Alkuhuumassa moni matalalibidoinenkin tuppaa larppaamaan seksipetoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Johtuu kulttuurista. Täällä naisen täytyy tehdä melkolailla kaikki. Suurinta syntiä on pyytää omalta mieheltään rahaa. Sehän säästynyt raha käytetään maksullisiin. Tietenkään ei voida ottaa sellaista puolisoa jolta sujuisi kodinlaittaminen yms., johtuen kuluista. Halutaan saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Kai omaa ajatteluaan voi muuttaa, jos haluaa?
Ja ainahan puolisonsa kanssa voi ja pitääkin puhua myös näistä vaikeista asioista. Että mitä itse oikeasti haluaa.
Kuinka muuten voi tietää että toinen rakastaa just mua, jos en kerro miten ajattelen?
On siinä se riski, ettei se rakastakaan jos kertoo ettei niin välitä seksistä enää.
Mutta kaikkihan haluaa olla aidosti rakastettuja, joten mitä sitä eroa sitten pitkittämään jos ei enää halua toista lähestyä mitenkään.
Tietenkin voi. Näitä asioita olisi hyvä pohtia jo ennenkuin alkaa tapailemaan ketään. Ihan liian moni menee hätiköiden yhteen tyystin vääränlaisen ihmisen kanssa. Jos olet niitä ihmisiä mille ulkonäkö ja kodinlaitto kuuluvat ykkösasioihin silloin tapailet semmoisia, ketkä mielellään viihtyy kotona. Tällöin sullakin täytyy olla tuloja tai mietinnässä ala joka varmasti työllistää.
Muussa tapauksessa jatkat yksineloa,taikka mietit uusiksi omia preferenssejä.
Erot on muutenkin tosi traagisia. Siksi painotan harkitsemaan miten etenee nykyisessä suhteessaan. Voisitko ostaa puolisolle omaa aikaa tarjoamalla hemmottelupäiviä, lastenhoitajaa ja siivoajaa? Ellei mikään sovi täytyy viimeisenä oljenkortena mennä perheterapiaan ja sit vasta erota.Temput on temppuja. Seksi on parasta stressinpoistoa, ja sen jälkeen jaksaa kaikkea muutakin.
Ja on sitten niinkin, että onko arki sitten omalle jaksamiselle liikaa, jos arjen pyörittäminen vie energiaa parisuhteelta? Mitä voisi jättää pois jotta jaksaisi paremmin? Kaikki muu minimiin, jotta pääsisi nauttimaan niistä tärkeistä jutuista. Mikä pointti siinä oravanpyörässä on jos se vain kuormittaa?
Olen sanaton. Eli mun pitäisi ottaa mies tehdäkseni HÄNET tyytyväiseksi? Mun hommaksi jää lähinnä kulissien pystyssä pitäminen.
Sanaton olen itsekin.
Mikä ihmeen valtapeli parisuhde oikein on, tai mitä varten siinä ollaan jos ei halua läheisyyttä, seksiä ja sellaista? Muita juttuja voi ihan hyvin tehdä yksinäänkin. Ongelmahan on just se, että ne kulissit häiritsevät ja vievät energiaa parisuhteelta. Miksi sä tahdot olla parisuhteessa jos et halua pitää ketään tyytyväisenä ja nauttia siitä suhteesta kaikin tavoin? Sehän on parasta mitä on.
Kuka ajattelee vanhana että vitsi kun olisin ehtinyt vielä vähän useammin siivoamaan?
Parisuhteet ei vain toimi. Toinen saa aina enemmän. Lohdutuksen sanana voin sanoa etten tällä hetkellä kiusaa ketään olemalla suhteessa. Ja oi kyllä siisteydestä sanotaan. Miehen kaverit kuittailee, joskus ite mieskin. Naisen oletetaan uhrautuvan joka käänteessä.
Miksi noihin oletuksiin kannattaa lähteä mukaan, tai roikuttaa niitä matkassaan jos ne tietää? Ethän sä ole kenellekään vastuussa. Mutta varmaan hakeudut kaikin keinoin tilanteeseen, jossa esim seksuaalisuutesi on sopivalla tasolla. Ettei sun tarvitse sietää haluttomuutta esimerkiksi.
Pettäminen satuttaa pahasti. Molemmat meistä pettäneet, ja kaduttaa niin taivaan paljon molempia. Tästä jo todella kauan, mutta päivittäin mielessä. Siitäkin kuitenkin VOI jatkaa, jos on rakkautta ja intohimoa.
Me teimme niin...
Aikoinaan oli vain huono vaihe, elämä on...
En kyllä tajua tätä buumia että onkin itsekäs jos ei anna"lupaa mennä vieraisiin", pikemminkin itsekäs on se joka haluaa vaan omat halunsa tyydyttääja samalla loukata toista.
t.Kalkkis vaimo, mutta nyt jo onnellinen vaikka koskeekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Johtuu kulttuurista. Täällä naisen täytyy tehdä melkolailla kaikki. Suurinta syntiä on pyytää omalta mieheltään rahaa. Sehän säästynyt raha käytetään maksullisiin. Tietenkään ei voida ottaa sellaista puolisoa jolta sujuisi kodinlaittaminen yms., johtuen kuluista. Halutaan saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Kai omaa ajatteluaan voi muuttaa, jos haluaa?
Ja ainahan puolisonsa kanssa voi ja pitääkin puhua myös näistä vaikeista asioista. Että mitä itse oikeasti haluaa.
Kuinka muuten voi tietää että toinen rakastaa just mua, jos en kerro miten ajattelen?
On siinä se riski, ettei se rakastakaan jos kertoo ettei niin välitä seksistä enää.
Mutta kaikkihan haluaa olla aidosti rakastettuja, joten mitä sitä eroa sitten pitkittämään jos ei enää halua toista lähestyä mitenkään.
Tietenkin voi. Näitä asioita olisi hyvä pohtia jo ennenkuin alkaa tapailemaan ketään. Ihan liian moni menee hätiköiden yhteen tyystin vääränlaisen ihmisen kanssa. Jos olet niitä ihmisiä mille ulkonäkö ja kodinlaitto kuuluvat ykkösasioihin silloin tapailet semmoisia, ketkä mielellään viihtyy kotona. Tällöin sullakin täytyy olla tuloja tai mietinnässä ala joka varmasti työllistää.
Muussa tapauksessa jatkat yksineloa,taikka mietit uusiksi omia preferenssejä.
Erot on muutenkin tosi traagisia. Siksi painotan harkitsemaan miten etenee nykyisessä suhteessaan. Voisitko ostaa puolisolle omaa aikaa tarjoamalla hemmottelupäiviä, lastenhoitajaa ja siivoajaa? Ellei mikään sovi täytyy viimeisenä oljenkortena mennä perheterapiaan ja sit vasta erota.Temput on temppuja. Seksi on parasta stressinpoistoa, ja sen jälkeen jaksaa kaikkea muutakin.
Ja on sitten niinkin, että onko arki sitten omalle jaksamiselle liikaa, jos arjen pyörittäminen vie energiaa parisuhteelta? Mitä voisi jättää pois jotta jaksaisi paremmin? Kaikki muu minimiin, jotta pääsisi nauttimaan niistä tärkeistä jutuista. Mikä pointti siinä oravanpyörässä on jos se vain kuormittaa?
Olen sanaton. Eli mun pitäisi ottaa mies tehdäkseni HÄNET tyytyväiseksi? Mun hommaksi jää lähinnä kulissien pystyssä pitäminen.
Eihän.
Vaan niin, että kumpikin jättää kulissien pitämisen niin vähälle, että on aikaa ja jaksamista parisuhteelle.
Miksi sä otat miehen jos et parisuhteeseen, seksiin ja läheisyyteen? Etkö sä kaipaa noita asioita, eihän ne oikein tunnu miltään kuin suhteessa sen oikean kanssa?
Järkyttävää kyllä, jos huomaisi olevansa suhteessa ilman että omat tärkeimmät tarpeet on sille toiselle yhdentekeviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen satuttaa pahasti. Molemmat meistä pettäneet, ja kaduttaa niin taivaan paljon molempia. Tästä jo todella kauan, mutta päivittäin mielessä. Siitäkin kuitenkin VOI jatkaa, jos on rakkautta ja intohimoa.
Me teimme niin...
Aikoinaan oli vain huono vaihe, elämä on...
En kyllä tajua tätä buumia että onkin itsekäs jos ei anna"lupaa mennä vieraisiin", pikemminkin itsekäs on se joka haluaa vaan omat halunsa tyydyttääja samalla loukata toista.
t.Kalkkis vaimo, mutta nyt jo onnellinen vaikka koskeekin.
Ei meistä kumpikaan pihdannut, seksiä oli yllin kyllin! Ei se pihtaaminen ole mikään syy, ei ainakaan aina! Tekosyy voi olla kyllä. Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Siinäpä ukko kulkee jos ero tulee saanpa ainakin lapsilla hommattua itselle hyvät elarit
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen satuttaa pahasti. Molemmat meistä pettäneet, ja kaduttaa niin taivaan paljon molempia. Tästä jo todella kauan, mutta päivittäin mielessä. Siitäkin kuitenkin VOI jatkaa, jos on rakkautta ja intohimoa.
Me teimme niin...
Aikoinaan oli vain huono vaihe, elämä on...
En kyllä tajua tätä buumia että onkin itsekäs jos ei anna"lupaa mennä vieraisiin", pikemminkin itsekäs on se joka haluaa vaan omat halunsa tyydyttääja samalla loukata toista.
t.Kalkkis vaimo, mutta nyt jo onnellinen vaikka koskeekin.
Minulla taas on kaikissa muissa kysymyksissä jyrkän ja mustavalkoisenkin kielteinen suhtautuminen pettämiseen, mutta pitkäaikainen pihtaaminen on ainut jonka näen poikkeuksena. Minusta pitkäaikainen pihtaaminen on intiimin parisuhteen irtisanominen eikä aiemmat uskollisuuslupaukset enää päde. Minusta on täysin käsittämätön ajatuskulku, että "minä en halua enää koskaan sinun kanssasi seksiä joten sinä olet nyt hautaan saakka selibaatissa." Siis mitä??? Eri juttu jos asiasta on sentään puhuttu tilanteen muuttumisen jälkeen ja halukkaampi osapuoli on itse luvannut olla ilman seksiä, mutta kun useimmat eivät tästä edes puhu, ainoastaan olettavat että toinen alistuu suosiolla kärsimään. Kyllä minusta perinteiseen uskollisuuslupaukseen kuuluu kirjoittamattomana sääntönä se, että kun ei sitä saa kerran muiden kanssa harrastaa, niin molemmat sitoutuvat kunnioittamaan ja vaalimaan kumppanin tarpeita.
Alue: Seksi
Hankalaa kun keskustelussa on arvot niin suuressa roolissa.
Pettäminen nähdään pahana, ja sitähän se onkin. Mutta olisi hyvä, jos ihmiset voisivat asettaa omat tarpeensa selvästi esille. Vaikka se, että kaipaa vastuunottoa ja helpotusta arkeen. Tuloksena vaikka se, että hommataan varojen salliessa siivousapua. Samoin se, että toinen vain haluaa enemmän seksiä, hankitaan siihenkin ulkopuolista apua.
Seksi tai siivous eivät ole toiselle niin tärkeitä, joten miksi sitten sen toisen pitää mennä vähemmän haluavan pillin mukaan?
Ja kun vielä on sitten niin, että seksuaalisuus ei tosiaan ole aidosti haluttomasta tärkeä asia, niin miksi sitten on niin tärkeää että halukkaampi joutuu olemaan ilman? Joku merkitys sillä seksilläkin siis kuitenkin on, vaikkei siitä itse tykkääkään.