Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
PIHTARI! Sallitko kumppanillesi syrjähypyt?
09.08.2021 |
Pihtari = suostuu kumppaninsa tarpeista, toiveista ja pyynnöistä huolimatta seksuaaliseen kanssakäymiseen harvemmin kuin kerran kuussa.
Jos yllä oleva pihtarin määritelmä pätee sinuun, miten suhtaudut kumppanisi mahdolliseen vieraissakäyntiin?
Mikäli olet kieltänyt vieraissa käymisen, miten perustelet asian itsellesi sekä kumppanillesi ja minkälaisia tuntemuksia kumppanisi mahdollisesti kokema kärsimys sinussa herättää?
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Osittain samaa mieltä siitä että ero on useimmiten näissä paras ja reiluin ratkaisu, mutta eri mieltä siitä että se vastuu kuuluu työntää täysin sen halukkaamman harteille. Jos suhde päätyy siihen pisteeseen, ettei kumppanin tarpeet ole aidosti enää vuosiin kiinnostaneet, niin pitäisi itsellekin olla selvää että väljähtänyttä kulissia siinä eletään eikä mitään rakkaussuhdetta. Ja jos itse valitsee jäädä kulissiin niin uskollisuusodotus on minusta typerä ja epärealistinen ja pohjautuu enemmän kontrollintarpeeseen kuin rakkaudesta juontuvaan mustasukkaisuuteen. Kun ei mullakaan ole kivaa niin ei sullakaan saa olla -ajattelu. Sen sijaan, että otettaisiin itse vastuu omasta elämästä ja mietittäisiin miten siitä saisi niin kivaa ettei kumppanin hyvä mieli aiheuttaisi katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Mutta miksi se haluttomampi on siinä suhteessa sitten?
Ja toisaalta, tuo seksittömyys on niin iso asia, että luulisi molempien osapuolten sitä käsittelevän yhdessä ja tekevän päätöksiä sitten yhdessä. Kyllähän suhteen ongelmat pitää ratkaista, nekin jotka ovat sen haluttomuuden aiheuttaneet.
Ettei tarvitse sitten alkaa eroa tai pettämistä edes miettimään. Avoin keskustelu omista haluista ja tarpeista on oleellista. Kai siihen läheisimpään luottaa sen verran että pystyy puhumaan sille?
Mistä minä tiedän miksi on? Hänhän voi olöa parisuhteeseen täysin tyytyväinen.
Ja joo, keskusteleminen on toki parisuhteessa monesti aika tärkeää. Ei se kuitenkaan kaikkeen aina auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Mutta miksi se haluttomampi on siinä suhteessa sitten?
Ja toisaalta, tuo seksittömyys on niin iso asia, että luulisi molempien osapuolten sitä käsittelevän yhdessä ja tekevän päätöksiä sitten yhdessä. Kyllähän suhteen ongelmat pitää ratkaista, nekin jotka ovat sen haluttomuuden aiheuttaneet.
Ettei tarvitse sitten alkaa eroa tai pettämistä edes miettimään. Avoin keskustelu omista haluista ja tarpeista on oleellista. Kai siihen läheisimpään luottaa sen verran että pystyy puhumaan sille?
Mistä minä tiedän miksi on? Hänhän voi olöa parisuhteeseen täysin tyytyväinen.
Ja joo, keskusteleminen on toki parisuhteessa monesti aika tärkeää. Ei se kuitenkaan kaikkeen aina auta.
Ehkä se pettäjäkin on tyytyväinen? Kunhan itsellä on hyvä mieli, viis kumppanin tunteista ja tarpeista. Ihan samoin kuin se suhteeseen tyytyväinen pihtaajakin ajattelee. Eikös tuossa ole vakka löytänyt kantensa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Mutta miksi se haluttomampi on siinä suhteessa sitten?
Ja toisaalta, tuo seksittömyys on niin iso asia, että luulisi molempien osapuolten sitä käsittelevän yhdessä ja tekevän päätöksiä sitten yhdessä. Kyllähän suhteen ongelmat pitää ratkaista, nekin jotka ovat sen haluttomuuden aiheuttaneet.
Ettei tarvitse sitten alkaa eroa tai pettämistä edes miettimään. Avoin keskustelu omista haluista ja tarpeista on oleellista. Kai siihen läheisimpään luottaa sen verran että pystyy puhumaan sille?
Mistä minä tiedän miksi on? Hänhän voi olöa parisuhteeseen täysin tyytyväinen.
Ja joo, keskusteleminen on toki parisuhteessa monesti aika tärkeää. Ei se kuitenkaan kaikkeen aina auta.
Ehkä itselläni oli epärealistinen kuva parisuhteesta, jossa molemmat pitää myös toisen hyvää oloa tärkeänä. Ja siksi puhuvat ja tekevät asioita jotta molemmilla olisi hyvä olla.
Mutta kellään kokemuksia siitä haluttomamman osasta? Miten sen ratkaisutte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole pihtari, mutta eroaisin tietenkin jos pettämään ryhdytään.
Vaikka pettämisen syy olisi oma pihtaamisesi? Omituinen ja itsekäs ajattelutapa.
On jopa hupaisaa kuinka te pettäjät aina löydätte väkisinkin syyn ja perustelun pettämiselle. Sellaista ei ole! Jos toisen "pihtaaminen" ottaa koville, asiasta keskustellaan ja voit vaikka ehdottaa, että saat käydä purkamassa paineesi muualla. Jos suostuu, se ei ole pettämistä. Jos ei suostu, joudut harkitsemaan kuinka tärkeää jatkuva nus*iminen sinulle on, ja jos niin tärkeää ettet ole suhteessa onnellinen, lähdet suhteesta. Näin saat mitä haluat ja vältyt saamasta pettäjän leiman. 👍🏼
Aloituksessa ei puhuttu pettämisestä, vaan vieraissa käynnistä. Sinulla on puurot ja vellit iloisesti sekaisin, niin kuin monogamiaan lapsenomaisen tunnepitoisesti suhtautuvilla tuppaa olemaankin.
Hyvä yritys servata, mutta en vastannut aloittajalle vaan kommentoijalle jota lainasin joka puhui pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Mutta miksi se haluttomampi on siinä suhteessa sitten?
Ja toisaalta, tuo seksittömyys on niin iso asia, että luulisi molempien osapuolten sitä käsittelevän yhdessä ja tekevän päätöksiä sitten yhdessä. Kyllähän suhteen ongelmat pitää ratkaista, nekin jotka ovat sen haluttomuuden aiheuttaneet.
Ettei tarvitse sitten alkaa eroa tai pettämistä edes miettimään. Avoin keskustelu omista haluista ja tarpeista on oleellista. Kai siihen läheisimpään luottaa sen verran että pystyy puhumaan sille?
Mistä minä tiedän miksi on? Hänhän voi olöa parisuhteeseen täysin tyytyväinen.
Ja joo, keskusteleminen on toki parisuhteessa monesti aika tärkeää. Ei se kuitenkaan kaikkeen aina auta.
Miten voi olla tyytyväinen parisuhteessa, jos toinen ei ole? Millaisien *paattien kanssa sitä voikaan ihminen elää, kai tollaselle tunnekylmyydellekin on tautiluokitus olemassa.
Keskustelu on silleen velvollisuus, että muuten ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia, ja pahinta varmaan olisi että esim haluttomuutta ei avata kunnolla. Ja molemmat voi olla aktiivisia tässä. Ja sit erotaan jos ristiriita on liian suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Mutta miksi se haluttomampi on siinä suhteessa sitten?
Ja toisaalta, tuo seksittömyys on niin iso asia, että luulisi molempien osapuolten sitä käsittelevän yhdessä ja tekevän päätöksiä sitten yhdessä. Kyllähän suhteen ongelmat pitää ratkaista, nekin jotka ovat sen haluttomuuden aiheuttaneet.
Ettei tarvitse sitten alkaa eroa tai pettämistä edes miettimään. Avoin keskustelu omista haluista ja tarpeista on oleellista. Kai siihen läheisimpään luottaa sen verran että pystyy puhumaan sille?
Mistä minä tiedän miksi on? Hänhän voi olöa parisuhteeseen täysin tyytyväinen.
Ja joo, keskusteleminen on toki parisuhteessa monesti aika tärkeää. Ei se kuitenkaan kaikkeen aina auta.
Miten voi olla tyytyväinen parisuhteessa, jos toinen ei ole? Millaisien *paattien kanssa sitä voikaan ihminen elää, kai tollaselle tunnekylmyydellekin on tautiluokitus olemassa.
Keskustelu on silleen velvollisuus, että muuten ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia, ja pahinta varmaan olisi että esim haluttomuutta ei avata kunnolla. Ja molemmat voi olla aktiivisia tässä. Ja sit erotaan jos ristiriita on liian suuri.
Tämä! Millainen ihminen on tyytyväinen parisuhteessa jossa kumppani kärsii? Ei jotenkin millään meinaa löytyä tälle ihmistyypille sympatiaa. Ja sitten tämä tunnekylmä ihminen haluaisi sanella kumppaninkin seksielämän ja suuttuu kun ei onnistu. Vallankäytöstä tässä on kyse eikä mistään rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää naiset vieraisiin, kun se on niin sallittua. Kaikkien nylkyttäjäukkojen eikot, eikun baanalle. Ei tarvitse kärsiä huonosta seksistä ja pihtarimiehistä. kyllä niitä on hyviäkin rakastajia maailma pullollaan, ja siis niitä, JOILLA PULLOTTAA! Nauttimaan vaan.
Ennen oli olemassa käsite "aviolliset velvollisuudet", nykyisin koko termin mainitseminenkin on jo henkistä väkivaltaa. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen osa perinteistä avioliittoa. Jos tätä puolta suhteesta ei saada toimimaan, niin suhde ei enää minusta vastaa sellaista kun perinteisellä avioliitolla ajatellaan ja on epäreilua enää odottaa muidenkaan perinteiseen avioliittoon kuuluvien sitoumusten täyttymistä - uskollisuuslupaus mukaanlukien. Ei sieltä voi poimia vaan rusinoita pullasta, laiminlyödä kumppania ja odottaa että se kuitenkin kiltisti ja mukisematta hoitaa oman roolinsa. Ja jos ei se täysi perinteinen kattaus sovi, niin sitten pitää yhdessä sopia uusi, vähemmän perinteisen mallin mukainen diili. Kuten luvan kanssa vieraissa käyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo Luther aikoinaan sanoi "vaimolla on oikeus saada ainakin kerran päivässä". Meillä mies on pitänyt tiukasti tästä kiinni, monasti antanut minulleuseamminkin. Tänäänkin...Minä kannatan tätä lämmöllä, ja käynkin kuumana, Mutta mie eiolekkaan mikään onneton nylpyttäjä, vaan kunnon mies ja kunnon otteet.
Saa viedä ihan kunnolla, kyllä minä sitten vikisenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Tuttuun seksikumppaniin kyllästyminen on ihan olemassaoleva ilmiö nisäkäsmaailmassa ainakin. Omia sukusoluja kannattaa levittää mahdollisimman laajalle, jotta saa paljon jälkeläisiä erilaisilla geeniyhdistelmillä. Silloin on paras todennäköisyys sille, että ainakin jotkut jälkeläiset ovat hyvin sopeutuneita vallitseviin ympäristöoloihin. Tästä oli tutkimuskin, jossa pässin huomattiin kyllästyvät saman uuhen astumiseen, mutta sitten kun paikalle tuotiin uusi uuhi, pässi innostui astumaan uutta tulokasta taas tiuhaan tahtiin.
t: biologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sitten pitää olla munaa jättää mut kokonaan.
Etkä tietenkään osaa sanoa mitään järjellistä, ei-tunnelatautunutta perustetta vaatimuksellesi, joka kuulostaa paitsi julmalta ja itsekkäältä myös todella lapselliselta.
Ohis, mutta mikä ihmeen lapsellisuuspakkomielle sinulla on? Ymmärrätkö että oman kehon toiminnasta päättäminen ei koskaan, toistan, ei koskaan ole julmaa tai itsekästä.
Ihan oikeasti. Jokainen ihminen Suomessa on vapaa lähtemään etsimään sopivampaa seuraa mikäli nykyinen ei miellytä. On kertakaikkisen idioottimaista vinkua ja uhriutua että toinen on julma ja väkivaltainen kun ei suostu seksiin. Parisuhde on vapaaehtoinen asiainlaita.
Eroa, hyvä ihminen. Älä kitise ja uhriudu vaan eroa.
Myös se haluton on ihan vapaa lähtemään, kun rakkaus ja kunnioitus ja toisen tarpeista välittäminen on kerran loppu. Typerää ainakaan yllättyä siitä jos joku muu tarjoilee näitä sille kumppanille joka ei omaan sänkyyn enää kelpaa.
Tietenkin on vapaa lähtemään. Se lähteköön joka on tyytymätön.
Kyllä siitä saa yllättyä jos oma kumppani on uskoton, miten ikinä sen itselleen selittääkin. Normaali ihminen eroaa ensin ja menee sitten toiseen petiin. Ei pettäminen ole kenenkään muun kuin pettäjän syy.
Onpa sinulla ankea, kankea ja rajattu käsitys "normaalista". Vaikutat mustavalkoiselta joko-tai-tyypiltä, jolla on taipumus rakentaa vankiloita niin itselleen kuin muille. Pystytkö perustelemaan näkemyksesi järjellä, ilman että tunnepurkaus tai yksiavioisuuden traditio sumentavat päättelyäsi?
Mitä kummaa? Onko kaikki ok, mistä revit näitä tyhjiä oletuksia tuntemattomista ihmisistä?
Minä en elä monogamisessa suhteessa, suhteeni eivät liity tähän mitenkään. Mutta jos eläisin, en olettaisi itselläni olevan oikeutta pettää toisen luottamus siksi että koen itselläni olevan oikeus käyttää toisen kehoa omiin tarpeisiini. Jos tarpeet eivät kohtaisi, eroaisin.
En tiedä miksi edes vastaan kun olet selvästi tunnekuohun vallassa.
Olen eri, mutta minustakin on aika kankea ja rajattu käsitys elämästä jos ajattelee että normaali ihminen ei petä. Täydellisen kiltti ja reilu ihminen ei petä, mutta suurin osa ihmisistä tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän vajavaisia ja niiden parissa on valitettavasti aika normaalia pettää. Vähemmän normaalia se minusta on, että pihtaa vuositolkulla ja olettaa sinisilmäisenä että toinen vaan alistuu kohtaloonsa. Se pihtaajahan on itse ensimmäisenä sanonut itsensä irti avioelämästä.
Korjaan. Tarkoitin sitä, että oletusratkaisu toimimattomaan suhteeseen ei ole uskottomuus vaan ero.
Kun täällä ihmiset huutelevat että totta kai pettää ja kuuluukin, kun puoliso ei suostu vastentahtoiseen seksiin. Ei, ei kuulu pettää, kuuluu erota.
Tosin uskottomat ihmiset varmasti selvittelevät huonoa omaatuntoaan itselleen parhain päin. "Mun oli käytännössä pakko, koska mua kohtaan käytettiin väkivaltaa".
Ei ole pakko. Ei ole pakko olla siinä suhteessa. Jos on, se on poliisiasia.
Mutta miksi se haluttomampi on siinä suhteessa sitten?
Ja toisaalta, tuo seksittömyys on niin iso asia, että luulisi molempien osapuolten sitä käsittelevän yhdessä ja tekevän päätöksiä sitten yhdessä. Kyllähän suhteen ongelmat pitää ratkaista, nekin jotka ovat sen haluttomuuden aiheuttaneet.
Ettei tarvitse sitten alkaa eroa tai pettämistä edes miettimään. Avoin keskustelu omista haluista ja tarpeista on oleellista. Kai siihen läheisimpään luottaa sen verran että pystyy puhumaan sille?
Mistä minä tiedän miksi on? Hänhän voi olöa parisuhteeseen täysin tyytyväinen.
Ja joo, keskusteleminen on toki parisuhteessa monesti aika tärkeää. Ei se kuitenkaan kaikkeen aina auta.
Miten voi olla tyytyväinen parisuhteessa, jos toinen ei ole? Millaisien *paattien kanssa sitä voikaan ihminen elää, kai tollaselle tunnekylmyydellekin on tautiluokitus olemassa.
Keskustelu on silleen velvollisuus, että muuten ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia, ja pahinta varmaan olisi että esim haluttomuutta ei avata kunnolla. Ja molemmat voi olla aktiivisia tässä. Ja sit erotaan jos ristiriita on liian suuri.
Tämä! Millainen ihminen on tyytyväinen parisuhteessa jossa kumppani kärsii? Ei jotenkin millään meinaa löytyä tälle ihmistyypille sympatiaa. Ja sitten tämä tunnekylmä ihminen haluaisi sanella kumppaninkin seksielämän ja suuttuu kun ei onnistu. Vallankäytöstä tässä on kyse eikä mistään rakkaudesta.
Varmaan se parisuhteen hyvyys muuten näkyykin juuri seksissä. Sitä ei kauheasti voi feikata, muuten onnellisen suhteen pystyy kyllä esittämään ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Tuttuun seksikumppaniin kyllästyminen on ihan olemassaoleva ilmiö nisäkäsmaailmassa ainakin. Omia sukusoluja kannattaa levittää mahdollisimman laajalle, jotta saa paljon jälkeläisiä erilaisilla geeniyhdistelmillä. Silloin on paras todennäköisyys sille, että ainakin jotkut jälkeläiset ovat hyvin sopeutuneita vallitseviin ympäristöoloihin. Tästä oli tutkimuskin, jossa pässin huomattiin kyllästyvät saman uuhen astumiseen, mutta sitten kun paikalle tuotiin uusi uuhi, pässi innostui astumaan uutta tulokasta taas tiuhaan tahtiin.
t: biologi
Mutta kyllästyvätkö ne uuhet samoin, kysyttiinkö niiltä tässä tutkimuksessa jotain? Mielenkiintoinen tutkimus kyllä.
Tuntuu erikoiselta, ettei tuollaista ilmiötä voisi itse hallita, jos sen tunnistaa. Lohdutonta jotenkin. Siksikö roolileikit on keksitty, että kuvio pysyy mielenkiintoisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Tuttuun seksikumppaniin kyllästyminen on ihan olemassaoleva ilmiö nisäkäsmaailmassa ainakin. Omia sukusoluja kannattaa levittää mahdollisimman laajalle, jotta saa paljon jälkeläisiä erilaisilla geeniyhdistelmillä. Silloin on paras todennäköisyys sille, että ainakin jotkut jälkeläiset ovat hyvin sopeutuneita vallitseviin ympäristöoloihin. Tästä oli tutkimuskin, jossa pässin huomattiin kyllästyvät saman uuhen astumiseen, mutta sitten kun paikalle tuotiin uusi uuhi, pässi innostui astumaan uutta tulokasta taas tiuhaan tahtiin.
t: biologi
Mutta kyllästyvätkö ne uuhet samoin, kysyttiinkö niiltä tässä tutkimuksessa jotain? Mielenkiintoinen tutkimus kyllä.
Tuntuu erikoiselta, ettei tuollaista ilmiötä voisi itse hallita, jos sen tunnistaa. Lohdutonta jotenkin. Siksikö roolileikit on keksitty, että kuvio pysyy mielenkiintoisena?
Minusta se ei kyllä ole lainkaan erikoista. Hyvin harva ihminen pystyy kontrolloimaan tunteitaan vaikka kuinka ymmärtäisi niiden syyt. Käytöstä toki voi, tiettyyn pisteeseen asti, mutta itse tunteen hallinta on hyvin rajallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Tuttuun seksikumppaniin kyllästyminen on ihan olemassaoleva ilmiö nisäkäsmaailmassa ainakin. Omia sukusoluja kannattaa levittää mahdollisimman laajalle, jotta saa paljon jälkeläisiä erilaisilla geeniyhdistelmillä. Silloin on paras todennäköisyys sille, että ainakin jotkut jälkeläiset ovat hyvin sopeutuneita vallitseviin ympäristöoloihin. Tästä oli tutkimuskin, jossa pässin huomattiin kyllästyvät saman uuhen astumiseen, mutta sitten kun paikalle tuotiin uusi uuhi, pässi innostui astumaan uutta tulokasta taas tiuhaan tahtiin.
t: biologi
Mutta kyllästyvätkö ne uuhet samoin, kysyttiinkö niiltä tässä tutkimuksessa jotain? Mielenkiintoinen tutkimus kyllä.
Tuntuu erikoiselta, ettei tuollaista ilmiötä voisi itse hallita, jos sen tunnistaa. Lohdutonta jotenkin. Siksikö roolileikit on keksitty, että kuvio pysyy mielenkiintoisena?
Uuhilta ei kysytty eikä sen puoleen pässiltäkään, laskettiin vain, kuinka usein pässi astui.
Voi olla, että hepeneet, roolileikit ja muut seksielämän piristysvälineet on keksitty juuri siksi, että niillä saadaan uutuudentunnetta siihen vanhaan tuttuun parisuhteeseen.
t: biologi
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli olemassa käsite "aviolliset velvollisuudet", nykyisin koko termin mainitseminenkin on jo henkistä väkivaltaa. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen osa perinteistä avioliittoa. Jos tätä puolta suhteesta ei saada toimimaan, niin suhde ei enää minusta vastaa sellaista kun perinteisellä avioliitolla ajatellaan ja on epäreilua enää odottaa muidenkaan perinteiseen avioliittoon kuuluvien sitoumusten täyttymistä - uskollisuuslupaus mukaanlukien. Ei sieltä voi poimia vaan rusinoita pullasta, laiminlyödä kumppania ja odottaa että se kuitenkin kiltisti ja mukisematta hoitaa oman roolinsa. Ja jos ei se täysi perinteinen kattaus sovi, niin sitten pitää yhdessä sopia uusi, vähemmän perinteisen mallin mukainen diili. Kuten luvan kanssa vieraissa käyminen.
Oma keho on aina henkilökohtainen asia eikä sen tarjoaminen toiselle pitäisi koskaan olla mikään velvollisuus.
En myöskään käsitä tätä puolustelua niitä kohtaan jotka haluavat lähteä vieraisiin koska kumppani ei anna riittävän usein. Ensinnäkin mikä on kenellekin riittävästi? Väitän, että "pihtaajalla" on syynsä siihen, miksi seksi ei maistu. Onnellisessa suhteessa olettaisin, että toista haluaa. Pihtaajan puolisollakin on siis peiliin katsomisen paikka, koska suhteessa tai hänessä itsessään on jotain pielessä jos fyysinen kanssakäyminen ei enää toista kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Senkus käy vieraissa, en minäkään häneen olisi tyytyväinen, mutta ero siitä seuraisi.
Ymmärsinkö oikein, että ottaisit eron nimenomaan vieraissa käynnin vuoksi etkä seksityömyydestä johtuen? Miksi näin?
Seksittömyyden tilan voi korjata sillä että mies ryhtyy haluttavammaksi, mutta pettämistä ei saa tekemättömäksi.
Miten mies voi muuttua haluttavammaksi? Ja sitten kun näin tapahtuu, niin nainen on sitten kimpussa koko ajan? Eli seksi pitää siis ostaa, eikö se riitä että toinen on siinä lähellä ja luvannut olla jatkossakin lähellä?
Mitä siinä tapahtuu, kun se alun kanivaihe aika usein muutamassa vuodessa hiipuu? Mikä muuttuu? Toinen tulee liian tutuksi, eikä enää siksi kiinnosta? Onko se ihminen alun perinkään kiinnostanut, vai onko vain oma mielikuva ollut se joka on saanut haluamaan seksiä.... ja sit kun oikeasti tuntee toisen, halut menevät.
Tuttuun seksikumppaniin kyllästyminen on ihan olemassaoleva ilmiö nisäkäsmaailmassa ainakin. Omia sukusoluja kannattaa levittää mahdollisimman laajalle, jotta saa paljon jälkeläisiä erilaisilla geeniyhdistelmillä. Silloin on paras todennäköisyys sille, että ainakin jotkut jälkeläiset ovat hyvin sopeutuneita vallitseviin ympäristöoloihin. Tästä oli tutkimuskin, jossa pässin huomattiin kyllästyvät saman uuhen astumiseen, mutta sitten kun paikalle tuotiin uusi uuhi, pässi innostui astumaan uutta tulokasta taas tiuhaan tahtiin.
t: biologi
Mutta kyllästyvätkö ne uuhet samoin, kysyttiinkö niiltä tässä tutkimuksessa jotain? Mielenkiintoinen tutkimus kyllä.
Tuntuu erikoiselta, ettei tuollaista ilmiötä voisi itse hallita, jos sen tunnistaa. Lohdutonta jotenkin. Siksikö roolileikit on keksitty, että kuvio pysyy mielenkiintoisena?
Uuhilta ei kysytty eikä sen puoleen pässiltäkään, laskettiin vain, kuinka usein pässi astui.
Voi olla, että hepeneet, roolileikit ja muut seksielämän piristysvälineet on keksitty juuri siksi, että niillä saadaan uutuudentunnetta siihen vanhaan tuttuun parisuhteeseen.
t: biologi
Aika hölmöä verrata elukoita ihmiseen, kun me olemme paljon laajempi kokonaisuus. Meillä on (yleensä) mukana myös tunteet, pässit menevät vaan biologisten halujen perässä. Ei niillä ole parisuhteita, kiintymystä toiseen osapuoleen. Ihmisellä on, mikä usein tekeekin kumppanin vaihdosta vaikeaa. Jopa vakipanoon voi kiintyä, vaikka alkuun uskottelisi itselleen että tunteita ei tule.
Toisella joku sairaus elleihaluu..voimat menny ettei itse jaksa eded kuntoon tulla. Tämä suurin syy. Silloin edes toisesta haksa välittää.vshvoja on ne näiden puolisot jitka haluukkaampina sallii seksin vähennöksen jopa roimasti elämänlaatunsa siiitä huonontumattta. Itse muehenä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli olemassa käsite "aviolliset velvollisuudet", nykyisin koko termin mainitseminenkin on jo henkistä väkivaltaa. Minusta tämä on kuitenkin oleellinen osa perinteistä avioliittoa. Jos tätä puolta suhteesta ei saada toimimaan, niin suhde ei enää minusta vastaa sellaista kun perinteisellä avioliitolla ajatellaan ja on epäreilua enää odottaa muidenkaan perinteiseen avioliittoon kuuluvien sitoumusten täyttymistä - uskollisuuslupaus mukaanlukien. Ei sieltä voi poimia vaan rusinoita pullasta, laiminlyödä kumppania ja odottaa että se kuitenkin kiltisti ja mukisematta hoitaa oman roolinsa. Ja jos ei se täysi perinteinen kattaus sovi, niin sitten pitää yhdessä sopia uusi, vähemmän perinteisen mallin mukainen diili. Kuten luvan kanssa vieraissa käyminen.
Oma keho on aina henkilökohtainen asia eikä sen tarjoaminen toiselle pitäisi koskaan olla mikään velvollisuus.
En myöskään käsitä tätä puolustelua niitä kohtaan jotka haluavat lähteä vieraisiin koska kumppani ei anna riittävän usein. Ensinnäkin mikä on kenellekin riittävästi? Väitän, että "pihtaajalla" on syynsä siihen, miksi seksi ei maistu. Onnellisessa suhteessa olettaisin, että toista haluaa. Pihtaajan puolisollakin on siis peiliin katsomisen paikka, koska suhteessa tai hänessä itsessään on jotain pielessä jos fyysinen kanssakäyminen ei enää toista kiinnosta.
No miksei se pihtaaja ole ottanut asiaa puheeksi, eikä vain vähennä seksiä ilman mitään keskustelua?
Tai noinhan se tietenkin tekee, että kun kumppanin naama alkaa kyllästyttämään niin keskustelu pitää alkaa heti. Kuka oikeasti haluaa elää parisuhteessa vialliseksi näkemänsä ihmisen kanssa?
Jos on syy, niin ottaa sen puheeksi. Rehellisyyttä vaaditaan, eihän kenenkään tosiaan pidä olla suhteessa vasten tahtoaan.
Ja vielä jos tekee tuolleen henkistä väkivaltaa toiselle, niin sitä suuremmalla syyllä miettisin niitä motiiveja olla suhteessa.
Alue: Seksi
Mutta miksi se haluttomampi on siinä suhteessa sitten?
Ja toisaalta, tuo seksittömyys on niin iso asia, että luulisi molempien osapuolten sitä käsittelevän yhdessä ja tekevän päätöksiä sitten yhdessä. Kyllähän suhteen ongelmat pitää ratkaista, nekin jotka ovat sen haluttomuuden aiheuttaneet.
Ettei tarvitse sitten alkaa eroa tai pettämistä edes miettimään. Avoin keskustelu omista haluista ja tarpeista on oleellista. Kai siihen läheisimpään luottaa sen verran että pystyy puhumaan sille?