Lesken asumisoikeus
Isäni ilmoitti tässä vähän aikaa sitten, että aikoo tehdä vaimonsa kanssa avioehdon, jossa hänen omistamansa talo eli minun ja sisarusteni lapsuudenkoti suljetaan pois hänen vaimoltaan, mutta sen lisäksi hän aikoo kuitenkin testamentissään määrätä, että leskelle jäisi elinikäinen asumisoikeus tähän taloon. Miten tämä toimii kaikkien lakikiemuroiden mukaan? Onko oikeasti niin, että isäni kuolessa emme saisi myydä taloa, koska siinä asuu leski, joka ei omista siitä mitään? Ja että joutuisimme sitten maksamaan kaikki taloon liittyvät remontit ja muut? Vaimolla on ainakin tällä hetkellä oma talonsa myös, jolloin minun ymmärrykseni mukaan asumisoikeus ei pätisi, mutta jos hän sen myy ennen isäni kuolemaa niin sittenkö pätee?
Raivostuttava tilanne, isä ei yhtään tajua, että jos hän näin tekee niin hankaloittaa vain lapsiensä elämää. Välit hänen vaimoonsa ovat muutenkin suhteellisen kylmät niin tämä ei ainakaan auta asiaa. Ja kyllä, vikaa on varmasti myös meissä lapsissakin, mutta vaimo ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt muodostaa mitään suhdetta meihin ja on ollut isona tekijänä siinä, että isä ei suostu maksamaan elatusmaksuja pikkusisaruksistani ja hän on myös tehnyt hyvin selväksi, että ei halua meidän vierailevan lapsuudenkodissamme ollenkaan.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitää mennä uudestaan naimisiin, jos itsellä on jo lapsia? Sitoutuneessa parisuhteessa voi olla muutenkin.
Ihan samoista syistä kuin ensimmäiselläkin kerralla. Rakkaudesta ja halusta turvata rakastamansa ihmisen tulevaisuus. Tässä se hyöty nähdään.
Me ollaan ihan ensimmäistä kertaa naimisissa ja jo vanha pari, mutta olemme tehneet keskinäisen testamentin. Kun jompikumpi kuolee, lapset saavat siis lakiosansa, leski saa avio-oikeuden suoman puolikkaansa lisäksi puolet perinnöstäkin.
Suosittelen samaa muille.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta kerronpa oman tarinani. Isäni kuoli ja äitini meni uusiin naimisiin. Uusi mies muutti omakotitaloomme. Äitini kuoli 30v myöhemmin. Isäpuoli ilmoitti jäävänsä asumaan lesken oikeudella taloon. Olimme sisareni kanssa erimieltä. Pesänjakaja tuli selvittämään pesää. Hän ilmoitti että korkeimman hallinto-oikeuden jo aiemmin tehtyjen päätösten mukaan rintaperillisten oikeus on vahvempi kuin lesken asumisoikeus. Talohan oli äitimme ja sisareni omistama. Leski lähti talosta ja muu omaisuus jaettiin perintökaaren mukaan. Lunastimme lesken ulos talosta ja tavaroista.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan ensimmäistä kertaa naimisissa ja jo vanha pari, mutta olemme tehneet keskinäisen testamentin. Kun jompikumpi kuolee, lapset saavat siis lakiosansa, leski saa avio-oikeuden suoman puolikkaansa lisäksi puolet perinnöstäkin.
Suosittelen samaa muille.
Näin mekin olemme tehneet ja vielä toiveena, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Ja testamentti tehtiin yhdessä lasten kanssa. He siis tekivät samanlaisen omien puolisoittensa kanssa.
Monilta riidoilta välttyy, kun tekee testamentin ja kertoo vielä lapsille sen sisällön.
Tilanne on kieltämättä ikävä miehen lapsille, sillä asuntomme on varsin arvokas. Minulla ei kuitenkaan ole aikomustakaan muuttaa tästä pois jos mieheni kuolee ennen minua, tämä on kotini. Enkä halua enkä edes pysty lunastamaan toista puolikasta itselleni. Puoliksi olemme tätä asuntoa maksaneet joten enpä koe kenellekään vääryyttä tekeväni kuitenkaan, vaikka varmaan lapset joutuvat ottamaan lainaa selvitäkseen veroista. Isänsä toki voisi tehdä hallintaoikeustestamentin halutessaan että veroja ei tarvitsisi heti maksaa, mutta ei halua tehdä minkäänlaista testamenttia. Joten todennäköisesti lapset maksavat jättiverot, eivät hyödy mitään ja lopulta eivät kuitenkaan koskaan saa koko asuntoa kun he eivät peri minun osuuttani.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta kerronpa oman tarinani. Isäni kuoli ja äitini meni uusiin naimisiin. Uusi mies muutti omakotitaloomme. Äitini kuoli 30v myöhemmin. Isäpuoli ilmoitti jäävänsä asumaan lesken oikeudella taloon. Olimme sisareni kanssa erimieltä. Pesänjakaja tuli selvittämään pesää. Hän ilmoitti että korkeimman hallinto-oikeuden jo aiemmin tehtyjen päätösten mukaan rintaperillisten oikeus on vahvempi kuin lesken asumisoikeus. Talohan oli äitimme ja sisareni omistama. Leski lähti talosta ja muu omaisuus jaettiin perintökaaren mukaan. Lunastimme lesken ulos talosta ja tavaroista.
Tämähän on täysin eri tilanne kun teillä on ollut isältä peritty puolikas talosta.
Muistakaa, äitinne voi olla teidän äitinne, mutta isälle hän on vain yksi naisista.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta kerronpa oman tarinani. Isäni kuoli ja äitini meni uusiin naimisiin. Uusi mies muutti omakotitaloomme. Äitini kuoli 30v myöhemmin. Isäpuoli ilmoitti jäävänsä asumaan lesken oikeudella taloon. Olimme sisareni kanssa erimieltä. Pesänjakaja tuli selvittämään pesää. Hän ilmoitti että korkeimman hallinto-oikeuden jo aiemmin tehtyjen päätösten mukaan rintaperillisten oikeus on vahvempi kuin lesken asumisoikeus. Talohan oli äitimme ja sisareni omistama. Leski lähti talosta ja muu omaisuus jaettiin perintökaaren mukaan. Lunastimme lesken ulos talosta ja tavaroista.
Tuo koskee vain "toista kierrosta". Äitiänne leskenoikeus asuntoon olisi koskenut, mutta ei enää hänen uutta miestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan ensimmäistä kertaa naimisissa ja jo vanha pari, mutta olemme tehneet keskinäisen testamentin. Kun jompikumpi kuolee, lapset saavat siis lakiosansa, leski saa avio-oikeuden suoman puolikkaansa lisäksi puolet perinnöstäkin.
Suosittelen samaa muille.
Näin mekin olemme tehneet ja vielä toiveena, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Ja testamentti tehtiin yhdessä lasten kanssa. He siis tekivät samanlaisen omien puolisoittensa kanssa.
Monilta riidoilta välttyy, kun tekee testamentin ja kertoo vielä lapsille sen sisällön.
Miksi lapset jäisivät vapaaehtoisesti ilman perintöä? Onpa itsekäs toive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan ensimmäistä kertaa naimisissa ja jo vanha pari, mutta olemme tehneet keskinäisen testamentin. Kun jompikumpi kuolee, lapset saavat siis lakiosansa, leski saa avio-oikeuden suoman puolikkaansa lisäksi puolet perinnöstäkin.
Suosittelen samaa muille.
Näin mekin olemme tehneet ja vielä toiveena, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Ja testamentti tehtiin yhdessä lasten kanssa. He siis tekivät samanlaisen omien puolisoittensa kanssa.
Monilta riidoilta välttyy, kun tekee testamentin ja kertoo vielä lapsille sen sisällön.
Miksi lapset jäisivät vapaaehtoisesti ilman perintöä? Onpa itsekäs toive.
Perinnöllä, jota ei voi käyttää (se asunto, jota hallitsee joku toinen) ei tee mitään. Turha sitä siis on omakseen vaatia niin kauan kuin sitä ei voi saadakaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, äitinne voi olla teidän äitinne, mutta isälle hän on vain yksi naisista.
Tätä voi miettiä samalla kun makselee veroja ja leski asuu mukavasti isossa asunnossaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan ensimmäistä kertaa naimisissa ja jo vanha pari, mutta olemme tehneet keskinäisen testamentin. Kun jompikumpi kuolee, lapset saavat siis lakiosansa, leski saa avio-oikeuden suoman puolikkaansa lisäksi puolet perinnöstäkin.
Suosittelen samaa muille.
Näin mekin olemme tehneet ja vielä toiveena, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Ja testamentti tehtiin yhdessä lasten kanssa. He siis tekivät samanlaisen omien puolisoittensa kanssa.
Monilta riidoilta välttyy, kun tekee testamentin ja kertoo vielä lapsille sen sisällön.
Miksi lapset jäisivät vapaaehtoisesti ilman perintöä? Onpa itsekäs toive.
Perinnöllä, jota ei voi käyttää (se asunto, jota hallitsee joku toinen) ei tee mitään. Turha sitä siis on omakseen vaatia niin kauan kuin sitä ei voi saadakaan.
Juuri näin! Lasten ei tarvitse maksaa perintöveroa asunnosta, jota ei voi realisoida, eikä lesken tarvitse neuvotella esim. remonteista lasten kanssa. Meilläkin on oikeastaan vain itserakennetut talo ja mökki. Lapset tietävät, että perimme puolisoni kanssa toisemme. Lapset saavat nämä meidän molempien kuoltua. tai siis panevat nämä myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta kerronpa oman tarinani. Isäni kuoli ja äitini meni uusiin naimisiin. Uusi mies muutti omakotitaloomme. Äitini kuoli 30v myöhemmin. Isäpuoli ilmoitti jäävänsä asumaan lesken oikeudella taloon. Olimme sisareni kanssa erimieltä. Pesänjakaja tuli selvittämään pesää. Hän ilmoitti että korkeimman hallinto-oikeuden jo aiemmin tehtyjen päätösten mukaan rintaperillisten oikeus on vahvempi kuin lesken asumisoikeus. Talohan oli äitimme ja sisareni omistama. Leski lähti talosta ja muu omaisuus jaettiin perintökaaren mukaan. Lunastimme lesken ulos talosta ja tavaroista.
Olet käsittänyt jotain väärin. Lesken asumisoikeus ei väisty rintaperillisten oikeudesta. Siellä on ollut nyt joku muu tilanne, joka on saanut lesken lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan ensimmäistä kertaa naimisissa ja jo vanha pari, mutta olemme tehneet keskinäisen testamentin. Kun jompikumpi kuolee, lapset saavat siis lakiosansa, leski saa avio-oikeuden suoman puolikkaansa lisäksi puolet perinnöstäkin.
Suosittelen samaa muille.
Näin mekin olemme tehneet ja vielä toiveena, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Ja testamentti tehtiin yhdessä lasten kanssa. He siis tekivät samanlaisen omien puolisoittensa kanssa.
Monilta riidoilta välttyy, kun tekee testamentin ja kertoo vielä lapsille sen sisällön.
Miksi lapset jäisivät vapaaehtoisesti ilman perintöä? Onpa itsekäs toive.
Perinnöllä, jota ei voi käyttää (se asunto, jota hallitsee joku toinen) ei tee mitään. Turha sitä siis on omakseen vaatia niin kauan kuin sitä ei voi saadakaan.
Juuri näin! Lasten ei tarvitse maksaa perintöveroa asunnosta, jota ei voi realisoida, eikä lesken tarvitse neuvotella esim. remonteista lasten kanssa. Meilläkin on oikeastaan vain itserakennetut talo ja mökki. Lapset tietävät, että perimme puolisoni kanssa toisemme. Lapset saavat nämä meidän molempien kuoltua. tai siis panevat nämä myyntiin.
Paitsi jos leski menee uusiin naimisiin tai myy kämpän ja käyttää siitä saadut rahat itse.
Monella on mielipiteitä, mutta harva on tätä hel vet tiä kokenut itse. Minä olen. Meillä leski on nyt asunut useamman vuoden yksin 5h omakotitaloa, josta ei siis omista siivuakaan. Oletti aluksi, että myös hänen laskunsa maksetaan, jotka liittyvät taloon. Kun näin ei tehty, kosti mm perunkirjoituksessa vaatimalla kaikkia arvoja ylöspäin, jotta verot olisivat mahdollisimman isot. Hävitti myös omaisuutta ja myi sitä omaksi hyväkseen. Onneksi vanhempani oli vaatinut täysin poissulkevan avioehdon, mutta tätä ei leski parka ollut edes ymmärtänyt, vaan oletti saavansa puolet kaikesta. Kaikki lapsuuden valokuvat, tärkeät paperit, muistoesineet ym ovat tämän henkilön takana, kun lapsuudenkotiin ei enää ole ollut pääsyä. Tai ei ole ollut voimia vaatia niitä. Missään tekemisissä ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Monella on mielipiteitä, mutta harva on tätä hel vet tiä kokenut itse. Minä olen. Meillä leski on nyt asunut useamman vuoden yksin 5h omakotitaloa, josta ei siis omista siivuakaan. Oletti aluksi, että myös hänen laskunsa maksetaan, jotka liittyvät taloon. Kun näin ei tehty, kosti mm perunkirjoituksessa vaatimalla kaikkia arvoja ylöspäin, jotta verot olisivat mahdollisimman isot. Hävitti myös omaisuutta ja myi sitä omaksi hyväkseen. Onneksi vanhempani oli vaatinut täysin poissulkevan avioehdon, mutta tätä ei leski parka ollut edes ymmärtänyt, vaan oletti saavansa puolet kaikesta. Kaikki lapsuuden valokuvat, tärkeät paperit, muistoesineet ym ovat tämän henkilön takana, kun lapsuudenkotiin ei enää ole ollut pääsyä. Tai ei ole ollut voimia vaatia niitä. Missään tekemisissä ei olla.
Jep. Leskenoikeus on tehty ihan toisenlaiseen maailmaan, jossa avioliittoja oli se yksi kappale ja leskirouva aidosti tarvitsi ylöspitoa elämäänsä.
Nykyaikaan tämä ei enää sovellu. Tulee kaikenlaisia erikoisia tilanteita, että ventovieras ihminen asuttaa ja hallinnoi omaisuuttasi ja saa jatkaa sitä vielä uuden avioliiton jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi niin monet pitää kesken asumisoikeutta epäreiluna. Minä en pidä. Hänhän sitä on yhdessä miehensä kanssa hoitanut. Aika tympeää olisi huolehtia vuosikymmeniä talosta ja pitää sitä kotonaan. Ja tulla sitten potkituksi ulos.
Monille avoleskille käy näin. Asunto toisen nimissä ja uusi kumppani muuttaa siihen. Maksaa usein kulujakin ja ehkä uuden pyykkikoneen yms. Avokumppanin kuoltua ei ole oikeutettu oikein mihinkään, jos ja kun ei ole testamenttia. Perilliset voivat heittää ulos.
Usein se asuminen on silti tullut halvemmaksi kuin että avoleski olisi asunut kaikki vuodet yksin maksaen omassa asunnossaan.
Mutta silloin ne rahat olisi menneet omaan kotiin. Eihän siinä ole mitään järkeä ryhtyä ilmauseksi piiaksi/rengiksi taloon, josta joutui lähtemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella lapset kuvittelee että heille kuuluu pennin jeniä elossa ja oikeustoimikelpoisen vanhemman varallisuudesta tai että heillä on mitään asiaa huolehtia mitä tapahtuu kun vanhempi kuolee? Vanhemmalla on oikeus vaikka myydä kaikki ja pistää haisemaan elossa ja järjissään ollessaan. Lapset voi mennä töihin ja tienata oman omaisuutensa. Jos tässä tapauksessa isä haluaa turvata vaimonsa tulevaisuuden niin turha on lasten nillittää etteivät saa muutettua perintöään rahaksi
Leski voi mennä töihin ja turvata oman tulevaisuutensa. Leski ei ole vainajalle mitään sukua tai lukua, lokki vain.
Tämäkin kommentti osoittaa että suku on pahin. Puoliso on yleensä läheisin ihminen ja elämänkumppani, ei se verisukulaisuus oikeuta siihen että vanhemman pitää jättää läheisin ihminen tyhjin käsin vain siksi että lapset (jotka ei välttämättä vaivaudu edes kuulumisia kyselemään) saavat omaisuutta
Eiköhän tämäkin tuleva leski ole kuitenkin osallistunut yhteisen elämän kustannuksiin, eihän missään sanota ettei olisi töitä tehnyt tai rahoittaisi omaa elämistään. Talosta ja asumisoikeudesta on kyse
Varmasti on osallistunut enemmän kuin lapset, jotka ovat muuttaneet pois ja rakentaneet oman elämänsä. Kyllä se menee oikein niin, että leski saa pitää kotinsa.
Normaali-ihmisellä on oma koti ja perhe jo siinä vaiheessa kun toinen vanhemmista kuolee. Ei siis ole edes pakko riistää leskeltä oli tämä oma vanhempi tai vanhempipuoli kotia. Mitä ihmeen törkeitä persaukinaisia täällä on, jotka eivät anna leskelle tilaa surra ja jatkaa elämäönsä?
Tämäkin kommentti osoittaa että suku on pahin. Puoliso on yleensä läheisin ihminen ja elämänkumppani, ei se verisukulaisuus oikeuta siihen että vanhemman pitää jättää läheisin ihminen tyhjin käsin vain siksi että lapset (jotka ei välttämättä vaivaudu edes kuulumisia kyselemään) saavat omaisuutta
Eiköhän tämäkin tuleva leski ole kuitenkin osallistunut yhteisen elämän kustannuksiin, eihän missään sanota ettei olisi töitä tehnyt tai rahoittaisi omaa elämistään. Talosta ja asumisoikeudesta on kyse