Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lesken asumisoikeus
05.08.2021 |
Isäni ilmoitti tässä vähän aikaa sitten, että aikoo tehdä vaimonsa kanssa avioehdon, jossa hänen omistamansa talo eli minun ja sisarusteni lapsuudenkoti suljetaan pois hänen vaimoltaan, mutta sen lisäksi hän aikoo kuitenkin testamentissään määrätä, että leskelle jäisi elinikäinen asumisoikeus tähän taloon. Miten tämä toimii kaikkien lakikiemuroiden mukaan? Onko oikeasti niin, että isäni kuolessa emme saisi myydä taloa, koska siinä asuu leski, joka ei omista siitä mitään? Ja että joutuisimme sitten maksamaan kaikki taloon liittyvät remontit ja muut? Vaimolla on ainakin tällä hetkellä oma talonsa myös, jolloin minun ymmärrykseni mukaan asumisoikeus ei pätisi, mutta jos hän sen myy ennen isäni kuolemaa niin sittenkö pätee?
Raivostuttava tilanne, isä ei yhtään tajua, että jos hän näin tekee niin hankaloittaa vain lapsiensä elämää. Välit hänen vaimoonsa ovat muutenkin suhteellisen kylmät niin tämä ei ainakaan auta asiaa. Ja kyllä, vikaa on varmasti myös meissä lapsissakin, mutta vaimo ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt muodostaa mitään suhdetta meihin ja on ollut isona tekijänä siinä, että isä ei suostu maksamaan elatusmaksuja pikkusisaruksistani ja hän on myös tehnyt hyvin selväksi, että ei halua meidän vierailevan lapsuudenkodissamme ollenkaan.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Eihän siinä, jos sulla on antaa muuta perintöä sen verran, että lapsesi saavat perintöverot maksettua. Muussa tapauksessa siirrät taloudellisen huolen lastesi surun keskelle.
Juu, kyllä se on mietitty, riittää veroihin ja jää vielä ihan kivasti pelivaraakin. Olen ajatellut myös jos testamenttaisin osan talosta miehen lapsille, koska mies on kuitenkin asunnon kuluihin osallistunut, mutta siinä nuo verot ovat vähän haaste, ettei jäisi pelkästään maksettavaa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä sanotaan, että olen ahneena isän perinnön perässä. Ei sillä itse perinnöllä ole mitään käytännön väliä, sillä mitään muuta yhtään arvokasta sieltä ei tule kuin talo, vaan sillä, että tässä käy niin, että minä ja sisarukseni joudumme maksamaan kuluja siitä, että vaimo sitten siellä meidän lapsuudenkodissamme asuu kunnes kuolee. Haluaisitteko itse olla rahallisesti vastuussa jostain, mitä ette voi käyttää mitenkään? Ja mitä tuohon tulee, että isäni olisi jotenkin "ylläpitänyt meidän elintasoa" eron jälkeen, niin asia on kyllä niin, että penniäkään isäni ei ole maksanut alimpia mahdollisia elatusmaksuja pikkusisaruksestani vaan kaikki tullut Kelalta. Itse olin eron tapahtuessa jo täysi-ikäinen, joten mitenkään en siitä hyötynyt suuntaan tai toiseen.
Ja tuo, että valitin siitä, että sain olla vain kolme päivää siellä, niin isäni itse minut kutsui sinne ja halusi minun olevan siellä, hänellä ei ollut ongelmaa asian kanssa vaan hänen vaimonsa oli se joka osoitti mieltään minun läsnäolostani. Unohtui myös sanoa, niin vaimo ei ole edes kirjoilla kyseisessä talossa, hänellä on omakin asuntonsa.
Mutta tämä asia on nyt minulle selvinnyt ja sille ei mitään mahda, joten ehkäpä parempi jättää tämä tähän. En tässä rupea nyt avaamaan kaikkea sitä paskaa, mitä olen isältäni ja hänen vaimoltaan saanut niskaani mikä vaikuttaa minun suhtautumiseeni tässä asiassa.
- Ap
Hallintaoikeus tarkoittaa, että leski maksaa itse asunnon kulut.
Ei kai sentään remontteja.
Ei niitä perillistenkään tarvitse maksaa, antaa katon vuotaa vaaan.
Jos taloyhtiöön tulee vaikka putkiremontti niin kenen ajattelit sen maksavan? Tai ikkuna remontin?
Tämän lesken asumisoikeuden takia en mene enää ikinä naimisiin.
En halua että lapseni on samassa kuolinpesässä ihmisen kanssa joka ei ole hänelle sukua.
Vierailija kirjoitti:
Ap oliko asunto puoliksi äitisi ja isäsi nimissä? Tällöin äitisi osuus eli puolet asunnon hinnasta kuuluu lapsille isäsi kuoltua.
Juna meni jo, onhan isän täytynyt maksaa erossa äiti ulos siitä talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan nyt vielä kuitenkin, kun on jäänyt kaivelemaan. Alun perin olin siis iloinen siitä, että isäni löysi rinnalleen ihmisen, jonka kanssa halusi luoda yhteistä elämää, sillä vanhempieni avioliitto oli myrskyisä jo vuosia ennen eroa ja toivoinkin, että se olisi tapahtunut aiemmin. Joten kun isäni esitteli minulle tämän naisen, niin totta kai olin kohtelias hänelle ja yritin muodostaa häneen ihan hyvän ja asiallisen suhteen. Tässä kävi kuitenkin niin, että heti suhteen alussa tämä nainen päätti ottaa komennon isäni elämästä itselleen ja muun muassa sai isäni heittämään vakavasti sairaan sisarukseni ulos kodistaan, koska hän halusi elää isäni kanssa ihan vain kaksistaan. Ja alaikäinen pikkusisareni saa vierailla vain yhden viikonlopun silloin tällöin isäni luona, koska yhtään enempi häiritsisi heidän yhteistä elämäänsä. Hän on siis alusta lähtien yrittänyt vieraannuttaa isääni lapsistansa ja tehnyt kaikkensa, jotta me näymme ja kuulumme mahdollisimman vähän isämme elämässä. Minun ja vanhemman sisarukseni elämään se ei niin paljoa vaikuta, koska meillä on omat elämämme toisilla paikkakunnilla, mutta surettaa pikkusiskon puolesta, joka kyllä tajuaa, että isä ja vaimo eivät häntä sinne ollenkaan halua. Ja kun siskoni on isällä, isä ja vaimonsa saattavat ignoorata hänet täysin ja käyttäytyvät kun hän ei olisikaan siellä. Ja elatusmaksuja ei tosiaan ole yhtään maksanut ja paasaa vain, kuinka hänen omaisuutensa yritetään riistää häneltä.
En väitä etteikö isässäni olisi paljon vikaa, kun tämän on sallinut ja toiminut näin, totta kai hänessä on ja olenkin siitä todella vihainen, mutta isäni on siitä huolimatta minulle rakas, joten minun on helpompi kohdistaa suuttumukseni hänen vaimoonsa. Olisihan elämä huomattavasti helpompaa, jos me kaikki olisimme hyvissä väleissä, mutta tämä nainen ei ole missään vaiheessa antanut edes mahdollisuutta siihen. Hän haluaa olla se ainoa ja tärkein asia isämme elämässä, ja mikä tahansa osoitus muusta saa aikaan mökötystä ja suuttumasta, ja isäni sitten hädissään yrittää paikkailla asioita, jotta ei vain jäisi yksin. Isä on ihan suoraan myöntänyt, että katuu sitä, miten on asioita hoitanut, mutta mitään ei ole muuttunut eikä luultavasti ole muuttumassakaan.
Joten kyllä, surettaa ja suututtaa ajatus siitä, että isän kuollessa tämä nainen jää loppuiäkseen asumaan taloon, josta on paljon rakkaita muistoja. Varsinkin kun talo itsessään ei hänelle merkitse juuri mitään, hän ei osallistu sen kuluihin eikä ole mitenkään vaikuttanut sisustukseen tai muuhun, hän vain viettää siellä välillä aikaa.
- Ap
Elatusmaksut on lakisääteiset. Äitisi saa ne siskollesi Kelan kautta. Kela taatusti perii joka ikisen pennin takaisin isältäsi vaikka ulosoton kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kivalta ole meistä lapsista tuntunut, kun perintöverot piti maksaa heti perunkirjoituksen jälkeen, mutta ei ole mitään tietoa siitä, koska saa oman osuutensa isän perinnöstä.
Meillä on ihan sama tilanne. Isällä oli myös avioehto neljännen vaimonsa kanssa... ja kuten kuvioon kuuluu, neljäs vaimo on huomattavasti isäämme nuorempi, muutaman vuoden itseäni vanhempi En itsekään aio kuolla vielä pariin vuosikymmeneen, jos Luoja suo. Ehkä lapseni pääsevät aikanaan nauttimaan isäni perinnöstä.
Ei kai testamenttia ole pakko ottaa vastaan. Sitä paitsi lainaa saa helposti asunto-osaketta vastaan.
Sieltä on kumminkin tulossa sen verran mukavasti rahaa, kun leskestä aika jättää, että miksi en ottaisi vastaan? Oli minulla rahaa perintöveron maksamiseen. Saunallinen kolme huonetta ja keittiö uudesta kerrostalosta Espoon Kilossa tuskin menettää arvoaan, vaikka se saataisiinkin myyntiin vasta vuosien kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu silloin, jos perilliset ovat niin köyhiä, että eivät pysty maksamaan talon kuluja tai vaikka perintöveroja? meneekö se niin, että leski saa asustella ilmaiseksi toisten kustannuksella, ja perilliset eli vainajat lapset joutuvat vaikka ulosottoon lesken asumisoikeuden vuoksi? Uskomatonta, jos laki turvaa ensisijaisesti lasken aseman, lapsista viis!
En ymmärrä miksi kukaan menisi uudestaan naimisiin ja tekisi lapsilleen moisen karhunpalveluksen.
Minä ymmärrän.
Lähipiirissä on mies, kunnollinen ja raitis, jonka lapset eivät pidä mitään yhteyttä isäänsä.
Onneksi hän löysi hyvän vaimon ja toivottavasti saavat olla loppuelämänsä yhdessä. Miksi kukaan jättäisi mitään ihmisille joista ei kuulu mitään vuosikausiin?
Minä jättäisin silti. Kyllä ne lapset silti olisivat kaikkein rakkaimmat. Siihen, etteivät he pidä yhteyttä on jokin syy - syy voi olla ihan henkilökemioissa tai eriävissä näkemyksissä tai erilaisissa vakaumuksissa, eli aina ei vaan tulla toimeen. Silti lapset olisivat minulle rakkaimmat, vaikka yhteys heihin olisi katkennut. Ja vaikka kumppani olisi läheisempi, olisivat lapset silti merkityksellisimmät - se aika, minkä olisin heidän kanssaan saanut. Jättäisin silti omaisuuteni jopa minut hylänneille lapsille.
Ainahan se ei ole lapsi, joka valitsee. Omalla kohdallani vanhempi on valinnut jättää perheensä.
Ja olen samaa mieltä monien kanssa, että periaatteessa kukaan vanhempi ei ole velvollinen jättämään perintöä, mutta jos on elatusmaksut aikanaan hoitamatta eikä ole pitänyt lapsesta asianmukaisesti taloudellisesti huolta, olisi eettinen velvollisuus jättää edes sitten se perintö. Toisaalta juuri nämä tyypit ovat myös niitä, jotka ehkä helpoiten suuntaavat sen perintörahan toisille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahan ahneet lapset ovat käsittämättömiä. Rahat ja omaisuus on isänne ja hän saa tehdä niillä mitä ikinä haluaa. Hommatkaa itse ovat rahanne.
Vierailija kirjoitti:
Okei eli ilmeisesti isäni vaimolla on joka tapauksessa asumisoikeus taloon vaikka olisi mikä tahansa avio-ehto tai muut, jos hänellä ei ole siinä vaiheessa omaa asuntoaan enää? Onpas mukavaa. Eli taloa ei saa esimerkiksi myytyä ennen kuin hän kuolee pois. Mitenkäs asuntolaina, kuka sen joutuu maksamaan?
- Ap
Perunkirjoituksessa lasketaan varat ja velat. Varat käytetään velkojen maksuun, jos kukaan perillisistä ei suostu ottamaan niitä riesakseen.
Ei tämä erään mäkihyppääjän leski ole ensimmäinen julkkis, joka on toteaa olevansa koditon puolisonsa kuoltua, kun velkaa on enemmän kuin varoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ei saisi periä mitään, ennenkuin perittävät vanhemmat ovat molemmat kuolleet.
Otetaanpa esimerkki. Nuori lähtee kotoaan vaikka 20 vuotiaana, jolloin vanhemmat ovat esim. 40-50 vuotiaita. Kuolevat 80 vuotiaina.
Mikä oikeus lapsilla on periä ensimmäisen kuoleman jälkeen kuolleen jälkeenjäävästä omaisuudesta vähintään lakiosa, joka on siis puolet.Vaikka kuollut on elänyt ja hankkinut omaisuutta monta kymmentä vuotta ja yhdessä aviopuolisonsa kanssa.
Testamentti ja omaisuuden jako voimaan vasta lesken kuoleman jälkeen.
Näin toimitaan aika usein maatiloilla ja muutenkin maalla, jossa on perintönä tila, talo, metsää ja muuta sellaista, jota ei ole helppo jakaa. Leski jatkaa elämäänsä kotonaan niin kuin ennenkin ja mahdollisesti jatkaa tilanpitoa ja toimintaa. Vaikeaksi homma menee, jos lapset ovat ensimmäisen puolison kuollessa alaikäisiä ja heille määrätään ulkopuolinen edunvalvoja, joka ei ymmärrä hölkäsenpoläystä sen enempää kuolinpesän liiketoiminnasta kuin lasten edusta.
Otsikko on harhaanjohtava. Avioleskellä on asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mutta onko lesken tuossa tapauksessa oltava kirjoilla kyseisessä asunnossa? Uskoisin, että on.
Tässä tapauksessa isä aikoo testamentilla jättää asumisoikeuden, se on eri asia. Asumisoikeuden voi jättää kenelle vain. Asuntovelka maksetaan ensin pesän muilla varoilla, jos niitä on. Perintövero maksetaan summasta, joka jää jäljelle kun varoista vähennetään velat JA jaetaan lapsille. Ei välttämättä jokaiselle jää niin suurta osuutta, että perintöveroa perittäisiin. Ja perinnöstä voi kieltäytyäkin. Asumisoikeus (testamentillakin jätetty) alentaa perintöveroa. Jos muita varoja velan maksuun ei pesästä löydy, talo voidaan laittaa myyntiin, että velkoja saa rahansa.
Pahalta kuulostaa, ettei isä ole maksanut elatusmaksuja omasta lapsestaan. Tai huolehtinut sairaasta lapsestaan. Ymmärrän tunteesi. Miksei kela ole perinyt isältä tuota elaria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju. Menin itse naimisiin mieheni kanssa juuri siksi, että hän saisi minun kuollessani asumisoikeuden kotiimme, jonka minä yksin omistan. Muuten meillä on täysin poissulkeva avioehto. Olisi kamala ajatus, että hän joutuisi siinä surun keskellä vielä pohtimaan akuutisti muuttoa ja ylipäänsä taloudellisia asioita, jotka perheessämme ovat minun vastuullani. Täytyy vain toivoa että lapseni ei ihan näin katkeroidu, kun asia heille selviää :D Toisaalta on tuota perintöä heille muutakin, ehkäpä tuon kestävät.
Kai sitä on muitakin vaihtoehtoja kuin ”akuutti muutto” ja elinikäinen asumisoikeus. Mutta jokainen päättää omista asioistaan kuten parhaaksi näkee.
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Monille avoleskille käy näin. Asunto toisen nimissä ja uusi kumppani muuttaa siihen. Maksaa usein kulujakin ja ehkä uuden pyykkikoneen yms. Avokumppanin kuoltua ei ole oikeutettu oikein mihinkään, jos ja kun ei ole testamenttia. Perilliset voivat heittää ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Monille avoleskille käy näin. Asunto toisen nimissä ja uusi kumppani muuttaa siihen. Maksaa usein kulujakin ja ehkä uuden pyykkikoneen yms. Avokumppanin kuoltua ei ole oikeutettu oikein mihinkään, jos ja kun ei ole testamenttia. Perilliset voivat heittää ulos.
Usein se asuminen on silti tullut halvemmaksi kuin että avoleski olisi asunut kaikki vuodet yksin maksaen omassa asunnossaan.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on harhaanjohtava. Avioleskellä on asumisoikeus yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mutta onko lesken tuossa tapauksessa oltava kirjoilla kyseisessä asunnossa? Uskoisin, että on.
Tässä tapauksessa isä aikoo testamentilla jättää asumisoikeuden, se on eri asia. Asumisoikeuden voi jättää kenelle vain. Asuntovelka maksetaan ensin pesän muilla varoilla, jos niitä on. Perintövero maksetaan summasta, joka jää jäljelle kun varoista vähennetään velat JA jaetaan lapsille. Ei välttämättä jokaiselle jää niin suurta osuutta, että perintöveroa perittäisiin. Ja perinnöstä voi kieltäytyäkin. Asumisoikeus (testamentillakin jätetty) alentaa perintöveroa. Jos muita varoja velan maksuun ei pesästä löydy, talo voidaan laittaa myyntiin, että velkoja saa rahansa.
Pahalta kuulostaa, ettei isä ole maksanut elatusmaksuja omasta lapsestaan. Tai huolehtinut sairaasta lapsestaan. Ymmärrän tunteesi. Miksei kela ole perinyt isältä tuota elaria?
Minä tiedän omani lisäksi ainakin pari muuta tapausta, missä vanhemmat eivät ole hoitaneet avioeroaan loppuun, ilmeisesti voimat loppuneet ennen sitä, joten mitään sopimuksia mistään elareista ei ole tehty ja äiti on jäänyt hoitamaan lapset yksin isän kadottua horisonttiin. Lisäksi äiti saattaa ajatella pääsevänsä helpommalla maksamalla kaiken itse kuin tappelemalla jonkun luonnehäiriöisen tai epämotivoituneen isän kanssa, jos äidillä on itsellään riittävä palkka, että jotenkin pärjätään. Se ei kuitenkaan nollaa isän periaatteellista vastuuta ja sitä, että isän olisi pitänyt hoitaa oma osuutensa.
Veikkaan, että suurinta osaa ennen 80- tai 90-lukua syntyneistä ei ole isä sairaana (tai muutenkaan) hoitanut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ei saisi periä mitään, ennenkuin perittävät vanhemmat ovat molemmat kuolleet.
Otetaanpa esimerkki. Nuori lähtee kotoaan vaikka 20 vuotiaana, jolloin vanhemmat ovat esim. 40-50 vuotiaita. Kuolevat 80 vuotiaina.
Mikä oikeus lapsilla on periä ensimmäisen kuoleman jälkeen kuolleen jälkeenjäävästä omaisuudesta vähintään lakiosa, joka on siis puolet.Vaikka kuollut on elänyt ja hankkinut omaisuutta monta kymmentä vuotta ja yhdessä aviopuolisonsa kanssa.
Testamentti ja omaisuuden jako voimaan vasta lesken kuoleman jälkeen.
Näin toimitaan aika usein maatiloilla ja muutenkin maalla, jossa on perintönä tila, talo, metsää ja muuta sellaista, jota ei ole helppo jakaa. Leski jatkaa elämäänsä kotonaan niin kuin ennenkin ja mahdollisesti jatkaa tilanpitoa ja toimintaa. Vaikeaksi homma menee, jos lapset ovat ensimmäisen puolison kuollessa alaikäisiä ja heille määrätään ulkopuolinen edunvalvoja, joka ei ymmärrä hölkäsenpoläystä sen enempää kuolinpesän liiketoiminnasta kuin lasten edusta.
Meillä perhepiirissä tällainen tapaus. Nyt on leskikin kuollut sekä yksi lapsi, jolla oli lapsia.
Nyt on kuolinpesän osakkaita jo yli 10.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Niin minäkin! Ajattelen nyt meitä, aloitettiin tyhjästä, ostettiin yksiö, remontoitiin se, sama tehtiin kaksiolle jne. lopulta rakennettiin talo. Kasvatettiin lapset, jotka nyt perustavat omia kotejaan.
Jompi kumpi meistä jää yksin toisen kuollessa ja tietenkin hän jatkaa asumista tässä kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lasten ei saisi periä mitään, ennenkuin perittävät vanhemmat ovat molemmat kuolleet.
Otetaanpa esimerkki. Nuori lähtee kotoaan vaikka 20 vuotiaana, jolloin vanhemmat ovat esim. 40-50 vuotiaita. Kuolevat 80 vuotiaina.
Mikä oikeus lapsilla on periä ensimmäisen kuoleman jälkeen kuolleen jälkeenjäävästä omaisuudesta vähintään lakiosa, joka on siis puolet.Vaikka kuollut on elänyt ja hankkinut omaisuutta monta kymmentä vuotta ja yhdessä aviopuolisonsa kanssa.
Testamentti ja omaisuuden jako voimaan vasta lesken kuoleman jälkeen.
Näin toimitaan aika usein maatiloilla ja muutenkin maalla, jossa on perintönä tila, talo, metsää ja muuta sellaista, jota ei ole helppo jakaa. Leski jatkaa elämäänsä kotonaan niin kuin ennenkin ja mahdollisesti jatkaa tilanpitoa ja toimintaa. Vaikeaksi homma menee, jos lapset ovat ensimmäisen puolison kuollessa alaikäisiä ja heille määrätään ulkopuolinen edunvalvoja, joka ei ymmärrä hölkäsenpoläystä sen enempää kuolinpesän liiketoiminnasta kuin lasten edusta.
Meillä perhepiirissä tällainen tapaus. Nyt on leskikin kuollut sekä yksi lapsi, jolla oli lapsia.
Nyt on kuolinpesän osakkaita jo yli 10.
Kuolinpesä pitää jakaa, jos yksikin osakkaista niin haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Eihän siinä, jos sulla on antaa muuta perintöä sen verran, että lapsesi saavat perintöverot maksettua. Muussa tapauksessa siirrät taloudellisen huolen lastesi surun keskelle.