Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lesken asumisoikeus
05.08.2021 |
Isäni ilmoitti tässä vähän aikaa sitten, että aikoo tehdä vaimonsa kanssa avioehdon, jossa hänen omistamansa talo eli minun ja sisarusteni lapsuudenkoti suljetaan pois hänen vaimoltaan, mutta sen lisäksi hän aikoo kuitenkin testamentissään määrätä, että leskelle jäisi elinikäinen asumisoikeus tähän taloon. Miten tämä toimii kaikkien lakikiemuroiden mukaan? Onko oikeasti niin, että isäni kuolessa emme saisi myydä taloa, koska siinä asuu leski, joka ei omista siitä mitään? Ja että joutuisimme sitten maksamaan kaikki taloon liittyvät remontit ja muut? Vaimolla on ainakin tällä hetkellä oma talonsa myös, jolloin minun ymmärrykseni mukaan asumisoikeus ei pätisi, mutta jos hän sen myy ennen isäni kuolemaa niin sittenkö pätee?
Raivostuttava tilanne, isä ei yhtään tajua, että jos hän näin tekee niin hankaloittaa vain lapsiensä elämää. Välit hänen vaimoonsa ovat muutenkin suhteellisen kylmät niin tämä ei ainakaan auta asiaa. Ja kyllä, vikaa on varmasti myös meissä lapsissakin, mutta vaimo ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt muodostaa mitään suhdetta meihin ja on ollut isona tekijänä siinä, että isä ei suostu maksamaan elatusmaksuja pikkusisaruksistani ja hän on myös tehnyt hyvin selväksi, että ei halua meidän vierailevan lapsuudenkodissamme ollenkaan.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Niin minäkin! Ajattelen nyt meitä, aloitettiin tyhjästä, ostettiin yksiö, remontoitiin se, sama tehtiin kaksiolle jne. lopulta rakennettiin talo. Kasvatettiin lapset, jotka nyt perustavat omia kotejaan.
Jompi kumpi meistä jää yksin toisen kuollessa ja tietenkin hän jatkaa asumista tässä kodissa.
Tässähän puhuttiin vanhemman uudesta puolisosta, joka saattaa olla samaa ikäluokkaa kuin lapset itse ja lisäksi vain tosiaan asua siellä talossa osallistumatta paljoakaan sen kustannuksiin.
Jos kyseessä on vainajan leski, vainaja on eläessään valintansa tehnyt. Pitäisikö aikuisia ihmisiä kieltää menemästä naimisiin? Eiköhän ole jokaisen oma asia, miten asiansa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lesken asuminen on turvattu ja leskellä on oikeus pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva lesken kodiksi sopiva asunto, vaikka asunto olisi ollut yksin vainajan omistuksessa. Leskellä ei kuitenkaan ole oikeutta pitää jäämistöön kuuluvaa asuntoa hallinnassaan, jos hänen omaan varallisuuteen kuuluu hänen kodikseen sopiva asunto."
Paitsi, jos lesken omistama asunto on esim pienempi kuin yhteinen koti. Useat tuttavani ovat joutuneet luopumaan perinnöstä tämän takia. Lainat, kulut ja ylläpitoasunnosta aiheutuvat maksut kuuluvat omistajille, eikä omaisuudestaan voi vaatia leskeltä esim. vuokraa. Yhdellä tutulla asian pelasti se, ettei vaimo ollut virallisesti koskaan muuttanut yhteiseen kotiin, asunut siellä toki vuosikymmeniä. Piti omaa kaksiotaan vuokralla ja haki postit sieltä. Koska ei virallisesti asunut, ei tarvinnut häätää tai mitään. Varsinkin uusioperheiden kautta menee hankalaksi, ja varmaan olisi kannattanut olla jossain väleissä vanhempaan, jonka perinnöstä nyt on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Niin minäkin! Ajattelen nyt meitä, aloitettiin tyhjästä, ostettiin yksiö, remontoitiin se, sama tehtiin kaksiolle jne. lopulta rakennettiin talo. Kasvatettiin lapset, jotka nyt perustavat omia kotejaan.
Jompi kumpi meistä jää yksin toisen kuollessa ja tietenkin hän jatkaa asumista tässä kodissa.
Tässähän puhuttiin vanhemman uudesta puolisosta, joka saattaa olla samaa ikäluokkaa kuin lapset itse ja lisäksi vain tosiaan asua siellä talossa osallistumatta paljoakaan sen kustannuksiin.
Jos kyseessä on vainajan leski, vainaja on eläessään valintansa tehnyt. Pitäisikö aikuisia ihmisiä kieltää menemästä naimisiin? Eiköhän ole jokaisen oma asia, miten asiansa hoitaa.
Silloin on myös turha kitistä kun lapset ei käy tai auta missään. Jos järjestää lapsensa tahallaan velkavankeuteen, luuletko että lapset siitä kiittävät.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Lapsesi joutuvat vuosikausia pitämään elämässään heille mahdollisesti vierasta ihmistä. He joutuvat luottamaan siihen, että vieras ihminen huolehtii heidän omaisuudestaan. Lapsillesi poismenosi ei ole loppuunkäsitelty ennen kuin uudesta puolisostasi aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Lapsesi joutuvat vuosikausia pitämään elämässään heille mahdollisesti vierasta ihmistä. He joutuvat luottamaan siihen, että vieras ihminen huolehtii heidän omaisuudestaan. Lapsillesi poismenosi ei ole loppuunkäsitelty ennen kuin uudesta puolisostasi aika jättää.
Niin että muuta perintöä saavat lapset katkeroituu, kun leski saa asumisoikeuden? Avioehto rajaa lesken kokonaan osituksen ulkopuolelle, mutta tämäkään ei muka riitä perillisille? Leski pitäisi jättää puille paljaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Lapsesi joutuvat vuosikausia pitämään elämässään heille mahdollisesti vierasta ihmistä. He joutuvat luottamaan siihen, että vieras ihminen huolehtii heidän omaisuudestaan. Lapsillesi poismenosi ei ole loppuunkäsitelty ennen kuin uudesta puolisostasi aika jättää.
Niin että muuta perintöä saavat lapset katkeroituu, kun leski saa asumisoikeuden? Avioehto rajaa lesken kokonaan osituksen ulkopuolelle, mutta tämäkään ei muka riitä perillisille? Leski pitäisi jättää puille paljaille.
Yhteiskunta huolehtii kyllä täysin puille paljaille jääneestä leskestä. Miksi sosiaalihuolto ja köyhän lesken asuttaminen pitää ulkoistaa yhteiskunnalta (jonka velvollisuus se on) vainajan lapsille, joille siitä voi koitua vaikka mitä harmia?
Jos mun lapset olisi niin itsekkäitä kuin tässä ketjussa jotkut ovat, niin en jättäisi euroakaan perinnöksi. Onneksi eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Tuo vertautuu siihen, jos joutuisi velkojen tai konkurssin vuoksi myymään rakkaan asuntonsa tai esim. vuokralaisena muuttamaan pois, kun asunnon omistaja tarvitseekin asunnon itselleen. Onhan se "aika tympeää", mutta sellaisiakin asioita tulee elämässä vastaan, ja niistä pääsee yli. Tuo lesken asumisoikeus on peruja ajalta, jolloin leski on ollut myös perillisten oma vanhempi. Se on ihan eri tilanne kuin se, jos lapsille vieras ihminen saa asua heidän omistamassaan asunnossa maksamatta vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Lapsesi joutuvat vuosikausia pitämään elämässään heille mahdollisesti vierasta ihmistä. He joutuvat luottamaan siihen, että vieras ihminen huolehtii heidän omaisuudestaan. Lapsillesi poismenosi ei ole loppuunkäsitelty ennen kuin uudesta puolisostasi aika jättää.
Niin että muuta perintöä saavat lapset katkeroituu, kun leski saa asumisoikeuden? Avioehto rajaa lesken kokonaan osituksen ulkopuolelle, mutta tämäkään ei muka riitä perillisille? Leski pitäisi jättää puille paljaille.
Yhteiskunta huolehtii kyllä täysin puille paljaille jääneestä leskestä. Miksi sosiaalihuolto ja köyhän lesken asuttaminen pitää ulkoistaa yhteiskunnalta (jonka velvollisuus se on) vainajan lapsille, joille siitä voi koitua vaikka mitä harmia?
Millä logiikalla lapset asuttavat vanhempansa leskeä, joka saa jäädä asumaan siihen missä on asunut siihenkin asti? Ei kai ne lapset siellä asu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Tuo vertautuu siihen, jos joutuisi velkojen tai konkurssin vuoksi myymään rakkaan asuntonsa tai esim. vuokralaisena muuttamaan pois, kun asunnon omistaja tarvitseekin asunnon itselleen. Onhan se "aika tympeää", mutta sellaisiakin asioita tulee elämässä vastaan, ja niistä pääsee yli. Tuo lesken asumisoikeus on peruja ajalta, jolloin leski on ollut myös perillisten oma vanhempi. Se on ihan eri tilanne kuin se, jos lapsille vieras ihminen saa asua heidän omistamassaan asunnossa maksamatta vuokraa.
Jos tuntuu noin pahalta, niin aina voi luopua perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Tuo vertautuu siihen, jos joutuisi velkojen tai konkurssin vuoksi myymään rakkaan asuntonsa tai esim. vuokralaisena muuttamaan pois, kun asunnon omistaja tarvitseekin asunnon itselleen. Onhan se "aika tympeää", mutta sellaisiakin asioita tulee elämässä vastaan, ja niistä pääsee yli. Tuo lesken asumisoikeus on peruja ajalta, jolloin leski on ollut myös perillisten oma vanhempi. Se on ihan eri tilanne kuin se, jos lapsille vieras ihminen saa asua heidän omistamassaan asunnossa maksamatta vuokraa.
Ei ole ikinä ollut olemassakaan aikaa, jolloin leski olisi aina perillisten vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Tuo vertautuu siihen, jos joutuisi velkojen tai konkurssin vuoksi myymään rakkaan asuntonsa tai esim. vuokralaisena muuttamaan pois, kun asunnon omistaja tarvitseekin asunnon itselleen. Onhan se "aika tympeää", mutta sellaisiakin asioita tulee elämässä vastaan, ja niistä pääsee yli. Tuo lesken asumisoikeus on peruja ajalta, jolloin leski on ollut myös perillisten oma vanhempi. Se on ihan eri tilanne kuin se, jos lapsille vieras ihminen saa asua heidän omistamassaan asunnossa maksamatta vuokraa.
Ei ole ikinä ollut olemassakaan aikaa, jolloin leski olisi aina perillisten vanhempi.
En sitä väittänytkään. Mutta tuo lesken asumisoikeus lakiin kirjoitettuna juontaa juurensa ajalta, jolloin näin useimmissa tapauksissa oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Lapsesi joutuvat vuosikausia pitämään elämässään heille mahdollisesti vierasta ihmistä. He joutuvat luottamaan siihen, että vieras ihminen huolehtii heidän omaisuudestaan. Lapsillesi poismenosi ei ole loppuunkäsitelty ennen kuin uudesta puolisostasi aika jättää.
Niin että muuta perintöä saavat lapset katkeroituu, kun leski saa asumisoikeuden? Avioehto rajaa lesken kokonaan osituksen ulkopuolelle, mutta tämäkään ei muka riitä perillisille? Leski pitäisi jättää puille paljaille.
Yhteiskunta huolehtii kyllä täysin puille paljaille jääneestä leskestä. Miksi sosiaalihuolto ja köyhän lesken asuttaminen pitää ulkoistaa yhteiskunnalta (jonka velvollisuus se on) vainajan lapsille, joille siitä voi koitua vaikka mitä harmia?
Millä logiikalla lapset asuttavat vanhempansa leskeä, joka saa jäädä asumaan siihen missä on asunut siihenkin asti? Ei kai ne lapset siellä asu?
He asuttavat vanhempansa leskeä, koska eivät saa itse omistamaansa asuntoa haltuun joko asuakseen siellä itse, myydäkseen sen tai vuokratakseen sen saadakseen vuokratuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Tuo vertautuu siihen, jos joutuisi velkojen tai konkurssin vuoksi myymään rakkaan asuntonsa tai esim. vuokralaisena muuttamaan pois, kun asunnon omistaja tarvitseekin asunnon itselleen. Onhan se "aika tympeää", mutta sellaisiakin asioita tulee elämässä vastaan, ja niistä pääsee yli. Tuo lesken asumisoikeus on peruja ajalta, jolloin leski on ollut myös perillisten oma vanhempi. Se on ihan eri tilanne kuin se, jos lapsille vieras ihminen saa asua heidän omistamassaan asunnossa maksamatta vuokraa.
Ei ole ikinä ollut olemassakaan aikaa, jolloin leski olisi aina perillisten vanhempi.
En sitä väittänytkään. Mutta tuo lesken asumisoikeus lakiin kirjoitettuna juontaa juurensa ajalta, jolloin näin useimmissa tapauksissa oli.
Näin on myös nykyään. Vähemmän niitä uusperheitä on. Ennen kun mm. lapsivuodekuolemat oli yleisiä, oli paljon nuoria leskiä jotka meni uusiin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Lapsesi joutuvat vuosikausia pitämään elämässään heille mahdollisesti vierasta ihmistä. He joutuvat luottamaan siihen, että vieras ihminen huolehtii heidän omaisuudestaan. Lapsillesi poismenosi ei ole loppuunkäsitelty ennen kuin uudesta puolisostasi aika jättää.
Lapsille voi osoittaa lakiosuuden kuolinpesän muista varoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Tuo vertautuu siihen, jos joutuisi velkojen tai konkurssin vuoksi myymään rakkaan asuntonsa tai esim. vuokralaisena muuttamaan pois, kun asunnon omistaja tarvitseekin asunnon itselleen. Onhan se "aika tympeää", mutta sellaisiakin asioita tulee elämässä vastaan, ja niistä pääsee yli. Tuo lesken asumisoikeus on peruja ajalta, jolloin leski on ollut myös perillisten oma vanhempi. Se on ihan eri tilanne kuin se, jos lapsille vieras ihminen saa asua heidän omistamassaan asunnossa maksamatta vuokraa.
Jos tuntuu noin pahalta, niin aina voi luopua perinnöstä.
Ei minusta henk.koht. tunnu pahalta, koska ei aihe kosketa minua - vanhempani eivät ole eronneet eikä heillä ole uutta kumppania, ja itse en aio mennä naimisiin tehdäkseni lapsilleni karhunpalvelusta. Tuo perinnöstä luopuminen on typerä neuvo. Järjestelmässä on jotain vikaa, jos ihminen joutuu luopumaan perinnöstä tällaisten asioiden vuoksi. Jos lesken asumisoikeus aiheuttaa perillisille taloudellisia ongelmia tai pakottaa luopumaan perinnöstä, on käytäntö kohtuuton. Ja kyllähän se sitä tarkoittaa, että asiaa pitäisi tarkastella nykypäivän realiteettien näkökulmasta uudestaan ja kenties päivittää lainsäädäntöä.
Miksi ihmeessä pitää mennä uudestaan naimisiin, jos itsellä on jo lapsia? Sitoutuneessa parisuhteessa voi olla muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviovaimolla tuo oikeus on.
Avovaimolla ei ole edes testamentilla, jos pesässä ei ole muuta varallisuutta maksaa lakiosia ulos kuin asunto. Ei taloa voi myydäkään sillä ehdolla, että Lissu se siellä asuu elämänsä loppuun asti, kun ei sitä kukaan niin osta.
Been there done that.
Aika usein avoparilla on omistus asunnosta 50/50, jolloin avoleski toki lunastaa ihan omilla rahoilla talon itselleen. Eiköhän kaikilla järkevillä ihmisillä ole henkivakuutukset tai muuten asunto näin turvattu.
Miksi leski sen lunastaisi kun saa pitää hallussaan ilmankin?
No juuri niiden lasten takia, jos ne eivät olisi omia. Ei tulisi mieleenkään jäädä miehen lasten omistamaan taloon asumaan, vaan totta kai lunastaisin itselleni. Kaikki remontit ja muut yms.
Tai sitten sä käyttäisitkin kaiken sen rahan matkustamiseen ja elämiseen.
Miksi maksaa, kun ei tarvitse?
Jos mä jään leskeksi, niin todellakin lunastan talon itselleni! Haluan omistaa talon ja ostaa miehen lapset ulos. Tämä ei ole miehen kahden vanhimman lapsen lapsuudenkoti ja nuorinkin oli jo täysi-ikäinen kun tähän muutimme eikä ole montaa yötä täällä ollut kuuden vuoden aikana kun on ollut poikaystävänsä luona. Virallisesti toki asui meidän kanssa, mutta on nyt pian vuoden asunut poikaystävän kanssa virallisesti yhdessä.
Mulle ja mun lapselle tämä on koti. En haluaisi, että mun kodin omistaa miehen lapset vaan haluaisin omistaa talon itse. Samalla miehen lapset saisivat rahaa omaan elämään esim. yhdellä on ihan oma talo maksettavanaan. Jos talon lunastamisen jälkeen jäisi rahaa, niin sitten voisin harkita matkustelua. Elämiseen käytän ihan palkkarahojani.
En ymmärrä miksi joidenkin käsityksen mukaan kukaan ei lunastaisi taloa itselleen. Mulle on täysin selvää, että talon lunastaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviovaimolla tuo oikeus on.
Avovaimolla ei ole edes testamentilla, jos pesässä ei ole muuta varallisuutta maksaa lakiosia ulos kuin asunto. Ei taloa voi myydäkään sillä ehdolla, että Lissu se siellä asuu elämänsä loppuun asti, kun ei sitä kukaan niin osta.
Been there done that.
Aika usein avoparilla on omistus asunnosta 50/50, jolloin avoleski toki lunastaa ihan omilla rahoilla talon itselleen. Eiköhän kaikilla järkevillä ihmisillä ole henkivakuutukset tai muuten asunto näin turvattu.
Miksi leski sen lunastaisi kun saa pitää hallussaan ilmankin?
No juuri niiden lasten takia, jos ne eivät olisi omia. Ei tulisi mieleenkään jäädä miehen lasten omistamaan taloon asumaan, vaan totta kai lunastaisin itselleni. Kaikki remontit ja muut yms.
Tai sitten sä käyttäisitkin kaiken sen rahan matkustamiseen ja elämiseen.
Miksi maksaa, kun ei tarvitse?
Jos mä jään leskeksi, niin todellakin lunastan talon itselleni! Haluan omistaa talon ja ostaa miehen lapset ulos. Tämä ei ole miehen kahden vanhimman lapsen lapsuudenkoti ja nuorinkin oli jo täysi-ikäinen kun tähän muutimme eikä ole montaa yötä täällä ollut kuuden vuoden aikana kun on ollut poikaystävänsä luona. Virallisesti toki asui meidän kanssa, mutta on nyt pian vuoden asunut poikaystävän kanssa virallisesti yhdessä.
Mulle ja mun lapselle tämä on koti. En haluaisi, että mun kodin omistaa miehen lapset vaan haluaisin omistaa talon itse. Samalla miehen lapset saisivat rahaa omaan elämään esim. yhdellä on ihan oma talo maksettavanaan. Jos talon lunastamisen jälkeen jäisi rahaa, niin sitten voisin harkita matkustelua. Elämiseen käytän ihan palkkarahojani.
En ymmärrä miksi joidenkin käsityksen mukaan kukaan ei lunastaisi taloa itselleen. Mulle on täysin selvää, että talon lunastaisin.
No kun kaikilla ei ole siihen rahaa.
Alue: Aihe vapaa
Tässähän puhuttiin vanhemman uudesta puolisosta, joka saattaa olla samaa ikäluokkaa kuin lapset itse ja lisäksi vain tosiaan asua siellä talossa osallistumatta paljoakaan sen kustannuksiin.