Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lesken asumisoikeus
05.08.2021 |
Isäni ilmoitti tässä vähän aikaa sitten, että aikoo tehdä vaimonsa kanssa avioehdon, jossa hänen omistamansa talo eli minun ja sisarusteni lapsuudenkoti suljetaan pois hänen vaimoltaan, mutta sen lisäksi hän aikoo kuitenkin testamentissään määrätä, että leskelle jäisi elinikäinen asumisoikeus tähän taloon. Miten tämä toimii kaikkien lakikiemuroiden mukaan? Onko oikeasti niin, että isäni kuolessa emme saisi myydä taloa, koska siinä asuu leski, joka ei omista siitä mitään? Ja että joutuisimme sitten maksamaan kaikki taloon liittyvät remontit ja muut? Vaimolla on ainakin tällä hetkellä oma talonsa myös, jolloin minun ymmärrykseni mukaan asumisoikeus ei pätisi, mutta jos hän sen myy ennen isäni kuolemaa niin sittenkö pätee?
Raivostuttava tilanne, isä ei yhtään tajua, että jos hän näin tekee niin hankaloittaa vain lapsiensä elämää. Välit hänen vaimoonsa ovat muutenkin suhteellisen kylmät niin tämä ei ainakaan auta asiaa. Ja kyllä, vikaa on varmasti myös meissä lapsissakin, mutta vaimo ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt muodostaa mitään suhdetta meihin ja on ollut isona tekijänä siinä, että isä ei suostu maksamaan elatusmaksuja pikkusisaruksistani ja hän on myös tehnyt hyvin selväksi, että ei halua meidän vierailevan lapsuudenkodissamme ollenkaan.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä sanotaan, että olen ahneena isän perinnön perässä. Ei sillä itse perinnöllä ole mitään käytännön väliä, sillä mitään muuta yhtään arvokasta sieltä ei tule kuin talo, vaan sillä, että tässä käy niin, että minä ja sisarukseni joudumme maksamaan kuluja siitä, että vaimo sitten siellä meidän lapsuudenkodissamme asuu kunnes kuolee. Haluaisitteko itse olla rahallisesti vastuussa jostain, mitä ette voi käyttää mitenkään? Ja mitä tuohon tulee, että isäni olisi jotenkin "ylläpitänyt meidän elintasoa" eron jälkeen, niin asia on kyllä niin, että penniäkään isäni ei ole maksanut alimpia mahdollisia elatusmaksuja pikkusisaruksestani vaan kaikki tullut Kelalta. Itse olin eron tapahtuessa jo täysi-ikäinen, joten mitenkään en siitä hyötynyt suuntaan tai toiseen.
Ja tuo, että valitin siitä, että sain olla vain kolme päivää siellä, niin isäni itse minut kutsui sinne ja halusi minun olevan siellä, hänellä ei ollut ongelmaa asian kanssa vaan hänen vaimonsa oli se joka osoitti mieltään minun läsnäolostani. Unohtui myös sanoa, niin vaimo ei ole edes kirjoilla kyseisessä talossa, hänellä on omakin asuntonsa.
Mutta tämä asia on nyt minulle selvinnyt ja sille ei mitään mahda, joten ehkäpä parempi jättää tämä tähän. En tässä rupea nyt avaamaan kaikkea sitä paskaa, mitä olen isältäni ja hänen vaimoltaan saanut niskaani mikä vaikuttaa minun suhtautumiseeni tässä asiassa.
- Ap
Hallintaoikeus tarkoittaa, että leski maksaa itse asunnon kulut.
Ei kai sentään remontteja.
Ei niitä perillistenkään tarvitse maksaa, antaa katon vuotaa vaaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti käsittämätöntä, ettei edes avioehdolla tai muulla sopimuksella voida rajoittaa lesken asumisoikeutta, vaikka tätä molemmat haluaisivat.
Jaa mitä. Leski voi toki olla käyttämättä oikeuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Hyvä yritys! Kertoisitko vielä millä perusteella tämä naisystävä, jota myös lokiksi nimität, oli osa kuolinpesää teidän rintaperillisten lisäksi? Aivan, hieno tarina.
Ei ollutkaan, mutta se asui siellä pesässä. Kuolinpesän ainoassa omaisuudessa.
Eikä suostunut lähtemään pois hyvällä.
Lähti pahalla - ja juristille maksetulla rahalla.
Puhut nyt vähän itseäsi pussiin. Mainitsit kuitenkin asumisoikeuden jättämisen mahdollisuuden jos rahaa olisi ollut, mutta nyt hän vain lokkeili eikä suostunut lähtemään hyvällä.
En usko että olisitte antaneet hänelle asumisoikeutta vaikka pesällä olisi rahaa ollut. Vai olisiko hän siinä tapauksessa muuttunut lokista ihanaksi puolisoksi jolle olisitte rakkauden nimissä halunneet suoda asumisoikeuden? Ei ihan mene nyt läpi. Ensi kerralla päätä ensin tarina kokonaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
No, miksi Suomen laissa sitten lapset perivät? Eikä se uusmamma? Ja kuitenkin uusmammat saavat lokkeilla. Lain tulisi olla lasten puolella, jos nyt lain mukaan kenenkään pitää periä.
Ihan aina niiden lastenkaan ei tulisi automaattisesti periä….
Minusta lasten ei saisi periä mitään, ennenkuin perittävät vanhemmat ovat molemmat kuolleet.
Otetaanpa esimerkki. Nuori lähtee kotoaan vaikka 20 vuotiaana, jolloin vanhemmat ovat esim. 40-50 vuotiaita. Kuolevat 80 vuotiaina.
Mikä oikeus lapsilla on periä ensimmäisen kuoleman jälkeen kuolleen jälkeenjäävästä omaisuudesta vähintään lakiosa, joka on siis puolet.
Vaikka kuollut on elänyt ja hankkinut omaisuutta monta kymmentä vuotta ja yhdessä aviopuolisonsa kanssa.
Testamentti ja omaisuuden jako voimaan vasta lesken kuoleman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Hautajaisten järjestäminen on todellakin ihan vapaaehtoista, ei niitä kukaan pakota järkkäämään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Hyvä yritys! Kertoisitko vielä millä perusteella tämä naisystävä, jota myös lokiksi nimität, oli osa kuolinpesää teidän rintaperillisten lisäksi? Aivan, hieno tarina.
Ei ollutkaan, mutta se asui siellä pesässä. Kuolinpesän ainoassa omaisuudessa.
Eikä suostunut lähtemään pois hyvällä.
Lähti pahalla - ja juristille maksetulla rahalla.
Puhut nyt vähän itseäsi pussiin. Mainitsit kuitenkin asumisoikeuden jättämisen mahdollisuuden jos rahaa olisi ollut, mutta nyt hän vain lokkeili eikä suostunut lähtemään hyvällä.
En usko että olisitte antaneet hänelle asumisoikeutta vaikka pesällä olisi rahaa ollut. Vai olisiko hän siinä tapauksessa muuttunut lokista ihanaksi puolisoksi jolle olisitte rakkauden nimissä halunneet suoda asumisoikeuden? Ei ihan mene nyt läpi. Ensi kerralla päätä ensin tarina kokonaisuudessaan.
Totuus on tarua ihmeellisempää.
Testamentin mukaan asumisoikeus olisi hänelle mennyt. Sille emme olisi voineet mitään, sielläpä olisi sitten asunut, mutta me oltaisiin saatu muuta perintöä asuntoa odotellessamme.
Nyt asumisoikeuden hinta olisi ollut meille perintöverot + hautajaiskulut + kaikki muut pesän juoksevat kulut. Sinäkö maksaisit kymmeniä tuhansia siitä, että sinulle täysin vieras ihminen asuu sinun omistamassasi asunnossa?
Kokeillaanko heti? Missä sun asuntosi on, mä muutan sinne, enkä maksa sulle mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Hautajaisten järjestäminen on todellakin ihan vapaaehtoista, ei niitä kukaan pakota järkkäämään...
Kyllä ruumis on pakko hoitaa asianmukaisesti hautaan sekä kunnia- että hygieniasyistä. Itse pitää maksaa, yhteiskunta ei maksa kuin varattomien vainajien kohdalla. Asunnon omistava vainaja ei ole varaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on että mätisäkkimammat vaativat ahneina omiaan aikuisilta ihmisiltä.
Isäsi on löytänyt rinnalleen ihmisen, joka tekee hänet onnelliseksi. Nyt hän on esittänyt toiveen, mikä on mielestäni reilua vielä elossa ollessaan kertoa asiasta, että toivoo vaimon voivan jäädä yhteiseen kotiin asumaan. Ei yritä viedä teiltä perintöä (johon ei pystyisikään), mutta haluaa turvata itselleen rakkaimman ihmisen elämän kun aika isästäsi jättää. Ja mitä teet sinä? Valitat vauva.fi:ssä. Aikuiset kateelliset kakarat ovat aina huutamassa ja vaatimassa. Rakenna itse elämäsi äläkä kärky kenenkään muun elämää.
Aikanaan saat perinnön, joka lain mukaan sinulle kuuluu. Kuvottavaa ettet osaa kunnioittaa isäsi valintaa ja toivetta. Sen Isäsi, joka tietysti on sinulle erittäin rakas ja läheinen, jonka vuoksi perinnön haluat mielellään kokonaan itsellesi, muttei niin rakas ja läheinen, että voisit kunnioittaa hänen valintojaan riittävästi. Isäsi ei pyydä mitään muuta, kun lupausta sinulta siitä, että et ala hankalaksi hänen kuolemansa jälkeen vaan vaimo saisi rauhassa elää elämäänsä heidän yhteisessä kodissaan. Ja hän esittää tämän toiveen siksi, että tietää miten ahneita, ilkeitä ja omaa napaa tuijottavia lapsia hänellä on.
Kuvottaa tuollaiset omaa napaa tuijottavat aikuiset ihmiset, jotka eivät välitä läheisistään sen vertaa että kunnioittaisivat näiden toiveita. Minäminäminä!
Toivon isällesi ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää. Ja pitkää yhteistä elämää.
No kuule tämän mätisäkkimamman isä oli valkokaulusalkoholisti. Meillä oli omakotitalo, mökki, auto ja iskällä korkeakoulutuksensa mukainen työ.
Kuollessaan isällä oli nippa nappa velaton kerrostaloasunto ja uusi, jostain baarista löydetty alkkisnaisystävä. Kaiken muun oli alkoholi vienyt. Uusi puoliso oli jo yhden alkkismiehen hoitanut hautaan. Sillä miehellä ei vaan ollut asuntoa, minkä olisi voinut hoitajalleen perinnöksi jättää, joten piti hommata uusi hoidettava.
Isä kustansi kohtuullisella eläkkeellään molempien juomisen ja olisi halunnut jättää asumisoikeudenkin tälle naisystävälle. He eivät, luojan kiitos, olleet naisystävän kärttämisestä huolimatta menneet naimisiin. Isäni rakasti ikuisesti äitiäni, jonka sairautensa vuoksi menetti, eikä halunnut koskaan enää uusiin naimisiin.
Asumisoikeuden jättäminen olisi toiminutkin, jos pesällä olisi ollut varoja kuitata meidän lakiosamme ulos. Mutta sillä ei ollut. Perintöverot pamahtivat maksuun heti, eikä hautajaisetkaan tosiaankaan mitkään ilmaiset olleet. Pesällä ei ollut varaa maksaa niitäkään, joten jouduimme lainaamaan pesälle hautajaisrahat, koska pesässä oli lokki. Tässä vaiheessa maksetut kulut olivat jo viisinumeroisia. Juristin kulut olivat pikkupuro siihen muuhun nähden.
Mä voin olla mätisäkki, mutta se naisystävä oli lokinpaska, joka ajatteli vain ja ainoastaan omaa etuaan. Viinat se sentään joutui maksamaan jatkossa itse.
Jokaisen, joka on vastaavassa tilanteessa, kannattaa selvittää asioita mahdollisimman paljon etukäteen. Että ei tarvitse siinä vaiheessa, kun on akuutti suru ja hautajaisvalmistelut käynnissä, hoitaa vielä jotain lokinhäätöä nollasta lähtien. Siinä kohtaa on muutakin tekemistä ja rahanmenoa aivan riittämiin.
Hautajaisten järjestäminen on todellakin ihan vapaaehtoista, ei niitä kukaan pakota järkkäämään...
Kyllä ruumis on pakko hoitaa asianmukaisesti hautaan sekä kunnia- että hygieniasyistä. Itse pitää maksaa, yhteiskunta ei maksa kuin varattomien vainajien kohdalla. Asunnon omistava vainaja ei ole varaton.
Tuossa puhuttiin "ei todellakaan halvoista hautajaisista"
Tuhkaus taitaa maksaa halvimmillaan alle tonnin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviovaimolla tuo oikeus on.
Avovaimolla ei ole edes testamentilla, jos pesässä ei ole muuta varallisuutta maksaa lakiosia ulos kuin asunto. Ei taloa voi myydäkään sillä ehdolla, että Lissu se siellä asuu elämänsä loppuun asti, kun ei sitä kukaan niin osta.
Been there done that.
Aika usein avoparilla on omistus asunnosta 50/50, jolloin avoleski toki lunastaa ihan omilla rahoilla talon itselleen. Eiköhän kaikilla järkevillä ihmisillä ole henkivakuutukset tai muuten asunto näin turvattu.
Miksi leski sen lunastaisi kun saa pitää hallussaan ilmankin?
No juuri niiden lasten takia, jos ne eivät olisi omia. Ei tulisi mieleenkään jäädä miehen lasten omistamaan taloon asumaan, vaan totta kai lunastaisin itselleni. Kaikki remontit ja muut yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviovaimolla tuo oikeus on.
Avovaimolla ei ole edes testamentilla, jos pesässä ei ole muuta varallisuutta maksaa lakiosia ulos kuin asunto. Ei taloa voi myydäkään sillä ehdolla, että Lissu se siellä asuu elämänsä loppuun asti, kun ei sitä kukaan niin osta.
Been there done that.
Aika usein avoparilla on omistus asunnosta 50/50, jolloin avoleski toki lunastaa ihan omilla rahoilla talon itselleen. Eiköhän kaikilla järkevillä ihmisillä ole henkivakuutukset tai muuten asunto näin turvattu.
Miksi leski sen lunastaisi kun saa pitää hallussaan ilmankin?
No juuri niiden lasten takia, jos ne eivät olisi omia. Ei tulisi mieleenkään jäädä miehen lasten omistamaan taloon asumaan, vaan totta kai lunastaisin itselleni. Kaikki remontit ja muut yms.
Tai sitten sä käyttäisitkin kaiken sen rahan matkustamiseen ja elämiseen.
Miksi maksaa, kun ei tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei eli ilmeisesti isäni vaimolla on joka tapauksessa asumisoikeus taloon vaikka olisi mikä tahansa avio-ehto tai muut, jos hänellä ei ole siinä vaiheessa omaa asuntoaan enää? Onpas mukavaa. Eli taloa ei saa esimerkiksi myytyä ennen kuin hän kuolee pois. Mitenkäs asuntolaina, kuka sen joutuu maksamaan?
- Ap
Toki laina maksetaan ensin pesän omaisuudesta pois, ja jos rahat ei riitä, niin sitten toki talo myydään (kuten Matti Nykäsen lesken tapauksessa). Toki leski voi osuudet teiltä lunastaa ja näin toki normaalit ihmiset tekevät.
Tokitokitookiitoki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, miksi Suomen laissa sitten lapset perivät? Eikä se uusmamma? Ja kuitenkin uusmammat saavat lokkeilla. Lain tulisi olla lasten puolella, jos nyt lain mukaan kenenkään pitää periä.
Ihan aina niiden lastenkaan ei tulisi automaattisesti periä….
Tätä varten on olemassa lakioikeus jota voi käyttää vain jos perillinen on todistettavasti täysin turmeltunut. Ilman tätä lain mukaan lapset perivät, aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ei saisi periä mitään, ennenkuin perittävät vanhemmat ovat molemmat kuolleet.
Otetaanpa esimerkki. Nuori lähtee kotoaan vaikka 20 vuotiaana, jolloin vanhemmat ovat esim. 40-50 vuotiaita. Kuolevat 80 vuotiaina.
Mikä oikeus lapsilla on periä ensimmäisen kuoleman jälkeen kuolleen jälkeenjäävästä omaisuudesta vähintään lakiosa, joka on siis puolet.Vaikka kuollut on elänyt ja hankkinut omaisuutta monta kymmentä vuotta ja yhdessä aviopuolisonsa kanssa.
Testamentti ja omaisuuden jako voimaan vasta lesken kuoleman jälkeen.
Niin siis se lakiosa on yhteensä puolet sen kuolleen omaisuudesta. Mutta jos puolisot ovat yhdessä hankkineet omaisuuden, niin heillä ei varmaan ole avioehtoa, vaan lesken puolikas on erotettu jo lakiosan määräämistä ennen. Eli lakiosat ovat koko vanhempien perinnöstä yhteensä enintään neljänneksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aviovaimolla tuo oikeus on.
Avovaimolla ei ole edes testamentilla, jos pesässä ei ole muuta varallisuutta maksaa lakiosia ulos kuin asunto. Ei taloa voi myydäkään sillä ehdolla, että Lissu se siellä asuu elämänsä loppuun asti, kun ei sitä kukaan niin osta.
Been there done that.
Aika usein avoparilla on omistus asunnosta 50/50, jolloin avoleski toki lunastaa ihan omilla rahoilla talon itselleen. Eiköhän kaikilla järkevillä ihmisillä ole henkivakuutukset tai muuten asunto näin turvattu.
Miksi leski sen lunastaisi kun saa pitää hallussaan ilmankin?
No juuri niiden lasten takia, jos ne eivät olisi omia. Ei tulisi mieleenkään jäädä miehen lasten omistamaan taloon asumaan, vaan totta kai lunastaisin itselleni. Kaikki remontit ja muut yms.
Tai sitten sä käyttäisitkin kaiken sen rahan matkustamiseen ja elämiseen.
Miksi maksaa, kun ei tarvitse?
Ei avoleski voi jäädä asumaan yhteisesti omistettuun asuntoon, jos lapset eivät siihen suostu. Itse asiassa lasten ei tarvitse suostua edes siihen, että avoleski lunastaisi vainajan osuuden asunnosta itselleen. Mutta toki hän saa omistusosuuttaan vastaavan osuuden kauppahinnasta itselleen, jos asunto menee myyntiin.
Tuikkaa talo tuleen. Vakuutuksesta sit rahat. :D
Vastaan nyt vielä kuitenkin, kun on jäänyt kaivelemaan. Alun perin olin siis iloinen siitä, että isäni löysi rinnalleen ihmisen, jonka kanssa halusi luoda yhteistä elämää, sillä vanhempieni avioliitto oli myrskyisä jo vuosia ennen eroa ja toivoinkin, että se olisi tapahtunut aiemmin. Joten kun isäni esitteli minulle tämän naisen, niin totta kai olin kohtelias hänelle ja yritin muodostaa häneen ihan hyvän ja asiallisen suhteen. Tässä kävi kuitenkin niin, että heti suhteen alussa tämä nainen päätti ottaa komennon isäni elämästä itselleen ja muun muassa sai isäni heittämään vakavasti sairaan sisarukseni ulos kodistaan, koska hän halusi elää isäni kanssa ihan vain kaksistaan. Ja alaikäinen pikkusisareni saa vierailla vain yhden viikonlopun silloin tällöin isäni luona, koska yhtään enempi häiritsisi heidän yhteistä elämäänsä. Hän on siis alusta lähtien yrittänyt vieraannuttaa isääni lapsistansa ja tehnyt kaikkensa, jotta me näymme ja kuulumme mahdollisimman vähän isämme elämässä. Minun ja vanhemman sisarukseni elämään se ei niin paljoa vaikuta, koska meillä on omat elämämme toisilla paikkakunnilla, mutta surettaa pikkusiskon puolesta, joka kyllä tajuaa, että isä ja vaimo eivät häntä sinne ollenkaan halua. Ja kun siskoni on isällä, isä ja vaimonsa saattavat ignoorata hänet täysin ja käyttäytyvät kun hän ei olisikaan siellä. Ja elatusmaksuja ei tosiaan ole yhtään maksanut ja paasaa vain, kuinka hänen omaisuutensa yritetään riistää häneltä.
En väitä etteikö isässäni olisi paljon vikaa, kun tämän on sallinut ja toiminut näin, totta kai hänessä on ja olenkin siitä todella vihainen, mutta isäni on siitä huolimatta minulle rakas, joten minun on helpompi kohdistaa suuttumukseni hänen vaimoonsa. Olisihan elämä huomattavasti helpompaa, jos me kaikki olisimme hyvissä väleissä, mutta tämä nainen ei ole missään vaiheessa antanut edes mahdollisuutta siihen. Hän haluaa olla se ainoa ja tärkein asia isämme elämässä, ja mikä tahansa osoitus muusta saa aikaan mökötystä ja suuttumasta, ja isäni sitten hädissään yrittää paikkailla asioita, jotta ei vain jäisi yksin. Isä on ihan suoraan myöntänyt, että katuu sitä, miten on asioita hoitanut, mutta mitään ei ole muuttunut eikä luultavasti ole muuttumassakaan.
Joten kyllä, surettaa ja suututtaa ajatus siitä, että isän kuollessa tämä nainen jää loppuiäkseen asumaan taloon, josta on paljon rakkaita muistoja. Varsinkin kun talo itsessään ei hänelle merkitse juuri mitään, hän ei osallistu sen kuluihin eikä ole mitenkään vaikuttanut sisustukseen tai muuhun, hän vain viettää siellä välillä aikaa.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu silloin, jos perilliset ovat niin köyhiä, että eivät pysty maksamaan talon kuluja tai vaikka perintöveroja? meneekö se niin, että leski saa asustella ilmaiseksi toisten kustannuksella, ja perilliset eli vainajat lapset joutuvat vaikka ulosottoon lesken asumisoikeuden vuoksi? Uskomatonta, jos laki turvaa ensisijaisesti lasken aseman, lapsista viis!
En ymmärrä miksi kukaan menisi uudestaan naimisiin ja tekisi lapsilleen moisen karhunpalveluksen.
Minä ymmärrän.
Lähipiirissä on mies, kunnollinen ja raitis, jonka lapset eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä.
Onneksi hän löysi hyvän vaimon ja toivottavasti saavat olla loppuelämänsä yhdessä. Miksi kukaan jättäisi mitään ihmisille joista ei kuulu mitään vuosikausiin?
Minä jättäisin silti. Kyllä ne lapset silti olisivat kaikkein rakkaimmat. Siihen, etteivät he pidä yhteyttä on jokin syy - syy voi olla ihan henkilökemioissa tai eriävissä näkemyksissä tai erilaisissa vakaumuksissa, eli aina ei vaan tulla toimeen. Silti lapset olisivat minulle rakkaimmat, vaikka yhteys heihin olisi katkennut. Ja vaikka kumppani olisi läheisempi, olisivat lapset silti merkityksellisimmät - se aika, minkä olisin heidän kanssaan saanut. Jättäisin silti omaisuuteni jopa minut hylänneille lapsille.
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Alue: Aihe vapaa
No, miksi Suomen laissa sitten lapset perivät? Eikä se uusmamma? Ja kuitenkin uusmammat saavat lokkeilla. Lain tulisi olla lasten puolella, jos nyt lain mukaan kenenkään pitää periä.